Lue keskustelun säännöt.
Miksi konkreettisen avun saaminen kotiin lapsiperheessä on niin vaikeaa?
asperger-lapsen äiti
21.10.2021 |
Olen joutunut nyt paljon miettimään tätä itse, kun minulla on nepsylapsi jonka vammat ja rajoitteet ei näy päällepäin. Lapsi on normaaliälykäs mutta poikkeavan aivotoiminnan takia hänellä on vaihteleva toimintakyky. Eli välillä selviää arjen toiminnoista paremmin ja välillä ei, jotkut arjen asiat on sellaisia että hän osaa ja toiset sellaisia ettei osaa ollenkaan vaikka sen ikäisen pitäisi jo osata. Lapsi on nyt 10v eikä esim selviydy itsenäisesti kouluun, kykene taksimatkoihin, eikä voi olla yksin kotona. Koulupäivät aamukerhoineen ovat lapselle tosi kuormittavia, vaikka on pienluokalla. Hänen psyykkinen vointinsa siis ihan romahtaa jos häntä kuormitetaan liikaa. Siksi joudun mm. itse kuljettamaan häntä kouluun ja olemaan poissa omista töistä jotta voin hoitaa lastani.
Meitä tukisi parhaiten se että saisimme edes välillä lastenhoitoapua kotiin, siis edes muutaman tunnin viikossa hakisi lapsen koulusta ja toisi kotiin ja odottaisi että minä pääsen töistä kotiin. Ja että saisin lapsesta esim. omaishoidontuen, joka on n. 400e/kk. Sen turvin pystyisin lyhentämään työpäivää ja hoitamaan lastani, mutta pysyisin kuitenkin itse työelämässä ja se tukisi myös omaa hyvinvointia ja jaksamista. Olen yh.
Mutta meille ei näitä tukimuotoja olla myönnetty. Jos haluan lastenhoitoa kotiin, minun pitää palkata se itse. Ja se on oman pienen palkan kanssa plus-miinus nolla hommaa.
Vihastuttaa vielä tämän jälkeen lukea uutisia ja tilastoja siitä kuinka paljon nepsylapsia otetaan lopulta huostaan kun tilanteet kriisiytyy esim. teini-iässä. Ja siihen sitten on kyllä varaa???! Sijaisperhe maksaa yli 20 000e/ vuosi. Laitoshoito maksaa yli 90 000e/ vuosi. Se minun omaishoidontuki ja esim. viisi tuntia lastenhoitoapua kotiin maksaisi 7500e/vuosi. Mitä tai ketä tässä maassa pitäisi oikeen ravistella, että näihin asioihin tulisi muutos???
https://www.sos-lapsikyla.fi/blog/2021/04/22/kuka-auttaisi-nepsy-lasta/
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Tämä neuvo tulee omasta kokemuksesta. Tiedän että äidin sydämeen sattuu kun oman lapsen heikkoudet joutuu konkreettisesti nostamaan esille ja vertaamaan terveisiin. Tsemppiä ja toivottavasti saat apua tilanteeseen!
Sydämeen kyllä koskee riipiä oman lapsen piirteet esille, mutta se on ainut dokumentti mitä tuijoitetaan tukien tarvetta arvioidessa. Itse en koskaan kertonut omalle nepsylleni sanaakaan mitä kirjoitin noihin hakemuksiin. Kun hän vastusteli, ettei hän ole vammainen, eikä tarvitse vammaistukea, sanoin, että rakkaani, näissä papereissa sinä olet. Juteltiin, ja hän tajusi jutun juonen, on aivan sama, minkä otsikon alta saa tukea, vaikka edes rahallista.
Me etsimme pitkään tukiperhettä, joka olisi ottanut lapsen vaikka päiväksi kahdeksi luokseen, jotta olisin saanut ihan pienen vapaan huolehtimisesta, mutta kymmeneen vuoteen ei perhettä löytynyt, koska kyseeessä oli nepsy, isokokoinen poika, hankala sairaus.. Tuntui, että vain pienet söpöt kiltit kiharapäät kelpasivat. Tunsin erään perhehoitajan, ja hän ihan suoraan sanoi, että nepsyt vie liian paljon, että voisi, kannattaisi, haluaisi, kun voi valita. Tjaa, mietin, äitinä onneksi saankin paljon.
Ja tosiaankin. Vaikka olin monesti aika rajoilla jaksamisen kanssa, tiesin kokoajan, että erityiselläni on minuakin hankalampaa, ja kaikesta huolimatta minua hän tarvitsi ja kaipasi eniten. Näin jälkeenpäin miettien, jotenkin sitä vaan jaksoi ja meni läpi kaiken, ei ollut vaihtoehtoa. Näin ei pitäisi olla, mutta ainakin oman erityisen kanssa näin oli. Meidän normaalia tosin päiviteltiin, ja huokailtiin, että itse en kyllä jaksaisi, kehuttiin, miten hyvä äiti olin, kun jaksoin.. Hämmentää vieläkin, mitä minä äitinä lapselleni muuta voinut tarjota, kun huolehtimisen ja rakkauteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä kouluunlähtö- ja paluuhaasteisia lapsia riittää pienelläkin paikkakunnalla nykyään niin monta, että ei riittäisi neljänkään työntekijän palkkaaminen. Toisekseen ne tekijät pitäisi löytää. Tämän tyyppiseen työhön ei hakijoiden jonoja vaikuta olevan.
