Lue keskustelun säännöt.
Miksi konkreettisen avun saaminen kotiin lapsiperheessä on niin vaikeaa?
asperger-lapsen äiti
21.10.2021 |
Olen joutunut nyt paljon miettimään tätä itse, kun minulla on nepsylapsi jonka vammat ja rajoitteet ei näy päällepäin. Lapsi on normaaliälykäs mutta poikkeavan aivotoiminnan takia hänellä on vaihteleva toimintakyky. Eli välillä selviää arjen toiminnoista paremmin ja välillä ei, jotkut arjen asiat on sellaisia että hän osaa ja toiset sellaisia ettei osaa ollenkaan vaikka sen ikäisen pitäisi jo osata. Lapsi on nyt 10v eikä esim selviydy itsenäisesti kouluun, kykene taksimatkoihin, eikä voi olla yksin kotona. Koulupäivät aamukerhoineen ovat lapselle tosi kuormittavia, vaikka on pienluokalla. Hänen psyykkinen vointinsa siis ihan romahtaa jos häntä kuormitetaan liikaa. Siksi joudun mm. itse kuljettamaan häntä kouluun ja olemaan poissa omista töistä jotta voin hoitaa lastani.
Meitä tukisi parhaiten se että saisimme edes välillä lastenhoitoapua kotiin, siis edes muutaman tunnin viikossa hakisi lapsen koulusta ja toisi kotiin ja odottaisi että minä pääsen töistä kotiin. Ja että saisin lapsesta esim. omaishoidontuen, joka on n. 400e/kk. Sen turvin pystyisin lyhentämään työpäivää ja hoitamaan lastani, mutta pysyisin kuitenkin itse työelämässä ja se tukisi myös omaa hyvinvointia ja jaksamista. Olen yh.
Mutta meille ei näitä tukimuotoja olla myönnetty. Jos haluan lastenhoitoa kotiin, minun pitää palkata se itse. Ja se on oman pienen palkan kanssa plus-miinus nolla hommaa.
Vihastuttaa vielä tämän jälkeen lukea uutisia ja tilastoja siitä kuinka paljon nepsylapsia otetaan lopulta huostaan kun tilanteet kriisiytyy esim. teini-iässä. Ja siihen sitten on kyllä varaa???! Sijaisperhe maksaa yli 20 000e/ vuosi. Laitoshoito maksaa yli 90 000e/ vuosi. Se minun omaishoidontuki ja esim. viisi tuntia lastenhoitoapua kotiin maksaisi 7500e/vuosi. Mitä tai ketä tässä maassa pitäisi oikeen ravistella, että näihin asioihin tulisi muutos???
https://www.sos-lapsikyla.fi/blog/2021/04/22/kuka-auttaisi-nepsy-lasta/
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään epäile, etteikö ap:n tilanne ole väsyttävä ja ehkä mahdotonkin. Siitä huolimatta on aikuisen ihmisen velvollisuus hankkia ihan itse ne ostopalvelut, joita kokee tarvitsevansa. Vaikka olisit kuinka yh, saat kuitenkin elatustukea ja yh-lisää, joten käytä niitä. Käsittämätöntä, että kaikkeen huudetaan yhteiskuntaa avuksi. Lapsi on nyt 10, mutta pitääkö yhteiskunnan tulla vastaan sittenkin, kun on 30? Mikä tekee osasta suomalaisia niin käsittämättömän avuttomia, että yhteiskunnan pitää huolehtia, maksaa ja ohjastaa aivan kaikki? Tilanne varmasti on yksilölle ylitsepääsemättömän tuntuinen, mutta kuuluu ihan aikuisen velvollisuuksiin huolehtia omat ja lasten asiat.
Samat sanat sulle, kun jäät bussin töytäisemäksi ja saat sen aivovamman etkä selviydy itsenäisesti arkielämästä. Hoida itse itsesi tai pyydä äitiäs hoitamaan.
Höpö höpö. Maksaisin hoidosta kuvailemassasi tilanteessa.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fyysistä apua ei saa , kaikki pitäisi tapahtua digitaalisesti . Ennen oli kodinhoitajat jotka auttoivat perheiden ongelmatilanteissa . Inhimillisyys on vanhentunutta .
