Lue keskustelun säännöt.
Ihana mies, mutta...
23.12.2014 |
Tapasin aivan ihanan miehen ystäväni kautta. Huumorintajumme kohtaa, kiinnostuksen kohteet, harrastukset, kaikki. Äärimmäisen älykäs, hyväntahtoinen ja erinomainen keskustelija. Mutta, sain tietää hänen ammattinsa. Psykiatri. Ei siinä muuten mitään, mutta minulla on pitkään ollut kaikenlaista ongelmaa. Teininä syömishäiriötä ja viiltelyä, aikuisiällä masennusta, itsariyrityksiä, rajuja mielialavaihteluita ym. Käsissä kamalat arvet, välillä tulee oksenneltua niin että veri lentää sun muuta. Ihmisethän pitäisivät minua hänen potilaana ja alkaisikohan hän itsekin pitää? En toisaalta uako että hän voi pitää minua viehättävänä enää kertomisen jälkeen ja kertoa mun on pakko, huijaaminen on liian julmaa. Satuttaa vaan ajatella, että se mahdollsuus parisuhteeseen meni taas. Aikaisempi mies jätti minut juuri ongelmieni takia, häpesi minua ja lopulta vihasi. Kyseessä tosin alkoholisoitunut ja väkivaltainen mies, eli ero oli kuitenkin sitten hyvä asia.
Haluan rakkautta, mutta on liian itsekästä saada sitä. Itkettää ja vituttaa, muttei kukaan pysty näin rikkinäistä rakastamaan. Eikä tarvitsekaan.
Kommentit (86)
tuohan on ihan ammattilainen käsittelemään tunteitaan tuossa(kin) suhteessa. eli go for it!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ilmeisesti vielä varsin nuori? Mietin vain että kun mies on jo psykiatri, eli erikoistunut lääkäri niin hän lienee sinua aika paljon vanhempi. Jos asia on näin niin suhtautuisin siinä tapauksessa suurella varauksella.
Hei, ammatistaan huolimatta tuskin pitää sinua potilaanaan. Jos näin olisi niin hänen ammatillisuutensa olisi kyseenalaista. Ainut "vika" joka hänen ammatissaan voi olla, on vain se, että hän todella ymmärtää sinua, kuten ihmismieltä yleensäkin, paremmin. Huoli siis pois.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 01:21"]
Tapasin aivan ihanan miehen ystäväni kautta. Huumorintajumme kohtaa, kiinnostuksen kohteet, harrastukset, kaikki. Äärimmäisen älykäs, hyväntahtoinen ja erinomainen keskustelija. Mutta, sain tietää hänen ammattinsa. Psykiatri. Ei siinä muuten mitään, mutta minulla on pitkään ollut kaikenlaista ongelmaa. Teininä syömishäiriötä ja viiltelyä, aikuisiällä masennusta, itsariyrityksiä, rajuja mielialavaihteluita ym. Käsissä kamalat arvet, välillä tulee oksenneltua niin että veri lentää sun muuta. Ihmisethän pitäisivät minua hänen potilaana ja alkaisikohan hän itsekin pitää? En toisaalta uako että hän voi pitää minua viehättävänä enää kertomisen jälkeen ja kertoa mun on pakko, huijaaminen on liian julmaa. Satuttaa vaan ajatella, että se mahdollsuus parisuhteeseen meni taas. Aikaisempi mies jätti minut juuri ongelmieni takia, häpesi minua ja lopulta vihasi. Kyseessä tosin alkoholisoitunut ja väkivaltainen mies, eli ero oli kuitenkin sitten hyvä asia. Haluan rakkautta, mutta on liian itsekästä saada sitä. Itkettää ja vituttaa, muttei kukaan pysty näin rikkinäistä rakastamaan. Eikä tarvitsekaan.
[/quote]
Psykiatrit ovat usein psykopaattisia tavalla ja toisella, vrt. Hannu Lauerma, melko selkeitä psykopaattisia piirteitä hänellä.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:20"]
Olet ilmeisesti vielä varsin nuori? Mietin vain että kun mies on jo psykiatri, eli erikoistunut lääkäri niin hän lienee sinua aika paljon vanhempi. Jos asia on näin niin suhtautuisin siinä tapauksessa suurella varauksella.
