Tyhmää kun maailmassa ei ole yhtään tuntematonta kolkkaa johon lähteä seikkailemaan
Tiedättekö tunteen? Koen kateutta ihmisiä kohtaan joiden kartassa oli valkoinen alue ja he rakensivat aluksen matkatakseen sitä kohti. Miten saada tämä sama tunne nykyihmisenä?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Eipä tarvitse tosiaan mennä kovin paljoa Suomen itärajasta itään, niin on melko lailla koskematonta erämaata, jossa seikkailla.
Ei ole venäläiset ihan joka paikkaan viitsineet maassaan levittäytyä ja teitä rakennella.
Helsinki-pietarijunassa näkee ikkunasta milloin hoidetut metsät ja pihat muuttuvat ryteiköiksi ja rapistuneiksi tiilitaloiksi.
Turha lähteä mihinkään kun saman maiseman näet google street viewistä ilman rahanmenoa ja ryöstetyksi tulemisen pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan aloittaa sulkemalla netti.
Tämä poistaa 99% ahdistuksesta. On älytöntä huomata kuinka kuu pysyy taivaalla, linnut laulavat, aurinko paistaa ja pilvet leijuvat taivaalla vaikka et ole alttiina sille mille kaikki muut ovat alttiina.
Realistisesti, suurin osa niiden kolkkien kävijöistäkin varmaan mietti, että pska reissu, mutta tulipa tehtyä.
Matkusta 50km päähän lähimmästä taajamasta pois valosaasteesta, aseta retkisänky järven jäälle, könyä makuupussiin ja ala tuijottelemaan taivaalle. Ties mitä ihmeitä sitä pääsee näkemään! Kun alkaa nukuttamaan nuku, kun tulee nälkä syö sipsejä, mutta kun olet hereillä silloin katse taivaalle ja olet tutkimusmatkailija. JK. Ihmiset eivät yleensä katso taivaalle, siksi on jäänyt paljon näkemättä.
Suosittelen Susitaipaletta, tuskinpa olet sielläkään käynyt.
Kadehdin 1920-1930 luvuilla eläneitä! Maailma oli jo kyllin moderni, mutta silti vielä täynnä kaikkea jännää. Saatoi lähteä retkikunnan kanssa tutkimusretkelle kaikenlaisiin huikeisiin paikkoihin, joista ei oltu kuultu kuin korkeintaan alkuasukkaiden pelokkaasti kuiskailemissa legendoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin 1920-1930 luvuilla eläneitä! Maailma oli jo kyllin moderni, mutta silti vielä täynnä kaikkea jännää. Saatoi lähteä retkikunnan kanssa tutkimusretkelle kaikenlaisiin huikeisiin paikkoihin, joista ei oltu kuultu kuin korkeintaan alkuasukkaiden pelokkaasti kuiskailemissa legendoissa.
Merimiehetkin saattoivat Elvistellä tuliaisiensa kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin 1920-1930 luvuilla eläneitä! Maailma oli jo kyllin moderni, mutta silti vielä täynnä kaikkea jännää. Saatoi lähteä retkikunnan kanssa tutkimusretkelle kaikenlaisiin huikeisiin paikkoihin, joista ei oltu kuultu kuin korkeintaan alkuasukkaiden pelokkaasti kuiskailemissa legendoissa.
Merimiehetkin saattoivat Elvistellä tuliaisiensa kanssa!
Kyllä! Kristiinankaupungissa on pieni mutta todella mielenkiintoinen vanhaa aikaa henkivä merimuseo, jossa on upeasti tuotu esille tuota wanhan ajan merenkulkua ja kaikkea sitä jännää, mitä skönärit matkoiltaan toivat tänne kaukaiseen Suomeen! On se ollut huikeaa elämää silloin <3
Seikkailuviihteen klassinen aikahan on juuri tuo 1900-luvun alku: Kadonnut maailma, King Kong pääkallosaarineen, Tintin seikkailut ympäri maailmaa, Tarzan jne. Myös Indiana Jones tavoittelee hyvin tämän aikakauden meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko käynyt Amazonin sademetsissä? Täi käynyt Etelä-Navalla? Tai opettele sukeltelemaan ja lähde tutkiskelemaan Isoa valliriuttaa...
Älä opeta isääs naimaan.
Olen sukeltanut vuodesta 81, lisenssi mm vedenalaisen luolaston pelastustöihin dep.ovr 50feet luokassa. Myös painekatsastustyöt ok. Mitkä pahvit sulla on?Ap
Käytöstapakoulu taitaa olla sulle ainakin tuntematon kolkka...
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Susitaipaletta, tuskinpa olet sielläkään käynyt.
Susitaival täytyy tsekata. Kiitos vinkistä. -AP
Apn kanssa samaa mieltä. Ennen 60-70 lukua oli jonkinlainen vapaus tehdä oikeastaan mitä kantti kesti. Purjehtia ja mennä moneen paikkaan ilman sääntöviidakkoja.
Ihmisiäkin alle puolet nykyisestä.
Tuntuu mystiseltä että muovijätettäkään ollut juuri missään.