Lue keskustelun säännöt.
Miksi itsekkyydellä ja epäempaattisuudella on niin huono maine?
17.12.2014 |
Myönnän auliisti olevani itsekäs, en erityisen empaattinen ihminen. Tästä ei ole ollut minulle koskaan mitään haittaa, päin vastoin. Olen hyvä työssäni, minulla on rakastava parisuhde ja ihania ystäviä. Elääni on mallillaan.
Olen itsenäinen, jämäkkä ja itsevarma. Tiedän, mitä haluan, ja toimin määrätietoisesti saavuttaakseni sen. En suostu asioihin, joita en halua tehdä, ja sitten valita jälkeenpäin tai toisen selän takana. Työpaikalla avaan suuni enkä alistu kykytykseen. En uhraudu enkä uhriudu. Olen lojaali ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä ja sivuutan muut. En koskaan anna vanhempieni tai appivanhempieni tulla puolisoni edelle. En menetä yöuniani muiden murheista, joita en voi kuitenkaan korjata.
Minusta muiden itsekkäiden ihmisten kanssa on paljon helpompi toimia kuin kynnysmattojen: voi luottaa siihen, että toinen ajaa omaa etuaan eikä jousta liikaa. Kun toinen sanoo, että asia sopii, ei tarvitse jälkeenpäin arvailla, tarkoittiko hän sitä todella. Tietty määrä empaattisuutta on tarpeen, että ihmisten kanssa voi toimia, mutta liika empaattisuus on aivan yhtä haitallista kuin sairaalloinen itsekkyyskin. En missään tapauksessa haluaisi olla yhtään vähemmän itsekäs kuin olen nyt.
Kommentit (43)
Epäempaattisuus on hyvä asia, kunhan nyt ei ihan tunteeton ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä että on itselleen rehellinen. Minkäkin olen itsekäs. Minä olen elämäni tärkein ihminen. En kylläkään nauti toisten alistamisesta. En pidä valehtelusta ja pyrin olemaan mahdollisimman rehellinen. Minulla on omatunto, enkä halua elää niin että se kolkuttelee.
Jollain tavalla olen empaattinen ja jollain en.
Epäempaattinen ihminen ei kykene asettumaan toisen asemaan -> huono sosiaalisesti.
Huh, kuvaus kuulostaa ihan minulta! Olen ehkä hieman uhrautuvaisempi, välillä mietin että pitäis sanoa useammin ei.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:51"]
Epäempaattinen ihminen ei kykene asettumaan toisen asemaan -> huono sosiaalisesti.
[/quote]
En ole niin epäempaattinen, ettenkö ymärtäisi ihmisten tunteita. Olen sosiaalisesti aivan riittävän taitava ja persoonana pidettävä, vaikka sitten vähän jörököllimäisellä tavalla. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko ap saanut kasvaa tuollaisena rauhassa? Tunnistan itsestäni monia samoja piirteitä ja mulle on pienestä asti todella voimakkaasti tuotu esille, että ne ovat paha juttu ja tuollainen ei saa olla. Lopputuloksena tunnen hirveää syyllisyyttä jos toimin itsekkäästi tai edes ajattelen itsekkäästi. Olen siis näennäisesti kiltti ja uhrautuva ja sisimmässäni ärsyyntynyt toiminnastani.
Empaattisuus on minulle kyllä luontaisempaa, ei mene minusta itsekkyyden kanssa mitenkään käsikädessä.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 21:24"]
Ootko ap saanut kasvaa tuollaisena rauhassa?
[/quote]
Kyllä, koska olen mies. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis, varmaan moni tuntee ihan samalla tavalla. Monia (etenkin naisia) opetetaan siihen, että omien tarpeiden laittaminen etusijalle on väärin. Tämän seurauksena jotkut käyttävät koko elämänsä etsien vain uusia ihmisiä, joiden tarpeet asettaa omiensa edelle. Sitten keski-ikäisenä havahdutaan siihen, että elämä on lipunut ohitse eikä näytä yhtään sellaiselta kuin itse pitäisi.
