Lue keskustelun säännöt.
Miksi itsekkyydellä ja epäempaattisuudella on niin huono maine?
17.12.2014 |
Myönnän auliisti olevani itsekäs, en erityisen empaattinen ihminen. Tästä ei ole ollut minulle koskaan mitään haittaa, päin vastoin. Olen hyvä työssäni, minulla on rakastava parisuhde ja ihania ystäviä. Elääni on mallillaan.
Olen itsenäinen, jämäkkä ja itsevarma. Tiedän, mitä haluan, ja toimin määrätietoisesti saavuttaakseni sen. En suostu asioihin, joita en halua tehdä, ja sitten valita jälkeenpäin tai toisen selän takana. Työpaikalla avaan suuni enkä alistu kykytykseen. En uhraudu enkä uhriudu. Olen lojaali ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä ja sivuutan muut. En koskaan anna vanhempieni tai appivanhempieni tulla puolisoni edelle. En menetä yöuniani muiden murheista, joita en voi kuitenkaan korjata.
Minusta muiden itsekkäiden ihmisten kanssa on paljon helpompi toimia kuin kynnysmattojen: voi luottaa siihen, että toinen ajaa omaa etuaan eikä jousta liikaa. Kun toinen sanoo, että asia sopii, ei tarvitse jälkeenpäin arvailla, tarkoittiko hän sitä todella. Tietty määrä empaattisuutta on tarpeen, että ihmisten kanssa voi toimia, mutta liika empaattisuus on aivan yhtä haitallista kuin sairaalloinen itsekkyyskin. En missään tapauksessa haluaisi olla yhtään vähemmän itsekäs kuin olen nyt.
Kommentit (43)
Nyt taitaa mennä käsitteet sekaisin? Empaattisuus ei ole sama asia kuin epäitsekkyys. Suureen empatiakykyyn eli toisen asemaan asettuminen kyky ei tarkoita sitä, että ihminen on kynnysmatto. Oletko tämä toisenkin, itseasiassa viikon takaisen, ketjun aloittaja?
Mielenkiinnosta - surettaako sinua toisen puolesta, jos tämä toinen itkee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 00:32"]
Nyt taitaa mennä käsitteet sekaisin? Empaattisuus ei ole sama asia kuin epäitsekkyys. Suureen empatiakykyyn eli toisen asemaan asettuminen kyky ei tarkoita sitä, että ihminen on kynnysmatto. Oletko tämä toisenkin, itseasiassa viikon takaisen, ketjun aloittaja? Mielenkiinnosta - surettaako sinua toisen puolesta, jos tämä toinen itkee?
[/quote]
En ole Ap, mutta aloitin ketjun joku aika sitten kynnysmattona olemisesta. En ole vastannut tähän ketjuun aiemmin. Minuako tarkoitat? Osaan asettua liiankin hyvin toisen ihmisen asemaan, mutta , jos itkemistä käytetään vain saadakseen jotakin menemään oman tahdon mukaan ja muiden tahdon vastaisesti, niin luonnollisesti se on väärin.
Itse ajattelen empaattisuuden vaativan älykkyyttä. On helppoa olla ajattelematta muita. Paljon vaikeampaa on miettiä omien tekojen seurauksia siitä näkökulmasta, mitä ne toisille aiheuttavat. Minusta empaattisuus on ihmisenä olemisen hinta, jokaisella on vastuu muidenkin kuin vain itsensä hyvinvoinnista, myös vieraiden ihmisten.
