Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?

Sitä hetkeä en unohda, kun olimme lähdössä sairaalaan katsomaan pitkään sairastanutta setääni ja tiesimme hänen pian nukkuvan pois. 85 v. pappani romahti halatessaan minua ja itki ääneen, että kumpa hän olisi saanut kuolla ensin.. Se oli niin lohduton hetki.
Enkä koskaan unohda kun hamsterini kuoli käteeni juuri ennenkuin olimme viemässä sitä lopetettavaksi.. Otin sen käteeni itkien ja sitten se vain jäykistyi siihen kämmenelle. Tästä on paha mieli ettemme vieneet sitä ajoissa eläinlääkäriin :(

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:47"]

Kissani verta vuotavana lattialla häntä puolen merrin pääsdä ruumiista. Kaveri tuli "kissoihin tottuneen koiransa" kanssa kylään ja seuraavaksi mun kissa makasi raadeltuna lattialla. Olin kysynyt monesti tuleeko se kissojen kanssa toimeen ja jos se ei ole tottunut niin jätä se koira kotiin. Kaveri vannoi ja vakuutti että tulee toimeen, on tottunut ja ei tämä tee mitään. Todellisuudessa se oli nähnyt kerran aiemmin kissan ollessaan hihassa kiinni. Silloin se näki mun kissani ja hyökkäsi suoraan päälle. Siinä oli 4kg kissa aika heikoilla kun noin 50 kiloa koiraa tapporavistaa.

[/quote]

Ai jumalauta mikä nautinto olisi ollut hakata se rakki hengiltä paistinpannulla!

[/quote]

Olet ihan yhtä idiootti kuin sen koiran omistajakin.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:06"]Sitä en unohda kun baarista vein kotiini suominaisen ja kun aloimme vähentämään vaatteita niin rintaliivien täytteenä oli joku silikonitäyte, nainen oli siis lauta. kyllähän siinä yritettiin siitä huolimatta sänkyhommia, mutta se oli viimeinen niitti kun hän asettui nelinkontin eteeni ja näin hänen törkyisen tavaran ja ruskean reiän. hommat jäi siihen ja nainen sai luvan poistua.

vieläkin menee ruokahalu kun asiaa ajatteleekin. yäk.
[/quote]

Mikä siinä tavarassa oli niin törkyistä? Oliko likainen vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 00:33"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:47"]

Kissani verta vuotavana lattialla häntä puolen merrin pääsdä ruumiista. Kaveri tuli "kissoihin tottuneen koiransa" kanssa kylään ja seuraavaksi mun kissa makasi raadeltuna lattialla. Olin kysynyt monesti tuleeko se kissojen kanssa toimeen ja jos se ei ole tottunut niin jätä se koira kotiin. Kaveri vannoi ja vakuutti että tulee toimeen, on tottunut ja ei tämä tee mitään. Todellisuudessa se oli nähnyt kerran aiemmin kissan ollessaan hihassa kiinni. Silloin se näki mun kissani ja hyökkäsi suoraan päälle. Siinä oli 4kg kissa aika heikoilla kun noin 50 kiloa koiraa tapporavistaa.

[/quote]

Ai jumalauta mikä nautinto olisi ollut hakata se rakki hengiltä paistinpannulla!

[/quote]

Olet ihan yhtä idiootti kuin sen koiran omistajakin.
[/quote]

Ymmärrän tätä "idioottia". Ulkoilutan kissaani välillä valjaissa ulkona. Ihan pysytään kerrostalon takapihalla. Jos siihen tulisi vapaana oleva koira joka uhkaisi kissaani niin aika nopeasti pääsisi se koira hengestään. Kyllä kaikista eläimistä tykkään, en ymmärrä vaan ihmisiä jotka hankkii koiria jotka tykkäävät tappaa muita eläimiä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 19:17"]Keski-ikäisen naisen kuolema (syöpä) ja kuinka aviomies heittäytyi kuolinhetkellä suutelemaan vaimoansa viimeistä kertaa....