Minulle on ollut nuoresta pitäen selvää, että tulen elämään tämän lyhyen elämän juuri niin kuin itse haluan. -ap
Mun mielestä tervettä ja hyvää ajattelua ap:lla ja antaa paljon ajattelemisen aihetta! Toki noilla näkemyksillä voi päätyä varsinaisen kusipään rooliinkin, jos haalii ympärilleen alistumaan taipuvaisia ihmisiä.
Mutta ei terveesti itsekäs välttämättä ole epäempaattinen, siitä oon eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko antaa jonkin esimerkin siitä, miten itsekkyytesi käytännössä ilmenee?
En lukenu kuin aloituksen, mutta kolmas piirre tuohon olisi varmasti tyhmyys. Tai äidinkielen osaamattomuus. Tiedätkö oikeasti mitä itsekkyys ja epäempaattisuus=empatian puute tarkoittavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 22:06"]
Voitko antaa jonkin esimerkin siitä, miten itsekkyytesi käytännössä ilmenee?
[/quote]
Jos löydän irtorahaa kadulta, pidän sen itse enkä vie poliisilaitokselle. En osallistu koskaan sukuni juhliin, koska en ole kiinnostunut sukulaisistani lähintä perhettäni lukuunottamatta. En ota koskaan hoitoon ystävieni lapsia, koska en pidä lasten hoitamisesta. En teeskenetele pitäväni ihmisistä, joista en pidä. En kursaile ruokapöydässä. En pyydä anteeksi, jos en ole tehnyt mitään väärää. -ap
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 22:10"]
En lukenu kuin aloituksen, mutta kolmas piirre tuohon olisi varmasti tyhmyys. Tai äidinkielen osaamattomuus. Tiedätkö oikeasti mitä itsekkyys ja epäempaattisuus=empatian puute tarkoittavat?
[/quote]
Miten viehättävästi ja tahdikkaasti esitetty kysymys. Valaise toki meitä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä miten empaattisuus ja epäitsekkyys tekisi ihmisestä kynnysmaton. Empaattinen ihminen osaa huomioida muut, ja tuoda omat eriävät mielipiteensä julki loukkaamatta toista, neuvotellen ja ymmärtäen samalla myös sen toisen kannan. ei se tarkoita sitä että siitä omasta mielipiteestä tai mielihalusta pitäisi luopua, ei se ole empatiaa. epäempaattinen ja itsekäs ei ymmärrä tätä, vaan laukoo totuuksiaan päin naamaa, eikä kykene joustamaan, koska minäminä musta tuntuu minä haluan.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 22:30"]
En kyllä ymmärrä miten empaattisuus ja epäitsekkyys tekisi ihmisestä kynnysmaton. Empaattinen ihminen osaa huomioida muut, ja tuoda omat eriävät mielipiteensä julki loukkaamatta toista, neuvotellen ja ymmärtäen samalla myös sen toisen kannan. ei se tarkoita sitä että siitä omasta mielipiteestä tai mielihalusta pitäisi luopua, ei se ole empatiaa. epäempaattinen ja itsekäs ei ymmärrä tätä, vaan laukoo totuuksiaan päin naamaa, eikä kykene joustamaan, koska minäminä musta tuntuu minä haluan.
[/quote]
Asia ei ole noin mustavalkoinen. Vertasin itsekästä ihmistä kynnysmattoon, mutta kaikki eivät kuulu jompaan kumpaan näistä ryhmistä.
