Lue keskustelun säännöt.
Kehtaanko kysyä mitä naapurin kaksos-vauvoille tapahtui...?
26.12.2014 |
Oli kesällä raskaana ja kertoi odottavansa kaksosia. Syksyllä näin mahapystyssä vielä. Pitkään aikaan en ko.naista nähnyt kunnes tänään ohimennen. Ei ollut mahaa enää, eikä vauvojakaan kantanut. Muistelen että alkuvuodesta olis pitänyt syntyä.. kehtaanko kysyä jos pihalla törmään että joko on vauvat kotona..? Vai olisko jo syntynyt ja olivat miehen kanssa sairaalaan menossa katsomaan. Kauanko ne voi siellä joutua olemaan? T.utelias kyttäävä naapuri
Kommentit (58)
Näiden vastausten perusteella kehoittaisin ap:ta kysymään, ainakin jos se odottanut äiti ei painele vain pikaisesti tervehtien ohi. Jos vastaus olisi se ikävin, niin ystävällisintä olisi osan ottaminen, mutta en veisi keskustelua aiheesta eteenpäin ellei toinen itse tekisi niin.
Onneksi ap vaikutat ihan asialliselta, etkä ärsyttävältä niin kuin nimimerkkisi perusteella olisi voinut olettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo en ajatellut raporttia vaatia, kysyä vaan että joko sulla vauvat on syntynyt. Jos sanoo että joo ne kuule kuoli molemmat niin osaan sanoa että voi kamalaa otan osaa, ilman muita uteluita.. on sekin luontevampaa kuin teeskennellä ettei vauvoja koskaan ollutkaan. Ihan mielenkiinnosta, te haukkujat, parempiko olisi siis jutella niitä näitä niinkuin ennenkin, ja olla niinkuin vauvoista ei olisi koskaan puhetta ollutkaan, enkä koko vauvamahaa nähnytkään? :D ap
No tottakai kysyt, mitä kuuluu! Kysyt että milloin vauvat syntyivät tms. ja että onko kaikki hyvin? Voivathan ne olla sairaalassa. Mun mielestä on noloa ja tylyä olla kysymättä, jos hän on aiemmin kertonut sinulle odottavansa kaksosia. Jos jotain pahaa on sattunut, otat osaa tai sanot olevasi pahoillasi. Sitten kysyt, miten äiti itse jaksaa.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:18"]
Kollegan kohtalo: Kaksoset syntyivät kaksi kuukautta etuajassa ja molemmat kuolivat. Haluaisitko itse, että sinulta sellaisessa tilanteessa kysyttäisiin jotakin?
[/quote]
Mä haluaisin (kuten 2 sanoi). Olisi henkisesti paljon rankempaa vetää jotain roolia, kun kaikki kuitenkin on tienneet raskaudesta. Olis jotenkin outoa olla niin ku ei mitään jos mitään lapsia ei yhtäkkiä olisikaan.
No näinä päivinä on tosi helppoo ensin kohdatessa sanoa jotain hyvää joulun jatkoa taikka uuteen vuoteen liittyvää ihan muina naisina ja heti perään ilman kiusallista taukoa, että anteeksi saanko kysyä mitäs sun vauvoille kuuluu.. Ihan noin vaan.. Ja jos on ikävä uutinen niin siihen asiaankuuluva kommentti ja tarvitsetko apua jossain... Osoita, että välität. Se, ettei ketään liikuta on varmaan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on osa yhteisöä, ja lasten syntymä on tärkeä asia siinä missä avioero tai vaikka puolison kuolema. Tai työttömäksi joutuminen tai lemmikin hankkiminen. Ei meistä kukaan elä täysin irrallaan muista, ja se, mitä meille tapahtuu, on totta kai osa ympäristönkin elämää, vaikka naapurit olisivat vähän vieraampiakin keskenään.
Ilman muuta voi kysyä, jos kerran naapuri on aiemmin oma-aloitteisesti kertonut olevansa raskaana. Jos lapsille on käynyt huonosti, voi vastata, että "otan osaa, voinko jotenkin auttaa? Haluatko tulla kahville ja jutella asiasta tai vaikka ihan jostain muusta?" Jos lapset ovat terveinä mutta keskosina osastolla, voi toivottaa onnea ja kysyä, koska lapset pääsevät kotiin.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:27"]
Ei tuollaiset asiat naapurille kuulu! Itse pöyristyisin jos joku random naapuri tuollaista kysyisi, sanoisin vaan että ei taida olla sun asiasi.