Miellän itseni hyvin empaattiseksi. Kiinnyn vieraiden lapsiin, esimerkiksi oppilaisiini, nopeasti ja syvästi. Otan heidät omikseni. Välitän myös aikuisten hyvinvoinnista. En silti pidä itseäni kynnysmattona. En esimerkiksi suostu anoppini syyllistäviin pyyntöihin vaan pidän häntä aikuisena ja terveenä ihmisenä, joka on vastuussa omista tunteistaan. Empaattisuus onkin aivan eri asia kuin kiltteys. Kiltteys muodostuu negatiivisista tunteista kuten syyllisyydestä ja häpeästä. Empaattisuus, myötätunto ja välittäminen ovat positiivisia asioita, jotka tekevät ihmisestä viisaan.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 12:22"]
Varmasti kaikki aiheuttavat elämäänsä aikana haittaa tai vahinkoa muille olivat he itsekkäitä tai epäitsekkäitä. Se on väistämätöntä, kun elämme sosiaalisessa todellisuudessa. Koetan tietysti olla aiheuttamatta tarpeetonta kärsimystä, mutta aina sitä ei voi välttää. Varmasti jotkut sukulaisenikin loukkaantuivat, kun seuransa ei minulle kelvannut, mutta ei se ole mikään syy tehdä heille mieliksi. Se, että joku loukkaantuu, ei vielä tarkoittaa, että on toimittu väärin. -ap
[/quote]
Kaikkia ei tietenkään voi miellyttää eikä tarvitsekaan. Omasta kokemuksestani tiedän kuitenkin, että epäempattiset ja itsekkäät ihmiset satuttavat lähimmäisiään useammin kuin epäitsekkäät ja empaattiset. Siksi itse pysyttelen heistä mahdollisuuksien mukaan loitolla. En kaipaa elämääni "ystäviä", jotka eivät olekaan tukenani tositilanteessa.
Minulle tarpeettomaan kärsimykseen kuuluu myös se, jonka aiheuttavat itsekkäät ja epäempaattiset henkilöt käytöksellään. Jos voin valita niin valitsen olla kaukana heistä välttääkseni heidän aiheuttamansa mielipahan.
#27
Kuka vapaaehtoisesti ryhtyy itsekkääksi ja epäempaattiseksi tiedetyn ystäväksi, ellei itse ole samanlainen? Yleensä sellaiseksi päädytään vain siksi, että luonteenpiirteet tulevat esille vasta kun on jo ystävystytty. Sitä ennen ollaan vieraskoreaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 00:19"]
Kuka vapaaehtoisesti ryhtyy itsekkääksi ja epäempaattiseksi tiedetyn ystäväksi, ellei itse ole samanlainen?
[/quote]
Ilmeisen moni. Minulla ei ole koskaan ollut pulaa ystävistä empaattisuuden koko kirjolta. Jämäkkyyttäni ja rehellisyyttäni arvostetaan. En pelaa sosiaalisia pelejä ja tarkoitan, mitä sanon. Kun arvostan toista ihmistä, haluan osoittaa sen. Minulla on myös muita ominaisuuksia, joita ystävässä arvostetaan: älykkyyttä, keskustelutaitoa, anteliaisuutta ja huumorintajua. -ap
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 00:19"]
Kuka vapaaehtoisesti ryhtyy itsekkääksi ja epäempaattiseksi tiedetyn ystäväksi, ellei itse ole samanlainen?
[/quote]
Ilmeisen moni. Minulla ei ole koskaan ollut pulaa ystävistä empaattisuuden koko kirjolta. Jämäkkyyttäni ja rehellisyyttäni arvostetaan. En pelaa sosiaalisia pelejä ja tarkoitan, mitä sanon. Kun arvostan toista ihmistä, haluan osoittaa sen. Minulla on myös muita ominaisuuksia, joita ystävässä arvostetaan: älykkyyttä, keskustelutaitoa, anteliaisuutta ja huumorintajua. -ap
[/quote]
Jos olet antelias, et kuulosta itsekkäältä. Yleensä se ei mene yksi yhteen. Toisaalta voihan anteliaisuutesi olla laskelmoitua. Tai sitten et ole antelias, mutta koet olevasi.
Mutta onhan nämä näitä eli about 90% ihmisistä ajattelee olevansa tavallista älykkäämpiä, taitavia kuskeja ja hauskoja ;)
Itse pidän itsekkyyttä ihan terveenä piirteenä, mutta sosiaalisena typeryytenä sitä, jos ei osaa olla loukkaamatta muita. Se, ettei loukkaa kanssaeläjiä, on hyvin helppoa. Sitten, jos siinä ei onnistu, voi hyvin pyytää anteeksi. On aina aiheellista pyytää anteeksi, jos loukkaa. Ei se silti tarkoita, että pitäisi kenenkään lapsia hoitaa, jos ei lapsista pidä. Sosiaalisesti älykäs osaa silti hoitaa tilanteen siten, ettei kenellekään jää huono mieli.
