Muuttaisitko miehesi omakotitaloon jos naapureina olisi appivanhemmat?

Niiden yhteisten pelisääntöjen sopimisesta jos sattuisitte muuttamaan samaan pihapiiriin. Älä laske sen varaan, että niitä noudatetaan. Jos olette sopineet, että appivanhemmat eivät käytä vara-avainta, niin todennäköisesti käyvät teillä kuitenkin jossain vaiheessa, jos tietävät vara-avaimen paikan. Jos on lapsia ja he kasvavat, vaaditaan lapsia todennäköisesti usein mummolaan hoitoon ja hemmotteluun taipuvat isovanhemmat eivät välttämättä pidä kiinni teidän perheenne pelisäännöistä.

Ei ole meillä vielä ajankohtainen tilanne, mutta anoppi on moneen kertaan sanonut, että muuttavat meidän lähelle asumaan kunhan ostamme jostakin omakotitalon. Vaihtavat siis paikkakuntaa ja tulevat perässä.

Olen sanonut miehelle jo valmiiksi, että lain puitteissa en voi estää appivanhempia tai omia vanhempiani muuttamasta naapuriin, mutta jos muuttavat, niin minä muutan muualle. En jaksaisi omia enkä toisen vanhempia aivan lähellä. Selväksi olen myös tehnyt, että lähellä asuminen ei yhtään lisää kyläilyjen määrää kumpaankaan suuntaan. Näemme siis nyt kuukausittain (1-2 krt) ja välimatkaa on tunti.

Muutin enkä ole katunut. Tai ensin asuttiin 3 vuotta saman katon alla ja sitten me muutimme miehen kanssa pihan toiselle puolelle rempattuun taloon.

Anoppi rakastaa puutarhanhoitoa ja saa kaikessa rauhassa hoitaa koko pihan ja opettaa lapsille tomaatinkasvatusta. Lapsilla on aina turvaa naapurissa, koulusta palattua voi mennä mummolaan välipalalle, jos haluaa. Lapsille on aina kyytiapua; jos minä ja mies ei ehditä, niin appi ehtii. Ihan mihin tahansa saa apua ja toisaalta voi itsekin apua tarjota.

Ainoa ikävä juttu ovat miehen sisarusten vierailut, nämä kun eivät täysin käsitä, että meillä on oikeasti kaksi eri taloutta. Kun mennään mummolaan käymään, niin lapset voisi ottaa sinne mukaan eikä tuoda meidän puolelle leikkimään. Minä tarjoan välipalan samalla kun  omillekin lapsille ja siitä tulee aina sanomista, kun "mummo laittoi meille, ei olisi saanut jo täällä täyteen syöttää". No mitäs lykkäsit ovesta vaivoikseni?

Anoppini on kovin seurankipeä ja minä en, joten anoppi olettaisi, että kävisin hänen luonaan joka päivä kahvittelemassa. Eiköhän tuo puhumalla selviäisi. Sen sijaan omien vanhempieni naapuriin en haluaisi. Äiti vahtisi haukan lailla mihin aikaan meillä sammuvat valot illalla ja avataan verhot aamulla ja ketä meillä käy kylässä. Isä taas löytäisi sanomista meidän pihan hoidosta, jos lumitöitä ei oltaisi tehty heti aamusta. Hän kävisi touhuamassa meidän pihalla ja sitten me saataisiin kuulla siitä.

Jos on sosiaalista sorttia niin why not. Itse en pystyisi, omat appivanhemmat ovat yltiösosiaalisia ja pitävät juhlia / illanistujaisia tämän tästä. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä asiaa siitä näkökulmasta, että vaikka välit olisivat nyt hyvät, niin mitä naapuriin muuttaminen voi pitkällä aikavälillä tehdä. Miten suhtaudut, jos anoppi tulisi pyytämättä kylään la-aamuna klo 9? Olisiko ok, jos appiukkosi toisi kotiinne tavaroita pyörimästä pois teidän nurkistaan "koska kyllä te varmasti tälle käyttöä keksitte"? Mitä jos olet laittanut ruoan ja mies kertoo, että kävi kotimatkalla syömässä vanhempiensa luona ja laitoit ruoan turhaan (jos sitä ei voisi pakastaa/syödä seuraavana päivänä)? Olisiko ok, jos appivanhemmat puuttuisivat pihanne laittamiseen? Aika monilla pitkällä aikajänteellä joku asia alkaa nyppiä. Mieluummin välimatkaa ja hyvät välit appivanhempien kanssa kuin lähellä ja kiristyneet välit.

Hyvä myös pohtia, haluaisitko, että omat vanhempasi, joku sukulaisesi, työkaverisi, pomosi tai ystäväsi asuisi naapurissa? Vaikka lähekkäin asuminen mukavien ihmisten kanssa saattaisi alkuun kuulostaa kivalta, kenen tahansa kanssa voi mennä välit hankalaksi.

Mitä ihmeellistä siinä on jos anoppi tulee käymään klo 9?

