Miksi konkreettisen avun saaminen kotiin lapsiperheessä on niin vaikeaa?
Olen joutunut nyt paljon miettimään tätä itse, kun minulla on nepsylapsi jonka vammat ja rajoitteet ei näy päällepäin. Lapsi on normaaliälykäs mutta poikkeavan aivotoiminnan takia hänellä on vaihteleva toimintakyky. Eli välillä selviää arjen toiminnoista paremmin ja välillä ei, jotkut arjen asiat on sellaisia että hän osaa ja toiset sellaisia ettei osaa ollenkaan vaikka sen ikäisen pitäisi jo osata. Lapsi on nyt 10v eikä esim selviydy itsenäisesti kouluun, kykene taksimatkoihin, eikä voi olla yksin kotona. Koulupäivät aamukerhoineen ovat lapselle tosi kuormittavia, vaikka on pienluokalla. Hänen psyykkinen vointinsa siis ihan romahtaa jos häntä kuormitetaan liikaa. Siksi joudun mm. itse kuljettamaan häntä kouluun ja olemaan poissa omista töistä jotta voin hoitaa lastani.
Meitä tukisi parhaiten se että saisimme edes välillä lastenhoitoapua kotiin, siis edes muutaman tunnin viikossa hakisi lapsen koulusta ja toisi kotiin ja odottaisi että minä pääsen töistä kotiin. Ja että saisin lapsesta esim. omaishoidontuen, joka on n. 400e/kk. Sen turvin pystyisin lyhentämään työpäivää ja hoitamaan lastani, mutta pysyisin kuitenkin itse työelämässä ja se tukisi myös omaa hyvinvointia ja jaksamista. Olen yh.
Mutta meille ei näitä tukimuotoja olla myönnetty. Jos haluan lastenhoitoa kotiin, minun pitää palkata se itse. Ja se on oman pienen palkan kanssa plus-miinus nolla hommaa.
Vihastuttaa vielä tämän jälkeen lukea uutisia ja tilastoja siitä kuinka paljon nepsylapsia otetaan lopulta huostaan kun tilanteet kriisiytyy esim. teini-iässä. Ja siihen sitten on kyllä varaa???! Sijaisperhe maksaa yli 20 000e/ vuosi. Laitoshoito maksaa yli 90 000e/ vuosi. Se minun omaishoidontuki ja esim. viisi tuntia lastenhoitoapua kotiin maksaisi 7500e/vuosi. Mitä tai ketä tässä maassa pitäisi oikeen ravistella, että näihin asioihin tulisi muutos???
https://www.sos-lapsikyla.fi/blog/2021/04/22/kuka-auttaisi-nepsy-lasta/
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
Vierailija kirjoitti:
MLL lastenhoitaja tulee sen kun varaat. Ota vastuu omasta elämästä.
Sä voisit ottaa vastuun siitä että opettelet lukemaan aloituksen ajatuksella ja myös aapeen kommentit. Tietysti jos ei ÄO siihen riitä niin voisit mennä vaikka haravoimaan pihaa.
Tämä on kyllä iso epäkohta. Oikea kodin- ja lastenhoitoapu olisi oikeasti todella tärkeää ennaltaehkäisevää apua. Mietin vain, mistä tuohon saataisiin työvoimaa. Arvatenkin palkka tuollaisesta työstä olisi pieni ja jo nyt pätevistä lastenhoitajista on pulaa päiväkodeissa. Ketä tahansa ei kuitenkaan voi lasten kanssa palkata toimimaan.
Jos avuntarve nepsylapsen kanssa on se että joku aamulla saisi lapsen lähtemään kotoa kouluun ja saattaisi kouluun, jotta yh-äiti pystyisi käymään töissä ja olemaan mukana työelämässä, niin ei tähän mll auta. Ei sieltä saa ketään arkiaamuiksi kolmen vartin verran tekemään tätä hommaa. Toki rahalla sitten saa lapsenhoitajia maksamalka aina muutaman tunnin työkeikan minimiveloituksen mutta kellä yh:lka on tällaiseen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
Monessa kunnassa ei ole sitä kotiapua vaikka pitäisi olla.
Eikä se muutenkaan ole saatavilla nepsylapsen kouluaamuihin vaan ihan eri kriisitilanteisiin.
Avun sijaan meitä juoksutettiin vuosia jatkuvissa testeissä ja palavereissä. Ekoilla luokilla koulussa oltiin huolestuneista poissaoloista mutta kun ne psykologin testit piti tehdä lapselle aina uudestaan ja uudestaan. Tomintaterapeutit. Ja joka kierroksella tuli yksi huolehtiva mukaan palavereihin. Lopulta niissä istui 12 ihmistä jotka vaan puhui rauhallisella monotonisella äänellä sillai niinku sympaattisesti. Onneksi omasta toimesti päästiin neurologille. Nyt lapsella lääke, diagnoosi ja koulu ja elämä menee hyvin. Asiantuntijat voi työntää päänsä per***seen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
Monessa kunnassa ei ole sitä kotiapua vaikka pitäisi olla.
