Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?

Erään naisen vihainen ja Kateellinen ilme.

Up

Kaunista..

329:n kanssa vähän samanlainen kokemus.

Itselleni on tehty munuaisensiirto 90-luvulla. Olin tutustunut dialyysiaikana ikäiseeni Roosaan (nimi vaihdettu) ja ystävystyimme syvästi.

Hän oli jo munuaisensiirtolistoilla, mutta sai dialyysin aikana vakavan tulehduksen ja oli sairaalassa. Menin katsomaan häntä; hoitajat sanoivat, että Roosa on todella huonossa kunnossa. Tarkoittivat, etten säikähtäisi..Sanoin, että olen nähnyt paljon huonokuntoisia vuosien varrella, ei hätää.

Järkytyin kuitenkin valtavasti nähdessäni Roosan. Hän jaksoi vaivoin kääntää päätään, ei jaksanut lausua sanaakaan, katse oli niin kamalan kärsivä, että kyyneleet vain alkoivat valua silmistäni. Silittelin Roosaa ja tajusin, että.. aika on käsillä.

Vieläkin tunnen epämääräistä syyllisyyttä, että ehdin itse sain munuaissiirron ja sain lisävuosia, mutta Roosa menehtyi.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 16:20"]Erään naisen vihainen ja Kateellinen ilme.
[/quote]Tämä!

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:10"]

Oli se sitten positiivinen tai negatiivinen asia.

[/quote]

Isäni hirttäytyneenä isänpäivänä, minun kuva edessään kera enkelikynttilän. Ei, en ole koskaan parantunut tästä. Tämä asia seuraa ja seuraa minua, on seurannut jo yli 20 vuotta. 

Hyvä muisto:

Söin Amsterdamissa taikasieniä ja oli ihan hauska reissu. Hyllyllä oli värikäs muovipussi, josta sain itse kuvittelemalla pienen kääpiön, joka ensin hengitti raskaasti, kuten olisi nukkunut. Sitten se alkoikin heräilemään. Valitettavasti kun silmiä räpäytti, niin kuva aina hävisi.

Tuijottelin myös rapattua seinää, jonka herätin eloon ja se alkoi näyttää oikealta vesiputoukselta. Aloin pelleilemään asialla: vesiputous pois, vesiputous päälle jne. Tein myös musiikkia päässäni, ensin laitoin sydämenäänistäni basson taustalle, sitten siihen päälle vihellyksiä yms, joihin pystyin itse lisäämään kaikua tai ottamaan pois. Tämäkin hauskuus vähän kaatui siihen, että ekat asiat aina unohti ylläpitää, kun lisäsi musiikkiin lisää efektejä.

Kun mummon arkkua laitettiin kuoppaan, ja oli niin kaunista. Linnut lauloivat, aurinko paistoi viistosti ja valo kimmelsi lumihiutaleista. Kevät oli alkanut. Ja mummon kärsimys päättynyt.

Mummo oli myös viimeisellä tapaamisella hyvin hauras ja arvasin ettemme enää kohtaisi. Mummon halaus oli niin heikko. Kuitenkaan jäähyväiset eivät olleet haikeat, mummo tiesi että hänen elämänsä loppuu hyvin pian mutta ei ollut lainkaan katkera vaan puhui että hänen aikansa on jo tullut, pitkän elämän saanut elää. Mummon hiukset olivat muuttuneet täysin valkoisiksi, se jäi myös mieleen.

Ystävän hautajaiset. Kun se lohduton perhe seisoi hartiat lysyssä arkun ympärillä. Kukaan ei kyennyt sanomaan yhtään mitään. Kirkosta kuului vain nyyhkytystä. Elämäni hirvein päivä. Aivan liian nuorena lähti.

Sairauskohtauksen saanut mies makasi lattialla pelkkänä ihmiskasana, elvytys ja ensiapuhenkilökunta ympärillä. Miestä ei saatu elvytettyä, siihen kuoli.

Liikenneonnettomuus parvekkeen ikkunasta, se valkoinen ruumispussi keskellä kirkasta päivää keskellä vilkkaasti liikennöidyn tien risteystä.

Entisen poikaystävän rakastunut katse. Sitä en myöskään unohda. Ei ole ollut muilla heiloillani yhtä ystävälliset, lämpimät ja samaan aikaan kiihkeän lempeät silmät. Se täydellisen hyväksyvä katse. Hän näki minut kokonaisena ja hyväksyi kaikki puutteeni.

Muutama vuosi sitten putosin hevosen selästä täydessä laukassa jäiseen maahan. Muistan selvästi, kun pudotessani katsoin lähestyvää kivikovaa maata ja sitten taivasta, kun viimein jäin selälleni makaamaan. Taivas oli aivan pilvetön ja niin kirkkaansininen, että silmiin sattui. Sitä sitten tuijotin samalla, kun yritin arvioida, kuinka pahat vammat olin saanut, enkä pystynyt liikahtamaankaan.