No, ennen ihmiset eivät myöskään narisseet ja vaatineet apua joka tilanteessa. Nyt yhteiskunnan pitäisi auttaa kaikessa ja kaikenaikaa. Aivan mahdoton tilanne.
Se, että joku tuossakin perheessä viettäisi mainitut pari tuntia, ei todellakaan tarkoita työntekijän kohdalla paria tuntia eikä yhteiskunna kohdalla kahdent tunnin palkkaa. Siihen tulee päälle vielä matka-ajat sun muut.
Kun nyt tässä aiheessa ollaan, niin voisiko joku kertoa, mistä näitä nepsyjä sikiää kuin sieniä sateella.
Ja kiitos vain faktaan perustuva vastaus, ei mitään satuiluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysistä apua ei saa , kaikki pitäisi tapahtua digitaalisesti . Ennen oli kodinhoitajat jotka auttoivat perheiden ongelmatilanteissa . Inhimillisyys on vanhentunutta .
No, ennen ihmiset eivät myöskään narisseet ja vaatineet apua joka tilanteessa. Nyt yhteiskunnan pitäisi auttaa kaikessa ja kaikenaikaa. Aivan mahdoton tilanne.
Se, että joku tuossakin perheessä viettäisi mainitut pari tuntia, ei todellakaan tarkoita työntekijän kohdalla paria tuntia eikä yhteiskunna kohdalla kahdent tunnin palkkaa. Siihen tulee päälle vielä matka-ajat sun muut.
Kun nyt tässä aiheessa ollaan, niin voisiko joku kertoa, mistä näitä nepsyjä sikiää kuin sieniä sateella.
Ja kiitos vain faktaan perustuva vastaus, ei mitään satuiluja.
“Käypä hoidon mukaan ADHD:n esiintyvyys 6–18-vuotiailla on 3,6–7,2 %. THL:n julkisissa rekistereissä henkilöitä, joilla on autismikirjon diagnoosi, on 1,1 % väestöstä. Autismisäätiön arvio on 1,5 % väestöstä (Suomessa Autismisäätiön mukaan 80 000, Autismiliiton n. 54 000). Lisäksi muita neurokirjon diagnooseja ovat mm. kehityksellinen kielihäriö ja Touretten oireyhtymä.
Puhutaan siis vähintään noin 10 %:stä väestöä, mutta tarkkaa lukua ei ole saatavilla, ja asia vaatisi lisätutkimusta. Vaikka diagnoosien määrä on kasvussa lisääntyneen tiedon vuoksi, valtava määrä neurokirjon henkilöitä jää edelleen vaille diagnoosia.”
10% väestöstä tekee Suomen väkiluvussa yli 500 000 ihmistä. Eli onhan heitä aika paljon.
Ja edelleen alkuperäinen kysymys on että miten on varaa ottaa samainen lapsi huostaan, mutta ei ole varaa maksaa sitten sitä pientä omaishoidontukea? Miten on varaa vanhemman työkyvyttömyyteen ja kotiin jäämiseen, mutta ei muutamaan lastenhoitajanaputuntiin viikossa? Enkä edes aloita siitä mihin nämä lapset herkästi päätyy jos heidät perheineen jätetään heitteille. Ne vasta kalliita kuluja sitten onkin kun maksellaan eläkkeitä syrjäytyneille, mielenterveysongelmaisille ja/tai päihteitäkäyttäville varhaisaikuisille tai maksetaan niiden linnassa olo (todella suurella osalla vangituista on jonkinlainen neuropsykiatrinen häiriö jonka hoito ja diagnosointi on yhteiskunnan tasolta laiminlyöty). Se on mun silmissä vähän sama kuin ei annettais jalattomalle lapselle pyörätuolia eikä avustajaa vaan käskettäis ryömimään maata pitkin, kun “ei täällä kukaan mitään muutakaan saa”. Nepsyn aivohäiriö ei näy päällepäin mutta se on aivan todellinen ja hän voi tarvita sen vuoksi mm. vammaispalveluita. Osa saa osa ei, riippuu täysin kunnasta ja sen virkamiehistä onko nämä nepsylapset jätetty heitteille vai ei.