Yleensä työyhteisöissä arvostetaan mukavia ja helppoja työkavereita, jotka sanovat aina kyllä ja ottavat mielellään vastuuta muiltakin. Minua tämä risoo, sillä näen kyllä joistakin tällaisista ihmisistä, että he eivät vain osaa sanoa ei. Minulle ei ole luonnollista ja helppoa ajaa toisen ihmisen etua omani vastaan, joten on parempi, että ihmiset pitävät itse puoliaan. En halua joutua arvailemaan, tekeekö joku pyytämäni asian mielellään (eli vahvistaako se suhdettamme) vai vasten tahtoaan (jolloin se heikentää suhdettamme). On reilumpaa vain sanoa, ettei halua tai pysty. Kunnioitan kyllä toisen tahtoa, kun se selvästi ilmaistaan.
Seurustelukumppanina tällainen ihminen olisi täysin mahdoton. -ap
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 21:42"]
Mutta siis, varmaan moni tuntee ihan samalla tavalla. Monia (etenkin naisia) opetetaan siihen, että omien tarpeiden laittaminen etusijalle on väärin. Tämän seurauksena jotkut käyttävät koko elämänsä etsien vain uusia ihmisiä, joiden tarpeet asettaa omiensa edelle. Sitten keski-ikäisenä havahdutaan siihen, että elämä on lipunut ohitse eikä näytä yhtään sellaiselta kuin itse pitäisi.
Minulle on ollut nuoresta pitäen selvää, että tulen elämään tämän lyhyen elämän juuri niin kuin itse haluan. -ap
[/quote]
Olet niin oikeassa! Oma terapiani on tähdännyt pahasta olosta hyvään oloon. Muiden miellyttämisestä omien tunteiden tunnistamiseen, jämäkkyyteen.
Perheeni on kaikki kaikessa. Sukulaiset ovat toissijaisia.
Muille sanoessani ei, olen saanut pahanilmanlinnut liikkeelle. Olen jopa niin paha, että sitä itketään koko suku läpi:D Siellä on ollut keksittyinä myös hyvin hämilleen pistäviä asioita.
Itseasiassa sanoin vain, etten ole valmis tapaamaan vierasta ihmistä(nähnyt pinnallisesti ehkä 5 kertaa 5v. aikana), sillä olin loukkaantunut raskausuutiseni levittämisestä. Kun siitä heräsi saatanallinen farssi ja painostus, niin kerroin tuon juoruilijan miehelle sitten, että olen valmis näkemään tuon ihmisen, kun aikaa hieman kuluu. Luulin asian olevan viimeistään tällä selvitetty, kun nätisti selitin asiat. En pitänyt asiaa niin isona, kuin miksi se maalattiin, mielestäni oli itsestäänselvää, että aikuinen ihminen päättää itse suhteistaan ym.
No, minua yritettiin pakottaa muottiin. Selitin asian yhä uudestaan nätisti, puhelimitse, kasvotusten, puheeni oli kuin ilmaa.
Syytöksiä oli myös rutkasti mukana. Ei otettu asioista selvää, sillä silloinhan olisi jouduttu näkemään oma keskenkasvuinen käytös ja varmasti häpeällistä myöntää olleensa väärässä.
Minua syyllistettiin asioista, joiden hyväksi olin toiminut!!!
Kukaan ei kuitenkaan ollut kiinnostunut faktoista, vaan niistä pahoista juoruista. Ne oli helpompi uskoa. Olihan vastassani suvussa kauan ollut nainen ja minä muutaman vuoden "tunnettuna".
Ne vaikeat asiat mitkä kerroin avoimesti lätkäistiin päin kasvojani, huomasin etteivät he olleet aidosti edes kiinnostuneita asioistani, kunhan saivat "kiltin tytön syndroomasta kärsineen"helpon syypään.
Tämä kertoo niistä ihmisistä paljon ja uskon heillä olevan muitakin ongelmia.
Olen toistanut useaan otteeseen, että en halua elää draamaa, vaan omaa rauhallista, seesteistä elämääni.
Kun se ei laumahysteriaan auttanut, mieheni antoi "porttikiellon" heille. Olihan hän nähnyt koko episodin alusta asti. Sekä ollut mukana.