Eikä se muutenkaan ole saatavilla nepsylapsen kouluaamuihin vaan ihan eri kriisitilanteisiin.
Missään kunnassa ei ole palvelua, jossa lapsia käytäisiin aamulla herättelemässä ja laittamassa kouluun ja päivällä haettaisiin koulusta. Jos kouluikäinen ei kykene tähän edes taksilla, tulee mieleen, että eikö olisi helpointa asua sellaisessa lastenkodissa, jossa on oma koulu. Vaihtoehtoisesti vanhempi hoitaa sen aamulla kouluun ja päivällä pois -homman, mutta tämä on silloin vanhemman oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Avun sijaan meitä juoksutettiin vuosia jatkuvissa testeissä ja palavereissä. Ekoilla luokilla koulussa oltiin huolestuneista poissaoloista mutta kun ne psykologin testit piti tehdä lapselle aina uudestaan ja uudestaan. Tomintaterapeutit. Ja joka kierroksella tuli yksi huolehtiva mukaan palavereihin. Lopulta niissä istui 12 ihmistä jotka vaan puhui rauhallisella monotonisella äänellä sillai niinku sympaattisesti. Onneksi omasta toimesti päästiin neurologille. Nyt lapsella lääke, diagnoosi ja koulu ja elämä menee hyvin. Asiantuntijat voi työntää päänsä per***seen!
Tämä johtuu siitä, että asiantuntijoiden työnkuvat on päätetty sellaisiksi, että työn sisältö on arviointia, ei hoitamista. Koneisto koostuu valtavasta määrästä eri asiantuntijaportaita joiden jokaisen on määrä arvioida ja arvioida. Ne tahot on poistettu joiden olisi määrä konkreettisesti auttaa ja hoitaa. Tämä ei ole työntekijöiden vika vaan organisaatio ja järjestelmä on jostain syystä rakennettu tuollaiseksi.
Olen katsellut tätä touhua aika paljon ja tullut siihen tulokseen että rahaa laiteta ennaltaehkäisyyn vaikka se tulisi moninkertaisesti halvemmaksi. Tämä koskee monia yhteiskunnan alueita.
Itselleni tämä näkyy kaikista selviten siinä että olen joutunut päivystyksen ja erikoissairaanhoidon hoidettavaksi asioissa jotka olisi pitänyt kyetä hoitamaan täysin perusterveydenhuollon piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
Monessa kunnassa ei ole sitä kotiapua vaikka pitäisi olla.
Eikä se muutenkaan ole saatavilla nepsylapsen kouluaamuihin vaan ihan eri kriisitilanteisiin.Missään kunnassa ei ole palvelua, jossa lapsia käytäisiin aamulla herättelemässä ja laittamassa kouluun ja päivällä haettaisiin koulusta. Jos kouluikäinen ei kykene tähän edes taksilla, tulee mieleen, että eikö olisi helpointa asua sellaisessa lastenkodissa, jossa on oma koulu. Vaihtoehtoisesti vanhempi hoitaa sen aamulla kouluun ja päivällä pois -homman, mutta tämä on silloin vanhemman oma valinta.
Jos lapsen suurin ongelma on nepsyoireiden vuoksi kouluun meno yksin mutta muuten arki kotona kohtuullisesti sujuu, niin eihän tuollon herranenaikasentään ole mitään järkeä eikä perusteita laittaa lasta lastenkotiin. Mikäli lapsen vanhemmat on ihan tolkun ihmisiä (ei narkkareita tai väkivaltaisia tms) niin lapsen paras paikka on tietenkin kotona. Lastenkodit on valtavan kalliita, kunnan tarjoama apu aamuiksi kotiin olisi hinnaltaan ihan murto-osa lastenkotipaikan kustannuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
MIKSI lähdetään siitä että pitää selvitellä tarkkailemalla ongelmakohtia?
Ja noita konkreettisia työntekijöitä just ei saa, kun kaikki resurssit menee näihin kaffittelijoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
MIKSI lähdetään siitä että pitää selvitellä tarkkailemalla ongelmakohtia?
Ja noita konkreettisia työntekijöitä just ei saa, kun kaikki resurssit menee näihin kaffittelijoihin.
Sun mielestä järkevämpää on laittaa kunnan työntekijät pesemään lapsiperheen vessoja, kun äiti on uupunut ja isä lohnottaa loisena sohvalla? Eikö se pidemmän päälle ole kaikille paras, jos se isä osallistetaan kodin- ja lastenhoitoon eikä, että joku käy ne teidän vessat kerran viikossa tekemässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
MIKSI lähdetään siitä että pitää selvitellä tarkkailemalla ongelmakohtia?