Oma lapseni voi suht hyvin, koska sattumoisin olen itse voinut tilanteeseen nähden hyvin ja jaksanut taistella lapsen puolesta sekä olla hänelle se tuki ja turva joka ei romahda. Jos minä en jaksa, tiedän ettei lapsestani välitä loppupeleissä kukaan muu, vaikka pyöris mitä tahoa tahansa ympärillä. Että kyllä Juu, ihan itse tässä on saanut vammaisen lapsensa hoitaa jo 10 vuotta ja samalla olla normaali työssäkäyvä kansalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Suomessa on yksin pärjäämisen kulttuuri. Monessa muussa maassa isovanhemmat ja muu suku ovat apuna lastenkasvatuksessa ja monessa muussa asiassa. Suomessa tämä ei toimi, jokaisen odotetaan pärjäävän omillaan.
Minulla on ollut asiakkaita, joiden siskot jä äidit ovat lentäneet lapsiperheen tueksi kriisin aikana toiselta mantereeltakin viikoiksi auttamaan. Suomalainen ei auta omiaan edes samassa kaupungissa, vaan kysellään kunnan palkkaamaan apua. On minusta aika vääristynyttä arvomaailmaa. T: sossu
Suomessa sillä siskolla ei ole sellaista työnantajaa, joka antaisi palkallista vapaata. Ja Suomessa sen siskonkin pitää maksaa asumisensa ja muut laskunsa, joten ei ole mahdollista ottaa palkatontakaan. Eikä siskonsa auttaminen ole lain mukaankaan sellainen perhepiirissä tapahtunut yllättävä asia, jonka vuoksi työnantajan tarvitsisi antaa edes palkatonta vapaata.
Tuskinpa nämä köyhistä maista sukulaistensa tueksi tulevat ihmisetkään palkallista lomaa siihen saivat. t: se sossu
Niin, oliko niillä työpaikkaa ollenkaan? Asuntolainaa? Korkeaa vuokraa? Omaa perhettä ja elätettäviä Suomen hinnoilla?
Kyllä mäkin voisin lennättää työttömän mummon tänne kotiavuksi jostain köyhästä maasta ja majoittaa sohvalle. Mut ei ole sellaista mummoa.
Niin köyhät ihmiset huolehtivat omasta perheestään jopa globaalisti, jos tarve vaatii. Ottavat varmasti isosti taloudellisesti takkiin, kun lentävät mannerten väliä ja joutuvat jättämään oman työn ja perheen viikkokausiksi omilleen. Mutta rikas suomalainen ei auta edes omassa kaupungissa asuvaa siskoa ellei työnantaja maksa siitä palkkaa eikä oma elintaso hetkeksikään heilahda. Ja kaikkein parasta olisi, jos yhteiskunta saisi jonkun piian ilmaiseksi toimitettua sinne kotiin. Vielä tuollaisella kivalla hetki siellä sopimuksella ja siirtymäthän näille kunnan piioille eivät ole työaikaa.
Näin on. Itse jouduimme kriisin takia antamaan lapset pariksi kuukaudeksi hoitoon. Oma suomalainen äitini ei suostunut hoitamaan lapsia päivääkään, vaikka olisi voinut ottaa lomaa tai palkatonta. Ei suostunut edes korvausta vastaan hoitamaan. Venäläinen appiukko sen sijaan irtisanoutui työstänsä, jotta pystyi auttamaan perhettämme kriisin keskellä. Ei suostunut vastaanottamaan korvausta.
Vierailija kirjoitti:
Osta rahalla apua. Älä käänny lasun puoleen. Monta tuhoon tuomittua tapausta tiedän.
Omani myös.
Jos saisin kääntää kelloa taaksepäin en ikinä olisi pyytänyt lasusta apua.
Nyt on lapsella huumeetkin jo kokeiltu vaikka on laitoksessa.
