Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitko miehesi omakotitaloon jos naapureina olisi appivanhemmat?
23.10.2021 |
Tällaista olisi minulle nimittäin tarjolla. Ollaan oltu yhdessä 3 vuotta ja edelleenkään en oikein osaa sisäistää ajatusta että muuttaisin taloon minkä olohuoneesta on näköyhteys appivanhempien keittiöön vaikka "hajurakoa" onkin. Näköyhteys talvisin kun lehdet tippuu. Ei heissä ole mitään valitettavaa mutta kyllä tuossa jonkinlaista yksityisyyden puutetta tulee.
Onko muilla kokemuksia? Viihdyn kyllä yksinkin ja varaa asua näinkin, mutta yhteenkin olisi kiva muuttaa. Ja ei ole mikään anoppivihaprovo, kukaan ei vihaa tässä ketään.
Kommentit (153)
Olen muuttanut ja se oli hyvä ratkaisu. Appivanhemmat olivat näitä meneviä ja tekeviä eläkeläisiä, jotka eivät pitkään kotona pysyneet ja joille olimme hyvä kotivahti. Koronan aikana heillä elinpiiri pieneni, tuttuja tapaavat varmaan enemmän Teamsissa kuin kasvotusten.
Kun meille syntyi lapsia, oli mummola vieressä ja sieltä sai tarvitessaan apua, mutta koskaan anoppi tai appi eivät tulleet meidän puolelle pihaa etukäteen asiasta ilmoittamatta. Käyn mummolan puolella ehkä kerran kuukaudessa, mies ja lapset varmaan joka päivä.
Eniten aikuisuutta tässä on tarvittu minulta eli en voi jokaisesta verhonheilahduksesta kuvitella, että nyt se kyttää minua. Koska ei oikeastaan kyttääkään, anopilla ja apella on oma elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä muuttaisi. :D
Muuttaisiko sinun miehesi omien vanhempiesi pihapiiriin asumaan? Tuskin.
En. Tosin meillä tilanne jo kärjistynyt, mm. koulusihteeri soitti yhtenä päivänä ja kertoi, että anoppi haluaa omat tunnukset lastemme wilmaan. Oli esitellyt itsensä "käytännössä oheishuoltajaksi". Sihteeri ohjeisti, miten wilma-tunnukset haetaan oheishuoltajille, oli ottanut anopin ihan tosissaan. Mulla meinas mennä kuppi nurin, ei tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Meillä on nyt välimatkaa 200 km ja sekin on liian vähän. Anoppi ei hoida lapsia ollenkaan, mutta janoaa heistä tietoa, neuvolatiedot, päiväkodista, koulusta... Todella outoa.
En usko, että ylipäänsä seurustelisin aikuisen miehen kanssa joka haluaa asua vanhempiensa naapurissa. No, ellei järjestely johdu siitä että vanhemmat on niin iäkkäitä että tarvitsevat paljon apua arjessa. En usko, että ollaan samalla aaltopituudella ihmisen kanssa jonka yksityisyyden tarve on noin vähäinen. Itse en missään nimessä asuisi omien vanhempieni naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin voisin muuttaa, ihan kivat appivanhemmat. Jos saataisiin lapsia niin ehkä auttaisivat ja me voisimme auttaa kun olisivat iäkkäitä.
Jos et tule toimeen ihmisten kanssa, sinun kannattaa muuttaa johonkin korpeen ja mieluiten ihan itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Tosin meillä tilanne jo kärjistynyt, mm. koulusihteeri soitti yhtenä päivänä ja kertoi, että anoppi haluaa omat tunnukset lastemme wilmaan. Oli esitellyt itsensä "käytännössä oheishuoltajaksi". Sihteeri ohjeisti, miten wilma-tunnukset haetaan oheishuoltajille, oli ottanut anopin ihan tosissaan. Mulla meinas mennä kuppi nurin, ei tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Meillä on nyt välimatkaa 200 km ja sekin on liian vähän. Anoppi ei hoida lapsia ollenkaan, mutta janoaa heistä tietoa, neuvolatiedot, päiväkodista, koulusta... Todella outoa.
