Käly inisi meille vuosikausia siitä, kuinka kasvatamme lapsiamme (tyttö ja poika) liian kovakouraisin ottein, mutta nyt hän on saamassa itse nokilleen!

Kaverin lapsi aikoinaan oman muksun synttäreillä kahmi kaikki keksit kupista ja kaveri sipisi hiljaisella pehmeällä äänellä "älä ota kaikkia, ei  hei kaikkia".. Minä karjaisin "NYT IRTI NIISTÄ!" jolloin poika tiputti keksit kädestään ja meni itkemään äitinsä syliin. Kukaan ei ollut kai ikinä komentanut  eikä kieltänyt mitään, joten piti kokeilla krokotiilinkyyneleitä seuraavaksi. Varmaan menivät mäkkärin kautta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Luulen aloituksen olevan provo, mutta onhan sitä kaikenlaista kasvattajaa oikeastikin olemassa.

Eräs esimerkiksi on aivan kauhuissaan jos joutuukin perua jonkun lapsille luvatun asian, koska lapsi pettyy. Kun asiasta on juteltu, olen ystävällisesti sanonut, että kurjaahan se toki on mutta toisaalta nuohan ne lasta kasvattaa kestämään isompiakin juttuja (joita toivottavasti ei tule, mutta kuitenkin). Suurin juttu tuntuu olevan, että lapsi on pettynyt.

Perus luottamuksen rakentumiselle on toki tärkeää, ettei noita perumisia olisi koko ajan. Tunnen aikuisen, jolle on jäänyt elämän mittainen epävarmuus, kun borderline-alkoholistivanhemmat lupasivat kaikkea kivaa ja suurimman osan ajasta peruivat kaiken. Hän ei jotenkin osaa luottaa, että elämässä mikään onnistuu. Se ei ole hyvä lopputulos. :(

Itse yritän kyllä pitää lupaukseni lapselle siinä missä yrittäisin pitää ne aikuisellekin, ja vähän ylikin. Sellaista peruskunnioitusta - ei puhuta, jos ei aiota toteuttaa. Mutta TOTTA KAI kaikilla asioita peruuntuu esimerkiksi sairastumisten tai muiden itsestä riippumattomien asioiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin lapsi aikoinaan oman muksun synttäreillä kahmi kaikki keksit kupista ja kaveri sipisi hiljaisella pehmeällä äänellä "älä ota kaikkia, ei  hei kaikkia".. Minä karjaisin "NYT IRTI NIISTÄ!" jolloin poika tiputti keksit kädestään ja meni itkemään äitinsä syliin. Kukaan ei ollut kai ikinä komentanut  eikä kieltänyt mitään, joten piti kokeilla krokotiilinkyyneleitä seuraavaksi. Varmaan menivät mäkkärin kautta kotiin.

Tuo onkin itse asiassa kasvatuksellisesti paha juttu, että sanojen tasolla kielletään, mutta siitä ei seuraa yhtään mitään, jos lapsi ei tottele kieltoa, vaan hän saa vain jatkaa.

Pitäisi toimia loogisesti, eli jos lapsi ei reagoi kieltoon, ei toki ole pakko korottaa ääntä, mutta sitten pitää tehdä jotain muuta. Esimerkiksi ottaa lapsi hellästi fyysisesti pois karkkikulhon luota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin lapsi aikoinaan oman muksun synttäreillä kahmi kaikki keksit kupista ja kaveri sipisi hiljaisella pehmeällä äänellä "älä ota kaikkia, ei  hei kaikkia".. Minä karjaisin "NYT IRTI NIISTÄ!" jolloin poika tiputti keksit kädestään ja meni itkemään äitinsä syliin. Kukaan ei ollut kai ikinä komentanut  eikä kieltänyt mitään, joten piti kokeilla krokotiilinkyyneleitä seuraavaksi. Varmaan menivät mäkkärin kautta kotiin.

Tuo onkin itse asiassa kasvatuksellisesti paha juttu, että sanojen tasolla kielletään, mutta siitä ei seuraa yhtään mitään, jos lapsi ei tottele kieltoa, vaan hän saa vain jatkaa.

Pitäisi toimia loogisesti, eli jos lapsi ei reagoi kieltoon, ei toki ole pakko korottaa ääntä, mutta sitten pitää tehdä jotain muuta. Esimerkiksi ottaa lapsi hellästi fyysisesti pois karkkikulhon luota.

Ai niin unohtui mainita että kys. poika oli 5v, en tietenkään olisi huutanut jollekin taaperolle joka ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Tjaa, en nyt muista koska mun olisi tarvinnut korottaa omille lapsille ääntäni.

Meillä on läheiset välit ja ollaan aina puhuttu asiat läpi juuri niin kuin ne on, ja juteltu kaikesta.

Eipä ole mitään ongelmia ollut ikinä

Teinit 17v ja 15v.

Vanhempi käy töissä koulun jälkeen ja kummallakin on omia harrastuksia ja koulu menee hyvin.

Tapansa jokaisella kasvattaa omansa, itse kasvatin niin että läheiset ja lämpimät välit säilyy läpi elämän.

Voi vain käydä niinkin, että tämä on tukahduttavaa kasvatusta. Saa lapset uskomaan, että ilman loistavaa pyyteettömästi uhrautuvaa äitiä ei olisi heidän koulunsa mennyt hyvin ja harrastukset eivät olisi tehneet heistä ihmisiä. Sitten kun pitäisi aikuistua ja erkaantua äidistä, se onkin niin vaikeaa että pitää muuttaa maan ääriin. Läheisyyttä ja lämpöä voi olla myös liikaa.

Voisi olla vaikka lestamuija se käly.

Kyllä minä häpeäisin silmät päästäni, jos lapseni jouduttaisiin sijoittamaan kodin ulkopuolelle. Lasten vanhempien pitää kasvattaa itse omat lapsensa, niitä ei pidä tunkea muualle, jos/kun tekee kasvatuksellisesti tiukkaa. Ja jos vähänkään epäilee kykyjään äitinä tai isänä, niin kannattaa unohtaa koko vanhemmuus.