Lue keskustelun säännöt.
Ihana mies, mutta...
23.12.2014 |
Tapasin aivan ihanan miehen ystäväni kautta. Huumorintajumme kohtaa, kiinnostuksen kohteet, harrastukset, kaikki. Äärimmäisen älykäs, hyväntahtoinen ja erinomainen keskustelija. Mutta, sain tietää hänen ammattinsa. Psykiatri. Ei siinä muuten mitään, mutta minulla on pitkään ollut kaikenlaista ongelmaa. Teininä syömishäiriötä ja viiltelyä, aikuisiällä masennusta, itsariyrityksiä, rajuja mielialavaihteluita ym. Käsissä kamalat arvet, välillä tulee oksenneltua niin että veri lentää sun muuta. Ihmisethän pitäisivät minua hänen potilaana ja alkaisikohan hän itsekin pitää? En toisaalta uako että hän voi pitää minua viehättävänä enää kertomisen jälkeen ja kertoa mun on pakko, huijaaminen on liian julmaa. Satuttaa vaan ajatella, että se mahdollsuus parisuhteeseen meni taas. Aikaisempi mies jätti minut juuri ongelmieni takia, häpesi minua ja lopulta vihasi. Kyseessä tosin alkoholisoitunut ja väkivaltainen mies, eli ero oli kuitenkin sitten hyvä asia.
Haluan rakkautta, mutta on liian itsekästä saada sitä. Itkettää ja vituttaa, muttei kukaan pysty näin rikkinäistä rakastamaan. Eikä tarvitsekaan.
Kommentit (86)
miks toi mies vielä kattelee sua... oot ap tosi rasittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 23:08"]
miks toi mies vielä kattelee sua... oot ap tosi rasittava.
[/quote]
Aivan varmasti vaikutan rasittavalta silloin kun tarkoitus on nimettömästi avautua ja nimenomaan puhua niistä rasittavista asioista. Uskaltaisin väittää että jos sinä kirjoitat ylös kaiken negatiivisen, saatat myös vaikuttaa aika rasittavalta. Sen kyllä tiedän, että keskivertoa rasittavampi/kuormittavampi tapaus olen. Ekaa kysymystä olen miettinyt itsekin, mutta aika kai näyttää.
Ei sitten tullut ammatti puheeksi ekalla tapaamiskerralla?
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 01:24"]Ei sitten tullut ammatti puheeksi ekalla tapaamiskerralla?
[/quote]
Tuli kyllä mutta vasta ihan lopuksi. Silloin vaan iski niin kova ahdistus etten saanut sanottua mitään. Ärsyttää. Uutena vuotena tavataan, silloin viimeistään kerron. Ellen aikaisemmin laita viestiä.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:31"]
Tekisi toisaalta mieli heittäytyä suhteeseen mukaan, mutta en halua että toinen kokee olevansa töissä 24/7 ja sellaista se jossain vaiheessa saattaa minun kanssa olla.
[/quote]
Jos noin ajattlelet, niin sinulla on niin paljon ongelmia, että on ihan sama, mikä miehen ammatti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiljaa hyvä tulee, tsemppiä kaiken suhteen : )
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:37"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:31"]
Tekisi toisaalta mieli heittäytyä suhteeseen mukaan, mutta en halua että toinen kokee olevansa töissä 24/7 ja sellaista se jossain vaiheessa saattaa minun kanssa olla. En pysty antamaan suhteeseen mitään. Olisin vaan kosketusta säikkyvä ja seksiä pelkäävä pihtari joka lähtee juoksemaan karkuun heti kun toinen haluaa sitoutua. Eksä ei ollut kovin mukava henkilö ja sen myötä pelkään ihmisiä noin yleensäkin, miehiä, seksiä, yöllä liikkumista, kahdestaan jonkun etenkin miehen kanssa jäämistä jne. Toisin sanoen olisin vaan jossain nurkassa vapiseva ihmisraunio ja on väärin jos joutuu sellaista rakastamaan. En halua toiselle pahaa ja tuntuu että juuri sitä minä lopulta aiheuttaisin.