Ei meillä anoppi kysele millon voi käydä, tulee sillon kun tulee. Ei ole ongelma.

En todellakaan.

En. Paitsi jos siihen naapuriin ois 20 km.

Onneksi on välimatkaa yli 20 km. Anopille se tosin on liikaa, hän ei ole ennättänyt käymään meillä 5 vuoden aikana kuin kahdesti. Jos on tarvetta lastenhoitoavulle, on anopilla vastaus valmiina eli "kun ei kulje bussit ja taksit on vaarallisia". Silmät ristissä on saanut pärjätä kolmen lapsen kanssa, kun anopille on liikaa vaivaa tulla avuksi.

EI IKINÄ

Vähän niin kuin vanhoina hyvinä aikoina kun nainen meni miehen suvun maatilalle. 

Mulla oli taannoin tilaisuus muuttaa noin 400m päähän omista vanhemmistani. Kaikki mätsäsi sinänsä, mutta totesin että se on liian lähellä. Ahdisti liikaa ajatus siitä, että kun menen lenkille, joudun todennäköisesti menemään vanhempieni talon ohi. Kun he lähtevät asioille, he näkisivät olenko kotona ja ollaanko pihalla vai mitä. Luultavasti alkaisi tulla kaikenlaista pikkuasiaa koko ajan. Tyyliin äiti leipoi piirakkaa, tuotaisko sulle pala jne... Varmasti myös haluaisivat lapsenlapsen koulun jälkeen heille. Ihan kiva sinänsä, mutta liika on liikaa.

Pelkäsin myös menettäväni itsenäisyyttäni ja alkavani tukeutua liikaa vanhempiini.

En ikinä. Hui. Kyllä mulla pitää olla oma yksityisyys ja tila. En haluaisi elää niin että tiedän appivanhempien asuvan ihan vieressä.

Aivan hullu ajatus. Appivanhemmat ihania, mutta en IKINÄ suostuisi naapurin muuttamaan varsinkaan jos ei edes ole näkösuojaa. Kuten joku aiemmissa viesteissä sanoi, en muuttaisi edes vanhempieni tai ystävän naapuriin. Ei halu omaan yksityisyyteen ja rauhaan ole mikään rikos.

En muuttaisi. Olen itse mies ja en muuttaisi taloon jossa appivanhempani asuu naapurissa tai edes kilometrinn päässä. Sellaista tarjottiin aikoinaan. 

Se varsinainen syy oli että olin huonoissa väleissä heidän kanssaan. 

Toinen  että he asuvat maalla 100 km päässä, me asumme pk-seudulla ja mun työni on kanssa täällä..

Mies asuu tällä hetkellä vanhempiensa vieressä vanhalla maatilalla,  ei oikeastaan ole välissä kuin tie. Eli ei näkösuojaa. Jännä ajatella, että joillakin ei ole minkäänlaista halua omaan yksityisyyteen kun itse vaalin sitä niin paljon. Appivanhemmat tosin ovat maailman kultaisimpia ihmisiä, kylläkin äärimmäisen uteliaita. Mies tietää, että tuollaiseen kuvioon en ikinä tule muuttamaan.

Pidän enemmän "anonyymista" asumisesta, ja tällä hetkellä kerrostaloelämä tuo sitä. Appivanhempien kytättäväksi en muuttaisi vaikka maksettaisi.

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat asuvat samassa pihapiirissä. Moikataan kun nähdään pihalla. Käyn appivanhempien luonna kaksi kertaa vuodessa eli jouluaattona ja äitienpäivänä. Kutsun appivanhemmat meille kolme kertaa vuodessa lasten syntymäpäiville. Välit ovat hyvät ja apouvanhemmilta olemme saaneet paljon apua lastenhoitoon. Lapset ja mies käyvät monta kertaa päivässä heidän luonaan. Jos appivanhemmille ei sovi tai eivät jaksa he ilmoittaa siitä reilusti etukäteen. Lapsille mummu ja pappa ovat tärkeitä ja läheisiä.

Tuo järjestely kuulostaa hyvältä.

En muuttaisi ystävän pihapiiriin. En muuttaisi vanhempieni pihapiiriin. IKINÄ en muuttaisi appivanhempien pihapiiriin. Jos omakotitalon joskus ostaisin, olisi ainoa syy että saisi olla täysin rauhassa.

Asuttiin vähän aikaa vuokralla samassa kerrostalossa, missä poikaystävän vanhemmat asuivat ylimmässä kerroksessa. Ei enää IKINÄ. Autoa seurattiin milloin oli parkkipaikalla, valojen syttyminen ja sammuminen herätti kiinnostusta (kyseltiin ollaanko jouduttu onnettomuuteen kun valot eivät ole olleet kuuteen tuntiin päällä yms). Eli ei nyt ihan sama tilanne, mutta samanlaista voisin kuvitella myös jos asuttaisiin omakotitaloissa vierekkäin.