En ikinä unohda sitä näkyä miltä viininpunaisen todella pölyisen autoni konepelti näytti intiimin session jälkeen. Ei jäänyt epäselväksi että pölyt oli pyyhitty varsin paikallisesti kyynärpäillä, kämmenillä ja peffalla... :)

Paljon todella koskettavia muistoja,sekä iloisia että surullisia.
Ala peukkuja en ymmärrä,joten voisitteko kertoa,miksi niitä noin runsaasti?

Isäni kasvot kun hän kertoi minulle että hänellä on syöpä.

Mieheni, kun näin hänet ensi kerran. Muistan siitä kaiken.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 16:23"]Yläpeukutan kaikkia surullisiakin juttuja. Teen sen myötätunnosta ja toivon kaikille paljon voimia! <3
[/quote]

Ihana ihminen <3

Hui.Miehet ei tuu koskaan kokemaan maailmaa yhtä intensiivisesti kuin naiset. Miehet joutuu tuottamaan itse niitä hetkiä, itsemurhan yritykset ja huumeet. Nää mitä naiset kestää on saatanan paljon kovempaa. Ja te kehtaatte vähätellä ihmisiä jotka kokee näin paljon enemmän ja kamalampia asioita!! Te olette mitättömiä

Kiitoksia kirjoittajille jotka ovat jakaneet omia kokemuksia, ei mitään nettivideoita. Tää ketju sai hetkeksi ajattelemaan eri näkökulmasta asioita

Ekan poikaystäväni kasvot kun siltä tuli... ja multa kans. Se oli sitä seksin opettelua, ja hyvin oon asian makuun päässytkin. Mainitun poikaystävän kanssa jaksettiin rakastaa toisiamme vuosia, tehtiin pari lasta, mutta 25 vuoden yhdessäolon jälkeen tuli ero.

Ja mieleen on jäänyt kuvana myös, kun olin kuopuksen kanssa laitoksella, ilon tunne vauvasta ja hirmu ikävä esikoista. Kun se esikoinen sitten käveli vierailuaikana sitä käytävää pitkin mun luo, mun näölle tapahtui jotain: ihan kuin kaikki muu olis kadonnut ja näin vain sen oman tyttöni. Muistan ihan elävästi vieläkin miltä hän näytti ja millaiset vaatteet ja millainen tukka ja millainen ilme...

Äitini todella kuumat flirtit vieraille isäni nähden. Ne ovat saaneet minut vihaamaan äitiäni. En usko mihinkään muuhun että äitini on pettänyt isääni. Olen kysynyt isältä että onko hän ollut cuckold roolissa vaikka minun näkemättä enkä usko että hän ei olisi ollut. Hän sanoi että ei ole niin koskaan ollut. Jotkut flirtit ovat olleet niin kuumia että en tule koskaan hyväksymään.

Kun poliisit tulivat kertomaan että isäni on kuollut.
Itkin itseni uneen mutta seuraavista päivistä en muista mitään. Olin 7v.

Kun lemmikkirotallani oli kasvain ja koulussa vain pelkäsin selviääkö hän leikkauksesta.
Selvisi mutta seuraavana päivänä oli tullut toisen rottani aika..

Muistan kun isäni oli lähdössä ryyppäämään ja minä juoksin auton perässä itkien.. Olin n. 5v.

Kun olin 9v ystäväni ilmoitti että ei aio enää olla ystäväni koska on nyt erään toisen ystävä.
Teki tämän vielä monia kertoja ja pompotteli minua kuin mitäkin lelua.
Ensimmäisellä kerralla tuntui pahimmalta koska tunsin että en riitä tälläisena.

Kun psykologi vähätteli anoreksiaani. Pahensi tilannetta muuten paljon.

Näin kun itselleni tuntematon nainen tippui kerroatalon 4 tai viidennestä kerroksesta.
Paikalle saapui useita ambulansseja ja paloauto.

Kun olin 9v ystäväni heitti minua isolla kivellä päähän ja verta vuosi paljon.
Samana päivänä käteni osui terävään ränniin ja siitä tuli paljon verta. Osui melkein verisuoneen mikä on ranteessa.

Näin kun minulle tuntematon mies yritti hypätä kerrostalon parvekkeelta ja ystävät estelivät vieressä.

Se kun kuulin että olin saanut pikkusiskon. Itkin onnesta ja olin vain niin onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:10"]

Oli se sitten positiivinen tai negatiivinen asia.

[/quote]

Isäni hirttäytyneenä isänpäivänä, minun kuva edessään kera enkelikynttilän. Ei, en ole koskaan parantunut tästä. Tämä asia seuraa ja seuraa minua, on seurannut jo yli 20 vuotta. 
[/quote]Voi, oletpa kokenut kovia. Halaan sinua!

Se kun olin juuri saanut lapseni synnytettyä, mutta istukka jäikin jumiin. Siitä sit mua siirrettiin leikkuripöytään ni näin vaan haarojen välistä pilkottavan hännän itelläni. Se oli napanuoraa joo, mut en ollu kattonu alapäähän koko synnytyksen aikana enkä sen jälkeenkään, mut ku jouduin nousemaan pöydältä toiselle ni se helvetin häntä.. En ikinä unohda tota näkyä. :D