Kehtaanko kysyä mitä naapurin kaksos-vauvoille tapahtui...?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:34"]Olet liian utelias paskakasa! Ihan kaikki asiat eivät kuulu sulle!
[/quote]

Ilmeisesti sinulla on kokemusta vastaavasta? Koitko että ihmiset olivat liian röyhkeitä tms?

Q

2

2

Up

Eikö voi vaan kysyä ystävällisesti esim miten voit, mitä kuuluu, missä vietitte joulun? Siinä on sitten vastaajalla mahdollisuus kertoa mitä on tapahtunut jos hän haluaa.

Itse en ole menettänyt vauvaa, mutta muun läheisen kyllä ja silloin oli kaikkein loukkaavinta se, että oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut! En käsitä miten joidenkin ihmisten on niin vaikea puhua edes kahta lausetta aiheesta kuolema. Ihan olisi riittänyt jos olisi kysytty asiasta ja sitten sanottu "otan osaa". Ei tarvitse muuta.

Omasta mielestäni voi hyvin kysyä lyhyesti asiasta kuten tässä on jo moni sanonutkin. Varsinkin kun voi olla, että vauvat ovat "vain" syntyneet keskosina ja siksi vielä sairaalassa.

Mä kysyisin sinuna, miten perhe voi tai mitä vauvoille kuuluu. Meidän taloyhtiössä oli vastaava tilanne ja sovittiin, että perheen läheisin naapuri ottaa asian puheeksi ja niihinhän siinä kävi, että vauvat olivat kuolleet.

Naapurit tarjosivat apuaan vanhempien surutyössä ja annettiin ihan käytännön apua arkisissa asioissa esim. vietiin valmista ruokaan ja hoidettiin vanhempia lapsia. Kerrottiin myös omille lapsille ja pyydettiin huomioimaan perheen suru ja huomasimme, että myös lapset tekevät surutyötä keskenän.  Usein tuossa tilanteessa parasta on olla vain kuuntelija ja myötäeläjä. Nyt vuosien jälkeen perhe on kiitellyt monta kertaa tuesta ja kertoneet kuinka raskasta aikaa se on ollut.

Meiltäkin kuoli vauva 38. raskausviikolla. Kaikista loukkaavinta oli just tuo vaikeneminen.

Rohkaisisin myös ap:tä kysymään asiasta. Osoittamaan että on kiinnostunut ja että välittää. Minulla ei onneksi noin surullisia kokemuksia ole, mutta äitini oli tässä syksyllä todella huonossa kunnossa teho-osastolla eikä ollut mitään tieto selviääkö hän. Kun tilanne tapahtui, kerroin siitä muutamalle työkaverille. Kriittistä tilannetta kesti kuukauden, ja vain yksi (esimieheni) kysyi minulta kerran että miten äitini voi ja että selvisikö hän. Muut eivät noteeranneet millään lailla.

Minuun sattui se, koska se oli minulle silloin suurin huoli ja pelko, illat vietin sairaalassa ja päivät yritin olla, eikä ketään asia kiinnostanut.

Kerroin tämän siksi, että aika moni ihminen kuitenkin haluaa, että itselle tärkeän ihmisen voinnista ollaan kiinnostuneita. Se loukkaa, jos kukaan ei välitä. Eivät nuo työkaverit mitään erityisen läheisiä olleet, mutta kuitenkin sen verran että käytännönkin syistä halusin kertoa. Kysy, huomioi, tarjoa apua jos hän sitä tarvitsee.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 10:53"]Mä kysyisin sinuna, miten perhe voi tai mitä vauvoille kuuluu. Meidän taloyhtiössä oli vastaava tilanne ja sovittiin, että perheen läheisin naapuri ottaa asian puheeksi ja niihinhän siinä kävi, että vauvat olivat kuolleet.

Naapurit tarjosivat apuaan vanhempien surutyössä ja annettiin ihan käytännön apua arkisissa asioissa esim. vietiin valmista ruokaan ja hoidettiin vanhempia lapsia. Kerrottiin myös omille lapsille ja pyydettiin huomioimaan perheen suru ja huomasimme, että myös lapset tekevät surutyötä keskenän.  Usein tuossa tilanteessa parasta on olla vain kuuntelija ja myötäeläjä. Nyt vuosien jälkeen perhe on kiitellyt monta kertaa tuesta ja kertoneet kuinka raskasta aikaa se on ollut.
[/quote]

Minulta on lapsi kuollut. Eniten sattui tuo selän takana tiedon leviäminen. Tuntui että yhtäkkiä koko taloyhtiö tiesi asiasta vaikka itse halusimme olla rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 10:53"]Mä kysyisin sinuna, miten perhe voi tai mitä vauvoille kuuluu. Meidän taloyhtiössä oli vastaava tilanne ja sovittiin, että perheen läheisin naapuri ottaa asian puheeksi ja niihinhän siinä kävi, että vauvat olivat kuolleet.