Haluatko kertoa mitä tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään epäile, etteikö ap:n tilanne ole väsyttävä ja ehkä mahdotonkin. Siitä huolimatta on aikuisen ihmisen velvollisuus hankkia ihan itse ne ostopalvelut, joita kokee tarvitsevansa. Vaikka olisit kuinka yh, saat kuitenkin elatustukea ja yh-lisää, joten käytä niitä. Käsittämätöntä, että kaikkeen huudetaan yhteiskuntaa avuksi. Lapsi on nyt 10, mutta pitääkö yhteiskunnan tulla vastaan sittenkin, kun on 30? Mikä tekee osasta suomalaisia niin käsittämättömän avuttomia, että yhteiskunnan pitää huolehtia, maksaa ja ohjastaa aivan kaikki? Tilanne varmasti on yksilölle ylitsepääsemättömän tuntuinen, mutta kuuluu ihan aikuisen velvollisuuksiin huolehtia omat ja lasten asiat.
Samat sanat sulle, kun jäät bussin töytäisemäksi ja saat sen aivovamman etkä selviydy itsenäisesti arkielämästä. Hoida itse itsesi tai pyydä äitiäs hoitamaan.
Sinäkö meinaat töytäistä? Ja joukko samanlaisia päästään sairaita ihmisiä vielä yläpeukuttaa. Uhkailetko kuolemalla ja vammauttamisella yleensäkin muita ihmisiä? Onneksi on ap:lla tällaista myötätuntoisia ihmisiä!
Ei tämä sinua kiinnostanut, mutta olen itse liikuntavammainen, lehdissäkin aikanaan uutisoidussa onnettomuudessa vammautunut. Siksi ihmettelenkin tätä kyvyttömyyttä omien asioiden hoitoon. Itse minäkin asiani hoidan, en edes ole sairauseläkkeellä. Lisäavulle olisi paljonkin tarvetta ja kyllä kodinhoitaja kelpaisi, mutta ei tulisi mieleenikään vaatia sitä yhteiskunnalta. Hyvää illanjatkoa vain sinullekin. Jokainen päivä, kun en sinua tunne, on hyvä päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
MIKSI lähdetään siitä että pitää selvitellä tarkkailemalla ongelmakohtia?
Ja noita konkreettisia työntekijöitä just ei saa, kun kaikki resurssit menee näihin kaffittelijoihin.
Sun mielestä järkevämpää on laittaa kunnan työntekijät pesemään lapsiperheen vessoja, kun äiti on uupunut ja isä lohnottaa loisena sohvalla? Eikö se pidemmän päälle ole kaikille paras, jos se isä osallistetaan kodin- ja lastenhoitoon eikä, että joku käy ne teidän vessat kerran viikossa tekemässä?
MiKSI LÄHTÖKOHTAISESTI lähdetään siitä että vanhemmat on tyhmiä ja paskoja?
Jos perheessä on työssäkäyvät vanhemmat ja paljon sairasteleva lapsi, ei kummankaan vanhemman tarvitse olla tai edes voi olla laiska paska että siinä uupuu.
t. astmalapsen äiti
Eikö kahdella työssäkäyvällä ole varaa ostaa palveluita?
Ei välttämättä ole varaa. Tuntitaksa jo palveluissa on usein korkea.
Toisaalta pienellä eläkkeellä olevat huonokuntoiset vanhuksetkin joutuu maksamaan itse palvelut.
Vanhuksen menot ovat usein huomattavan pienet verrattuna työikäiseen ihmiseen. Rahaa menee oikeastaan vain ruokakauppaan ja apteekkiin, joten pienistäkin tuloista voi kustantaa itselleen palveluja.
Huom, asumiskulut. Ei vanhukset asu metsässä havumajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.tiktok.com/@aurikatariina Näitä Auri Katariinoja pitäisi olla joka paikkakunnalla!
