Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitko miehesi omakotitaloon jos naapureina olisi appivanhemmat?
23.10.2021 |
Tällaista olisi minulle nimittäin tarjolla. Ollaan oltu yhdessä 3 vuotta ja edelleenkään en oikein osaa sisäistää ajatusta että muuttaisin taloon minkä olohuoneesta on näköyhteys appivanhempien keittiöön vaikka "hajurakoa" onkin. Näköyhteys talvisin kun lehdet tippuu. Ei heissä ole mitään valitettavaa mutta kyllä tuossa jonkinlaista yksityisyyden puutetta tulee.
Onko muilla kokemuksia? Viihdyn kyllä yksinkin ja varaa asua näinkin, mutta yhteenkin olisi kiva muuttaa. Ja ei ole mikään anoppivihaprovo, kukaan ei vihaa tässä ketään.
Kommentit (153)
Me ostettiin talo jossa oli oma huone anopille. Alkoi olla siinä kunnossa ettei yksin enää pärjännyt eikä haluttu laittaa häntä hoitokotiin. 5 vuotta elettiin yhdessä ja päivääkään en katunut vaikka välillä oli raskasta hoitaa häntä. Sai elää viimeiset vuodet rakkaiden lähellä kotona. Oli hienoa nähdä miten entistä läheisemmät välit lapsilla tuli mummuun. Se oli myös opettavaista lapsille nähdä vanhuksen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi edes omien vanhempieni naapuriin asumaan, saati sitten appivanhempieni. Älä edes harkitse, jos vähänkään mietityttää ja oma rauha on tärkeää.
Anopin naapuriin: ei ikinä. Appiukon naapuriin: miksikäs ei?
Yleensä näissä tilanteissa on jo valmiiksi sitä rajottomuutta niin en suosittele.
Onko miehelläsi varmasti napanuora katkaistu kokonaan? Tuota miettisin ennen kuin edes harkitsisin. Eri asia toki, jos heillä on jotain esim. maatilatoimintaa joka vaatii lähistöllä asumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli itse lapsena monen sukupolven talossa. Isovanhemmilla oli huone talon päädyssä. Kaikki muut tilat olivat yhteisiä. Toki tämä toi turvaakin, mutta mummini oli todella dominoiva ihminen ja konflikteja syntyi.
Lisäksi tämä asumisjärjestelyt tarkoitti vanhempieni sisaruksille sitä, että he sattoivat lapsineen tulla koska tahansa "mummilaan" päiväkausiksi lomia ja viikonloppuja viettämään. Talo oli aina täynnä porukkaa ja usein aamulla olohuoneeseen tullessa ei edes tiennyt ketä lattialla olevilla patjoilla nukkui. Minusta tuntuu, että emme koskaan viettäneet aikaa oman perheen kesken ja omat vanhemmatkin jäivät jollakin tavalla etäisiksi, eivätkä he esimerkiksi huomanneet meidän lasten tarpeita/hätää (esim. seksuaalinen ahdistelu), kun talo oli aina täynnä porukkaa ja menossa oli ehkä jonkinlainen valtataistelu isovanhempieni ja vanhempien välillä. Olen lisäksi luonteeltani introvertti ja tuntuu, että lapsena ei usein saanut edes opiskelurauhaa ja vasta yliopistoaikana löysin opiskelutehokkuuden ja rauhan kun asuin yksin.
Oman mieheni vanhemmat asuvat isolla tontilla vesistön vieressä tämän kaupungin parhaimmalla paikalla. Alkuvuodet pidettiin itsestäänselvyytenä, että me rakennamme myös talon tontille. Itselleni tämä ajatus aiheutti jopa jonkinlaisen paniikkireaktion, enkä halunnut edes keskustella asiasta. Rakensimme sitten talon ihan tavalliselle tontille tavalliselle asuinaluelle, mitä appivanhemmmat eivät ymmärrä lainkaan ja nyt ikääntyessä surevat, kun tontti ja talo menevät todennäköisesti myyntiin.
Ratkaisu on osoittautunut aivan oikeaksi. Välimatkaa on 7 km ja nytkin on tullut tilanteita, joissa tunnen yksityissyytemme loukatuksi. Alkuvuosina meille ostettiin kysymättä heidän maun mukaisia huonekaluja, esineitä jne (kaikki palautettiin), myöhemmin ostelu on rajoittunut kotiportaille tehtyihin ruokatoimituksiin (esim 10 pkt jauhoja/sokeria/kahvia jne.). Lisäksi muutama ihan arkinen tilanne on päätynyt kummalliseen konfliktiin. Esimerkiksi, miksi vietämme aikaa enemmän minun vanhempieni kanssa kuin heidän kanssaan. Käymme vanhempieni luona aina kerran parissa tai kolmessa kuukaudessa koska välimatka on yli 200 km ja olemme yleensä viikonlopun. Appivanhempien luona käymme joka viikonloppu ja olemme vain tunnin tai pari.
Sanoisin että jos asia vähänkin mietityttää, niin älä suostu.
Tein virheen ja muutin miehen omakotitaloon samaan pihapiiriin, missä myös appivanhemmat asui. Olen introvertti ja rakastan omaa rauhaa, enkä viihdy juhlissa ym. sosiaalisissa tilanteissa, ja sain painajaisekseni huomata että appivanhemmat pitivät mieheni kotia ja pihaa myös ominaan eli kulkivat meillä milloin halusivat. Pitivät myös paljon juhlia ja tottakai minunkin piti niihin osallistua ja olla mukana kestitsemässä. Kyseessä maatila ja puitteet olivat kyllä mahtavat.
