Pettymys vauvan sukupuoleen

Mun äiti ja mummo vihaa mua edelleen kun olinkin iljettävä poika enkä söötti prinsessa. Kuinka kehtasinkaan!

Itselläni oli koko ajan vahva poikaolo. Tuskastelin, miten vaikea pojalle on keksiä nimeä ja huomasin usein ajattelevani "poikani".
Rakenneultrassa kuulin, että todennäköisesti tyttö, ja järkytyin. En pärjäisi tytölle. En osaisi kasvattaa tyttöä. Tyttö on liian vaikea minulle. Ei tyttöä. Ei, ei, ei.
Itkin heti ultrasta lähdettyäni ja häpesin. Vauvahan vaikutti terveeltä, miksi itken? Tunsin olevani todella huono odottava äiti, mutta en voinut tunteilleni mitään. Lapsuudessani ja nuoruudessa olin aina haaveillut tytöstä, mutta nyt tositilanteessa se tuntui väärältä. Ja vielä enemmän väärältä tuntui parkua sitä!
Pari päivää meni suruissani, mutta sitten se helpotti. Kuukaudet vierivät ja synnytyssalissa, vauva takapuoli naamani edessä ja "tyttö tuli!"-kommentin kuultuani se tuntui niin oikealta. Tuolla syöttötuolissa tuo tyttö nauraa ja vilkuttaa, en vaihtaisi mistään hinnasta, en vieläkään ymmärrä kuinka saatoin tuntea niin mutta sallin sen itselleni. Rakastan tytärtäni yli kaiken eikä hän missään nimessä ole "väärä", vaan täysin oikea lapsi minulle.

Toiset meistä ei saa mitään, joten itke sinä ihmeessä kun ei tullutkaan oikean merkkinen ihminen sieltä. Itsekäs kanttura.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:26"]Mun äiti ja mummo vihaa mua edelleen kun olinkin iljettävä poika enkä söötti prinsessa. Kuinka kehtasinkaan!
[/quote]

Tule tänne niin rakastan sua itsenäsi.

4: tuo minua ns huvittaakin, mun ystävät ovat saaneet oikein toivotussa järjestyksessä tiettyä sukupuolia, vaikka sekaan mahtuu vahinkolapsia ja vanhemmuuteen sopimattomia ihmisiä. 5: kiitos ymmärryksestä. 6: noin minäkin yritän ajatella. 7: otan osaa :( ap

9: toivon todella, että tämäkin tunne muuttuu onneksi ihanasta pienestä pojasta, siihen pyrin :)
ao

Nyt yritä päästä tosta yli. Sinun täytyy olla onnellinen siitä että saat terveen lapsen eikä kannata välittää siitä mitä sukupuolta hän on syntyessään.

Sinun pitää nyt elää ja tuntea surusi. Kohdata se. Olet jo pitkällä kun olet sen tiedostanut ja tunnustanut ja hakenut vertaistukea. Pääset varmasti asiasta yli elämällä tunteesi todeksi :) älä välitä inhottavista kommenteista!

Voin samaistua tilanteeseesi hyvinkin. Vauvan sukupuoleen ei voi enää vaikuttaa, mutta itse voit totutella ajatukseen, että saatkin toisen ihanan pojan. Missään nimessä en suosittele tuudittautumaan siihen ajatukseen, että se voisikin olla tyttö - silloin 'petyt' kahta kauheammin kun/jos syntyvä lapsi onkin poika! Jos taas onkin tuntemustesi mukainen tyttö, on siinä iloinen yllätys.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:32"]9: toivon todella, että tämäkin tunne muuttuu onneksi ihanasta pienestä pojasta, siihen pyrin :)
ao
[/quote]
Uskon että se muuttuu, tärkeää on vain hyväksyä ne tunteensa ja käydä ne läpi, jolloin ne hälvenevät ja muuttuvat pian olemattomaksi. Jos patoat ja peittelet, voi se olla vaikeampaa saada pois päiväjärjestyksestä.
Kuten 5 fiksusti kirjoitti, on raskaus täynnä jos jonkinmoista myllerrystä, itsellänikin meni ajatukset välillä ties miten sattuu.
Ja ps. Älä välitä näistä huutelijoista, toki on ikävä menettää lapsensa/olla lapseton, mutta vaikka olisit hihkunut riemusta poikauutisesta ei se olisi kenenkään lasta takaisin tuonut. Jokaisella meillä on omat tunteemme ja oikeus niitä tuntea, aina löytyy joku jostakin kenellä on asiat huonommin.
9

Kiitoa todella paljon asiallisista kommenteista. Hölmöähän se varmaan on hakea apua tällaiselta palstalta, mutta kyllä tästä oikeasti on apua. Mielelläni kuulisin lisää kommentteja etenkin jos ihmisillä on omakohtaista kokemusta vastaavista tunteista, mikä auttoi? Ehkä pienien vaatteiden hypistely tai nimien miettiminen? Yritän koko ajan keksiä keinoja asian hyväksymiseen. En ymmärrä, kun katson poikaani, niin pidän häntä aivan ihanana, miksi ihmeessä mieleni haluaa viestittää että ei enää toista tuollaista, vaikka tuo poikahan on koko elämäni suurin ilo. Ap

