Muuttaisitko miehesi omakotitaloon jos naapureina olisi appivanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vanha maaalaisemännän ohje on, että sopiva etäisyys vanhaan väkeen kun piippu ei näy, savu saa näkyä.

Tämä on hyvä!

Huisii kirjoitti:

Jos olisi lapsia tai aikeissa hankkia niin kyllä. Sehän on tosi kätsää, kun mummola on naapurissa.

Itse olen lähtöisin maalta, jossa meidän perheellä ja isän vanhemmilla oli omat talot, mutta yhteinen piha. Välimatkaa ehkä 20-30 metriä. Tuli tosi läheiset välit isovanhempien kanssa ja hoitivat meitä lapsia paljon. Aina oli joku kotona ja turvallista&mukavaa.

Tosin, jos olet vela ja/tai haluat juopo tella kotonasi mun asillaan harva se päivä, niin sit ei ehkä ole hyvä idea.

Kyllä se yksityisyys on tärkeää vaikka mulla muksuja onkin, eikä alkokaan maistu. Kumma vertaus.

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Jos olisi lapsia tai aikeissa hankkia niin kyllä. Sehän on tosi kätsää, kun mummola on naapurissa.

Itse olen lähtöisin maalta, jossa meidän perheellä ja isän vanhemmilla oli omat talot, mutta yhteinen piha. Välimatkaa ehkä 20-30 metriä. Tuli tosi läheiset välit isovanhempien kanssa ja hoitivat meitä lapsia paljon. Aina oli joku kotona ja turvallista&mukavaa.

Tosin, jos olet vela ja/tai haluat juopo tella kotonasi mun asillaan harva se päivä, niin sit ei ehkä ole hyvä idea.

Kyllä se yksityisyys on tärkeää vaikka mulla muksuja onkin, eikä alkokaan maistu. Kumma vertaus.

Jep, ja munatkin puuttuu. En kyllä ymmärrä miksi pitäisi olla juoppo vela jos haluaa elää omassa rauhassa. 

En ikinä. Persaukiset tekee juuri noin. Sukulaisten lähellä ei pidä asua

Huisii kirjoitti:

Jos olisi lapsia tai aikeissa hankkia niin kyllä. Sehän on tosi kätsää, kun mummola on naapurissa.

Itse olen lähtöisin maalta, jossa meidän perheellä ja isän vanhemmilla oli omat talot, mutta yhteinen piha. Välimatkaa ehkä 20-30 metriä. Tuli tosi läheiset välit isovanhempien kanssa ja hoitivat meitä lapsia paljon. Aina oli joku kotona ja turvallista&mukavaa.

Tosin, jos olet vela ja/tai haluat juopo tella kotonasi mun asillaan harva se päivä, niin sit ei ehkä ole hyvä idea.

Lapsi ja aikuinen kokee tilanteet eri tavalla. Siinä missä sinusta oli kivaa, kun mummo hemmotteli sinua karkilla ja jäätelöllä joka päivä, äitisi kiristeli hampaitaan, kun mummo pilasi sinun terveyttä ja et sitten jaksanut syödä oikeaa ruokaa. Ihan samoin ne lapsuuden kesälomareissut oli kivoja, kun sai istua takapenkillä ja muuten leikkiä, vanhemmiten sitten tajuaa, miten paljon suunnittelua ja vaivaa se aikuisilta vaati.

Sama tilanne, mies asuu isovanhempiensa vanhassa rintamamiestalossa tällä hetkellä ja vanhempansa asuvat ihan vieressä. Olen pari vuotta seuraillut heidän elämäänsä ennen päätöksiä, ja olen päätynyt siihen että talo hankitaan muualta tai sitten ei muuteta yhteen ollenkaan. Pihat ovat yhteiskäytössä ja kulkevat toistensa luona ilmoittamatta miten lystäävät. Heillä on maataloustoimintaa, mutta mies ei osallistu siihen ja hänen työnsä ovat muualla.

Jos puolisolla olisi talo vanhempiensa naapurissa niin olisi ainakin lyhyt matka käydä kynttilät laittamassa jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tuletko toimeen appivanhempien kanssa ja onko sinulla miehesi kanssa lapsihaaveita. Lastenhoito nimittäin helpottuu kummasti kun on tukiverkko vieressä. Yhdessä tapauksessa oli koliikkivauva, jonka äiti vei anopille hoitoon jotta sai itse rauhassa nukuttua pari tuntia. Koululaisetkin voivat koulun jälkeen suunnata naapuriin ja vanhempien töistä tullessa kotiin, jolloin ei tarvitse miettiä iltapäiväkerhoja yms.

