Anoppina kysyn

Anoppi voi ostaa palvelunsa itse ja sillä anopilla on ainakin yksi omakin lapsi, joka voi halutessaan auttaa. Riippuu siitä anopista.

Lapsi auttaa eikä lapsen puoliso. Eikö niin, ap?

Vierailija kirjoitti:

Anoppi voi ostaa palvelunsa itse ja sillä anopilla on ainakin yksi omakin lapsi, joka voi halutessaan auttaa. Riippuu siitä anopista.

Niin se omakin lapsi voi olla menemättä auttamaan jos ei huvita eikä puoliso tykkää.

Ajattelin vaan jos jonkun omaatuntoa vaivaa kun vanhus ei jaksa niin kaikkea ja itse ei halua voi maksaa niitä ostopalveluja oman tunnon vaientamiseksi.

Uskon että joillain miehillä voi kuitenkin olla jotain inhimillisiä tunteita vaikkei vaimolla anoppia kohtaan olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi auttaa eikä lapsen puoliso. Eikö niin, ap?

Miniäthän tääällä ruikeltaa, taas käytin anoppia kaupassa, siivosin, vein ruokas.

Juuri heille tämän osoitin. Ja jotka eivät laskisi sitä miestäänkään "sen akan" luo.

Anoppini (58 v.)  on terve työelämässä oleva reipas  ihminen. Mieheni on ainoa lapsi. 

Anopin on vaikeaa pyytää apua, vaan minun pitäisi  aavistaa mitä hän tarvitsisi.   Vihjailee esimerkiksi, että #onpa ikkunat likaisia kun aurinko niihin paistaa".  Ilman muuta auttaisin pesussa jos pyytäisi.   Tai "pitäisi käydä kaupassa x ostamassa jotain isompaa, mutta taitaa jäädä hakematta kun sellaisen kanssa linja-autossa on hankala liikkua#. Ei kuitenkaan pyydä, että vietäisiin kaupoille. Jos tarjoan kyytiä, niin se kelpaa. 

Hän ei myöskään koskaan kiitä saamastaan avusta. En halua mitään ylitsevuotavaa ylistystä, mutta edes sana kiitos  riittäisi.  Tai edes ystävällinen hymy. 

Omalla anopillani on kaksi poikaa, joilta hän saa apua tarvittaessa. Jos lapset eivät auta, anoppi voi ostaa palveluja omilla rahoillaan. Minulla ei riitä jaksaminen eikä rahat anopille. Ja jos anopilta jotain perintöä jää, niin minä en ole perillinen.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini (58 v.)  on terve työelämässä oleva reipas  ihminen. Mieheni on ainoa lapsi. 

Anopin on vaikeaa pyytää apua, vaan minun pitäisi  aavistaa mitä hän tarvitsisi.   Vihjailee esimerkiksi, että #onpa ikkunat likaisia kun aurinko niihin paistaa".  Ilman muuta auttaisin pesussa jos pyytäisi.   Tai "pitäisi käydä kaupassa x ostamassa jotain isompaa, mutta taitaa jäädä hakematta kun sellaisen kanssa linja-autossa on hankala liikkua#. Ei kuitenkaan pyydä, että vietäisiin kaupoille. Jos tarjoan kyytiä, niin se kelpaa. 

Hän ei myöskään koskaan kiitä saamastaan avusta. En halua mitään ylitsevuotavaa ylistystä, mutta edes sana kiitos  riittäisi.  Tai edes ystävällinen hymy. 

58- vuotiaana kävin lasten kodeissa siivoamassa. Kyllä 58 v jaksaa varmasti pestä ikkunansa.

Taidat olla aika nuori jos pidät vanhuksena työikäistä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Omalla anopillani on kaksi poikaa, joilta hän saa apua tarvittaessa. Jos lapset eivät auta, anoppi voi ostaa palveluja omilla rahoillaan. Minulla ei riitä jaksaminen eikä rahat anopille. Ja jos anopilta jotain perintöä jää, niin minä en ole perillinen.

Miniäthän täällä eniten on huolissaan anopin tuhlaavaisuudesta, lapsensa petinnön tuhlaavat. Eivät ees osta vanhojen tanssipukuja tai maksa kielikursseja ulkomailla lapsenlapsilleen.

