Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?
Oli se sitten positiivinen tai negatiivinen asia.
Kommentit (330)
Onnettomuudessa kuolleen henkilön viimeiset tuskanhuudot (kesti vielä todella pitkään). Naureskeltiin kavereiden kanssa viereisessä puistossa piknikillä, että nyt jotain tapetaan. Oli muuten kamala olo, kun tajuttiin, että kyllä, joku kuoli juuri.
Äitini makasi arkussaan. Olin 13. En haluisi muistaa mitään siitä, koska mulla alko siitä raju alamäki elämässä. Kuitenki toi näky yhdistettynä vereen välähtää mun päässä melkein päivittäin.
Se kun äitini kuoli silmieni eteen lattialle ollessani teini, sydänkohtaukseen. Ja se sunnuntai-aamu, kun löysin mieheni kuolleena vierestäni. Hän oli vinottain, ranteet koukussa, silmät puoliksi auki, suu osin auki. Hiljainen kuolema, syynä sydäninfarkti. Aikaa kului, se tavallaan auttoi.
Menin nyt kesällä naimisiin uudelleen. Viime maanantaina (viikko sitten) löysin sitten tämän miehen kuolleena kotoa, töistä tultuani. Hän oli jo täysin kankea, lautumiakin oli reisissä. Ilmeisesti minua seuraa jokin kauhea kirous, onnea ei koskaan suoda. En enää koskaan aio alkaa parisuhteeseen, en edes seurustelemaan. Enkä kiintyä kehenkään.
Kun yritin itsemurhaa 15-vuotiaana. Näen vieläkin painajaisia tapahtumasta. Seisoin junaraiteilla, muistan kuinka juna lähestyi edestäpäin ja ajattelin, että nyt tämä loppuu. Kuin ihmeen kaupalla se juna pysähtyi eteeni ja kuski huusi ja lähdin juoksemaan pois.
Exäni isäpuoli uhkasi exääni kirveen kanssa. Oli alkoholisti ja tulistui, kun kaadettiin viinat menemään.
Kauppakeskus Sellon ampujan kasvot. En ollut paikalla kun ampui, mutta näin tämän tyypin samassa kaupassa edellispäivänä.
Kolari paikalla pikku tyttö roikkui takaikkunasta läpi. Tää ei koskaan lähde mielestä! Tapauksesta n 15v.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:10"]
Oli se sitten positiivinen tai negatiivinen asia.
[/quote]
Poikaystävä kylpyhuoneessa viiltelemässä ranteitaan,verta oli ympäriinsä.Tapauksesta selvittiin säikähdyksellä(no,aikamoiset arvet jäi),mutta näkyä en unohda ikinä.
Ensimmäinen keskustelu täällä, jolle oikeasti itken. Upean ravistelevia kertomuksia.
Mieheni sukulaisen 2-v lapsen kuolleena ruumisarkussa, kyllä meni yöunet ja muistan sen vieläkin elävästi.(
Entisen mieheni hullunkiilto silmissä hänen raivotessaan ja kuristaessaan minua.
Ystäväni sairaalan tupakkapaikalla vatsan sisälmykset lähes näkyen, kusen valuessa katetriin. Ryypännyt siis kroppansa paskaksi ja tuolloinkin koitti saada minulta päihteitä.
Kuollut kissani sängyllä ja kyyneleet isäni silmissä. Isä ei itke koskaan.
Ystävä, joka kouristeli, virtsasi housuun ja kuoli silmieni eteen.
Sammunut eksäni wc-pöntön kannen päällä piikki kädestä törröttäen.