Ja noita konkreettisia työntekijöitä just ei saa, kun kaikki resurssit menee näihin kaffittelijoihin.
Sun mielestä järkevämpää on laittaa kunnan työntekijät pesemään lapsiperheen vessoja, kun äiti on uupunut ja isä lohnottaa loisena sohvalla? Eikö se pidemmän päälle ole kaikille paras, jos se isä osallistetaan kodin- ja lastenhoitoon eikä, että joku käy ne teidän vessat kerran viikossa tekemässä?
Mutta kun se isä ei välttämättä osallistu siltikään vaikka kunnan täti kävisi häntä osallistamassa. On väärin että äiti jätetään uupuneena yksin ja lapset uupuneen äidin kanssa ilman apua ihan vain siksi että isä on muuttunut idiootiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
MIKSI lähdetään siitä että pitää selvitellä tarkkailemalla ongelmakohtia?
Ja noita konkreettisia työntekijöitä just ei saa, kun kaikki resurssit menee näihin kaffittelijoihin.
Sun mielestä järkevämpää on laittaa kunnan työntekijät pesemään lapsiperheen vessoja, kun äiti on uupunut ja isä lohnottaa loisena sohvalla? Eikö se pidemmän päälle ole kaikille paras, jos se isä osallistetaan kodin- ja lastenhoitoon eikä, että joku käy ne teidän vessat kerran viikossa tekemässä?
Mutta kun se isä ei välttämättä osallistu siltikään vaikka kunnan täti kävisi häntä osallistamassa. On väärin että äiti jätetään uupuneena yksin ja lapset uupuneen äidin kanssa ilman apua ihan vain siksi että isä on muuttunut idiootiksi.
Voisko ajatella, että se isukki sitten maksaa sen kotiavun? Miksi veronmaksajien pitää mahdollistaa tuellaan jonkun aikuisen loisiminen?
Miksi oot yh?
Jossei sua silloin hetken huumassa kiinnostanut tuleva vastuunkanto lapsesta niin miksi se nyt olisi yhteiskunnan tehtävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
MIKSI lähdetään siitä että pitää selvitellä tarkkailemalla ongelmakohtia?
Ja noita konkreettisia työntekijöitä just ei saa, kun kaikki resurssit menee näihin kaffittelijoihin.
Sun mielestä järkevämpää on laittaa kunnan työntekijät pesemään lapsiperheen vessoja, kun äiti on uupunut ja isä lohnottaa loisena sohvalla? Eikö se pidemmän päälle ole kaikille paras, jos se isä osallistetaan kodin- ja lastenhoitoon eikä, että joku käy ne teidän vessat kerran viikossa tekemässä?
Mutta kun se isä ei välttämättä osallistu siltikään vaikka kunnan täti kävisi häntä osallistamassa. On väärin että äiti jätetään uupuneena yksin ja lapset uupuneen äidin kanssa ilman apua ihan vain siksi että isä on muuttunut idiootiksi.
Voisko ajatella, että se isukki sitten maksaa sen kotiavun? Miksi veronmaksajien pitää mahdollistaa tuellaan jonkun aikuisen loisiminen?
Tietenkin voisi mutta entä jos ei maksa? Entä jos ei ole rahaa maksaa? Tai ei halua? Väärinhän se on, mutta milläs aikuista miestä pakotat. Kärsijöinä on lapset, ei se mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
MIKSI lähdetään siitä että pitää selvitellä tarkkailemalla ongelmakohtia?
Ja noita konkreettisia työntekijöitä just ei saa, kun kaikki resurssit menee näihin kaffittelijoihin.
Sun mielestä järkevämpää on laittaa kunnan työntekijät pesemään lapsiperheen vessoja, kun äiti on uupunut ja isä lohnottaa loisena sohvalla? Eikö se pidemmän päälle ole kaikille paras, jos se isä osallistetaan kodin- ja lastenhoitoon eikä, että joku käy ne teidän vessat kerran viikossa tekemässä?
Mutta kun se isä ei välttämättä osallistu siltikään vaikka kunnan täti kävisi häntä osallistamassa. On väärin että äiti jätetään uupuneena yksin ja lapset uupuneen äidin kanssa ilman apua ihan vain siksi että isä on muuttunut idiootiksi.
Voisko ajatella, että se isukki sitten maksaa sen kotiavun? Miksi veronmaksajien pitää mahdollistaa tuellaan jonkun aikuisen loisiminen?
Tietenkin voisi mutta entä jos ei maksa? Entä jos ei ole rahaa maksaa? Tai ei halua? Väärinhän se on, mutta milläs aikuista miestä pakotat. Kärsijöinä on lapset, ei se mies.