Makkarista muuten näkyi heidän olkkariinsa, kirsikkana kakun päälle.
No, erohan siinä tuli. Mies on hyvin perhekeskeinen ja muuten hyvä tyyppi, mutta olisin toivonut että olisi tehnyt vähän edes pesäeroa vanhempiinsa. Mutta kaikki tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun miehesi ei suostuisi muuttamaan omien vanhempiesi naapuriin, ei tarvitse sinunkaan asiaa harkita.
Onko sille joku oikea syy miksi miehen on pitänyt jäädä niin lähelle vanhempiaan aikuisenakin? Jos ei (esim maatilan pyöritys tai vanhustenhoito) niin kyllä vaihtaisin jo miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Nykyiset appivanhempani on hirveät.
Sen sijaan edellisen poikaystäväni vanhemmat olisin ottanut naapuriin. Ottaisin viwläkin.
Ainoa syy miksi ylipäätään suostuisin muuttamaan omakotitaloon on oma rauha. Sekään ei tuossa toteutuisi vaan juurikin päinvastoin. Ei IKINÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden pariskunnan tiedän, jotka rakensivat miehen vanhempien naapuriin. Ero tuli ennen kuin viimeiset lattialistat oli lyöty paikoilleen.
Vaikka välit olisivat juuri nyt hyvät appivanhempiisi, voin luvata että asia tulee muuttumaan. AInaki näin kävi omalla kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukon thaivaimo ehdotti, että muuttaisimme asumaan heidän asuttamansa rintamamiestalon yläkertaan. Asuminen olisi ollut maksutonta, mutta diiliin olisi kuulunut ääneen sanomattomat vanhan talon huollot/remontoinnit sekä muistisairaan alkoholistiappiukon paimentaminen. Talo sijaitsee kaukana kaikesta meille tutusta ja meillä on pieni lapsi. Kiitos, mutta ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tosin meillä tilanne jo kärjistynyt, mm. koulusihteeri soitti yhtenä päivänä ja kertoi, että anoppi haluaa omat tunnukset lastemme wilmaan. Oli esitellyt itsensä "käytännössä oheishuoltajaksi". Sihteeri ohjeisti, miten wilma-tunnukset haetaan oheishuoltajille, oli ottanut anopin ihan tosissaan. Mulla meinas mennä kuppi nurin, ei tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Meillä on nyt välimatkaa 200 km ja sekin on liian vähän. Anoppi ei hoida lapsia ollenkaan, mutta janoaa heistä tietoa, neuvolatiedot, päiväkodista, koulusta... Todella outoa.
Ei ole outoa, tuo on jo sairasta!
Ei kai tuolle anopille annettu mitään wilma-tunnuksia?Ei tietenkään. Kielto meni samalla kokemuksella, kuin vuosi sitten torpattu anopin idea tulla vanhempainiltaan mukaan. Illat järjestettiin etänä, ja anoppi oli ottanut yhteyttä rehtoriin ja pyytänyt teams-linkkiä itselleen, jotta voi osallistua vanhempainiltoihin. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten hän olisi siellä esittäytynyt ja mitä asioita tuonut keskusteluun. :D
Hulluhan tuo on, anoppi siis. Onko miehensä yhtä sekaisin? Mitä miehesi eli poika sanoo asiaan, onko edes yrittänyt palauttaa äitiään maan pinnalle?
Yksityisyydelle saat sanoa heipat. Kestin 3kk.
Tuntemattomissa naapureissa on se hyvä puoli, että harvemmin tuppautuvat kutsumatta kylään. Moni vanhempi tekee näin, kun ajattelee pistäytymisen olevan luonnollista. Aiemmilla sukupolvilla oli tapana kyläillä enemmän ilmoittamatta, nykyisin sitä tekee enää äärimmäisen harva ja siitäkään suurin osa ei idä.
Kyllä musta ois kiva ettei mun liikkumisia tarkkailtas ja valojen syttymistä/sammuttelua seurailtaisi. Appivanhemmat on jees mutta en ikinä tule enää muuttamaan samaan pihapiiriin. Asuttiin vähän aikaa heidän vanhassa rintamamiestalossa samalla tontilla ja tuntui kuin olisi ollut Big Brotherissa.
Kannattaa miettiä asiaa siitä näkökulmasta, että vaikka välit olisivat nyt hyvät, niin mitä naapuriin muuttaminen voi pitkällä aikavälillä tehdä. Miten suhtaudut, jos anoppi tulisi pyytämättä kylään la-aamuna klo 9? Olisiko ok, jos appiukkosi toisi kotiinne tavaroita pyörimästä pois teidän nurkistaan "koska kyllä te varmasti tälle käyttöä keksitte"? Mitä jos olet laittanut ruoan ja mies kertoo, että kävi kotimatkalla syömässä vanhempiensa luona ja laitoit ruoan turhaan (jos sitä ei voisi pakastaa/syödä seuraavana päivänä)? Olisiko ok, jos appivanhemmat puuttuisivat pihanne laittamiseen? Aika monilla pitkällä aikajänteellä joku asia alkaa nyppiä. Mieluummin välimatkaa ja hyvät välit appivanhempien kanssa kuin lähellä ja kiristyneet välit.
Hyvä myös pohtia, haluaisitko, että omat vanhempasi, joku sukulaisesi, työkaverisi, pomosi tai ystäväsi asuisi naapurissa? Vaikka lähekkäin asuminen mukavien ihmisten kanssa saattaisi alkuun kuulostaa kivalta, kenen tahansa kanssa voi mennä välit hankalaksi.
Tämä teksti on kyllä anoppi-ihmisen kirjoittama. :D