Ei ole outoa, tuo on jo sairasta!
Ei kai tuolle anopille annettu mitään wilma-tunnuksia?
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisiko sinun miehesi omien vanhempiesi pihapiiriin asumaan? Tuskin.
No, eipä varmasti muuttaisi. :D Olenkin tätä käyttänyt vasta-argumenttina kun ollaan tästä asiasta puhuttu. Onneksi mies kallistumassa myös muuton puolelle. Eli omakotitalo hieman kauempaa. Tämä kuitenkin joskus kauempana tulevaisuudessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tuletko toimeen appivanhempien kanssa ja onko sinulla miehesi kanssa lapsihaaveita. Lastenhoito nimittäin helpottuu kummasti kun on tukiverkko vieressä. Yhdessä tapauksessa oli koliikkivauva, jonka äiti vei anopille hoitoon jotta sai itse rauhassa nukuttua pari tuntia. Koululaisetkin voivat koulun jälkeen suunnata naapuriin ja vanhempien töistä tullessa kotiin, jolloin ei tarvitse miettiä iltapäiväkerhoja yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta! Liian lähellä sukulaiset. Ja vielä lisäksi miehen talo. Siitäkin voi tulla hankaluuksia jossain vaiheessa. Oma, yhteinen talo jostain muualta.
Tämä. Meilläkin oli mahdollisuus muuttaa miehen vanhempien naapuriin, vaan pidin pintani ja ostettiin talo neljän kilometrin päästä. Nyt kaikki tyytyväisiä, paitsi ehkä ne appivanhemmat.
4 kilometriä kuulostaa mukavalta välimatkalta. :) On oma rauha, mutta voi vaikka pyörällä viiheltää katsomaan onko kaikki kunnossa ja käymään kahvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tosin meillä tilanne jo kärjistynyt, mm. koulusihteeri soitti yhtenä päivänä ja kertoi, että anoppi haluaa omat tunnukset lastemme wilmaan. Oli esitellyt itsensä "käytännössä oheishuoltajaksi". Sihteeri ohjeisti, miten wilma-tunnukset haetaan oheishuoltajille, oli ottanut anopin ihan tosissaan. Mulla meinas mennä kuppi nurin, ei tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Meillä on nyt välimatkaa 200 km ja sekin on liian vähän. Anoppi ei hoida lapsia ollenkaan, mutta janoaa heistä tietoa, neuvolatiedot, päiväkodista, koulusta... Todella outoa.
Ei ole outoa, tuo on jo sairasta!
Ei kai tuolle anopille annettu mitään wilma-tunnuksia?
Ei tietenkään. Kielto meni samalla kokemuksella, kuin vuosi sitten torpattu anopin idea tulla vanhempainiltaan mukaan. Illat järjestettiin etänä, ja anoppi oli ottanut yhteyttä rehtoriin ja pyytänyt teams-linkkiä itselleen, jotta voi osallistua vanhempainiltoihin. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten hän olisi siellä esittäytynyt ja mitä asioita tuonut keskusteluun. :D
Mitä ne appivanhemmat ovat asiasta mieltä? Ehkäpä niitäkin kauhistuttaa ajatus, että mahdolliset lapset tulevaisuudessa voivat ilmestyä ovelle milloin tahansa ilmoittamatta hoitoon ja eläkepäivät menevät lapsia kaitsiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai muuttaisin! Me rakensimme mieheni kanssa jopa talon minun vanhempieni pihapiiriin 15 vuotta sitten. Meillä on oma 3500 m2 tontti ja se on erotettu vanhempieni tontista tuija-aidalla, jossa on portti.
