Muuttaisitko miehesi omakotitaloon jos naapureina olisi appivanhemmat?
Tällaista olisi minulle nimittäin tarjolla. Ollaan oltu yhdessä 3 vuotta ja edelleenkään en oikein osaa sisäistää ajatusta että muuttaisin taloon minkä olohuoneesta on näköyhteys appivanhempien keittiöön vaikka "hajurakoa" onkin. Näköyhteys talvisin kun lehdet tippuu. Ei heissä ole mitään valitettavaa mutta kyllä tuossa jonkinlaista yksityisyyden puutetta tulee.
Onko muilla kokemuksia? Viihdyn kyllä yksinkin ja varaa asua näinkin, mutta yhteenkin olisi kiva muuttaa. Ja ei ole mikään anoppivihaprovo, kukaan ei vihaa tässä ketään.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, joka asuu omakotitalossa vanhempiensa naapurina.
Mieheni vanhemmat ovat ihan asiallisia, ystävällisiä ja miehen äiti laittelee useinkin leipomiaan herkkuja meille myös.
Talojen välissä on osin korkea aita.
Anoppiehdokas on luonteeltaan puhelias ja kesäkaudella huutelee aidan yli kommenttejaan. Hän mielellään höösäisi poikaansa. Niinpä kesäkaudella olen pihalla korkeintaan pihanhoidon ajan ja sen jälkeen sisälle. En ole luonteeltani erityisen sosiaalinen ja kaipaisin jutustelua naapureiden saati anoppiehdokkaan kanssa. .
Appiehdokas käyttää mieskaverini verstasta, mutta tekee sen ihan hienotunteisesti ja yleensä silloin kun emme ole pihalla.
En halua muuttaa mieskaverini luokse. Hänellä on sosiaalisia sukulaisia, jotka pimputtelevat ovikelloa usein kaikenlaisten pikku syiden vuoksi. MInua se ärsyttää.
Olen pitänyt välit asiallisina ja ystävällisinä. Koska en asu mieskaverin luona pystyn pitämään etäisyyttä ja painelemaan oman kodin rauhaan sitä tarvitessani.
Mitä mieltä sun appivanhemmat ja mies on tuosta, ettet suostu muuttamaan miehesi luo? Itsellä samankaltainen tilanne ja ahdistaa. Kysyn siis oletuksella että olette olleet pidempään yhdessä.
Mahdollisuudet ovat minimaaliset ja uhat ovat massiiviset. Joten ei.
Jaettuani 10 vuotta keittiön mieheni isän kanssa en suosittele naapuriin muuttoa. Riippuu toki siitä kunnioittavatko appivanhemmat yksityisyyttänne vai eivät.
Jos teillä on helposti varaa asua erilläänkin, ei kannata edes harkita. Varsinkin jos olet tottunut elämään rauhassa ilman uteliaita silmiä, voi olla että tuollainen muutos ahdistaa.
Minä kokeilisin ja sen jälkeen tekisin vasta lopulliset päätökset.
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisiko sinun miehesi omien vanhempiesi pihapiiriin asumaan? Tuskin.
Naisen vanhemmat on ihan eri asia kun miehen vanhemmat. Nainen vaatii valtaa kaikilta muilta paitsi omilta vanhemmilta niin miehen vanhemmat nähdään valta-aseman haastajina
Jos jaatte yhteiset ruohonleikkurit traktorit yms. olettaen että asutte maalla, totu siihen että pihallasi rampataan tämän tästä. Sisko asuu miehensä maatilalla jossa useampi asuinrakennus, eikä ole vieläkään tottunut siihen ettei pihalla saa koskaan olla rauhassa. Tiesi kyllä tämän muuttaessaan.
En ikinä muutenkaan muuttaisi omakotitaloon missä näkyy suoraan naapurin sisätiloihin. Ainut syy muuttaa omakotitaloon on se oma rauha, ja että saisi hillua pihalla vaikka ilkosillaan jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä muutenkaan muuttaisi omakotitaloon missä näkyy suoraan naapurin sisätiloihin. Ainut syy muuttaa omakotitaloon on se oma rauha, ja että saisi hillua pihalla vaikka ilkosillaan jos siltä tuntuu.
Jep. Asun tällä hetkellä melko syvällä korvessa ja tuntuu melko kaukaiselta, että jollakin olisi suora näköyhteys meidän olkkariin ja pihalle. Varsinkin appivanhemmilla. :D
Ei eläissään. Tuskin appivanhempanikaan tykkäisivät, ovat hyvin omassa rauhassa viihtyviä ihmisiä. Ottaisivat varmaan hatkat jos muutettaisiin kolmen pienen lapsen kanssa naapuriin.
No ei ole ihme, että suomalaiset ovat yksinäisiä, jos asenne on tämä, että alapeukutetaan heitäkin, jotka kokevat appivanhempansa kivoiksi ihmisiksi. Vaikean ihmisen naapuriin ei varmaan kukaan halua, mutta jo ihan se periaate, että ikinä maailmassa en päästä ketään ihmistä lähelleni, mukavaakaan sellaista, on minusta jotenkin outo. Appivanhemmista halutaan kauas, lapset potkitaan pian pois mamman helmoista, puolisosta ei saa olla millään tavalla riippuvainen, ylipäänsä tärkeintä on pitää puolensa ja sitten ihmetellään, kun ei kukaan tule hoitokotiin katsomaan... Ehkä olemme yksinäisyyden ansainneet. Korostan siis vielä, että en itsekään pidä tungettelevista ihmisistä, mutta kun eivät kaikki ole sitä. Jotkut ihmiset ovat ihan kivoja, jopa sukulaiset.
Juu muutin poikaystävän kanssa juuri tälläiseen ratkaisuun hänen vanhempiensa kanssa, he asuivat alakerrassa ja me yläkerrassa poikaystävän kanssa. Ei kiitos en enää ikinä tee tätä virhettä toiste.
Varmasti aika unelmaratkaisu jos on sosiaalinen ja tykkää yhteisöllisyydestä. Autetaan puolin ja toisin. Vaan jos on introvertti ja todella varautunut kuten minä, parempi ratkaisu asua erillään.
Olen muutenkin aina valinnut asuntoni niin, ettei ikkunasta ole suoraa näkyvyyttä asuntooni. Täysi painajainen olisi tuollainen kuvio.
Vierailija kirjoitti:
miehen vanhemmat nähdään valta-aseman haastajina
No todellakin, kuka haluaa että omalle reviirille=kotiin kukaan tulee haastamaan valta-asemaa??
Ei tulisi ikinä tapahtumaan. Hyvissä väleissä ollaan, välimatkaa sopivat 10 km.
Vanha maaalaisemännän ohje on, että sopiva etäisyys vanhaan väkeen kun piippu ei näy, savu saa näkyä.
Jos olisi lapsia tai aikeissa hankkia niin kyllä. Sehän on tosi kätsää, kun mummola on naapurissa.
Itse olen lähtöisin maalta, jossa meidän perheellä ja isän vanhemmilla oli omat talot, mutta yhteinen piha. Välimatkaa ehkä 20-30 metriä. Tuli tosi läheiset välit isovanhempien kanssa ja hoitivat meitä lapsia paljon. Aina oli joku kotona ja turvallista&mukavaa.
Tosin, jos olet vela ja/tai haluat juopo tella kotonasi mun asillaan harva se päivä, niin sit ei ehkä ole hyvä idea.
Minä voisin hyvinkin asua appivanhempieni naapurissa - ovat ihan tolkun ihmisiä ja tulemme hyvin toimeen. Äitini naapurissa en sen sijaan asuisi mistään hinnasta :D