Vanhan ajan reipasotteiset arjenpelastajaemännät olisivat tänä päivänä melko nopeasti teilattuina reippaasta mielipiteen ilmaisusta ja erilaisesta kasvatusmentaliteetista mikä lapsen omilla vanhemmilla on. Nepsy-kuiskaajia siitä joukosta ei välttämättä olisi löytynyt.
Ei ne vanhemmat kaipaa sinne kotiin mitään kasvatusasiantuntijaa vaan arjen apua. Siivoukseen, kokkaukseen, kuskaukseen.
Ihan kuten ennenkin.
Ei kuullosta sellaiselle työllle, johon olisi tulijoita. Kaveri on ollut nykymuotoisessa lapsiperheiden kotipalvelussa töissä. Sanoi, että kyllä se nyppi käydä kodeissa hoitelemassa vauvaa, jossa sekä isä että äiti veti sillä aikaa tyytyväisenä unia. Normiperheissä kun nämä hoidetaan yleensä vuorottelemalla.
No ei tainnut olla ihan normiperhe jos molemmat siellä nukkui. Toki nämä hoitajat tarvitsevat jonkinlaisen koulutuksen, kun pitää olla perustietämystä esim. mielenterveysongelmista, nepsyasioista ym että voi ymmärtää myös vanhemman avun tarpeen vaikka joissain tapauksissa se vanhempi tai molemmatkin voi olla kotona.
Miten niin ei ole normiperhe? Kuka tahansa pikkulapsiperheen vanhempi takuulla nukkuu pois univelkoja jos joku kerran katsoo lapsia.
Ja eikö se ole nimenomaan koko avun tarkoitus auttaa sitä perhettä?
Miksi pitää lisääntyä jos ei ole tukiverkkoja ja halua tai kykyä huolehtia niistä kersoista? Eikö tämmösiä kannattais miettiä jo ennen kuin alkaa niitä vääntämään? Ei ole yhteiskunnan tehtävä elättää "nepsylapsia" ja mitä kaikkia näitä muotijuttuja nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä kouluunlähtö- ja paluuhaasteisia lapsia riittää pienelläkin paikkakunnalla nykyään niin monta, että ei riittäisi neljänkään työntekijän palkkaaminen. Toisekseen ne tekijät pitäisi löytää. Tämän tyyppiseen työhön ei hakijoiden jonoja vaikuta olevan.
Vanhan ajan reipasotteiset arjenpelastajaemännät olisivat tänä päivänä melko nopeasti teilattuina reippaasta mielipiteen ilmaisusta ja erilaisesta kasvatusmentaliteetista mikä lapsen omilla vanhemmilla on. Nepsy-kuiskaajia siitä joukosta ei välttämättä olisi löytynyt.
Ei ne vanhemmat kaipaa sinne kotiin mitään kasvatusasiantuntijaa vaan arjen apua. Siivoukseen, kokkaukseen, kuskaukseen.
Ihan kuten ennenkin.
Ei kuullosta sellaiselle työllle, johon olisi tulijoita. Kaveri on ollut nykymuotoisessa lapsiperheiden kotipalvelussa töissä. Sanoi, että kyllä se nyppi käydä kodeissa hoitelemassa vauvaa, jossa sekä isä että äiti veti sillä aikaa tyytyväisenä unia. Normiperheissä kun nämä hoidetaan yleensä vuorottelemalla.
No ei tainnut olla ihan normiperhe jos molemmat siellä nukkui. Toki nämä hoitajat tarvitsevat jonkinlaisen koulutuksen, kun pitää olla perustietämystä esim. mielenterveysongelmista, nepsyasioista ym että voi ymmärtää myös vanhemman avun tarpeen vaikka joissain tapauksissa se vanhempi tai molemmatkin voi olla kotona.
Miten niin ei ole normiperhe? Kuka tahansa pikkulapsiperheen vanhempi takuulla nukkuu pois univelkoja jos joku kerran katsoo lapsia.
Ja eikö se ole nimenomaan koko avun tarkoitus auttaa sitä perhettä?
No siten että normaalissa, kahden vanhemman perheessä vanhemmat voi vuorotella. Toinen hoitaa, toinen nukkuu ja sit toisinpäin. Vähän eri se on jos on yksinhuoltaja. Siitä voisi päätellä et ehkä siellä perheessä oli vähän jo muutakin ongelmaa, kuin vain unenpuute. Esim. isä ei osallistu niinkuin pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää lisääntyä jos ei ole tukiverkkoja ja halua tai kykyä huolehtia niistä kersoista? Eikö tämmösiä kannattais miettiä jo ennen kuin alkaa niitä vääntämään? Ei ole yhteiskunnan tehtävä elättää "nepsylapsia" ja mitä kaikkia näitä muotijuttuja nyt on.
Tämä kommenttisi oli kyllä typeristä typerin kommentti.
1. Miten kuvittelet, että ennen raskaaksituloa voi päättää saako tavallisen lapsen vai nepsylapsen?
2. Tukiverkot saattaa kadota lapsen ollessa pieni, sairastua tai jopa kuolla tai ilmoittaa että eivät olekaan enää käytettävissä.
3. Myös lapsen vanhemmat saattavat sairastua ennakoimattomasti, vaikka lapsentekohetkellä olisivat varsin terveitä.
Osassa kuntia kotipalvelua saa tilaamalla. Toisissa se menee sosiaalityöntekijän kautta. Pitäisin jälkimmäistä järkevämpänä, kohdistuu sinne missä tarvitaan eniten, kun kaikille ei kuitenkaan riitä.