Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitko miehesi omakotitaloon jos naapureina olisi appivanhemmat?
23.10.2021 |
Tällaista olisi minulle nimittäin tarjolla. Ollaan oltu yhdessä 3 vuotta ja edelleenkään en oikein osaa sisäistää ajatusta että muuttaisin taloon minkä olohuoneesta on näköyhteys appivanhempien keittiöön vaikka "hajurakoa" onkin. Näköyhteys talvisin kun lehdet tippuu. Ei heissä ole mitään valitettavaa mutta kyllä tuossa jonkinlaista yksityisyyden puutetta tulee.
Onko muilla kokemuksia? Viihdyn kyllä yksinkin ja varaa asua näinkin, mutta yhteenkin olisi kiva muuttaa. Ja ei ole mikään anoppivihaprovo, kukaan ei vihaa tässä ketään.
Kommentit (153)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi MIEHEN omakotitaloon, naapureista riippumatta.
50/50 voisin ostaa miehen kanssa yhteisen omakotitalon yhteiseksi kodiksi.
Samaa mieltä, en ikinä muuttaisi toisen taloon. Mieluummin aloitetaan alusta neutraalilta maaperältä. Niin, ja anoppeja tai appiukkoja ei naapuriin kiitos. Eikä mieluummin muitakaan suoralle näköetäisyydelle.
Yhteinen omakotitalo muualta on ainoa vaihtoehto. Elätte heidän ehdoillaan pahimmassa tapauksessa.
Pitäisin kyllä miestäkin outona jos haluaa vanhempiensa helmoihin jäädä pyörimään. Eri asia jos auttaa heitä vanhuuden vuoksi tai jotain maatilatoimintaa pyörittävät.
Tarkkana pitäisi olla sitten verhojen kanssa ettei appivanhemmat näe stringit jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautausmaan naapurissa olisi rauhallista elellä.
Omiin vanhempiini haluan enemmän etäisyyttä. Ihanne olisi eri kaupungissa asuminen.
Me asumme appivanhempien naapurissa, ja se on toiminut hyvin. Pihalla tavataan usein ja vaihdetaan muutama sana. Sisälle tullaan kun kutsutaan, itse kutsun appivanhemmat usein meille syömään sunnuntaisin. Lapsille oli aina hoitaja, kun olivat pienempiä. Nyt me pystymme helposti olla avuksi, kun alkavat olla vanhoja. Appivanhempani ovat fiksuja ja mukavia ihmisiä, parempia naapureita ei voisi toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei edes mitään näkösuojaa niin ei tulisi kuuloonkaan. Ei välttämättä olisi paha jos olisi vaikka edes hieman metsää välissä. Kuka hemmetti haluaa hengailla olkkarissa jos vanhemmat näkee sut suorana lähetyksenä ikkunasta.
Ei liity pelkästään appivanhempien naapurissa asumiseen: onko miehen talo vain miehen omistuksessa tai jos mies on rakennuttanut talon, onko appivanhemmat osallistuneet projektiin?
Aika usein käy niin, että vedotaan "me ollaan tästä Pekan talosta maksettu aikanaan käsiraha/oltu mukana rakentamassa, niin kyllä meillä on oikeus olla täällä ja tulla kylään silloin kun haluamme."
Suosittelen ihan teidän kahden hankkimaa taloa ja naapureiksi ei kenenkään sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei liity pelkästään appivanhempien naapurissa asumiseen: onko miehen talo vain miehen omistuksessa tai jos mies on rakennuttanut talon, onko appivanhemmat osallistuneet projektiin?
Aika usein käy niin, että vedotaan "me ollaan tästä Pekan talosta maksettu aikanaan käsiraha/oltu mukana rakentamassa, niin kyllä meillä on oikeus olla täällä ja tulla kylään silloin kun haluamme."
Suosittelen ihan teidän kahden hankkimaa taloa ja naapureiksi ei kenenkään sukulaisia.
En ole ap, mutta olipa osuvasti kirjoitettu. Oli kuin suoraan omasta elämästä. Kaikki on talkootöin aikoinaan heillä tehty ja se automaattisesti tarkoitti, että meidänkin tonttia käytettiin sen mukaisesti vaikka olin tasan puolet maksanut talosta. Otin hatkat ja siellä ne saavat nyt keskenään ristiin pihoillaan talsia. Aina sai olla ikkunoista verhot kiinni kun ei voinut tietää milloin naapurin sukulaisia tulee talsimaan tiluksille.
Vaatii varmaan sosiaalisen ja ihmisrakkaan persoonan, että onnistuu. Itselläni ei tulisi mielen viereenkään muuttaa kenenkään sukulaisen naapuriin. Ei omien eikä miehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me asumme juuri noin. Appivanhempani ovat mukavia ja ovat paljon auttaneet mm. kyyditsemällä johonkin, hoitamalla lapsia jne. Ei siis säännöllisesti, mutta tarpeen mukaan. Ja tarpeen vaatiessa me taas autamme. Kukaan ei tunge toistensa asuntoihin sisälle. Tosi hyvä systeemi. Omat sukulaiseni joko asuvat kaukana tai ovat kuolleet, ja sen myötä olen alkanut ihan eri tavalla arvostaa sukulaissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä miehesi on jäänyt vanhempiesi helmoihin asumaan? Ei tuo kovin kauas peräkammarinpojasta heitä.
