Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?

Olimme mieheni kanssa lomalla Pariisissa. Oli viimeinen ilta, lämmin kesäinen yö ja kello taisi jo lähestyä kahtatoista. Kävelimme illallisen jälkeen Seinen vartta pitkin käsikkäin, öisen Pariisin ääniä kuunnellen ja toistemme seurasta nauttien. Olin kävellyt epämukavissa punaisissa korkkareissa koko illan mutta sekään ei haitannut, sillä ne olivat niin kertakaikkisen kauniit. Käännyimme Pont Alexandre III:lle ja pysähdyimme katselemaan Eiffel-tornin säihkyviä valoja. Nojasin sillan viileään kaiteeseen, tunsin rakkaan mieheni kädet ympärilläni ja katselimme molemmat lumoutuneina upeaa valoshow:ta, joka heijastui kirkkaana lähes peilityynestä Seinestä. Sitä näkyä, tunnetta ja hetkeä en unohda koskaan.

Mieleen tulee päällimäisenä myös huhtikuinen kävely Toscanan maalauksellisissa maisemissa, 6-vuotiaan pikkusiskoni lohdutushali riideltyäni teini-ikäisenä pahasti äitini kanssa sekä koirani, joka ensimmäisenä aamunaan meillä herätti minut istumalla kärsivällisesti sänkymme vieressä lähes itsensä kokoinen pehmonalle suussaan. 

Olin noin 6-vuotias. Oli uusi vuosi ja isä taas kerran kännissä ja agressiivinen. Kassin oli äiti pakannut varalta vaatehuoneeseen odottamaan. Lähdettiin mummon luo. Muistan kun mummon luona menin olohuoneen. Suurten ikkunoiden edessä oli suuret, raskaat (paksua kangasta olevat) verhot. Menin verhojen ja ikkunan väliin. Painaiduin ihan reunimmaisen ikkunan nurkkaan ja näin ihan vähän kun kaupungin keskusta ammuttiin raketteja. Ikkuna oli kylmä ja seisoin siinä vaikka kuinka ja kauan. Iloitsin niistä vähäisistä raketeista mitä näin.

ovat vielä tätä nykyäänkin yhdessä tuo silloin 50v mies ja silloin 14-15v muikkeli. nukuin patjalla lattialla heidän makuuhuoneessaan ja koko lattia vain jytkyi ja tuhmat sanat jääneet kaikumaan korviini...

Up

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 12:26"]ovat vielä tätä nykyäänkin yhdessä tuo silloin 50v mies ja silloin 14-15v muikkeli. nukuin patjalla lattialla heidän makuuhuoneessaan ja koko lattia vain jytkyi ja tuhmat sanat jääneet kaikumaan korviini...
[/quote]
Juupajuu

Se kun pudotin sairaalan vessanpönttöön 11-12 viikkoisen sikiön ja se kopsahti posliiniin. Päivää ennen silloinen poikaystäväni oli hakannut minua ja potkaissut mahaan.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:18"]

En tie sopiiko tähän, mutta se kun esikoinen syntyi ja en tajunnut yhtään että se vauva on niin iso, vaikka olikin pieni. Ihan ufoa että semmoinen jytky oli mahassani. Siis vastaus, esikoinen vatsani päällä juuri syntymän jälkeen.

[/quote]

Tämä on Vauva-lehden palsta, joten tuollaiset kokemukset olisi soveliasti esittää josakin muualla.

Isäni oli saattohoidossa ja menin katsomaan häntä. Isä oli syvässä koomassa. näytti kuolleelta. sängyn vierellä istui äiti ja silitti isäni kättä. Näyssä tiivistyi koko ihmiselämän lyhyys: mihin katosivat yli 40 yhteistä vuotta, jonka äitini ja isäni veittivät yhdessä. Olen kiitollinen hoitajalle, joka otti minut, surullisen ja järkyttyneen, hoiviinsa.

Työskentelen hevosfarmilla ja mieleen on jäänyt ensimmäinen kerta, kun olin mukana lopettamassa kahta hevosta ja jouduin hyvästelemään nämä ystäväni. Meillä oli kaksi yli 30-vuotiasta hevosta joiden omistaja antoi lopetusmääräyksen, koska ei halunnut enää maksaa hevosten ylläpitoa. Oli järkyttävää pidellä hevosta ja odottaa, kun eläinlääkäri antoi piikit. Viimeisin piikin saatuaan hevonen vain kaatui jalat suorina... Yksi toisensa jälkeen. Kolmas 35-vuotias poni jäi lohduttomana etsimään ystäviään. Se huuto oli sydäntäsärkevää. 

Ei kauaakaan tämän jälkeen, kun löysin yhden meidän varsoista laitumelta makaamasta - jalka oli auki ympäri, niin että luu näkyi. Tiesin mitä tuleman piti. En odottanut, että tämä pieni tyttö nousisi vielä seisomaan ennen piikin saamista. Se elämisen halu oli tukahduttava. Mietin vain siinä, että olen niin pahoillani. Mietin myös katsoessani tätä pientä ystävääni maassa makaamassa elottomana, että voiko kuolemaan turtua. 

Appiukko kuolleena wcn lattialla kotona.

Mieheni kosinta auringonlaskun aikana.

Huh huijakkaa miten toinen toistaan hurjempia satuja tässä ketjussa on. Miten te viitsitte, eikö tosiaan ole parempaa tekemistä teillä...? Osaatteko edes hävetä?

Kun keskenmenon saaneena istuin suihkun lattialla ja minusta tuli ulos valtava verinen möykky.

Up

Ensikohtaamiset lasteni kanssa.

Äitini kuolleena sairaalavuoteella.

Joskus Helsingin Onnelassa joku vieras tyttö istui viereisellä penkillä, onnellisessa humalassa. Hetki tästä eteenpäin lähdin käymään vessassa ja tämä sama tyttö makasi lattialla, vaahtoa tuli suusta (?). Tyttö oli pudonnut yläkerrasta, oli kuulemma istunut kaiteen reunalla. Ilmeisesti selvisi hengissä.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 12:28"][quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 12:26"]ovat vielä tätä nykyäänkin yhdessä tuo silloin 50v mies ja silloin 14-15v muikkeli. nukuin patjalla lattialla heidän makuuhuoneessaan ja koko lattia vain jytkyi ja tuhmat sanat jääneet kaikumaan korviini...
[/quote]
Juupajuu
[/quote]
No miksei tämä voisi olla mahdollista? Meillä on tuttavapiirissä vastaavalla ikäerolla varustettu pariskunta.

Olin 11 v, kun  mopopoika jäi rekan alle silmieni edessä. Ihan rekan pyösrät liiskasivat pojan. Näen sen vieläkin silmissäni, jos ajattelen sitä yhtään. aikaa kulunut 50 vuotta tapahtumasta.:(

äitini ilme kun yllätti minut masturboimasta suihkulla kylppärissä haarat levällään

Ensimmäinen koirani, joka tuli meille aikuisena kodinvaihtajana. Se, kun se rauhottui illalla nukkumaan ja osasin vain katsella sitä ja ajatella, että tuo jää nyt meille. Tunne oli ihana.

siskopuoleni faija naimassa pari vuotta itseäni vanhempaa tyttöä samassa huoneessa jossa nukuin. olin 11.