Lue keskustelun säännöt.
Miksi konkreettisen avun saaminen kotiin lapsiperheessä on niin vaikeaa?
asperger-lapsen äiti
21.10.2021 |
Olen joutunut nyt paljon miettimään tätä itse, kun minulla on nepsylapsi jonka vammat ja rajoitteet ei näy päällepäin. Lapsi on normaaliälykäs mutta poikkeavan aivotoiminnan takia hänellä on vaihteleva toimintakyky. Eli välillä selviää arjen toiminnoista paremmin ja välillä ei, jotkut arjen asiat on sellaisia että hän osaa ja toiset sellaisia ettei osaa ollenkaan vaikka sen ikäisen pitäisi jo osata. Lapsi on nyt 10v eikä esim selviydy itsenäisesti kouluun, kykene taksimatkoihin, eikä voi olla yksin kotona. Koulupäivät aamukerhoineen ovat lapselle tosi kuormittavia, vaikka on pienluokalla. Hänen psyykkinen vointinsa siis ihan romahtaa jos häntä kuormitetaan liikaa. Siksi joudun mm. itse kuljettamaan häntä kouluun ja olemaan poissa omista töistä jotta voin hoitaa lastani.
Meitä tukisi parhaiten se että saisimme edes välillä lastenhoitoapua kotiin, siis edes muutaman tunnin viikossa hakisi lapsen koulusta ja toisi kotiin ja odottaisi että minä pääsen töistä kotiin. Ja että saisin lapsesta esim. omaishoidontuen, joka on n. 400e/kk. Sen turvin pystyisin lyhentämään työpäivää ja hoitamaan lastani, mutta pysyisin kuitenkin itse työelämässä ja se tukisi myös omaa hyvinvointia ja jaksamista. Olen yh.
Mutta meille ei näitä tukimuotoja olla myönnetty. Jos haluan lastenhoitoa kotiin, minun pitää palkata se itse. Ja se on oman pienen palkan kanssa plus-miinus nolla hommaa.
Vihastuttaa vielä tämän jälkeen lukea uutisia ja tilastoja siitä kuinka paljon nepsylapsia otetaan lopulta huostaan kun tilanteet kriisiytyy esim. teini-iässä. Ja siihen sitten on kyllä varaa???! Sijaisperhe maksaa yli 20 000e/ vuosi. Laitoshoito maksaa yli 90 000e/ vuosi. Se minun omaishoidontuki ja esim. viisi tuntia lastenhoitoapua kotiin maksaisi 7500e/vuosi. Mitä tai ketä tässä maassa pitäisi oikeen ravistella, että näihin asioihin tulisi muutos???
https://www.sos-lapsikyla.fi/blog/2021/04/22/kuka-auttaisi-nepsy-lasta/
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
MLL lastenhoitaja tulee sen kun varaat. Ota vastuu omasta elämästä.
Kai huomasit, että ap on yksinhuoltaja ja tarvitsee tuollaista apua viikottain eli se tulisi todella kalliiksi. Hän ei siis tarvitse lastenhoitoapua voidakseen loikoilla ja levätä (mikä sekin olisi oikein ymmärrettävää), vaan voidakseen käydä TÖISSÄ.
Lisäksi Mll:n hoitajat ovat pääsääntöisesti ihan ammattitaidottomia maallikoita, useat hyvin nuoria. Pärjääkö sellainen haastavan erityislapsen kanssa? En olisi niinkään varma.
Kaikki palvelut lähtevät siitä oletuksesta, että perheissä on kaksi aikuista ja normilapset. Kaikki muu on anomalia, ja erityislapsille on nykyään aikaisempaa entistäkin vaikeampaa saada tukitoimia. Ja ei, en edes siis puhu mistään "ylimääräisestä luksuksesta", vaan ihan normaalin koulunkäynnin ja vanhemman työssäkäynnin mahdollistamisesta.
62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit, AP, että "Jos haluan lastenhoitoa kotiin, minun pitää palkata se itse. Ja se on oman pienen palkan kanssa plus-miinus nolla hommaa." Vaikka se taloudellisesti olisi plus-minushommaa, niin eikö se olisi teidän perheen kokonaishyvinvoinnille kuitenkin parempi vaihtoehto?