[/quote]
Olen 34-vuotias, eli en enää kovin nuori. Mies on 37-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi toisaalta mieli heittäytyä suhteeseen mukaan, mutta en halua että toinen kokee olevansa töissä 24/7 ja sellaista se jossain vaiheessa saattaa minun kanssa olla. En pysty antamaan suhteeseen mitään. Olisin vaan kosketusta säikkyvä ja seksiä pelkäävä pihtari joka lähtee juoksemaan karkuun heti kun toinen haluaa sitoutua. Eksä ei ollut kovin mukava henkilö ja sen myötä pelkään ihmisiä noin yleensäkin, miehiä, seksiä, yöllä liikkumista, kahdestaan jonkun etenkin miehen kanssa jäämistä jne. Toisin sanoen olisin vaan jossain nurkassa vapiseva ihmisraunio ja on väärin jos joutuu sellaista rakastamaan. En halua toiselle pahaa ja tuntuu että juuri sitä minä lopulta aiheuttaisin.
Hankit itsellesi tarvittavan avun muualta ja tulet terveemmäksi. Ei tarvitse luopua miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelot siinä karisevat pikku hiljaa pois, älä kiirehdi. anna itsellesi lupa olla sellainen kuin olet. tulee aika jolloin sinulla on taas paljon annettavaa. jos tämä suhde ei onnistu se voi kuitenkin olla askel sinulle kohti parempaa elämää. miehelläsi vaikuttaa olevan terve itsetunto enkä usko että pystyt häntä vahingoittamaan.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:31"]
Tekisi toisaalta mieli heittäytyä suhteeseen mukaan, mutta en halua että toinen kokee olevansa töissä 24/7 ja sellaista se jossain vaiheessa saattaa minun kanssa olla. En pysty antamaan suhteeseen mitään. Olisin vaan kosketusta säikkyvä ja seksiä pelkäävä pihtari joka lähtee juoksemaan karkuun heti kun toinen haluaa sitoutua. Eksä ei ollut kovin mukava henkilö ja sen myötä pelkään ihmisiä noin yleensäkin, miehiä, seksiä, yöllä liikkumista, kahdestaan jonkun etenkin miehen kanssa jäämistä jne. Toisin sanoen olisin vaan jossain nurkassa vapiseva ihmisraunio ja on väärin jos joutuu sellaista rakastamaan. En halua toiselle pahaa ja tuntuu että juuri sitä minä lopulta aiheuttaisin.
[/quote]
Sinulla on niin suuret estot, että en voi auttaa. Sinällään harmittaa puolestasi. Kirjoitit tänne tuon aloituksen ja selvästi haluaisit edetä miehen kanssa. Ja kun ihmiset kannustavat sinua jatkamaan, et sitten kuitenkaan suostu.
Ihmisen psyyke on samaan aikaan hauras kuin paperi ja vahva kuin vuori. Jos jotain TODELLA haluat, taistelet sen eteen, etkä anna sen mennä. Siitä huolimatta, että tunnet itsesi ryppyiseksi ja hauraaksi paperiksi. Mutta jos et halua tarpeeksi, tuskin jaksat valloittaa vuorta ja valjastaa mieltäsi muutokseen. Silloin luovutat ja annat olla. On sinun valintasi, oletko nyt ensisijaisesti vuori vai paperi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh? Hannu Lauermalla psykoottisia piirteitä? Avaa nyt vähän. Mun mielestä älykäs ja karismaattinen, sekä huumorintajuinen. Olen tavannut myös livenä.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:34"]
Hankit itsellesi tarvittavan avun muualta ja tulet terveemmäksi. Ei tarvitse luopua miehestä.