Voi voi, kannattaisiko miettiä ennemmin avioeroa kuin miten saa ilmaisen piian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
MIKSI lähdetään siitä että pitää selvitellä tarkkailemalla ongelmakohtia?
Ja noita konkreettisia työntekijöitä just ei saa, kun kaikki resurssit menee näihin kaffittelijoihin.
Sun mielestä järkevämpää on laittaa kunnan työntekijät pesemään lapsiperheen vessoja, kun äiti on uupunut ja isä lohnottaa loisena sohvalla? Eikö se pidemmän päälle ole kaikille paras, jos se isä osallistetaan kodin- ja lastenhoitoon eikä, että joku käy ne teidän vessat kerran viikossa tekemässä?
Mutta kun se isä ei välttämättä osallistu siltikään vaikka kunnan täti kävisi häntä osallistamassa. On väärin että äiti jätetään uupuneena yksin ja lapset uupuneen äidin kanssa ilman apua ihan vain siksi että isä on muuttunut idiootiksi.
Voisko ajatella, että se isukki sitten maksaa sen kotiavun? Miksi veronmaksajien pitää mahdollistaa tuellaan jonkun aikuisen loisiminen?
Tietenkin voisi mutta entä jos ei maksa? Entä jos ei ole rahaa maksaa? Tai ei halua? Väärinhän se on, mutta milläs aikuista miestä pakotat. Kärsijöinä on lapset, ei se mies.
Voi voi, kannattaisiko miettiä ennemmin avioeroa kuin miten saa ilmaisen piian?
Trollaatko tahallasi? Tiedät varmasti että avioero hyvin usein pahentaa lasten elämää ja lisää lasten ongelmia kuin elämä laiskan isän kanssa ydinperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on paljon avun tarvetta kaikenlaisissa perheissä, mutta on fakta, että se kaikki maksaa.
Mihin te olisitte valmiita laittamaan verorahoja ja mistä ottamaan pois?
Itse olemme jo 90-luvulta lähtien äänestäneet kokoomusta ja nyt suuremmassa määrin myös persuja.
Olemme itse valinneet, että he hoitavat meidän asioita. Rahaa ei vaan ole kaikille.
Purkaisin sieltä sosiaalihuollosta nämä kalliit tarkkailijakaksikot. Tilalle oikeaa apua.
Päivähoidosta ja koulusta 3/4 sitä kallista byrokratiaa pois. Rahat koulukirjoihin ja opetukseen.
Sosiaalihuollosta kotona käy kolmenlaista porukkaa, useimmiten kaksikkoina ihan turvallisuuden vuoksi. Siellä käy työpari sosiaalityöntekijä ja ohjaaja. Nämä tekevät yleensä palvelutarpeen arvion, jonka jälkeen sossu tekee päätökset perheelle myönnettävistä palveluista. Palvelujen vaikuttavuutta saatetaan välillä käydä arvioimassa mikäli tarvitaan jotain lisäpalveluja tms. Toinen porukka ovat perhetyöntekjät. Perhetyön tarkoituksena on selvitellä perheen dynamiikkaa ja löytää sieltä ongelmakohtia purettavaksi. Esim. jos siellä kotona on uupunut äiti, joka pyörittää koko arkea ja sitä nepsykatrastaan ja sohvalla on joku isäksi tunnustautuva tyyppi, joka ei osallistu, on perhetyön ilmeinen tavoite saada isä osallistumaan. Kolmas porukka on lapsiperheiden kotipalvelu. Nämä ovat käytännön, konkreettisen avun tekijöitä. He voivat hoitaa vauvaa, kun äiti purkaa univelkojaan tai käyttää lapsia vaikkapa ulkona. Kotiapua voi saada maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi esim. 30 tuntia ja on tarkoitettu kriisitilanteisiin. Pysyvästi siellä kodeissa ei ole mahdollista saada palveluja.
MIKSI lähdetään siitä että pitää selvitellä tarkkailemalla ongelmakohtia?
Ja noita konkreettisia työntekijöitä just ei saa, kun kaikki resurssit menee näihin kaffittelijoihin.
Sun mielestä järkevämpää on laittaa kunnan työntekijät pesemään lapsiperheen vessoja, kun äiti on uupunut ja isä lohnottaa loisena sohvalla? Eikö se pidemmän päälle ole kaikille paras, jos se isä osallistetaan kodin- ja lastenhoitoon eikä, että joku käy ne teidän vessat kerran viikossa tekemässä?
MiKSI LÄHTÖKOHTAISESTI lähdetään siitä että vanhemmat on tyhmiä ja paskoja?
Jos perheessä on työssäkäyvät vanhemmat ja paljon sairasteleva lapsi, ei kummankaan vanhemman tarvitse olla tai edes voi olla laiska paska että siinä uupuu.
t. astmalapsen äiti
MLL lastenhoitaja tulee sen kun varaat. Ota vastuu omasta elämästä.