Tavallinen, ns. normaali ja ei-elämänhallinnan ongelmista kärsivä lapsiperhe ei saa koskaan mitään apua mistään. Erehdyin 1990-luvulla kerran soittamaan kuntaan lapsiperheiden kotipalveluun. Pyysin tilapäistä kotiapua kotiimme muutamaksi tunniksi. Johtava kotipalveluohjaaja vai mikä lie virkamies käski minua "pyytämään mummoilta apua". Huono neuvo ja huono vitsi! Iäkkäät, raihnaiset ja liikuntarajoitteiset isoäidit eivät ole mitään "lapsiperheen tukiverkkoja". Iäkkäät, raihnaiset ja monisairaat isovanhemmat ovat itse enemmänkin avun tarpeessa.
Tämä kokemus vahvisti, että tavallinen ja tukiverkoton lapsiperhe ei saa mistään edes tilapäistä ja lyhytaikaista apua. Meillä on tukiverkoton perhe ja molempien sukulaiset asuvat kaukana. Isovanhemmista ja sukulaisista ei ole mitään apua mihinkään asiaan. Teemme kaiken itse. Hoidamme itse lapset ja teemme itse kaikki kotityöt.
ON turha tulla jankkaamaan, että sukulaiset ovat tukiverkkoja. Eivät ole! Tavallinen lapsiperhe ei saa kunnasta mitään apua. Entisajan kodinhoitajia ei ole. Kunnan perhetyö ja tehostettu perhetyö käy vain ns. ongelmaperheissä, joissa vanhemmilla on elämänhallinta pahasti pielessä. Näitten perheitten vanhemmilla on päihde- ja mielenterveysongelmia ja paljon ongelmia päivärytmin, lastenkasvatuksen ja rahankäytön kanssa.
Auri Katariinan käytännön siivousapu auttaa ihmisiä paljon enemmän kuin puolen tunnin lässytys jonkun terapiaa tarjoavan kukkahattutätin kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään epäile, etteikö ap:n tilanne ole väsyttävä ja ehkä mahdotonkin. Siitä huolimatta on aikuisen ihmisen velvollisuus hankkia ihan itse ne ostopalvelut, joita kokee tarvitsevansa. Vaikka olisit kuinka yh, saat kuitenkin elatustukea ja yh-lisää, joten käytä niitä. Käsittämätöntä, että kaikkeen huudetaan yhteiskuntaa avuksi. Lapsi on nyt 10, mutta pitääkö yhteiskunnan tulla vastaan sittenkin, kun on 30? Mikä tekee osasta suomalaisia niin käsittämättömän avuttomia, että yhteiskunnan pitää huolehtia, maksaa ja ohjastaa aivan kaikki? Tilanne varmasti on yksilölle ylitsepääsemättömän tuntuinen, mutta kuuluu ihan aikuisen velvollisuuksiin huolehtia omat ja lasten asiat.
Samat sanat sulle, kun jäät bussin töytäisemäksi ja saat sen aivovamman etkä selviydy itsenäisesti arkielämästä. Hoida itse itsesi tai pyydä äitiäs hoitamaan.
Sinäkö meinaat töytäistä? Ja joukko samanlaisia päästään sairaita ihmisiä vielä yläpeukuttaa. Uhkailetko kuolemalla ja vammauttamisella yleensäkin muita ihmisiä? Onneksi on ap:lla tällaista myötätuntoisia ihmisiä!
Ei tämä sinua kiinnostanut, mutta olen itse liikuntavammainen, lehdissäkin aikanaan uutisoidussa onnettomuudessa vammautunut. Siksi ihmettelenkin tätä kyvyttömyyttä omien asioiden hoitoon. Itse minäkin asiani hoidan, en edes ole sairauseläkkeellä. Lisäavulle olisi paljonkin tarvetta ja kyllä kodinhoitaja kelpaisi, mutta ei tulisi mieleenikään vaatia sitä yhteiskunnalta. Hyvää illanjatkoa vain sinullekin. Jokainen päivä, kun en sinua tunne, on hyvä päivä.
Arvatenkin olemme maksaneet sinulle rutkasti terveydenhoitoa.