[/quote]
Sinulla on niin suuret estot, että en voi auttaa. Sinällään harmittaa puolestasi. Kirjoitit tänne tuon aloituksen ja selvästi haluaisit edetä miehen kanssa. Ja kun ihmiset kannustavat sinua jatkamaan, et sitten kuitenkaan suostu.
Ihmisen psyyke on samaan aikaan hauras kuin paperi ja vahva kuin vuori. Jos jotain TODELLA haluat, taistelet sen eteen, etkä anna sen mennä. Siitä huolimatta, että tunnet itsesi ryppyiseksi ja hauraaksi paperiksi. Mutta jos et halua tarpeeksi, tuskin jaksat valloittaa vuorta ja valjastaa mieltäsi muutokseen. Silloin luovutat ja annat olla. On sinun valintasi, oletko nyt ensisijaisesti vuori vai paperi.
[/quote]
Totta, haluaisin edetä mutten halua satuttaa. Tiedän että joku päivä olen kelvollinen seurustelemaan, mutta vielä ei tunnu siltä ihan siksi että olen edelleen niin rikki aikaisemmasta suhteesta. Eikä siitä ole kulunut kuin kolme kuukautta, eikä koko asiaa ole vielä ehtinyt käsitellä. Olen kyllä hakenut kuntoutuspsykoterapiaa mutten ole myönteistä päätöstä saanut. Mt-toimistossa käyn juttelemassa ja lääkitys on, muttei minun vointi siltikään kovin hyvä ole. Välillä on parempia jaksoja ja välillä huonompia. Silloin kun on hyvä jakso meneillään jaksan olla kohtuullisen "normaali" mutta huonoina aikoina itken peiton alla enkä todellakaan ole hyvä kumppani silloin. Haluan miestä, mutta se haluaminen tuntuu niin väärältä. Pitäisi ehkä nyt puhua hänen kanssaan vielä vähän lisää asioista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:31"]
Tekisi toisaalta mieli heittäytyä suhteeseen mukaan, mutta en halua että toinen kokee olevansa töissä 24/7 ja sellaista se jossain vaiheessa saattaa minun kanssa olla.
[/quote]
Jos noin ajattlelet, niin sinulla on niin paljon ongelmia, että on ihan sama, mikä miehen ammatti on.
[/quote]
En todellakaan kiellä etteikö ongelmia minulla olisi ihan riitämiin. Fakta nyt on vaan se, että toinen työkseen on todella sairaiden ihmisten kanssa tekemisissä ja hänen potilaansa voivat yleensä todella huonosti. Kuuntelee siis 8 - 16 miten joku haluaa kuolla, joku on viillellyt, jonkun lääkitys ei auta masennukseen yhtään ja sitten kotona on vastassa tyttöystävä jolla on kasvot turvoksissa oksentelun jälkeen ja itkee koko illan. Siinä väsyy kuka tahansa.