Pitäisikö sinun poikasi huolehtia sitten samalla tavoin miniän vanhemmista? Ostella heille palveluita ym.?

Ehkä olet niin *lisää tähän ensimmäinen mieleen tuleva adjektiivi*, ettei miniä halua olla kanssasi tekemisissä.

Jos se naapurin 92 v osaa itse asiansa hoitaa, niin miksei se anoppi? Ja se anoppikin kotitalousvähennyksiä ostamistaan palveluista ihan yhtälailla kuin hänen lapsensa. Miksi lapsen pitäisi käyttää hänen palveluksiinsa rahoja, jos on itse niin pihi, ettei itse raski rahojaan käyttää? 

Ei ole tullut mieleenkään odottaa apua miniältä. En kyllä käytännön asioissa odota sitä omalta pojaltakaan, koska välimatka on pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinun poikasi huolehtia sitten samalla tavoin miniän vanhemmista? Ostella heille palveluita ym.?

Ehkä olet niin *lisää tähän ensimmäinen mieleen tuleva adjektiivi*, ettei miniä halua olla kanssasi tekemisissä.

Eikös uleensä mene niin että vaimon vanhemmat ovat ne paremmat vanhemmat? Itkupotkuraivoa jos ei puoliso vietä kesälomaansa vaimon vanhemmmilla remppaamalla taloa ja kesämökkiä? "Et rakasta minua, nehän on minun jo melkein"

"

Vierailija kirjoitti:

Jos se naapurin 92 v osaa itse asiansa hoitaa, niin miksei se anoppi? Ja se anoppikin kotitalousvähennyksiä ostamistaan palveluista ihan yhtälailla kuin hänen lapsensa. Miksi lapsen pitäisi käyttää hänen palveluksiinsa rahoja, jos on itse niin pihi, ettei itse raski rahojaan käyttää? 

Puhun nyt heistä jotka kokevat läheisen vanhuksen rasitukseksi eivätkä älyä omaa taakkaansa helpottaa vaikka ostopalveluilla?

Pienen eläkkeen verotuksesta ei pysty kotitalousvähennystä hyödyntämään. Siksi minulla näennäisesti lapsi maksaa ne ja saa vähennyksen vaikka itse maksan laskun hänelle.

Minulla on ihan omat vanhemmat autettavana. En ala anoppini tarpeista syyllistyä turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut mieleenkään odottaa apua miniältä. En kyllä käytännön asioissa odota sitä omalta pojaltakaan, koska välimatka on pitkä.

Olen aloittaja, 77 v. Pärjään hyvin, joitain palveluja ostan kotiin ja mökille.

En myöskään odota lapsiltani apuja, asuvatkin onnekseen kaukana. Tähän asti olen ollut minä se joka on auttanut heitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan omat vanhemmat autettavana. En ala anoppini tarpeista syyllistyä turhaan.

Ja miehesi olet bärvännyt avuksesi o.iasi auttamaan, miehen vanhemmat pärjätköön edes kylässä käymättä.

Kotitalousvähennyksestä. Vähän veroa maksava pieläkeläinen ei hyödy kotitalosvähennyksestä.

Koen, että se ei ole minun hommani hoitaa lapset, omat vanhemmat ja anoppi vielä päälle. Mieheni auttaa kyllä omia vanhempiaan

Vierailija kirjoitti:

Koen, että se ei ole minun hommani hoitaa lapset, omat vanhemmat ja anoppi vielä päälle. Mieheni auttaa kyllä omia vanhempiaan

Aloittaja ei taitanut sitä vaatiakaan vaan ihmetteli miniöitä jotka hampaat irvessä auttavat anoppiaan ja sitten valittavat ja luettelevat töitään.

Miksi jäätte yleensä siihen naapurustoon , ihmettelen siis poikia ja tyttäriä jotka jäävät enintään 5 kilometrin päähän lapsuuskodistaan?

Ei mulla pienituloisena työssäkäyvänä olisi varaa sponssata anoppia sen enempää kuin ketään muutakaan, eli nollalla eurolla kuussa. Jännää, että aina oletetaan perusihmisellä kukkaron pullottavan, vaikka eihän näin ole!