Suomessa on kuule ihan laki joka määrää että perheille pitäisi löytyä sitä kotiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on kaksi vanhempaa, jotka voivat jakaa vastuuta. Itselläni on hyvin vaikeasti vammainen lapsi, jota ei olisi voinut yksin hoitaa, vaikka olemme saaneet paljon yhteiskunnan tukea. Olemme yhdessä hoitaneet lasta ja selvinneet, vaikka raskastakin on ollut. Kantakaa ihmiset vastuunne ja huolehtikaa lapsistanne, molemmat vanhemmat. Yhteiskunta ei millään pysty huolehtimaan jälkikasvustanne yötä päivää, vastuu on teillä.
Kaikilla lapsilla ei ole kahta vanhempaa. Omalla lapsellani on kyllä isä jota ei saa jättää lapsen kanssa kahden koska paljastui pedoksi.
Minä huolehtisin jälkikasvustani yötäpäivää ihan mielelläni! Kunhan yhteiskunta ymmärtäisi ettei siihen kuvioon sitten mahtuisi muuta, esim. työ. Mutta kun ei saa jäädä kotiin hoitamaan. Pitää olla ikäänkuin lapsen omaishoitaja ja samalla jotenkin työllistyä.
Omaishoidon tukea on siis haettu, mutta ei myönnetty? Millä perusteilla hakemus hylättiin? Kannattaa hakea uudestaan, kuulostaa siltä että olisi ihan perusteltua. Kai saatte vammaistukea edes?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä kouluunlähtö- ja paluuhaasteisia lapsia riittää pienelläkin paikkakunnalla nykyään niin monta, että ei riittäisi neljänkään työntekijän palkkaaminen. Toisekseen ne tekijät pitäisi löytää. Tämän tyyppiseen työhön ei hakijoiden jonoja vaikuta olevan.
Vanhan ajan reipasotteiset arjenpelastajaemännät olisivat tänä päivänä melko nopeasti teilattuina reippaasta mielipiteen ilmaisusta ja erilaisesta kasvatusmentaliteetista mikä lapsen omilla vanhemmilla on. Nepsy-kuiskaajia siitä joukosta ei välttämättä olisi löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Niitä kouluunlähtö- ja paluuhaasteisia lapsia riittää pienelläkin paikkakunnalla nykyään niin monta, että ei riittäisi neljänkään työntekijän palkkaaminen. Toisekseen ne tekijät pitäisi löytää. Tämän tyyppiseen työhön ei hakijoiden jonoja vaikuta olevan.
Vanhan ajan reipasotteiset arjenpelastajaemännät olisivat tänä päivänä melko nopeasti teilattuina reippaasta mielipiteen ilmaisusta ja erilaisesta kasvatusmentaliteetista mikä lapsen omilla vanhemmilla on. Nepsy-kuiskaajia siitä joukosta ei välttämättä olisi löytynyt.
Ei ne vanhemmat kaipaa sinne kotiin mitään kasvatusasiantuntijaa vaan arjen apua. Siivoukseen, kokkaukseen, kuskaukseen.
Ihan kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä omatoimisuutta kun korostetaan jo synnytysosastolta asti ja kaikki mahdollinen konkreettinen apu kuvitellaan vaan passivoivan vanhempia. Kallista ja lyhytnäköistähän se on vaikka moni perhe ihan oikeasti hyötyisi väliaikaisesta käytännön avusta.
Muistui mieleen tästä ikäviä muistoja. Olin kiireellisen sektion ja raskausmyrkytyksen vuoksi synnärillä itse aika huonossa kunnossa, tarvitsin apua sängystä nousemiseen ja ruoan hakemiseen (meimasin pyörtyä jos kävelin muutaman metrin). Hoitajat reippaasti selitti että täältä löytyy lakanoita vaihda itse, täältä käytävän päästä löytyy ruokaa hae itse, täältä saat lisää vaippoja haettua hae itse jne. Itkin hädissäni että en selviä ja vastavalmistuneet hoitajat reippaana minulle selosti että liikkeelle vaan täällä on sääntö että itse tehdään ja hoidetaan. No, fiksu vanhempi hoitaja lohdutti minua vähän kai salaa muilta että älä huoli hän tulee auttamaan vaikka vessaan ja hakee ruoan ja lopulta lääkärikin kielsi minulta verenpaineiden takia liikkumisen omaa huonetta pidemmälle.