[/quote]
Ei mullakaan minkään random naapureiden tarvinnut kysellä, mutta olisin toivonut, että ne tutummat, joiden kanssa raskaudesta olin jutellut ja oltiin yhdessä tulevista vauvoistakin juteltu, olisi sanoneet edes jotain. t ed
[/quote]
Mut nyt tiedät ku näitä kommentteja luet miksi kukaan ei sanonut mitään. Kun aina joku loukkaantuu mitä ikinä sitten tekeekään, ni parasta olla mahdollisimman näkymätön eikä olla missään kontaktissa kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:54"]
No näinä päivinä on tosi helppoo ensin kohdatessa sanoa jotain hyvää joulun jatkoa taikka uuteen vuoteen liittyvää ihan muina naisina ja heti perään ilman kiusallista taukoa, että anteeksi saanko kysyä mitäs sun vauvoille kuuluu.. Ihan noin vaan.. Ja jos on ikävä uutinen niin siihen asiaankuuluva kommentti ja tarvitsetko apua jossain... Osoita, että välität. Se, ettei ketään liikuta on varmaan kamalaa.
[/quote]
Niinpä. Ja niin niitä Oulu-tapauksiakin pääsee syntymään, kun ympäristössä kukaan ei kehtaa tai viitsi puuttua. Jos jokainen on vaan omassa kuoressaan, moni tärkeä asia jää huomaamatta. Asiasta voi kysyä tahdikkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:56"]
Käy kurkkaa pakastimeen
[/quote]
Todella mauton kommentti vetää mukaan ne Oulun vauvaressukat. Häpeä.
Meillä syntyi myös vauva viimeisillä viikoilla kuolleena.
Naapurusto todennäköisesti kyllä huomasi asian, koska taloyhtiö järjesti suruliputuksen hautajaispäivälle.
Muutama osaanotto tuli, mutta pääsääntöisesti koko pihapiiri hiljeni. Tuntui välillä, että suorastaan juoksivat karkuun kun tulimme vastaan.
Kukaan ei oikein tiennyt mitä sanoa, ja jotkut pahoittelivatkin suhtautumistaan.
Minusta kyllä voi suoraan kysyä, ei se olisi häirinnyt.
Raskainta oli onnittelut. Kun maha oli poissa, niin useat puolitutut tuli kaupungilla onnittelemaan. En sitten osannut kuin vastata, että vauva kuoli.
En toki pahastunut onnitteluistakaan, eihän sitä kukaan pahalla tehnyt, raskasta se oli vain juuri silloin.
Mutta todella se asian aiheuttama karttelu ja kiertely oli ikävämpää, kuin olisi ollut se, että oltaisiin suoraan kysytty asiaa. Eikä sitä tarvitse keksiä mitään hienoa sanottavaa, ihan pelkkä osaanotto riittää ja se, että tervehditään vastaisuudessakin.
Todennäköisesti vauvat ovat sairaalassa, keskoset voivat olla todella pitkäänkin siellä. Mutta sekin selviää kysymällä. Mukavahan se vain on, että osoitat että välität mitä äidille ja vauvoille kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasyntyneen menettäneenä komppaan 25 viestin kirjoittajaa. Oli kurjaa kun kaikki näki että olin raskaana mutta kukaan ei tullut kysymään vointia vauvan syntymän jälkeen varsinkin kun sitä vauvaa ei ollut kotona. Jälkikäteen pidän noita ihmisiä hieman noloina, koska heistä näki että olisivat halunneet kysyä mutta eivät kuitenkaan tulleet juttelemaan. Pelkäsivätkö he vastausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä mitä vaikeaa tuossa on. Jos vauva tai mies tai mummo tai kuka vaan on kuollut, sano asianosaiselle, että otat osaa. Tuollainen kiertely ja peittely on lapsellista ja typerää. Miksei suomalainen osaa sanoa OTAN OSAA. Minullakin on läheisiä kuollut. On kyllä mennyt maku ihmisistä, jotka eivät osaa edes alkeellisia käyttäytymissääntöjä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:33"]
Mäkin olisin toivonut vain lyhyttä osanottoa. Meillä naapurit vuorotellen kävi kysymässä mitä tapahtui, mikä oli kuolinsyy ym. En tiiä onko sit uteliaisuutta vai mitä mutta en yhtään kestänyt tuommoisia.. Nuo on niin kovin henkilökohtaisia asioita vielä tämäkin päivänä.
[/quote]
2 lisää vielä että tosiaan, ei mieluiten mitään ristikuulustelua, lapsensa menettänyt vanhempi kertoo mitä haluaa kertoa, kannattaa jättää ne kuolinsyyt kyselemättä ellei hän halua itse kertoa. Minä en halunnut puhua (enkä halua vieläkään) kuolinsyystä.
Eräs esikoiseni kerhotäti taputti hiljaa olkapäätäni kun kerroin kuolleena syntyneestä vauvastamme. Hän ei sanonut mitään, taputti vain. Se oli ehkä lohduttavinta ikinä.
-2-