Itse en ole sosiaalisesti älykäs, mutta se on mielestäni hieno piirre. Olen hyvin empaattinen, mutta minua eivät pienet murheet hetkauta. Autan työkseni ihmisiä, jotka kärsivät puutteesta esimerkiksi Syyriassa tai Filippiineillä, mutta suomalaisten sossupossujen murheet eivät minua jaksa liikuttaa. Täällä on asiat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten todettua olen itsekäs sanan alkuperäisessä merkityksessä: asetan omat tarpeeni, tavoitteeni ja arvoni etusijalle. En ole antelias, koska kokisin sen velvollisuudekseni, tai mistään altruistisesta syystä. Minusta on vain mukavaa olla antelias ystävieni kohtaan. Se, että tarjoan ystävälle päivällistä, tuottaa minulle todella paljon mielihyvää. Ja saan sitä paitsi ystävyyssuhteistani niin paljon, että tuntuu vain oikealta yrittää osoitaa sitä jotenkin. -ap
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:24"]
Henkisestikin voi vahingoittua pysyvästi, eikä se tarkoita sitä, että ihminen loukkaantuu, vaan esimerkiksi traumatisoitumista. Tarkoitan, oletko käyttänyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa esimerkiksi?
[/quote]
En tietoisesti. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 22:06"]
Voitko antaa jonkin esimerkin siitä, miten itsekkyytesi käytännössä ilmenee?
[/quote]
Jos löydän irtorahaa kadulta, pidän sen itse enkä vie poliisilaitokselle. En osallistu koskaan sukuni juhliin, koska en ole kiinnostunut sukulaisistani lähintä perhettäni lukuunottamatta. En ota koskaan hoitoon ystävieni lapsia, koska en pidä lasten hoitamisesta. En teeskenetele pitäväni ihmisistä, joista en pidä. En kursaile ruokapöydässä. En pyydä anteeksi, jos en ole tehnyt mitään väärää. -ap
[/quote]
ei tää nyt niin itsekkäältä vaikuta. itsekin toimin just noin, tosin minulle suku on kyllä tärkeä. Ja otan naapurin lapsen hoitoon, jos vastaavasti oma lapsi voi mennä sinne, kun minulla on menoa. Miksi ihmeessä pitäisikään pyytää anteeksi, jos ei ole tehnyt väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 00:32"]Nyt taitaa mennä käsitteet sekaisin? Empaattisuus ei ole sama asia kuin epäitsekkyys. Suureen empatiakykyyn eli toisen asemaan asettuminen kyky ei tarkoita sitä, että ihminen on kynnysmatto. Oletko tämä toisenkin, itseasiassa viikon takaisen, ketjun aloittaja?
Mielenkiinnosta - surettaako sinua toisen puolesta, jos tämä toinen itkee?
[/quote]
En ole muistaakseni aloittanut kynnysmattoudesta ketjua, vaikka sitä välillä puhunkin.
En osaa oikein vastata kysymykseesi. Toisen itku ei itsessään herätä minussa surua, mutta jos tiedän, miksi toinen on surullinen, ja syy koskettaa minua, saatan kyllä surra mukana. Onko tämä ei asia? -ap
Epäitsekkyys ja empaattisuus ovat eri asiaoita kuin kynnysmattona toimiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kysymykseen vastaus:
Itsekäs ihminen toimii ongelmatilanteissa tavalla, joka usein on muiden samassa tilanteessa mukana olevien kannalta vahingollista. Itsekäs ihminen tuttavana, ystävänä tai työkaverina on siis riski.
Epäempaattinen ihminen ei huomioi toisen tunteita eikä välttämättä edes hyvinvointia. Siitä seuraa mielipahaa ja joskus myös ihan konkreettista haittaa hänen lähipiirilleen. Riittävän epäempaattinen voi poistua onnettomuuspaikalta siksi, ettei tunne tarpeelliseksi auttaa onnettomuuden uhria. Tämä tapahtuu myös kohteen ollessa lapsi.
Itsekkäistä ja epäempaattisista ihmisista ei siis pidetä siksi, että he pitkän ajan kuluessa aivan varmasti aiheuttavat mielipahaa ja mahdollisesti suurempaakin haittaa ympäristölleen. Psykopaatit ja sosiopaatit ovat itsekkäitä ja epäempaattisia.
Miehiltähän nimenomaan odotetaan tuollaista käytöstä ja siihen kannustetaan. Kun nainen käyttäytyy samoin, on hän vaikea ihminen...