Monta kertaa ollut läsnä kun joku kuolee työni vuoksi mutta tämä on jäänyt päällimmäisenä mieleen.
[/quote]
Toivottavasti kukaan ei kirjaimellisesti kuole SINUN työsi vuoksi;)

Lisää näitä

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 00:57"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 19:17"]Keski-ikäisen naisen kuolema (syöpä) ja kuinka aviomies heittäytyi kuolinhetkellä suutelemaan vaimoansa viimeistä kertaa....

Monta kertaa ollut läsnä kun joku kuolee työni vuoksi mutta tämä on jäänyt päällimmäisenä mieleen.
[/quote]
Toivottavasti kukaan ei kirjaimellisesti kuole SINUN työsi vuoksi;)
[/quote]
Oho tarkoitin siis että joudun työssä nähdä paljon kuolevia ihmisiä. Yhtäkään kuolemaa en ole aiheuttanut x)

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 00:38"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 00:33"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:47"]

Kissani verta vuotavana lattialla häntä puolen merrin pääsdä ruumiista. Kaveri tuli "kissoihin tottuneen koiransa" kanssa kylään ja seuraavaksi mun kissa makasi raadeltuna lattialla. Olin kysynyt monesti tuleeko se kissojen kanssa toimeen ja jos se ei ole tottunut niin jätä se koira kotiin. Kaveri vannoi ja vakuutti että tulee toimeen, on tottunut ja ei tämä tee mitään. Todellisuudessa se oli nähnyt kerran aiemmin kissan ollessaan hihassa kiinni. Silloin se näki mun kissani ja hyökkäsi suoraan päälle. Siinä oli 4kg kissa aika heikoilla kun noin 50 kiloa koiraa tapporavistaa.

[/quote]

Ai jumalauta mikä nautinto olisi ollut hakata se rakki hengiltä paistinpannulla!

[/quote]

Olet ihan yhtä idiootti kuin sen koiran omistajakin.
[/quote]

Ymmärrän tätä "idioottia". Ulkoilutan kissaani välillä valjaissa ulkona. Ihan pysytään kerrostalon takapihalla. Jos siihen tulisi vapaana oleva koira joka uhkaisi kissaani niin aika nopeasti pääsisi se koira hengestään. Kyllä kaikista eläimistä tykkään, en ymmärrä vaan ihmisiä jotka hankkii koiria jotka tykkäävät tappaa muita eläimiä.
[/quote]

Ei sitä aina välttämättä etukäteen tiedä miten koira suhtautuu kissoihin. Kaverillani oli terrieri, joka rakasti ihmisiä ja muita koiria, koskaan ei haukkunut tai ärähtänyt muille koirille. Luonteeltaan leppoisa ja leikkisä. Erään kerran kaverini oli käymässä perheessä, jossa oli kissa. Kun katti tuli näköpiiriin, niin koira sekos ihan totaalisesti ja alko jahdata kissa ympäri taloa. Onnneksi kissa ehätti kiipeämään sellasen 'kissapuun' päälle ( en tiedä minkä nimisiä ne on, kuiteki semmone mis on vaikka kolnne kerrosta ja kissat kiipeilee siinä). Mutta koskaan ei siirtä koirasta olis uskonut, että tollasta tekis. Pari vuotta sitten kuoli vanhuuteen, kohtaamatta toista kertaa kissaa sisätiloissa.

Kuollut kilpikonnani :'(

Se, kun viikon kadoksissa ollut koiramma istui ulko-ovellamme, kun palasimme kotiin kauppareissulta. Olin tuolloin 9-v. Muistan kuinka siskon kanssa katottiin että mikä tuolla ovella oikein on, ja isä käski oottaa autossa ku hän häätää sen pois. Kunnes tajusi että sen kurasen turkin alla oli rakas colliemme. Kaikki, äiti, isä, sisko ja minä aloimme itkemään onnesta, yksi elämäni parhaista päivistä.. <3

