Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?

Tuo Yle-uutisten paljastama pornokätkö.

Voisko fanaattinen vela lakata alapeukuttamasta lapsijuttuja? Yritä hyväksyä, että toisille ihmisille lapset ovat tärkeitä.

Olin hirvikolarissa. Nopeus oli varsin alhainen, joten autossa olijoille ei käynyt kuinkaan. Hirvi kaatui konepellille ja lensi tuulilasia vasten. Sen jälkeen se putosi konepelliltä alas jaloilleen, mutta sen takapää ja takajalat lysähtivät alas, takajalat eivät kantaneetkaan. Tuntui pahalta nähdä ison eläimen loukkaantuvan sillä tavalla. 

Sama kuin kympillä. Kätilö piteli esikoista sylissään ja vauva katsoi minua suoraan silmiin.

Nyt viikkoa ennen joulua äitini viimeiset hengenvedot. Nytkähtelevät, harvat ja nikotusmaiset. Aurinko, joka paistoi sairaalan ikkunasta sisälle ja sokaisi. Käsi, joka oli kädessäni, muttei koskaan puristaisi takaisin. Jouluaatto, ruokapöytä jossa äidin paikka tyhjänä.

Tätä en tule koskaan unohtamaan. Olimme yhdessä kun tulin maailmaan ja yhdessä kun toinen meistä poistui siitä yllättäen viikkoa ennen jouluaattoa.

Kun poliisi haki minut ja 5v. pikkusiskoni kotoa aamuyöllä, näin kun isääni elvytettiin olohuoneen lattialla. Sitä en unohda.

Eipä häviä mielestäni näky niistä kahdesta poliisista, jotkä veivät pienen tyttäreni ruumiin mukanaan ambulanssihenkilöiden ensin yritettyä turhaan elvyttää häntä.

Jo 24v on piinannut yhä uudelleen toistuva uni siitä oranssiin huopaan kääritystä nyytistä loittonemassa silminnähden hämmentyneen poliisinuorukaisen sylissä, lienee ensimmäinen laatuaan hänellekin.

Se, kun ajoin mopoikäisenä auton kylkeen. En sitä heti tajunnut, mutta muistan sen törmäyksen ja sen kun lensin maahan ja katselin taivasta. Ei pahemmin käynyt, vain joku pieni murtuma..

Kun löysin kuolleen naisen ja käänsin sen mahaltaan selälleen. Se mielessä näin yhtäkkiä päällimmäisenä. Toki muitaki asioita muistan ikuisesti.

Äitini kuolleena sairaalan pedillä :(

Ps. Mikä on vela?

Pienen pieni muna normaalissa kondomissa. Se oli oikeasti pienempi kuin pikkurilli ja täydessä latingissa, valmiina toimintaan. Noh, minä en sitten ollut.. En vaan voinut lakata nauramasta, niin väärin kuin se onkin.

Muuten olisi ollut mukava mies ja pari-kolme kuukautta pyörittiinkin yhdessä ilman seksiä. Tuon jälkeen ymmärsin miksi sitä ei ollut.

Onhan nuo lapsieni syntymät olleet myös asioita mitkä ovat piirtyneet silmiin mutta tämä tuli ensimmäisenä aloituksesta mieleen. :)

Yksi muistuu mieleen. Oltiin turistibussilla Viipurissa tekemässä kaupungista lähtöä. Bussin ympärillä parveili kaikenlaista varasjoukkoa ja kaupustelijoita. Siinä oli sellainen vanha babushka, jolla oli huiveja sylissään ja vielä meidän ikkunasta katsellessamme levitteli huiveja auki, jos vaikka heltyisimme ostamaan. Mä purskahdin nauruun siinä, kun mielestäni oli niin huvittavaa. Mummo taisi nähdä sen ja epätoivoinen ilme vaihtui jotenkin lohduttomaksi ja surulliseksi. Tuli niin paha mieli ja häpesin itseäni, ja edelleen hävettää toi hetki. Miten tyhmä ihminen voi olla. Sen babushkan tosin muistan, huivipäisen huivinmyyjättären.

No ei ihan sovi joukkoon... Mutta luulen etten koskaan unohda näkyä, kun tyttäreni valitti pyllyn kutittavan ja katsoessani sinne varovasti sieltä luikerteli kymmeniä (!) matoja.

Kun pitelin pientä tyttyöäni sylissä. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainut lapsi. Hän menehtyi rv24 ja syytä ei löytynyt. Synnytyksen jälkeen pitelin häntä sylissäni ja silittelin pieniä varpaita. Mieheni seisoi vieressä ja muistan kuinka kyyneleet tipahteli hänen kasvojaan pitkin lattialle. Todella musertava, mutta omalla tavallaan kaunis muisto.

Pappani hautajaisissa kun mummu 84v vapisevin askelin käveli arkun viereen, koitti sanoa jotain mutta ääni murtui. Hän seisoi arkun vieressä niin kumaraisena ja hauraana, kääntyi meihin muihin päin ja katsoi meitä niin onnettoman näköisenä kasvot täynnä kyyneleitä. Olivat olleet yhdessä 67 vuotta.

Sitä näkyä en ikinä unohda.

Tsunami 26.12.2004 ei tule koskaan pyyhkiytymään mielestä.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 15:39"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 15:11"]

Todella grotsekisti kuolleita pikkulapsia ja heidän vanhempiaan näin rauhanturvaoperaatiossa Syyriassa 70-luvun lopulla. Olin liian nuori näkemään sellaista ja kadun, että ylipäätään tungin nokkani siihen konfliktiin. Sai minut katsomaan Israelia paljon kriittisemmin. Kuinka kukaan voi tehdä toiselle tuollaista ja vielä iloita asiasta?

[/quote] sota raaistaa ihmisiä. kostetaan jotain ja taas kostetaan. mitä luulet tapahtuvan georgiassa, tsetseniassa, ukrainassa... (baltiassa, suomessa)

[/quote]

Sota ei lopu sotimalla.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:23"]

Kun katsoimme pienen tyttäreni kanssa ensimmäistä kertaa toisiamme silmiin.

[/quote]

Kuin myös.

No riippuu miltä kannalta tätä miettii, 

koominen/ällöttävä; rippileirillä pappi alastomana föönaamassa munakarvojaan

ihana; kun pieni tyttäreni ensimmäisen kerran tuli halaamaan ja sanoi; mamma, rakastan sinua

kamala; pieni poika, josta piti tulla mun ekan luokan luokkakaveri, kuolleena suojatiellä, oli jäänyt rekan alle ja kauppaostokset oli levinny pitkin suojatietä, jogurtit sekoittuneena vereen... :(

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:45"]

Äitini kuolleena sairaalan pedillä :(

Ps. Mikä on vela?

[/quote]

Miksi alapeukut?