Mä ihmettelen tätä kiirettä potkia sitä äitiä liikkeelle ja tappaa se sairaalassa univajeeseen. En oikeasti tajua synnäreiden ideaa, koska ei siellä saa mitään apua mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Niitä kouluunlähtö- ja paluuhaasteisia lapsia riittää pienelläkin paikkakunnalla nykyään niin monta, että ei riittäisi neljänkään työntekijän palkkaaminen. Toisekseen ne tekijät pitäisi löytää. Tämän tyyppiseen työhön ei hakijoiden jonoja vaikuta olevan.
Vanhan ajan reipasotteiset arjenpelastajaemännät olisivat tänä päivänä melko nopeasti teilattuina reippaasta mielipiteen ilmaisusta ja erilaisesta kasvatusmentaliteetista mikä lapsen omilla vanhemmilla on. Nepsy-kuiskaajia siitä joukosta ei välttämättä olisi löytynyt.
No sit kunta vois alkaa myöntää sitä omaishoidontukea vanhemmalle, kun lapsella kerran on sellaiset diagnoosit ja lääkärintodistukset ettei yksin pärjää.
En tarvitse mitään nepsykuiskaajaa kotiin enkä liioin ketään kertomaan mielipiteitään, enkä tarvitse edes siivoojaa. Vaan ihan vain ihmisen joka hakee lapsen koulusta, tulee sen kanssa turvallisesti kotiin, katsoo että se saa välipalan kaapista ja tekee vaikka läksyjä kunnes tulen. Vaihtoehtosesti sit edes se omaishoidontuki, niin lyhennän työaikaa ja hoidan itse.
Aika moni meistä hoitajista itse asiassa tykkäis tehdä tuollaista työtä esim. päiväkotityön sijasta. Sellaisia työpaikkoja ja mahdollisuuksia ei vain juurikaan ole. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä omatoimisuutta kun korostetaan jo synnytysosastolta asti ja kaikki mahdollinen konkreettinen apu kuvitellaan vaan passivoivan vanhempia. Kallista ja lyhytnäköistähän se on vaikka moni perhe ihan oikeasti hyötyisi väliaikaisesta käytännön avusta.
Muistui mieleen tästä ikäviä muistoja. Olin kiireellisen sektion ja raskausmyrkytyksen vuoksi synnärillä itse aika huonossa kunnossa, tarvitsin apu
a sängystä nousemiseen ja ruoan hakemiseen (meimasin pyörtyä jos kävelin muutaman metrin). Hoitajat reippaasti selitti että täältä löytyy lakanoita vaihda itse, täältä käytävän päästä löytyy ruokaa hae itse, täältä saat lisää vaippoja haettua hae itse jne. Itkin hädissäni että en selviä ja vastavalmistuneet hoitajat reippaana minulle selosti että liikkeelle vaan täällä on sääntö että itse tehdään ja hoidetaan. No, fiksu vanhempi hoitaja lohdutti minua vähän kai salaa muilta että älä huoli hän tulee auttamaan vaikka vessaan ja hakee ruoan ja lopulta lääkärikin kielsi minulta verenpaineiden takia liikkumisen omaa huonetta pidemmälle.Mä ihmettelen tätä kiirettä potkia sitä äitiä liikkeelle ja tappaa se sairaalassa univajeeseen. En oikeasti tajua synnäreiden ideaa, koska ei siellä saa mitään apua mihinkään.
Naisvihaa.
Ei sitä muuten pysty selittämään.
Sama asenne jatkuu kaikessa koko äitiyden ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä kouluunlähtö- ja paluuhaasteisia lapsia riittää pienelläkin paikkakunnalla nykyään niin monta, että ei riittäisi neljänkään työntekijän palkkaaminen. Toisekseen ne tekijät pitäisi löytää. Tämän tyyppiseen työhön ei hakijoiden jonoja vaikuta olevan.