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 06:24"]
Miehiltähän nimenomaan odotetaan tuollaista käytöstä ja siihen kannustetaan. Kun nainen käyttäytyy samoin, on hän vaikea ihminen...
[/quote]
Tämä on niin totta. Miehille on ihan normaalia "elää omaa elämäänsä", ja mies, joka jatkuvasti kuulostelisi, että "miltä susta nyt tuntuu" olisi vain vitsin aihe. Mies suunnittelee elämänsä isot raamit ja arjen tekemisensä omien intressiensä mukaisesti, ja jos hänelle sopii, hän voi kuunnella muita, auttaa jossain asiassa jne. Jos hän noin tekee, lähipiirin naiset ovat ihan lääpällään, että onpa mahtavan empaattinen mies, mutta naiselle tuo on normihommaa. Jos nainen sanoisikin, että en kyllä nyt ehdi millään juttelemaan tuosta, minulla on omaa menoa, niin johan oli kylmä akka. Ehkä olen jotenkin katkera sitten, mutta minusta on oikeasti väärin, että jos mies silloin tällöin käy lapsen kanssa puistossa, hän on heti Vuoden Isä, kun taas naisen kohdalla ajateltaisiin, että liian harvoin käy tai ainakin lapsi on väärin puettu. Mielestäni naiset ovat kuitenkin iso osa tuota ongelmaa. Itsehän palvovat miehiä, jotka edes silloin tällöin suostuvat kuuntelemaan, auttamaan tms. Joskin minusta toisen hyvistä tekemisistä saisi reilusti kiittääkin, mutta miesten kohdalla tuo lähenee joskus jo ylimaallista ihailua, ja nainen ei sitä kiitosta kyllä kuule.
Ap hyvä. Olet liian itsekäs ja epäempaattinen vasta, kun aiheutat muille haittaa käytökselläsi. Eli, oletko pärjännyt elämässäsi muiden kustannuksella tai aiheuttanut vahinkoa muille? Jos et, et ole liian itsekäs tai epäempaattinen. Jos olet, en voi arvostaa ominaisuuksiasi.
Varmasti kaikki aiheuttavat elämäänsä aikana haittaa tai vahinkoa muille olivat he itsekkäitä tai epäitsekkäitä. Se on väistämätöntä, kun elämme sosiaalisessa todellisuudessa. Koetan tietysti olla aiheuttamatta tarpeetonta kärsimystä, mutta aina sitä ei voi välttää. Varmasti jotkut sukulaisenikin loukkaantuivat, kun seuransa ei minulle kelvannut, mutta ei se ole mikään syy tehdä heille mieliksi. Se, että joku loukkaantuu, ei vielä tarkoittaa, että on toimittu väärin. -ap
Loukkaantuminen ja vahingoittuminen ovat keskenään aika eri asiat....
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 23:02"]
Jämäkkyys on hyvä termi, 18. Ainakin se on salonkikelpoisempi kuin itsekkyys, vaikka molemmissa on kysymys omien rajojen puolustamisesta, omien arvojen seuraamisesta ja lopulta oikeudenmukaisuudesta. On väärin antaa periksi silloin, kun muut tallovat varpaille.
16 puhui minäminä-ihmisistä halventavaan sävyyn. Minä olen ihan mielelläni minäminä-ihminen eli sellainen, joka on "oman elämänsä tärkein henkilö" (kiitos, 4), kantaa suurinta moraalista vastuuta itsestään, seuraa omia arvojaan ja periaatteitaan, ottaa vastuuta omasta onnellisuudestaan ja katsoo, että saa sen mitä ansaitsee.
En usko "joustamiseen" eli siihen, että joku antaa periksi, jotta toinen saa tahtonsa läpi. Oikeudenmukaista on neuvotella ratkaisu, jossa kaikki kokevat voittavansa. Yleensä sellainen voidaan saavuttaa. Joustavista ihmiistä pidetään työpaikalla, koska he eivät vaadi mitään vastineeksi siitä, että suostuvat johonkin. Jos pidät kirjaa ja varmistat, että saat itse vastaavan hyödyn myöhemmin, olet äkkiä "hankala ihminen". -ap
[/quote]
Olet kyllä täysin oikeassa!
T:18