Ymmärrän, että on vaikeaa suostua maksamaan kotiavusta, mutta toisaalta yhden vanhemman on myös vaikeaa ehtiä suoriutumaan itse kaikesta. Yhteiskunnan kannalta on kuitenkin fiksumpaa, että AP palkkaa apua kuin että hän vähentää työtuntejaan. Näin kaksi ihmistä saa työtä sen sijaan, että kukaan ei saisi työtä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit, AP, että "Jos haluan lastenhoitoa kotiin, minun pitää palkata se itse. Ja se on oman pienen palkan kanssa plus-miinus nolla hommaa." Vaikka se taloudellisesti olisi plus-minushommaa, niin eikö se olisi teidän perheen kokonaishyvinvoinnille kuitenkin parempi vaihtoehto?
Ymmärrän, että on vaikeaa suostua maksamaan kotiavusta, mutta toisaalta yhden vanhemman on myös vaikeaa ehtiä suoriutumaan itse kaikesta. Yhteiskunnan kannalta on kuitenkin fiksumpaa, että AP palkkaa apua kuin että hän vähentää työtuntejaan. Näin kaksi ihmistä saa työtä sen sijaan, että kukaan ei saisi työtä.
Niin että nepsylapsen yh-äidin pitäisi vielä työllistää muita omasta lompakostaan?
No sit ehkä jos se ap:n työ on hänelle lepolomaa, mut kun pienipalkkaisen yh:n työstä kyse niin veikkaan että ei ole. Jos ap vähentää työtunteja niin voi edes hakea toimeentulotukea. Jos taas palkkaa itse hoitajan niin hoitajan palkka on suoraan pois ap:n käytettävissä olevista tuloista jotka lienee aika rajalliset jo muutenkin.
Toimisiko sellainen, että kerran tai kaksi viikossa esim. Mll:n hoitaja ottaisi lapsen koulusta vastaan, ja kyseisinä päivinä voisit tehdä pidemmän työpäivän? Muina päivinä sitten lyhyempi työpäivä. Vaikka taloudellisesti olis plus-miinus-nolla, järjestely voisi vähentää sun stressiä ja saisit ehkä työsi hoidettua nykyistä paremmin.
miksi kenenkään pitäisi auttaa sinua? no, tietenkin siksi, että sinä haluat, mutta onko muita syitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää jumalauta lisääntykö, jos teillä ei ole resursseja huolehtia niistä pennuista. Tilanteessa kuin tilanteessa. Miten te kehtaatte laittaa muut kustantamaan kulunne? Hävetkää.
Vierailija kirjoitti:
Älkää jumalauta lisääntykö, jos teillä ei ole resursseja huolehtia niistä pennuista. Tilanteessa kuin tilanteessa. Miten te kehtaatte laittaa muut kustantamaan kulunne? Hävetkää.
Hävetkä että teitte nepsylapsia eikä tavallisia eikös niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää jumalauta lisääntykö, jos teillä ei ole resursseja huolehtia niistä pennuista. Tilanteessa kuin tilanteessa. Miten te kehtaatte laittaa muut kustantamaan kulunne? Hävetkää.
Ei varmaan kannattaisi vastata noin ilmeiseen trolliin, mutta....
Sinä ja minä ja jokainen tässä maassa "laittaa muut kustantamaan kulujaan" - sinäkin nimittäin käytät verovaroin kustannettuja yhteiskunnan palveluita joka jumalan päivä.
Kuljet "muiden" kustantamilla teillä, nautit katuvaloista, poliisin, puolustusvoimien ja rajavartioston tuomasta turvallisuudesta, varmaan myös hyödyt satamista, rautateista ja lentokentistä, jos et tuota kaikkea tarvitsemaasi itse, vaan ostat nitå kaupasta. Käytät kenties uimahallia, muita julkisia liikuntapaveluita, ehkä terveydenhoitoa ja päivähoitoakin (kai tiesit, että perheiden hoitomaksu kattaa vain noin neljäsosan todellisista päivähoitokustannuksista?). Olet ainakin itse "lattanut muut kustantamaan OMAN päivähoitosi ja koulutuksesi.