No jos on hyvä tontti, niin miksi ei olisi rakentanut taloa siihen? Voi sitten huolehtia vanhemmista, kun he ikääntyvät. Tuttu sai tontin vanhemmiltaan ja pitää huolta vanhasta isästään ja on usein sanonut, kyllä on helppoa, kun asutaan vierekkäin. Aikoinaan taas vanhemmat auttoivat lasten hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi MIEHEN omakotitaloon, naapureista riippumatta.
50/50 voisin ostaa miehen kanssa yhteisen omakotitalon yhteiseksi kodiksi.
Jaa minä taas ihan mielelläni voisin muuttaa miehen omakotitaloon ja välttää asuntolainat, jos asunto on omasta mielestä viihtyisä. Ihan sama, jos mies sen yksin omistaisi. Itse vaan säästäisin ja sijoittelisin.
Seurustelen miehen kanssa, joka asuu omakotitalossa vanhempiensa naapurina.
Mieheni vanhemmat ovat ihan asiallisia, ystävällisiä ja miehen äiti laittelee useinkin leipomiaan herkkuja meille myös.
Talojen välissä on osin korkea aita.
Anoppiehdokas on luonteeltaan puhelias ja kesäkaudella huutelee aidan yli kommenttejaan. Hän mielellään höösäisi poikaansa. Niinpä kesäkaudella olen pihalla korkeintaan pihanhoidon ajan ja sen jälkeen sisälle. En ole luonteeltani erityisen sosiaalinen ja kaipaisin jutustelua naapureiden saati anoppiehdokkaan kanssa. .
Appiehdokas käyttää mieskaverini verstasta, mutta tekee sen ihan hienotunteisesti ja yleensä silloin kun emme ole pihalla.
En halua muuttaa mieskaverini luokse. Hänellä on sosiaalisia sukulaisia, jotka pimputtelevat ovikelloa usein kaikenlaisten pikku syiden vuoksi. MInua se ärsyttää.
Olen pitänyt välit asiallisina ja ystävällisinä. Koska en asu mieskaverin luona pystyn pitämään etäisyyttä ja painelemaan oman kodin rauhaan sitä tarvitessani.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen miehen kanssa, joka asuu omakotitalossa vanhempiensa naapurina.
Mieheni vanhemmat ovat ihan asiallisia, ystävällisiä ja miehen äiti laittelee useinkin leipomiaan herkkuja meille myös.
Talojen välissä on osin korkea aita.
Anoppiehdokas on luonteeltaan puhelias ja kesäkaudella huutelee aidan yli kommenttejaan. Hän mielellään höösäisi poikaansa. Niinpä kesäkaudella olen pihalla korkeintaan pihanhoidon ajan ja sen jälkeen sisälle. En ole luonteeltani erityisen sosiaalinen ja kaipaisin jutustelua naapureiden saati anoppiehdokkaan kanssa. .
Appiehdokas käyttää mieskaverini verstasta, mutta tekee sen ihan hienotunteisesti ja yleensä silloin kun emme ole pihalla.
En halua muuttaa mieskaverini luokse. Hänellä on sosiaalisia sukulaisia, jotka pimputtelevat ovikelloa usein kaikenlaisten pikku syiden vuoksi. MInua se ärsyttää.
Olen pitänyt välit asiallisina ja ystävällisinä. Koska en asu mieskaverin luona pystyn pitämään etäisyyttä ja painelemaan oman kodin rauhaan sitä tarvitessani.
Kuulostaa tutulta, paitsi se puhelias osapuoli on appiukko. Mekin ollaan päädytty siihen ratkaisuun että asutaan erillään kun mies ei suostu mihinkään välimallin ratkaisuun, eli yhteinen talo jostain muualta. Aiheuttaa kyllä hieman kummastusta appivanhemmissa, mutta ei voi mitään. Kaikista ei ole tuollaiseen kommuunielämään.
No minä muuttaisin ja katsoisin miten homma alkaa menemään. Jos ei suju, niin sitten muuttaisin pois ja sillä sipuli. Oman asunnon laittaisin aluksi vuokralle, jos tuleekin lähtö takaisin omaan kotiin. Ei kai tuosta kokeilemisesta mitään harmia ole?
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi MIEHEN omakotitaloon, naapureista riippumatta.
50/50 voisin ostaa miehen kanssa yhteisen omakotitalon yhteiseksi kodiksi.
Minä olen aina asunut miehen omistamassa asunnossa seurustellessa tai avioliitossa. Viimeisen eron jälkeen 46-vuotiaana vasta muutin omaan asuntoon, jonka ostin alun perin sijoitusasunnoksi. Aina olen miesten omistamat asunnot tuntenut omaksi kodikseni myös, kun ollaan sisustettu molemmille mieluisaksi.
Aivan absurdi ajatus. Jos yhtään omaa yksityisyyttään vaalii niin on pähkähullua edes harkita moista vaikka kulutkin pienenisi.
En muuttaisi MIEHEN omakotitaloon, naapureista riippumatta.
50/50 voisin ostaa miehen kanssa yhteisen omakotitalon yhteiseksi kodiksi.