Vanhan ajan reipasotteiset arjenpelastajaemännät olisivat tänä päivänä melko nopeasti teilattuina reippaasta mielipiteen ilmaisusta ja erilaisesta kasvatusmentaliteetista mikä lapsen omilla vanhemmilla on. Nepsy-kuiskaajia siitä joukosta ei välttämättä olisi löytynyt.
Ei ne vanhemmat kaipaa sinne kotiin mitään kasvatusasiantuntijaa vaan arjen apua. Siivoukseen, kokkaukseen, kuskaukseen.
Ihan kuten ennenkin.
Montako vuotta? Ei kai noin kevyen työn tekijä tarvitsisi paljoa palkkaakaan? Ideaa voisi tarjota kaupungeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä kouluunlähtö- ja paluuhaasteisia lapsia riittää pienelläkin paikkakunnalla nykyään niin monta, että ei riittäisi neljänkään työntekijän palkkaaminen. Toisekseen ne tekijät pitäisi löytää. Tämän tyyppiseen työhön ei hakijoiden jonoja vaikuta olevan.
Vanhan ajan reipasotteiset arjenpelastajaemännät olisivat tänä päivänä melko nopeasti teilattuina reippaasta mielipiteen ilmaisusta ja erilaisesta kasvatusmentaliteetista mikä lapsen omilla vanhemmilla on. Nepsy-kuiskaajia siitä joukosta ei välttämättä olisi löytynyt.
Ei ne vanhemmat kaipaa sinne kotiin mitään kasvatusasiantuntijaa vaan arjen apua. Siivoukseen, kokkaukseen, kuskaukseen.
Ihan kuten ennenkin.
Ei kuullosta sellaiselle työllle, johon olisi tulijoita. Kaveri on ollut nykymuotoisessa lapsiperheiden kotipalvelussa töissä. Sanoi, että kyllä se nyppi käydä kodeissa hoitelemassa vauvaa, jossa sekä isä että äiti veti sillä aikaa tyytyväisenä unia. Normiperheissä kun nämä hoidetaan yleensä vuorottelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä kouluunlähtö- ja paluuhaasteisia lapsia riittää pienelläkin paikkakunnalla nykyään niin monta, että ei riittäisi neljänkään työntekijän palkkaaminen. Toisekseen ne tekijät pitäisi löytää. Tämän tyyppiseen työhön ei hakijoiden jonoja vaikuta olevan.
Vanhan ajan reipasotteiset arjenpelastajaemännät olisivat tänä päivänä melko nopeasti teilattuina reippaasta mielipiteen ilmaisusta ja erilaisesta kasvatusmentaliteetista mikä lapsen omilla vanhemmilla on. Nepsy-kuiskaajia siitä joukosta ei välttämättä olisi löytynyt.
Ei ne vanhemmat kaipaa sinne kotiin mitään kasvatusasiantuntijaa vaan arjen apua. Siivoukseen, kokkaukseen, kuskaukseen.
Ihan kuten ennenkin.
Ei kuullosta sellaiselle työllle, johon olisi tulijoita. Kaveri on ollut nykymuotoisessa lapsiperheiden kotipalvelussa töissä. Sanoi, että kyllä se nyppi käydä kodeissa hoitelemassa vauvaa, jossa sekä isä että äiti veti sillä aikaa tyytyväisenä unia. Normiperheissä kun nämä hoidetaan yleensä vuorottelemalla.
No ei tainnut olla ihan normiperhe jos molemmat siellä nukkui. Toki nämä hoitajat tarvitsevat jonkinlaisen koulutuksen, kun pitää olla perustietämystä esim. mielenterveysongelmista, nepsyasioista ym että voi ymmärtää myös vanhemman avun tarpeen vaikka joissain tapauksissa se vanhempi tai molemmatkin voi olla kotona.
Et voi olla tosissasi. Siis jos jollain joku tavallinen asia sujuu ja sinulla ei, sinun täytyy saada vastaava asia ilmaiseksi julkisista varoista kustannettuna. Häpeä.