Oli facessa online ja tämän ketjun innoittamana päätin laittaa viestiä, että haluaisin vielä jutella ja olisi kiva nähdä niin saisi vähän asioita puhuttua ja selviteltyä. Ehdotti tapaamista 27. päivä kun palaa kotiin. Kirjoitti, että harmi kun ei olla hetkeen nähty ja että odottaa mun näkemistä. Olen sairas mutta mieleen tuli vaan, että olikohan tuo nyt sarkasmia. Jotenkin vaan haluan vääntää kaikki asiat jotta ne tukevat mun käsitystä siitä ettei koko homma kannata. En enää viitsi valvottaa miestä ja kertoa millaiset ajatukset minulla on koko hommasta, odotan siihen kun nähdään ja yritän keksiä jonkun keinon kysyä "mitä hän oikein minusta haluaa", noin muotoiltuna se kuulostaa aivan liian hyökkäävältä, pitäisi keksiä joku tapa muotoilla asia paremmin. Mitä haluaisit suhteelta? Eh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:28"]
Oli facessa online ja tämän ketjun innoittamana päätin laittaa viestiä, että haluaisin vielä jutella ja olisi kiva nähdä niin saisi vähän asioita puhuttua ja selviteltyä. Ehdotti tapaamista 27. päivä kun palaa kotiin. Kirjoitti, että harmi kun ei olla hetkeen nähty ja että odottaa mun näkemistä. Olen sairas mutta mieleen tuli vaan, että olikohan tuo nyt sarkasmia. Jotenkin vaan haluan vääntää kaikki asiat jotta ne tukevat mun käsitystä siitä ettei koko homma kannata. En enää viitsi valvottaa miestä ja kertoa millaiset ajatukset minulla on koko hommasta, odotan siihen kun nähdään ja yritän keksiä jonkun keinon kysyä "mitä hän oikein minusta haluaa", noin muotoiltuna se kuulostaa aivan liian hyökkäävältä, pitäisi keksiä joku tapa muotoilla asia paremmin. Mitä haluaisit suhteelta? Eh.
[/quote]
Mitä jos kertoisit "elämäntarinasi" ja katsoisit tarvitseeko kysyä enää mitään. Rehti peli puolin ja toisin. Uskoisin miehenkin arvostavan sitä :)
M40
Ap, on hyvä, että pohdit tätä huolellisesti. Toisinaan uusi ihmissuhde voi tehdä hyvää mielenterveydelle, toisinaan taas ei. Sinun pitää kuulostella omia tuntojasi tarkkaan, mihin olet valmis ja mihin et.
On myös tosi hyvä, kun voit vielä jutella ihanan miehen kanssa. Näin annat hänelle mahdollisuuden kertoa omista ajatuksistaan.
Ymmärsin, että teidän tapailunne ainut este on ainoastaan sinä ja epäilevä mielialasi. Jos tulet siihen tulokseen, että et ole vielä valmis uuteen ihmissuhteeseen, olisiko mahdollista pysyä ihan ystävinä vain ja yrittää treffailua joskus myöhemmin, jos siltä tuntuu? Olisiko se ihan liian monimutkainen kuvio teille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:09"]Siinä väsyy kuka tahansa.
[/quote]
Aivan: kuka tahansa. Ei vain psykiatri.
[/quote]
Niin, mutta voisin väittää että se on rankkaa työtä tekevälle erityisen rankkaa. En usko että siivooja haluaa työpäivänsä ulkopuolella olla jatkuvasti siivoamassa tai leipuri leipomassa kavereilleen taukoamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:52"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:28"]
Oli facessa online ja tämän ketjun innoittamana päätin laittaa viestiä, että haluaisin vielä jutella ja olisi kiva nähdä niin saisi vähän asioita puhuttua ja selviteltyä. Ehdotti tapaamista 27. päivä kun palaa kotiin. Kirjoitti, että harmi kun ei olla hetkeen nähty ja että odottaa mun näkemistä. Olen sairas mutta mieleen tuli vaan, että olikohan tuo nyt sarkasmia. Jotenkin vaan haluan vääntää kaikki asiat jotta ne tukevat mun käsitystä siitä ettei koko homma kannata. En enää viitsi valvottaa miestä ja kertoa millaiset ajatukset minulla on koko hommasta, odotan siihen kun nähdään ja yritän keksiä jonkun keinon kysyä "mitä hän oikein minusta haluaa", noin muotoiltuna se kuulostaa aivan liian hyökkäävältä, pitäisi keksiä joku tapa muotoilla asia paremmin. Mitä haluaisit suhteelta? Eh.