[/quote]
Samaa mieltä ylemmän kanssa. Hae itsellesi ammattiapua ja rupea miettimään, miten saisit suhteen tähän uuteen tuttavuuteen toimimaan. Hän vaikuttaa kovin ymmärtäväiseltä ihmiseltä, koska ei juossutkaan sinun ongelmiasi karkuun ja sanoi olevansa valmis etenemään sinun ehdoillasi. Ammatti-ihmisenä hän tietää, että omia omaisia eikä tuttavia ei pidä ruveta terapoimaan, siksi on parempi, että haet ulkopuolista apua ongelmiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:26"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 01:21"]
Tapasin aivan ihanan miehen ystäväni kautta. Huumorintajumme kohtaa, kiinnostuksen kohteet, harrastukset, kaikki. Äärimmäisen älykäs, hyväntahtoinen ja erinomainen keskustelija. Mutta, sain tietää hänen ammattinsa. Psykiatri. Ei siinä muuten mitään, mutta minulla on pitkään ollut kaikenlaista ongelmaa. Teininä syömishäiriötä ja viiltelyä, aikuisiällä masennusta, itsariyrityksiä, rajuja mielialavaihteluita ym. Käsissä kamalat arvet, välillä tulee oksenneltua niin että veri lentää sun muuta. Ihmisethän pitäisivät minua hänen potilaana ja alkaisikohan hän itsekin pitää? En toisaalta uako että hän voi pitää minua viehättävänä enää kertomisen jälkeen ja kertoa mun on pakko, huijaaminen on liian julmaa. Satuttaa vaan ajatella, että se mahdollsuus parisuhteeseen meni taas. Aikaisempi mies jätti minut juuri ongelmieni takia, häpesi minua ja lopulta vihasi. Kyseessä tosin alkoholisoitunut ja väkivaltainen mies, eli ero oli kuitenkin sitten hyvä asia. Haluan rakkautta, mutta on liian itsekästä saada sitä. Itkettää ja vituttaa, muttei kukaan pysty näin rikkinäistä rakastamaan. Eikä tarvitsekaan.
[/quote]
Psykiatrit ovat usein psykopaattisia tavalla ja toisella, vrt. Hannu Lauerma, melko selkeitä psykopaattisia piirteitä hänellä.
[/quote]
OT. Väitätkö, että Hannu Lauerma on psykopaatti? En olekaan tiennyt tätä. Toki sen tiesin, että hän on kirjoittanut paljon mm. psykopaateista, kriminaalipsykiatriaan kun on erikoistunut. Millaisia psykopaattisia oireita hänellä on?
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:38"]
Häh? Hannu Lauermalla psykoottisia piirteitä? Avaa nyt vähän. Mun mielestä älykäs ja karismaattinen, sekä huumorintajuinen. Olen tavannut myös livenä.
[/quote]
Psykopaattisuus ja psykoottisuus ovat eri asioita. Kannattaa ottaa tekstinsyöttö pois, kun tulee noinkin pahoja virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 05:26"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 00:28"]
Mies on aikuinen ihminen, ei sun tarvi siloitella tietä hänen edessään. Kyllä se elämää kestää. Kaikkea hyvää sulle (ja teille)!
[/quote]
Ei vaan ap on aikuinen ihminen ja miehen ei tarvitse silotella tietä apn edestä. Kyllä se ap kestää ilman miestä. Kaikkea hyvää teille erikseen!
[/quote]
En halua tien silottelua, eiköhän tässä ole nähty sen verran tarpeeksi paskaa että tietää ettei se tie tule koskaan olemaan sileä. Ei siitä enää haaveilekaan, saati siitä että joku muu sen tekisi. Tähän mennessä kun kukaan ei ole siinä urakassa edes auttanut. Kestän ilman miestä, mutta on eri asia haluanko kestää. Oikeasti en halua, tuntuu vaan että pitäisi jotenkin sammuttaa se halu etten satuta.
[/quote]
Voi luoja ootko tyhmä vai tyhmä. Onneks olkoon saat miehen itsetunnon romahtamaan ja hänet miettimään loppuelämänsä ajan miksi ei kelpaa. Koska on se kumma jos ei edes tuollaista naista saa.
Herranjumala miten ilkeitä vastauksia jotkut täällä... Nyt haterit alapeukuttaa sit.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:31"]
Tekisi toisaalta mieli heittäytyä suhteeseen mukaan, mutta en halua että toinen kokee olevansa töissä 24/7 ja sellaista se jossain vaiheessa saattaa minun kanssa olla.
[/quote]
Jos noin ajattlelet, niin sinulla on niin paljon ongelmia, että on ihan sama, mikä miehen ammatti on.
[/quote]
En todellakaan kiellä etteikö ongelmia minulla olisi ihan riitämiin. Fakta nyt on vaan se, että toinen työkseen on todella sairaiden ihmisten kanssa tekemisissä ja hänen potilaansa voivat yleensä todella huonosti. Kuuntelee siis 8 - 16 miten joku haluaa kuolla, joku on viillellyt, jonkun lääkitys ei auta masennukseen yhtään ja sitten kotona on vastassa tyttöystävä jolla on kasvot turvoksissa oksentelun jälkeen ja itkee koko illan. Siinä väsyy kuka tahansa.