Kertaakaan ei ole ollut mitään vaikeuksia millään tavoin, kukaan ei mene kenenkään luokse omin luvin tai silloin kuin haluaa ja lapsilla on ollut todella mukava lapsuus, kun mummola on lähellä. Isovanhemmilla ja lapsilla on myös aivan ihanat läheiset välit ja kaikki ovat olleet todella tyytyväisiä. Mieheni ja isäni viihtyvät hyvin yhdessä myös, ovat aina viihtyneet ja äitini toi viimeksi viime viikonloppuna meille ison pussillisen tuoreita vasta leivottuja lämpimiä sämpylöitä.
Hyvin voisin kuvitella tällaisen asumisjärjestelyn myös appivanhempien kanssa. Soittelemme anopin kanssa pari kertaa viikossa ainakin ja kaksi lastamme oli syysloman alussa siellä muutaman päivän lomailemassa.
Riippuu kuinka uteliasta porukkaa appivanhempasi ovat. Tykkäävätkö puuttua toisten asioihin. Jos heillä on oma elämä eikä mielenkiintoa kytätä toisten tekemistä, miksipä ei. Korkean kuusiaidan kyllä kasvattaisin väliin, ei ole sitten ongelma edes talvella. Pidän kiinni yksityisyydestäni ja se on kaikkien oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä miehesi on jäänyt vanhempiesi helmoihin asumaan? Ei tuo kovin kauas peräkammarinpojasta heitä.
Okei, mies on mielestäsi peräkammarinpoika, jos hänellä on oma talo isossa pihapiirissä? Et ole varmaan paljoa tutustunut maaseudun asumisjärjestelyihin...
En suosittele. Lähtökohtaisesti. Joillakin se toki toimii.
Me asutaan minun vanhempieni naapuritontilla eikä ole mikään unelmaratkaisu. Taloudellisista syistä päädyimme tähän.
Ei ne meille tule ilmoittamatta kuin harvoin soittamaan ovikelloa kun on oikeaa asiaa. Lapseni hoidossa on tietenkin olleet isoksi avuksi.
Silti toivoisin enemmän välimatkaa. Tämä on käytännössä johtanut siihen etten halua enää mennä heidän mökille tai muuten kyläillä kun tuntuu että ovat koko ajan tuossa lähellä. Ja tiedän että äitini kyttää vaikka miten muuta väittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuinka uteliasta porukkaa appivanhempasi ovat. Tykkäävätkö puuttua toisten asioihin. Jos heillä on oma elämä eikä mielenkiintoa kytätä toisten tekemistä, miksipä ei. Korkean kuusiaidan kyllä kasvattaisin väliin, ei ole sitten ongelma edes talvella. Pidän kiinni yksityisyydestäni ja se on kaikkien oikeus.
Ei siinä tarvitse muuta kuin normaalit säännöt.
Kenenkään kotiin ei mennä muutenkaan ilman lupaa ja vaikka olisi kuinka uteliasta porukkaa, niin ei se haittaa, kaikkea ei ole pakko tilittää toisille. On ihan normaalia oppia pitämään omista asioista huolen jo joskus teini-ikäisenä tai ainakin minä opin, että päätän itse mihin vastaan ja mitä vastaan, muut eivät sitä asiaa päätä. Jos siis tulee jotain tunkeilevia kysymystä, niin siihen voi vastata suuttumatta ja provosoimatta toista, että tämä on oma asiani.
Menemisistä ja tulemisesta ei tarvitse kenellekään kertoa mitään, vaan jatkaa elämistään niin kuin ennenkin muita miettimättä. Normaali kohteliaisuus ja hyvät tavat riittävät.
Voihan sitä vetää herneitä nenuun niin paljon kuin ikinä ehtii kaikesta mahdollisesta, mutta jos sen tekee, niin se on ihan ikioma ongelma.
Muuttaisin. En ole mikään ihmispelkoinen ja huumorintajuton.
Jos jo ajatus ahdistaa, niin älä muuta. En kyllä muuttaisi itsekään.