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 00:38"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 00:33"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:29"] [quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:47"] Kissani verta vuotavana lattialla häntä puolen merrin pääsdä ruumiista. Kaveri tuli "kissoihin tottuneen koiransa" kanssa kylään ja seuraavaksi mun kissa makasi raadeltuna lattialla. Olin kysynyt monesti tuleeko se kissojen kanssa toimeen ja jos se ei ole tottunut niin jätä se koira kotiin. Kaveri vannoi ja vakuutti että tulee toimeen, on tottunut ja ei tämä tee mitään. Todellisuudessa se oli nähnyt kerran aiemmin kissan ollessaan hihassa kiinni. Silloin se näki mun kissani ja hyökkäsi suoraan päälle. Siinä oli 4kg kissa aika heikoilla kun noin 50 kiloa koiraa tapporavistaa. [/quote] Ai jumalauta mikä nautinto olisi ollut hakata se rakki hengiltä paistinpannulla! [/quote] Olet ihan yhtä idiootti kuin sen koiran omistajakin. [/quote] Ymmärrän tätä "idioottia". Ulkoilutan kissaani välillä valjaissa ulkona. Ihan pysytään kerrostalon takapihalla. Jos siihen tulisi vapaana oleva koira joka uhkaisi kissaani niin aika nopeasti pääsisi se koira hengestään. Kyllä kaikista eläimistä tykkään, en ymmärrä vaan ihmisiä jotka hankkii koiria jotka tykkäävät tappaa muita eläimiä.

[/quote]

Jos olisi mun koirani, niin sitten säkin pääsisit hengestäsi saman tien. Pidän itse myös kissoista, mutta patologiset koiravihaaja-kissanomistajat ovat mielestäni pohjasakkaa.

(Enkä todellakaan pidä koiraani irti muualla kuin syvällä metsässä ja lailliseen aikaan.)

Kuolleet omaiset. Iäkkäitä ovat olleet. Niin rauhallisen näköisiä.
.
Nuorempana tulin kotiin koulusta ja keittiöön mentyäni näin isäni leikkaamassa leipää ja kouristelemassa. Hänellä on epilepsia. Pelkäsin, että satuttaa itsensä. Olin yksin. Ambulanssi oli meillä jokaviikkoinen vieras. Vieläkin saan kylmiä väreitä ambulanssin näkemisestä, vaikka isä leikattiin reippaasti yli 10 vuotta sitten, eikä kohtauksia juuri ole.
.
Esikoisen synnytyksestä mieleen jäi hetki, kun kätilö sanoi ponnistusvaiheessa että nyt ponnista kovasti, vauvalla on vähän hätä. Noilla sanoilla. Kuulin sydänäänten hidastuvan ja pelko kylmäsi sydämen. Kaikki meni kuitenkin hyvin, mutta nuo sanat on jäänyt mieleen.

Se, kun menin tarkastamaan netissä pelamaani 10-tason kenoa ja yhdeltä riviltä oli kaikki numerot ympyröitynä. Huh.

Viime viikolla kaupassa pieni tyttö nuoren äitinsä kanssa. Äiti oli meikannut, mutta mustelmat kuulsivat läpi sen alta. Näky pisti polveni veltoiksi.

Lapsena hiekkalaatikolla 80 luvulla, alamäkeä kerrostalolta käveli kolme arabimiestä joilla oli ihan valkoiset vaatteet, huivit ja kaavut valkoiset. En ollut nähnyt aiemmin enkä vieläkään sellaista keskellä kesää. Naisia kyllä erivärisissä kaavuissa, mutta en arabimiehiä. Se oli hämmentävää jotenkin.

Kun humalainen kaverini tunki samaan vessakoppiin kanssani ja pissasi pöntön kannen päälle. Ekaa kertaa baarissa olin

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:47"]

Kissani verta vuotavana lattialla häntä puolen merrin pääsdä ruumiista. Kaveri tuli "kissoihin tottuneen koiransa" kanssa kylään ja seuraavaksi mun kissa makasi raadeltuna lattialla. Olin kysynyt monesti tuleeko se kissojen kanssa toimeen ja jos se ei ole tottunut niin jätä se koira kotiin. Kaveri vannoi ja vakuutti että tulee toimeen, on tottunut ja ei tämä tee mitään. Todellisuudessa se oli nähnyt kerran aiemmin kissan ollessaan hihassa kiinni. Silloin se näki mun kissani ja hyökkäsi suoraan päälle. Siinä oli 4kg kissa aika heikoilla kun noin 50 kiloa koiraa tapporavistaa.