Me suomalaiset olemme nettomaksajia muutaman hassun vuoden keski-iässä, muuten olemme enimmäkseen nettosaajia. Sinäkin.
Ap ei peräänkuuluta mitään luksusta, vaan hänelle lain mukaan kuuluvaa omaishoidon tukea. Ja kenties vähän järkevämpää tukea apua tarvitseville lapsiperheille niin, että ongelmia voitaisiin ennaltahoitaa kotona kalliin huostaanoton ja laitoshoidon sijasta. Se "kustantaisi muilla" vähemmän kuin nykysysteemi.
Ja huom. Ap ei kaipaa apua huvin, vaan työssäkäynnin ja lapsen koulunkäynnin mahdollistamiseksi.
62/63
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt oikeasti, että kaikkiin tällaisiin perheisiin palkattaisiin oma ihminen viemään lapsi aamulla kouluun ja hoitamaan hänet iltapäivällä. Joka perhe siis tarvitsisi käytännössä oman ihmisen. Mitä tämä ihminen tekisi väliajan? Kuka ihme sen maksaisi??? Sen sijaan, voisiko kunta miettiä omaa aamu- ja iltapäivätoimintaryhmää näille erityisille? Siellä olisi kouluavustajia, jotka olisivat väliajan koulussa. Oma erityiseni oli tällaisessa. Maksaa sekin, mutta vähemmän kuitenkin.
Jaa pyysikö ap sellaista? Minusta tuossa luki että kun lapsella on vamma, niin ap toivoisi saavansa omaishoidontuen, vähän niinkuin pikkulapsenkin hoitamisesta saadaan. Sen avulla hän jo pystyisi vähentämään omaa viikkotyömäärää ja huolehtimaan itse lapsestaan (jolla on siis kehityshäiriö). Ja sen lisäksi voisi muutaman tunnin viikossa saada kotiin hoitoapua, sen sijaan että siellä käy ihminen keskustelemassa sen tunnin tai pari.
Nuo hoitajat jotka kävisi kotona auttamassa perheitä voisi tietty olla useamman Perheen apuna. Toinen tarvii apua aamuihin, toinen lasten aamu-ulkoilutuksiin, kolmas oman lääkärikäynnin ajaksi, neljäs iltapäiviin, viides iltoihin. Hoitajat voisi työskennellä esim. kahdessa vuorossa. Samaan tapaan hoidetaan esim. vanhusten kotihoitoa.
Ja huomatkaa nyt tosiaan että puhutaan jollain tasolla vammaisesta lapsesta, vaikka ei kehitysvamma siis olekkaan. Kyllä se olisi yhteiskunnan tehtävä tukea tälläisissä tilanteissa, koska tilanne ei ole ns. normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt oikeasti, että kaikkiin tällaisiin perheisiin palkattaisiin oma ihminen viemään lapsi aamulla kouluun ja hoitamaan hänet iltapäivällä. Joka perhe siis tarvitsisi käytännössä oman ihmisen. Mitä tämä ihminen tekisi väliajan? Kuka ihme sen maksaisi??? Sen sijaan, voisiko kunta miettiä omaa aamu- ja iltapäivätoimintaryhmää näille erityisille? Siellä olisi kouluavustajia, jotka olisivat väliajan koulussa. Oma erityiseni oli tällaisessa. Maksaa sekin, mutta vähemmän kuitenkin.
Jotain ratkaisuja ap:n kaltaisiin tilanteisiin pitäisi kuitenkin olla. Jos on tukiverkoton yh ja lapsi nepsy, joka ei oireidensa vuoksi pääse yksin aamulla kouluun, niin vaihtoehdot on käytännössä jättäytyä työttömäksi ja ottaa karensseja ja ajautua pahaan taloudelliseen ahdinkoon, löytää jostain pelkkä osa-aikatyö joka alkaa klo 10 ja ajautua taloudelliseen ahdinkoon (jos sellaista työtä edes löytää), saada omaishoidon tuki ja hoitaa itse aamut, saada kunnan kautta joku apuun aamuiksi tai aamukerho koululla jonne lapsen voi saattaa jo 730 ehtiäkseen ajoissa itse töihin.