Ehkä huvittavinta oli se, ettei kukaan halunnut uskoa mieheni olevan täysin samaa mieltä kanssani, vaan hän oli minun tyranniani alla voimaton! :D Olen aiemmassa parisuhteessa ollut se väkivallan uhri, joten olen kyllä arvostanut ja kehunut kiltin ja fiksun nykyisen mieheni taivaisiin.
Arvostukseni muutamiin ihmisiin laski kuin lehmän häntä ja olen siitä hyvin pettynyt. Halusinhan uskoa heidän olevan henkisesti kehittyneitä, hyväätahtovia ihmisiä.
En koe voittaneeni asiassa. Olisin voittaja, jos ympärilläni olisi fiksuja ihmisiä.
Olen sitä mieltä, että se on teidän ainutkertainenoma elämänne ja te itse vastaatte hyvinvoinnistanne. Lopettakaa selän takana kyräily. Yrittäkää keskustella kehittävästi, nätisti, mutta kuitenkin suoraan osapuolien kanssa, vaikka muutamankin kerran(jos täytyy päätä hakata seinään), mutta jos ei mene perille, niin te ette voi muuttaa ihmisiä, joko he arvostavat ja tahtovat hyvää ja kaikilla on hyvä olla. Tai sitten ei ja kannattaa irrottaa ote ja keskittyä elämään sitä arvokasta elämäänne.
Sitä se onnellisuus on nähdä radikaalisti asiat ja tehdä oikeat päätökset.
Elämä on valintoja. Te itse vastaatte, jotta valinnoista saatte tyydyttävemmän elämän.
Millä perusteella olet mielestäsi epäempaattinen? Nuo mainitsemasi jutut liittyvät minusta enemmän itsekkyyteen kuin epäempaattisuuteen, joka ei - kuten 11 totesi - välttämättä kulje käsi kädessä.
Jämäkkyys on hyvä termi, 18. Ainakin se on salonkikelpoisempi kuin itsekkyys, vaikka molemmissa on kysymys omien rajojen puolustamisesta, omien arvojen seuraamisesta ja lopulta oikeudenmukaisuudesta. On väärin antaa periksi silloin, kun muut tallovat varpaille.
16 puhui minäminä-ihmisistä halventavaan sävyyn. Minä olen ihan mielelläni minäminä-ihminen eli sellainen, joka on "oman elämänsä tärkein henkilö" (kiitos, 4), kantaa suurinta moraalista vastuuta itsestään, seuraa omia arvojaan ja periaatteitaan, ottaa vastuuta omasta onnellisuudestaan ja katsoo, että saa sen mitä ansaitsee.
En usko "joustamiseen" eli siihen, että joku antaa periksi, jotta toinen saa tahtonsa läpi. Oikeudenmukaista on neuvotella ratkaisu, jossa kaikki kokevat voittavansa. Yleensä sellainen voidaan saavuttaa. Joustavista ihmiistä pidetään työpaikalla, koska he eivät vaadi mitään vastineeksi siitä, että suostuvat johonkin. Jos pidät kirjaa ja varmistat, että saat itse vastaavan hyödyn myöhemmin, olet äkkiä "hankala ihminen". -ap
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 22:52"]
Millä perusteella olet mielestäsi epäempaattinen? Nuo mainitsemasi jutut liittyvät minusta enemmän itsekkyyteen kuin epäempaattisuuteen, joka ei - kuten 11 totesi - välttämättä kulje käsi kädessä.
[/quote]
Tästä oli ketju muistaakseni toissapäivänä. Ilmeisesti hyvin empaattinen ihminen on valmis tekemään itselleen vastenmielisiä asioita vain estääkseen jonkun loukkaantumisen tai pahan mielen. Hyvin voimakkaasti empaattiselle ihmiselle tunteet ovat tärkeitä ja tosia, ja pahan mielen ehkäiseminen on prioriteetti. Minä en tee näin. -ap
Siis terve itsekkyys on eriasia kuin muita hyväksikäyttävä itsekkyys.