Lue keskustelun säännöt.
Ihana mies, mutta...
23.12.2014 |
Tapasin aivan ihanan miehen ystäväni kautta. Huumorintajumme kohtaa, kiinnostuksen kohteet, harrastukset, kaikki. Äärimmäisen älykäs, hyväntahtoinen ja erinomainen keskustelija. Mutta, sain tietää hänen ammattinsa. Psykiatri. Ei siinä muuten mitään, mutta minulla on pitkään ollut kaikenlaista ongelmaa. Teininä syömishäiriötä ja viiltelyä, aikuisiällä masennusta, itsariyrityksiä, rajuja mielialavaihteluita ym. Käsissä kamalat arvet, välillä tulee oksenneltua niin että veri lentää sun muuta. Ihmisethän pitäisivät minua hänen potilaana ja alkaisikohan hän itsekin pitää? En toisaalta uako että hän voi pitää minua viehättävänä enää kertomisen jälkeen ja kertoa mun on pakko, huijaaminen on liian julmaa. Satuttaa vaan ajatella, että se mahdollsuus parisuhteeseen meni taas. Aikaisempi mies jätti minut juuri ongelmieni takia, häpesi minua ja lopulta vihasi. Kyseessä tosin alkoholisoitunut ja väkivaltainen mies, eli ero oli kuitenkin sitten hyvä asia.
Haluan rakkautta, mutta on liian itsekästä saada sitä. Itkettää ja vituttaa, muttei kukaan pysty näin rikkinäistä rakastamaan. Eikä tarvitsekaan.
Kommentit (86)
Omat ongelmat hoitoon ennen suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 20:20"]
huåmiåhuåraa... ootko iskenyt miehen siks et saisit siltä huomiota ja voisit tehdä jotain älyttömiä tempauksia ja saada sääliä? muchausen ja näin.
[/quote]
Ei, en halua huomiota mieheltä, siis muulla tavalla kuin miten puolisoita nyt huomioidaan. Haluan että joku halaa ja antaa halata, pitää sylissä ja ihan vaan olla lähellä toista. Niin ja huomion saaminen ihan juttelullakin olisi kiva, sitä ei ole pitkään aikaan tulut koettua. Aikaisemman miehen kanssa ei syvällisiä keskusteltua vaan juttelu koostui minulta rahan pyytämisestä ja sen kysymyksistä miksi kalja on loppu. Sepä tässä uudessa tuttavuudessa viehättääkin, keskustelut olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ja tuntui oikeasti hyvältä kun joku huomioi. Mies mm. muisti mun nimen vaikka olin sanonut sen vain kerran, kysyi haluanko mitään kun oli menossa hakemaan juomista yläkerrasta, esitteli minut jollekin kaverilleen ja ylipäätään jäi seuraani juhlissa.
Eksäni oli aina toisella puolella juhlapaikkaa jos suostui edes tulemaan. Omiin menoihin hän ei ottanut mukaan eikä loppuaikoina halunnut tulla kanssani edes samaan kassajonoon. Enkä todellakaan ole mitenkään epäsiisti suihkussa käymätön elämämkoululainen joka möykkää kännissä ja huutaa. Osaan käyttäytyä ja tulot on kohtalaiset, on siis varaa ostaa tarvittaessa uusia vaatteita ja käydä kampaajalla ja ripsihuollossa. Silloin kun mies ei ryyppää kaikkia rahoja. Kuulemma häpesi kun joku saattaisi saada selville että olen "hullu" ja sen nimesi ryyppäämisensä syyksi, elämä minun kanssa on liian rankkaa eikä sitä selvinpäin kestä. Niin ja opin tavoille kun vähän "opettaa" eli suomeksi sanottuna vetää turpaan ja tukistaa. Pelkään osittain siksikin että pilaan tämän uuden miehen elämän, en halua että hän joutuu häpeämään minua tai uupumaan vuokseni.
Pidän peukkuja! Toivon sulle kaikea hyvää!
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 19:40"]Minä olen myös hyvin rikkinäinen ihminen ja se näkyy käsivarsistani kun en nuorempana löytänyt mitään muuta keinoa pakoon itsestäni kuin viiltely. Jaan tuntemuksiani parisuhteessani puolin ja toisin. Psykiatrin työ on vain kuunnella ja auttaa. Jos näät miehen potentiaalisena kumppanina enemmän kuin psykiatrina, homma voi toimia. Älä ikinä puhu miehelle kuin terapeutille, et ole asiakas. Anna hänelle myös tilaa puhua negatiivisista tuntemuksistaan.