Tämä johtunee siitä, että kunnallisten kodinhoitajien vieat on lakkautettu.
Esim. 70-80-luvuilla sai heiltä tilapäisapua milloin mistäkin syystä.
Jos lapsesta maksettiin jo päiväkotimaksu, niin kodinhoitaja oli ilmainen.
Nimenomaan kodinhoitaja eikä kotihoitaja.
Meillä oli aina silloin tällöin muutanan päivän, koska meillä oli tukiverkot toisella puolella Suomea.
Synnytyksen jälkeen tarjottiin viikoksi kodinhoitajaa ja pitivät minua outona, kun aioin selvi itse.
Tämä oli Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä apua on ihan hirveän vaikea saada mihinkään. Puhetta kyllä piisaa siitä miten ihmisen pitäisi hakea apua ongelmiinsa tai pahaan oloon tms. Tosiasiassa jos ei kykene lyömään pätäkkää pöytään, apua ei saa. Monikin mielenterveysongelmien kanssa paininut voisi kertoa esimerkkejä siitä miten vaikeaa mitään apua on saada julkiselta puolelta, ellet ole psykoosissa tai muuten täysin seonnut ja vaaraksi sekä itsellesi että muille.
Joka kerta kun jossain on taas juttua jossa mainostetaan jotain yhteiskunnan tarjoamaa tukea, ottaa päähän niin jumalattomasti. Kun tietää että oikeasti sitä ei ole tarjolla. Jokaisen tuen edessä on joku portinvartija joka vahtii ettei sitä tukea saa kukaan liian helposti. Ihminen joka on loppu, ei ala tapella näiden portinvartijoiden kanssa vaan antaa periksi saman tien ja häviää vaan johonkin, usein hautausmaalle.
Ap, jaksamisia, kun yh:na yrität saada arjen sujumaan. Ymmärrän tilannettasi, erityislapsen kanssa arki on välillä hyvin kuormittavaa.
Meillä vanhemmat vuorottelevat täyden sekä - osittaisen työajan kanssa juurikin, että arki sujuisi "tavallisten" ja erityislapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lasten asema on tehty niin huonoksi, että ymmärrän, jos kukaan ei lapsia halua.
T. Nepsyn mummi
Kannatan tuota neuvoa, että haet uudelleen omaishoidon tukea. Jos pystyt sitten tekemään osa-aikatyötä tai palkkaamaan hoitoapua.
Minun vanhempani olivat vuorotöissä. Meillä kävi yksi sukulaismummo pientä korvausta vastaan hoitamassa iltoja ja aamuja. Pimeänä toki se maksettiin. Siihen aikaan oli ihmisillä paljon omituisia päivähoitojärjestelyjä. Nämä viisastelijat tässä ketjussa olisivat silloin olleet samassa tilanteessa kuin ap, paitsi hoidettava lapsi olisi ollut koululaisen sijasta pari kuukautta vanha vauva. Äiti vaan töihin tai työpaikka lähtee alta. Meidän joille kunnallinen päivähoito nykyään lankeaa kuin Manulle illallinen on aivan turha yrittää väittää, että "itse mekin pärjättiin ilman yhteiskunnan tukea". Ei sillä, kyllä 70-luvullakin mobilisoitiin kaikki mahdolliset sukulaiset ja tutut hoitamaan lapsia, että ei silloinkaan yksin pärjätty, mutta olihan siinä järjestelemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit, AP, että "Jos haluan lastenhoitoa kotiin, minun pitää palkata se itse. Ja se on oman pienen palkan kanssa plus-miinus nolla hommaa." Vaikka se taloudellisesti olisi plus-minushommaa, niin eikö se olisi teidän perheen kokonaishyvinvoinnille kuitenkin parempi vaihtoehto?