[/quote]

Ai jumalauta mikä nautinto olisi ollut hakata se rakki hengiltä paistinpannulla!
[/quote]

Ei ole kissoihin tottumattoman koiran syy tämä reaktio, vaan valehtelevan vastuuttoman omistajan.

Sen näyn, kuinka kauniilta maailma näytti kun yritin itsemurhaa nuorena. Jalat ei enää yliannostuksen takia kantanu, kaaduin ties kuinka monennen kerran polvilleni yritettyäni nousta, päästä kävelemään kaukana olevalle tielle ja perua tekoani tajuttuani etten halua kuolla. Lopulta en jaksanut, jäin makaamaan siihen lumeen keskelle metsää. Katsoin taivasta, se oli ihan mielettömän kaunis. Sininen, pilvet lipui ylitseni. Lunta alkoi hiljakseen sataa päälleni. Tai sitten se putosi jostain läheisestä Kaikki oli niin kaunista. Sopivasti hypotermiakin alkoi jo vaikuttaa läpimärkänä ja kaikki alkoi tuntua lämpimältä.

Sitten pimeni. Mutta kaikki oli vain tosi kaunista siinä hetkessä. Taivas oli niin sininen. Se sinisyys ja pilvet on jääny niin terävänä mieleen.

Kaks muistoa tuli mieleen... Liittyvät samaan asiaan. Olin käymässä Siwassa kun satuin kuulemaan miten pari kylän juoppoa (asuin siis pikkukylässä jossa pyöri aina sama juopporemmi tekemässä milloin mitäkin, harmittomia ja säälittäviä kavereita) siinä säilykepurkkien kohdalla kinasivat. Toinen siinä tonnikalapurkit käsissään "kato me saatais tän verran!!" ja toinen "nii mut tää kaljapullo ku otettais nii kaikki sais pari hörppyä!" Kaljapullo voitti.

Erään kerran olin jälleen tulossa kaupasta. Oli kuuma ja aurinkoinen päivä. Taas oli yksi kylän juokale käynyt ostamassa sixpäkin kaljaa. Köytti siinä kaupan pihalla päkin pyöränsä sarveen roikkumaan, ja lähti pikkuhiljaa taapertamaan ylämäkeen sillan yli pyörää talutellen jotta pääsisi "ryyppymestoille" joenrantaan. Katselin miehen menoa kun yhtäkkiä se päkin "kahva" repesi ja ne pullot räsähti asfalttiin. Olut kuohusi siinä tulikuumalla tiellä. Yksi tai kaksi pulloa taisi jäädä ehjäksi... Muistan vieläkin sen äänen, miten nopeasti olut siihen kuivui ja miehen olemuksen. Ääntäkään ei päästänyt mutta hartiat lysähti. Kasvot... Vääntyi. Koko mies vaan romahti.

Olin rakastunut 16-vuotias teini ja menettänyt neitsyyteni kokoneemmalle poikaystävälleni. Erään seksikerran jälkeen istuin sängynlaidalla alasti hymyillen katsellen poikaystävääni maailman onnellisimpana. Poikaystäväni katsoi minua takaisin ja huomasin että hän tuijotti vartaloani. Sitten hän kommentoi "sulla on muuten ihan miehen kroppa. Muistan kerran kun panin semmosta isorintasta naista, oli aika makeeta." Itse olin epävarma teini jolla oikeasti ne A-kupin rinnat ja osui aika herkkään paikkaan. Se oli niin kova isku vyön alle vieläkin tulee mieleen vatsanvääntö kun mietin tilannetta ja itkun pidättely. Muistan vieläkin näyn ja hetken vaikka vuosia on jo kymmeniä. Yksi elämäni pahimmista nöyryytyksistä. Ei ollut minun arvoiseni mies.