Ei tuo isovanhempien hyväksikäyttö ole tarpeeksi hyvä syy jäädä naapuriin. Ainakaan omat appivanhemmat eivät alkaisi kokopäiväisiksi lastenhoitajiksi. Heillä on oma elämänsä harrastuksineen nyt kun ovat jääneet eläkkeelle. 

Olen asunut jonkin aikaa anopin kerrostalonaapurina ja ei ikinä enää. Johtuu ihan anopista, eikä anopilla ole vara-avaimia nykyiseen asuntoon, eikä tule.

Appiukon ja hänen vaimonsa kohdallakin miettisin kauan. Tuskin tänne muuttavat, että olisi edes realistista ajatella asiaa ja mehän emme sinne muuta, ei mies sinne ikipäivänä halua muuttaa, toiselle puolen maata. Appiukkoa pidetään hankalana ihmisenä ja tiedän monia, jotka eivät häntä voi sietää. Minä tulen kuitenkin suhteellisen hyvin toimeen hänen kanssaan, kunhan ei pienistä ota nokkiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tuletko toimeen appivanhempien kanssa ja onko sinulla miehesi kanssa lapsihaaveita. Lastenhoito nimittäin helpottuu kummasti kun on tukiverkko vieressä. Yhdessä tapauksessa oli koliikkivauva, jonka äiti vei anopille hoitoon jotta sai itse rauhassa nukuttua pari tuntia. Koululaisetkin voivat koulun jälkeen suunnata naapuriin ja vanhempien töistä tullessa kotiin, jolloin ei tarvitse miettiä iltapäiväkerhoja yms.

Ei tuo isovanhempien hyväksikäyttö ole tarpeeksi hyvä syy jäädä naapuriin. Ainakaan omat appivanhemmat eivät alkaisi kokopäiväisiksi lastenhoitajiksi. Heillä on oma elämänsä harrastuksineen nyt kun ovat jääneet eläkkeelle. 

Myöhemmin tulee se hyväksikäyttöä toiseen suuntaan. Kun ikää ja kremppoja tulee, niin joutuu hoitamaan sen appivanhempienkin talon ja pihan omansa lisäksi. Mitä sitä helppohoitoisempaa asuntoa hankkimaan, kun vieressä on lapsi perheineen hoitamaan asiat.

Vierailija kirjoitti:

Tein virheen ja muutin miehen omakotitaloon samaan pihapiiriin, missä myös appivanhemmat asui. Olen introvertti ja rakastan omaa rauhaa, enkä viihdy juhlissa ym. sosiaalisissa tilanteissa, ja sain painajaisekseni huomata että appivanhemmat pitivät mieheni kotia ja pihaa myös ominaan eli kulkivat meillä milloin halusivat. Pitivät myös paljon juhlia ja tottakai minunkin piti niihin osallistua ja olla mukana kestitsemässä. Kyseessä maatila ja puitteet olivat kyllä mahtavat.

Makkarista muuten näkyi heidän olkkariinsa, kirsikkana kakun päälle.

No, erohan siinä tuli. Mies on hyvin perhekeskeinen ja muuten hyvä tyyppi, mutta olisin toivonut että olisi tehnyt vähän edes pesäeroa vanhempiinsa. Mutta kaikki tavallaan. 

Sekaantuvat appivanhemmat taisivat olla ongelma jo muinaisina aikoina. Raamatussa on kohta, jossa sanotaan, että (aikuisen) miehen pitää lähteä omien vanhempiensa luota. Toisin sanoen miehen tulee keskittyä vaimoon ja lapsiin.

Olen todella omaa rauhaa rakastava ihminen ja niin onneksi on kyllä appivanhemmatkin. Ei ikinä tulisi onnistumaan, vaikka pidetäänkin toisistamme. Meidän kotiin ei näy kenenkään toisen pihalta, ja niin saa olla jatkossakin.

Huh mikä ajatus. Ei ikinä. Ei omia vanhempia, ei miehen vanhempia, ei ketään.