Ymmärrän, että on vaikeaa suostua maksamaan kotiavusta, mutta toisaalta yhden vanhemman on myös vaikeaa ehtiä suoriutumaan itse kaikesta. Yhteiskunnan kannalta on kuitenkin fiksumpaa, että AP palkkaa apua kuin että hän vähentää työtuntejaan. Näin kaksi ihmistä saa työtä sen sijaan, että kukaan ei saisi työtä.
Niin että nepsylapsen yh-äidin pitäisi vielä työllistää muita omasta lompakostaan?
No sit ehkä jos se ap:n työ on hänelle lepolomaa, mut kun pienipalkkaisen yh:n työstä kyse niin veikkaan että ei ole. Jos ap vähentää työtunteja niin voi edes hakea toimeentulotukea. Jos taas palkkaa itse hoitajan niin hoitajan palkka on suoraan pois ap:n käytettävissä olevista tuloista jotka lienee aika rajalliset jo muutenkin.
AP kirjoitti itse avauksessaan, että työelämässä pysyminen tukee hänen omaa hyvinvointiaan ja jaksamista. AP ei myöskään mainitse olevansa pienipalkkainen vaan se oli ihan sun omaa tulkintaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt oikeasti, että kaikkiin tällaisiin perheisiin palkattaisiin oma ihminen viemään lapsi aamulla kouluun ja hoitamaan hänet iltapäivällä. Joka perhe siis tarvitsisi käytännössä oman ihmisen. Mitä tämä ihminen tekisi väliajan? Kuka ihme sen maksaisi??? Sen sijaan, voisiko kunta miettiä omaa aamu- ja iltapäivätoimintaryhmää näille erityisille? Siellä olisi kouluavustajia, jotka olisivat väliajan koulussa. Oma erityiseni oli tällaisessa. Maksaa sekin, mutta vähemmän kuitenkin.
Jaa pyysikö ap sellaista? Minusta tuossa luki että kun lapsella on vamma, niin ap toivoisi saavansa omaishoidontuen, vähän niinkuin pikkulapsenkin hoitamisesta saadaan. Sen avulla hän jo pystyisi vähentämään omaa viikkotyömäärää ja huolehtimaan itse lapsestaan (jolla on siis kehityshäiriö). Ja sen lisäksi voisi muutaman tunnin viikossa saada kotiin hoitoapua, sen sijaan että siellä käy ihminen keskustelemassa sen tunnin tai pari.
Nuo hoitajat jotka kävisi kotona auttamassa perheitä voisi tietty olla useamman Perheen apuna. Toinen tarvii apua aamuihin, toinen lasten aamu-ulkoilutuksiin, kolmas oman lääkärikäynnin ajaksi, neljäs iltapäiviin, viides iltoihin. Hoitajat voisi työskennellä esim. kahdessa vuorossa. Samaan tapaan hoidetaan esim. vanhusten kotihoitoa.
Ja huomatkaa nyt tosiaan että puhutaan jollain tasolla vammaisesta lapsesta, vaikka ei kehitysvamma siis olekkaan. Kyllä se olisi yhteiskunnan tehtävä tukea tälläisissä tilanteissa, koska tilanne ei ole ns. normaali.
Tällaista tukea on kotipalvelu, mutta sitä on tarjolla vain max 3kk ajan. Tyypillisiä perheitä, joissa tukea käytetään ovat esim. perheet, joissa erityislapsia, monikkoperheet, koliikkiperheet, perheet, joissa äiti sairastunut tai loukkaantunut vakavasti. Tämän tuen tarvitsevia on valtavasti. Kuntien on ollut siksi pakko rajata tuen saajia. Pysyviä palveluita ei anneta nykyisin kenellekään. Ei ole olemassa missään lisäresurssia mistä repäistä äkkiä uutta työntekijää perheeseen, jossa äiti on juuri kotiutunut sairaalasta isosta leikkauksesta tai jollekin onkin syntynyt kolmoset, jos samaan aikaan työntekijät ovat jumissa joka aamuisissa kouluun laittamisissa ja hakemisissa. Minusta rajaus on hyvä, on karua jättää se leikattukin äiti sinne suoritumaan vaikka vauvasta ja taaperosta yksikseen.