Naapurit tarjosivat apuaan vanhempien surutyössä ja annettiin ihan käytännön apua arkisissa asioissa esim. vietiin valmista ruokaan ja hoidettiin vanhempia lapsia. Kerrottiin myös omille lapsille ja pyydettiin huomioimaan perheen suru ja huomasimme, että myös lapset tekevät surutyötä keskenän.  Usein tuossa tilanteessa parasta on olla vain kuuntelija ja myötäeläjä. Nyt vuosien jälkeen perhe on kiitellyt monta kertaa tuesta ja kertoneet kuinka raskasta aikaa se on ollut.
[/quote]
kauniilta kuulostaa teidän naapuruston tuki. Itse en ole onneksi ollut vastaavassa tilanteessa, mutta voin hyvin kuvitella, että iso vuoka makaronilaatikkoa tai kattilallinen soppaa olisi todellista lähimmäisista välittämistä. Varsinkin jos tilanne se, että sisarukset ovat olleet muualla ja palaavat surukotiin, jossa vanhemmat hädin tuskin jaksavat voileivän voidella.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:34"]Olet liian utelias paskakasa! Ihan kaikki asiat eivät kuulu sulle!
[/quote]

Sinä olet liian epäkohtelias! Palstailu ei kuulu sulle!

2

ilman muuta otat asian puheeksi sopivassa tilanteessa, kysyt varovasti esim.  että onko kaikki ok..

Naapuri kertoo jos haluaa. Kaikista kamalinta ja moukkamaisinta on vain olla, niin kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan.

Miksi se on vieraan velvollisuus kysyä? Paljon helpompaahan olisi kuolleen vauvan vanhemmalla avoimesti kertoa asia ja siihen kukin voisi sitten reagoida. Jos siis niitä kyselyitä kaipaa. On aika vaikea mennä kyselemään keneltäkään, että "onkos teidän vauva elossa vai kuollut, kun ei ole näkynyt..." Itse ainakin ajattelen, että jos ihminen ei itse ota asiaa puheeksi se tarkoittaa, ettei siitä halua puhua. Ei ole minun tehtäväni ja paikkani lähteä kuulustelemaan kenenkään tragedioista.

No voihan kysyä pelkästään "Mitä kuuluu?" Silloin äiti voi kertoa, mitä itse haluaa ilman painostuksen tunnetta.

"]Mä kysyisin sinuna, miten perhe voi tai mitä vauvoille kuuluu. Meidän taloyhtiössä oli vastaava tilanne ja sovittiin, että perheen läheisin naapuri ottaa asian puheeksi ja niihinhän siinä kävi, että vauvat olivat kuolleet. Naapurit tarjosivat apuaan vanhempien surutyössä ja annettiin ihan käytännön apua arkisissa asioissa esim. vietiin valmista ruokaan ja hoidettiin vanhempia lapsia. Kerrottiin myös omille lapsille ja pyydettiin huomioimaan perheen suru ja huomasimme, että myös lapset tekevät surutyötä keskenän.  Usein tuossa tilanteessa parasta on olla vain kuuntelija ja myötäeläjä. Nyt vuosien jälkeen perhe on kiitellyt monta kertaa tuesta ja kertoneet kuinka raskasta aikaa se on ollut.

[/quote] Minulta on lapsi kuollut. Eniten sattui tuo selän takana tiedon leviäminen. Tuntui että yhtäkkiä koko taloyhtiö tiesi asiasta vaikka itse halusimme olla rauhassa."

Jokainen suree omalla tavalla ja se on ok. Sinä surit omalla tavallasi ja naapurini omalla tavallaan. Eikä me mitään levitelty, koska jokainen näki, että vauvavatsa oli kadonnut ja äiti surullisen näköinen, kun hän sitä ennen oli esitellyt vauvavatsaansa naapureille ja iloittiin kaikki vauvoista.

He ottivat avun vastaan tosi kiitollisena, kun kysyttiin,  koska lähellä ei ollut sukua, eikä isovanhempia. Lasten elämähän pitäisi jatkua, surusta huolimatta, eivätkä he yksin selviä, vaan pyykin on pestävä ja lapset ruokittava, vaikka vanhemmat olisivat kuinka surun murtamia ja äiti toipumassa synnytyksestä.

Jotkut eivät tosiaan kaipaa ylimääräisiä olkapäitä, vaan haluavat sen pitää omassa perhepiirissään, mutta se ei selviä muuten, kuin kysymällä ja tarjoamalla apua ja se läheisten tehtävä, muussa tapauksessa kärsimykset, surun lisäksi ovat kohtuuttomat kannettavaksi, jo olemassa olevien lasten.