[/quote]
Mitä jos kertoisit "elämäntarinasi" ja katsoisit tarvitseeko kysyä enää mitään. Rehti peli puolin ja toisin. Uskoisin miehenkin arvostavan sitä :)
M40
[/quote]
Jonkin verran siitä kerroinkin, pääpiirteittäin jossa tuli esille aika paljon syy-seuraussuhteita ja sitä millaista minun arki on. Nimenomaan siksi haluankin kertoa ja saada mies ymmärtämään mitä minun kanssa eläminen tarkoittaisi, koska rehellisyys on mielestäni ehdotonta.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:04"]
Ap, on hyvä, että pohdit tätä huolellisesti. Toisinaan uusi ihmissuhde voi tehdä hyvää mielenterveydelle, toisinaan taas ei. Sinun pitää kuulostella omia tuntojasi tarkkaan, mihin olet valmis ja mihin et.
On myös tosi hyvä, kun voit vielä jutella ihanan miehen kanssa. Näin annat hänelle mahdollisuuden kertoa omista ajatuksistaan.
Ymmärsin, että teidän tapailunne ainut este on ainoastaan sinä ja epäilevä mielialasi. Jos tulet siihen tulokseen, että et ole vielä valmis uuteen ihmissuhteeseen, olisiko mahdollista pysyä ihan ystävinä vain ja yrittää treffailua joskus myöhemmin, jos siltä tuntuu? Olisiko se ihan liian monimutkainen kuvio teille?
[/quote]
Tuota mieskin ehdotti, ei rynnätä suoraan suhteeseen vaan katsellaan tilannetta ja minun mukaan mennään. Mietin vain sitä, että entä jos en pitkään aikaan saa itseäni kuntoon enkä koe olevani "seurusteltavan arvoinen", olenko vain johdatellut ja "kusettanut" miestä. Oikeastaan hyväksikäyttänyt. Annan ymmärtää mutten ymmärrä antaa.
kusettamistahan toi on. haluutko miehen rahat, kaiken maailman terapeutit nyt tienaa paljon kun on niin muodikasta olla hullu. ootko sinäkin trenditietoinen ap?
Miehen tai naisen ammatti ei pitäs vaikuttaa seurusteluun mutta omalta osaltani näin on käynyt(tosin nyt olen naimisissa lihaleikkaajan kanssa) . Tässä tapauksessa olisi hyvä edetä aivan rauhassa ja tavata kavereina muutaman kerran. Hankit itsellesi psykologin jostain muualta ja näin olleen omat ongelmat voi siellä purkaa. Kun itse alotin seurustelu suhteen nykyisen mieheni kanssa oli hänellä takana raskas vuosi ja psykologin luona juttelu taisi pelastaa myös suhteemme heti alussa.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:42"]
kusettamistahan toi on. haluutko miehen rahat, kaiken maailman terapeutit nyt tienaa paljon kun on niin muodikasta olla hullu. ootko sinäkin trenditietoinen ap?
[/quote]
Ei, en halua rahoja. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi - sitten kun aika on sille oikea.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:55"]
Miehen tai naisen ammatti ei pitäs vaikuttaa seurusteluun mutta omalta osaltani näin on käynyt(tosin nyt olen naimisissa lihaleikkaajan kanssa) . Tässä tapauksessa olisi hyvä edetä aivan rauhassa ja tavata kavereina muutaman kerran. Hankit itsellesi psykologin jostain muualta ja näin olleen omat ongelmat voi siellä purkaa. Kun itse alotin seurustelu suhteen nykyisen mieheni kanssa oli hänellä takana raskas vuosi ja psykologin luona juttelu taisi pelastaa myös suhteemme heti alussa.
[/quote]
Saako kysyä miten ammatti on sinun kohdalla vaikuttanut parisuhteeseen? Silkkaa mielenkiintoa ja pientä uteliaisuutta miten jonkun muun kohdalla on käynyt. Ei minulla muuten vaikuttaisi, mutta pelkään että mies uupuu täysin jos meistä tulee mitään enempää.
No niin, tulipa sitten näköjään sekava, huonosti kirjoitettu ja typoja täynnä oleva viestini vielä kahdestikin.