Vähän ot, mutta myös vanhusten palvelut monissa kunnissa ovat surkeat. Esim. muistisairas ja muutoinkin huonossa kunnossa oleva vanhus ei saa mitään apua kotiin. Tai siis saa yksityiseltä maksamalla omasta pusiista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
MIKSI lähdetään siitä että pitää selvitellä tarkkailemalla ongelmakohtia?
Ja noita konkreettisia työntekijöitä just ei saa, kun kaikki resurssit menee näihin kaffittelijoihin.
Sun mielestä järkevämpää on laittaa kunnan työntekijät pesemään lapsiperheen vessoja, kun äiti on uupunut ja isä lohnottaa loisena sohvalla? Eikö se pidemmän päälle ole kaikille paras, jos se isä osallistetaan kodin- ja lastenhoitoon eikä, että joku käy ne teidän vessat kerran viikossa tekemässä?
MiKSI LÄHTÖKOHTAISESTI lähdetään siitä että vanhemmat on tyhmiä ja paskoja?
Jos perheessä on työssäkäyvät vanhemmat ja paljon sairasteleva lapsi, ei kummankaan vanhemman tarvitse olla tai edes voi olla laiska paska että siinä uupuu.
t. astmalapsen äiti
Eikö kahdella työssäkäyvällä ole varaa ostaa palveluita?
Ap, oletko muistanut valittaa kielteisistä päätöksistä? Kannattaa, koska niihin voi hyvinkin saada muutoksen valittamalla.
Ongelma on kyllä todellakin aito. Koko sosiaaliturvan ja hyvinvointipalveluiden järjestelmä on kriisissä, koska kustannuksia ja päätösvaltaa on siirretty kunnille. Ja kunnat yrittävät säästää lakisääteisissäkin tehtävissä. Tilanne on johtanut siihen, että palvelutaso vaihtelee ihan hurjasti riippuen asuinkunnasta ja kuntalaiset saavat laissa heille luvattuja palveluja vain olemalla "hankala" ja valittamalla.
Yksi esimerkki on juuri tuo omaishoidon tuki. Lue tämä Iltalehden selvitys.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/99d1586e-aa4e-41a6-9c99-31aa92c7ea23
Toinen on lapsiperheiden mahdollisuus saada kotihoidon palveluita. Nehän eivät muuten ole ilmaisia, vaan itse asiassa varsin kalliita asiakkaalle, joten voi hyvin olla, että niistä ei sinänsä sinulle olisi kauheasti hyötyä, mutta toki jo se, että saisi ammattilaisen kotiin hätiin olisi monelle kullanarvoista, eikä tarvitsisi turvautua johonkin kouluttamattomaan lapsenlikkaan (joka ei välttämättä ollenkaan osaa toimia haastavan erityislapsen kanssa).
Kotihoitajien määrä niistettiin jo 1990-luvun lamassa murto-osaan aiemmasta. Ja niiden vähien määrä työllistyy vanhenevan väestön hoidossa. Samaan aikaanhan myös laitospaikkoja eli vanhusten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten hoitolaitoksia on suljettu ja yhä heikkokuntoisempia hoidetaan kodeissaan - siinä ei siis vähillä kotihoidon resursseilla yksinkertaisesti kyetä auttamaan lapsiperheitä.
Totta kai se on typerää, koska tuollaisella matalan portaan tuella säästettäisiin isoja summia siinä, kun perheiden toimintakyky pysyisi yllä. Mutta kunnat säästävät sieltä, mistä vastarinnatta voivat eli vähäosaisista, yksinhuoltajista, vanhuksista ja erityislapsista.
Joten pärjätäkseen pitää taistella. Jaksaa valittaa, hakeutua vertaisryhmiin hankkimaan turvaverkkoa muista erityislasten perheistä ja samaan vinkkejä.
Oletko ap muuten hommanut lapsellesi tukiperheen, se auttaisi sinun jaksamistasi, vaikkei koulunkäyntiin liittyviä ongelmiasi ratkaisekaan?
T. As-nuoren äiti