Kyllä sinä saat tuntea juuri niin kuin tunnet. Sure muutama päivä oikein kunnolla, dramatisoi asia tahallasi suuremmaksi kuin onkaan. Se on kuitenkin erillinen asia syntyvästä lapsesta. Kyllä nainen saa surra, ettei saa yhtään tytärtä. Ei se ole ristiriidassa ihanan poikasi odotuksen kanssa. Itkin minäkin eilen, kun koirat söivät lahjaksi vääntämäni makeiset, vaikka kaikilla maailman ihmisillä ei ole ruokaakaan.
/
Käsittele asia nyt, poikasi ansaitsee syntyä ilman pettymyksen varjoakaan. Tulet varmasti sinuiksi asian kanssa. Tiedän osittain, mitä käyt läpi, minulla on kolme poikaa, ja neljäs lapsi vielä suunnitteilla. Toki tyttöä toivon, mutta ei neljättä sen takia yritetä. Poikakin on yhtä tervetullut. Tulen kuitenkin suremaan pienet itkut, ettei minusta tule tytön äitiä koskaan, ja hyvällä omatunnolla.

Ymmärrän sua. Me ei saatu tietää lapsen sukupuolta ultrassa eikä haluttu mennä mihinkään ylimääräiseen ultraan. Tavallaan toivottiin molemmat poikaa. Sitten meille syntyi tyttö. Kyllä siinä viikko tai kaksi meni painiessa sen tunteen kanssa, että tää on nyt väärä lapsi. Ja kiintymyssuhteen luominen kesti kuukausia. Mutta nyt tuo puolitoistavuotias tyttö on maailman ihanin ja on hassu muistella näitä alkujaan tunteita.

Tsemppiä! Tee "surutyö" ihan rauhassa. :)

Mulla 2 poikaa ja enempää ei tule. Rakastan poikiani valtavasti, mutta edelleen, nelikymppisenä, minua kaihertaa etten koskaan saa omaa tytärtä. Olen ihan onnellinen ihminen, mutta tuo toive jäi toteutumatta. Tsemppiä!

Minä toivoin koko sydämestäni tyttöä ja toivon vieläkin. Olen kuitenkin totuttautunut ajatukseen, että se voi olla poikakin. 50/50 mahdollisuus. Molemmissa sukupuolissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Nyt kuitenkin vakavan raskauden ajan ahdistuksen vuoksi toivoisin vain, että lapsi olisi terve, ettei ahdistukseni olisi vaikuttanut sen kehitykseen.

Mulla oli myös sama tilanne, tunsin lievää pettymystä kun pojan jälkeen ultrassa lupailtiin pikkuveljeä, toivoin tyttöä. Kunnes anoppi sanoi raskausaikan ääneen että tyttöhän sen toisen pitäisi olla pojan jälkeen niin mussa heräsi hurja rakkaus toista  tulevaa poikaani kohtaan ja häpesin välintöntä omaa pettymystäni. Kaiken kukkuraksi tämä pojaksi ultrattu lapsi olikin tyttö mikä selvisi sitten vasta kun syntyi. Oli taas aika mixed fiilis kun oli jo miettynyt veljeksiä. Eli nuo mietteet kuuluu asiaan kun nyt sukupuolia on kaksi mutta lopuksi rakastaa kaikkea mitä saa! Tabu aihe jostain syystä myös Suomessa, ei-sivitysvaltioissa ymmärrän kun tyttösikiöitä abortoidaan yms. hirveyksiä.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:17"]Juu terve vauva, siihenhän minä yritänkin keskittyä ja iloita siitä. Tämä tunne on siis täysin minusta riippumaton, yritän koko ajan keskittyä iloitsemaan, mutta suru valtaa mielen, en ymmärrä tätä tunnetta itsekään.

ap
[/quote]

Oisko jotain muuta taustalla sitten?

Ohhoh, aika tuuri kun olikin sit tyttö vaik ultrassa antanut ymmärtää olevansa poika :D Mulla itseasissa myös ei niin ihana anoppi toivoo tyttöä, ihan vaan sen takia vois ne rakkauden tunteet nyt syntyä myös tätä syntymätöntä poikaa kohtaan. Ärsyttää kun kaikki vanhemman sukupolven ihmiset ovat sitä mieltä että lapsia on pakko olla molempia sukupuolia. Noh, maanantaina saan tietää, että mitä rakenneultrassa veikkaavat. Tällä hetkellä toki toivon edellisen ultraajan tehneen virhearvion, mutta lupaan toisenkin poikaveikkauksen jälkeen käsitellä tämän asian, en missään nimessä halua, että mahdollinen poika joutuisi millään tavalla luulemaan, ettei ollut toivottu, kyllä me häntä rakastamme, kunhan saan nämä tunteeni käsiteltyä. Ap

24, veikkaan että juurikin huono suhde omaan isään jotenkin vaikuttaa, vaikka tosin tällaista tunnetta ei esikoisesta ollut, häntä rakastin jo masussa vaikka on siis poika, joku alitajunnan juttu tämän on oltava. Ap

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 11:37"]

Minä toivoin koko sydämestäni tyttöä ja toivon vieläkin. Olen kuitenkin totuttautunut ajatukseen, että se voi olla poikakin. 50/50 mahdollisuus. Molemmissa sukupuolissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Nyt kuitenkin vakavan raskauden ajan ahdistuksen vuoksi toivoisin vain, että lapsi olisi terve, ettei ahdistukseni olisi vaikuttanut sen kehitykseen.

[/quote]

Tilastollisesti poika 51 / 49 tyttö.