[/quote]
Ehkä hän osaisi etsiä sinulle hyvää apua muualta? Hoito erikseen, suhde erikseeen.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:40"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:04"]
Ap, on hyvä, että pohdit tätä huolellisesti. Toisinaan uusi ihmissuhde voi tehdä hyvää mielenterveydelle, toisinaan taas ei. Sinun pitää kuulostella omia tuntojasi tarkkaan, mihin olet valmis ja mihin et.
On myös tosi hyvä, kun voit vielä jutella ihanan miehen kanssa. Näin annat hänelle mahdollisuuden kertoa omista ajatuksistaan.
Ymmärsin, että teidän tapailunne ainut este on ainoastaan sinä ja epäilevä mielialasi. Jos tulet siihen tulokseen, että et ole vielä valmis uuteen ihmissuhteeseen, olisiko mahdollista pysyä ihan ystävinä vain ja yrittää treffailua joskus myöhemmin, jos siltä tuntuu? Olisiko se ihan liian monimutkainen kuvio teille?
[/quote]
Tuota mieskin ehdotti, ei rynnätä suoraan suhteeseen vaan katsellaan tilannetta ja minun mukaan mennään. Mietin vain sitä, että entä jos en pitkään aikaan saa itseäni kuntoon enkä koe olevani "seurusteltavan arvoinen", olenko vain johdatellut ja "kusettanut" miestä. Oikeastaan hyväksikäyttänyt. Annan ymmärtää mutten ymmärrä antaa.
[/quote]
Et ole kusettanut,jos ja kun olet rehellisesti kertonut asioistasi. Aika näyttää miten toivut. Kunhan yritätte parhaanne, se riittää.
Ja sun exäsi oli sairas, jonka vaatimuksia ei olisi kukaan voinut mahdollistaa. Alkoholistit siirtävät ongelmansa ja vikansa muihin.
Sinä olet "vain" ahdistunut ja ylitunnollinen ihminen. Onnea uudelle suhteelle, toivon todella että nyt löysit sen oikean,
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:31"]
Tekisi toisaalta mieli heittäytyä suhteeseen mukaan, mutta en halua että toinen kokee olevansa töissä 24/7 ja sellaista se jossain vaiheessa saattaa minun kanssa olla.
[/quote]
Jos noin ajattlelet, niin sinulla on niin paljon ongelmia, että on ihan sama, mikä miehen ammatti on.
[/quote]
En todellakaan kiellä etteikö ongelmia minulla olisi ihan riitämiin. Fakta nyt on vaan se, että toinen työkseen on todella sairaiden ihmisten kanssa tekemisissä ja hänen potilaansa voivat yleensä todella huonosti. Kuuntelee siis 8 - 16 miten joku haluaa kuolla, joku on viillellyt, jonkun lääkitys ei auta masennukseen yhtään ja sitten kotona on vastassa tyttöystävä jolla on kasvot turvoksissa oksentelun jälkeen ja itkee koko illan. Siinä väsyy kuka tahansa.
[/quote]
Ehkä hän osaisi etsiä sinulle hyvää apua muualta? Hoito erikseen, suhde erikseeen.
[/quote]
Apua olenkin saanut siinä mielessä, että on säännöllinen hoitokontakti ja lääkitys. Hoitosuhde ei ole kovin hyvä, mutta kohta laitan taas uuden kuntoutuspsykoterapiahakemuksen menemään, sitten olisi taas ihan toisenlaiset mahdollisuudet saada asiat kuntoon. En miehestä terapeuttia odotakaan, mutta kyllähän minusta väkisin huomaa ettei kaikki ole hyvin, jos en sitten esitä että kaikki on ok ja se taas olisi valehtelua, saan toisen rakastumaan ainoastaan hienosti rakennettuun fasadiin. Siksi on niin vaikea päättää mitä tekee, tuntuu että teki minkä valinnan vaan on seuraukset kurjat. Puuh.
Nyt menet ja läppäät itseäsi naamaan ja heräät! Kierit nyt täysin itsesäälissä eikä se ole kenellekään hyväksi. Olet asiasi miehelle sanonut ja nyt tosiaan jatkatte sinun ehdoilla. Kerrot sitten hänelle jos alkaatökkimään. Mitä häviät? Rennoin mielin!