[/quote
Komppi tälle! Viisaita sanoja!
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 20:42"][quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 20:20"]
huåmiåhuåraa... ootko iskenyt miehen siks et saisit siltä huomiota ja voisit tehdä jotain älyttömiä tempauksia ja saada sääliä? muchausen ja näin.
[/quote]
Ei, en halua huomiota mieheltä, siis muulla tavalla kuin miten puolisoita nyt huomioidaan. Haluan että joku halaa ja antaa halata, pitää sylissä ja ihan vaan olla lähellä toista. Niin ja huomion saaminen ihan juttelullakin olisi kiva, sitä ei ole pitkään aikaan tulut koettua. Aikaisemman miehen kanssa ei syvällisiä keskusteltua vaan juttelu koostui minulta rahan pyytämisestä ja sen kysymyksistä miksi kalja on loppu. Sepä tässä uudessa tuttavuudessa viehättääkin, keskustelut olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ja tuntui oikeasti hyvältä kun joku huomioi. Mies mm. muisti mun nimen vaikka olin sanonut sen vain kerran, kysyi haluanko mitään kun oli menossa hakemaan juomista yläkerrasta, esitteli minut jollekin kaverilleen ja ylipäätään jäi seuraani juhlissa.
Eksäni oli aina toisella puolella juhlapaikkaa jos suostui edes tulemaan. Omiin menoihin hän ei ottanut mukaan eikä loppuaikoina halunnut tulla kanssani edes samaan kassajonoon. Enkä todellakaan ole mitenkään epäsiisti suihkussa käymätön elämämkoululainen joka möykkää kännissä ja huutaa. Osaan käyttäytyä ja tulot on kohtalaiset, on siis varaa ostaa tarvittaessa uusia vaatteita ja käydä kampaajalla ja ripsihuollossa. Silloin kun mies ei ryyppää kaikkia rahoja. Kuulemma häpesi kun joku saattaisi saada selville että olen "hullu" ja sen nimesi ryyppäämisensä syyksi, elämä minun kanssa on liian rankkaa eikä sitä selvinpäin kestä. Niin ja opin tavoille kun vähän "opettaa" eli suomeksi sanottuna vetää turpaan ja tukistaa. Pelkään osittain siksikin että pilaan tämän uuden miehen elämän, en halua että hän joutuu häpeämään minua tai uupumaan vuokseni.
[/quote]
Voi ap, en ollenkaan ihmettele, että sulla on ollut niin rankkaa. Tuntuu niin pahalta kuulla tuollaista kokemuksista. Mutta anna nyt itsellesi mahdoliisuus onneen!
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:40"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:04"]
Ap, on hyvä, että pohdit tätä huolellisesti. Toisinaan uusi ihmissuhde voi tehdä hyvää mielenterveydelle, toisinaan taas ei. Sinun pitää kuulostella omia tuntojasi tarkkaan, mihin olet valmis ja mihin et.
On myös tosi hyvä, kun voit vielä jutella ihanan miehen kanssa. Näin annat hänelle mahdollisuuden kertoa omista ajatuksistaan.
Ymmärsin, että teidän tapailunne ainut este on ainoastaan sinä ja epäilevä mielialasi. Jos tulet siihen tulokseen, että et ole vielä valmis uuteen ihmissuhteeseen, olisiko mahdollista pysyä ihan ystävinä vain ja yrittää treffailua joskus myöhemmin, jos siltä tuntuu? Olisiko se ihan liian monimutkainen kuvio teille?
[/quote]
Tuota mieskin ehdotti, ei rynnätä suoraan suhteeseen vaan katsellaan tilannetta ja minun mukaan mennään. Mietin vain sitä, että entä jos en pitkään aikaan saa itseäni kuntoon enkä koe olevani "seurusteltavan arvoinen", olenko vain johdatellut ja "kusettanut" miestä. Oikeastaan hyväksikäyttänyt. Annan ymmärtää mutten ymmärrä antaa.
[/quote]
Eiköhän ammattilainen tiedä mihin ryhtyy ja mitä haluaa.
M40