Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaduttaa, kun en tehnyt lapsia
17.12.2014 |
Tuli mieleen tuosta, että joku harmittelee lapsiaan.
Että ihmisiä voi alkaa kaduttaa mitkä elämänvalinnat tahansa. Minulle suurin virhe oli jättää lapset tekemättä! Olin pitkälle yli kolmekymppiseksi asti vakaumuksellinen vela, kunnes rakastuin uuteen mieheen, joka tykkäsi lapsista. Aloin itsekin ajatella pikku hiljaa toisin. Alettiin yrittää omaa, kun olin 38-vuotias. Ei onnistunut luomusti, eikä hoidoilla. Kun olin 41-vuotias, meille tuli ero, mies otti nuoremman, jonka kanssa hänellä nyt on kaksi lasta. Mitä minulla on nyt, 45-vuotiaana... Tyhjä koti, liikaa aikaa ja tilaa ihmetellä, tätäkö mun elämäni on hautaan asti. Juu, saan matkustella ja juhlia ja ostaa mitä haluan, mutta kun sitä on tehny koko aikuisikänsä sekin tylsistyttää.
Ei kaikille veloilla tietystikään näin käy. Mutta osalle käy. Tunnen samoin ajattelevia kypsällä iällä mieltään muuttaneita kaksi muutakin. Tämä lohdutuksena niille äideille, joita harmittaa oman ajan puute ja jatkuva lapsiperhearki: voisi hyvin olla, että jos teillä ei niitä lapsia olisi, saattaisitte katua sitten puolestaan sitä!
Kaikkea hyvää äideille ja lapsettomille, koetetaan muistaa se, että oma elämä ei ole sama asia kuin kaikkien muiden elämä ja jokaisella on oikeus omiin ratkaisuihinsa ja tunteisiinsa.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:41"]En jaksanut muita vastauksia lukea, mutta niinhän se on, että aina sitä toisen elämää kadehditaan. Vaikka sinä ap nyt olisitkin halunnut niitä lapsia, niin muista, että ei se olisi ollut koko ajan hauskaa ja mukavaa. Olisit sinäkin varmaan jossain vaiheessa haaveillut siitä lapsettomasta elämästä, kun se lapsi kirkuu ruokakaupassa tai on muuten ärsyttävällä tuulella. Jos olisit silloin nuorempana "vastoin tahtoasi" lisääntynyt, niin itkuhan siitä olisi tullut. Olisit varmaan koko elämäsi sitä katunut. Helppo sitä on nyt tässä iässä sitä sitten katua.
Ja haluatko sinä oikeasti niitä lapsia edes? Se miehesi niitä halusi ja ehkä koit halua tyydyttää miestäsi? Minäkään en koe haluavani lapsia milloinkaan, mutta oma mieheni on todella lapsirakas ja haluaisi lapsia. Välillä on ruvennut ajatus houkuttelemaan, mutta sitten tajuan, että tekisin sen vain mieheni puolesta. Jotta hän saisi ne hänen kovasti kaipaamansa lapset ja meillä olisi sitten se miehen kaipaama perhe. Mutta onneksi ajattelen järkevästi ja tiedostan sen, että ei ne lapset tätä liittoa parantaisi. Jos meille sitten ero tulisi, niin miten minä jaksaisin niiden lasten kanssa, kun en alunperinkään ole itse ollut äitiydestä kiinnostunut. Ei ne lapset ole mikään liima, joka pitää suhteen elossa. Päinvastoin - tosi monihan eroaa nimenomaan lapsen ollessa pieni. Lapset ovat kova pala suhteelle, vaikka toisin usein ajatellaankin.
Mitäs jos vaikka viettäisit paljon aikaa lapsiperheiden kanssa? Tarjoa lapsille yökylää välillä, niin pääset nauttimaan lapsista ja vanhemmat saavat omaa aikaa hetkeksi. Eihän se vieras lapsi oma ole, mutta tässä tapauksessa pääset nauttimaan lasten parhaista puolista etkä joudu olemaan paikalla niinä huonoina hetkinä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:41"]En jaksanut muita vastauksia lukea, mutta niinhän se on, että aina sitä toisen elämää kadehditaan. Vaikka sinä ap nyt olisitkin halunnut niitä lapsia, niin muista, että ei se olisi ollut koko ajan hauskaa ja mukavaa. Olisit sinäkin varmaan jossain vaiheessa haaveillut siitä lapsettomasta elämästä, kun se lapsi kirkuu ruokakaupassa tai on muuten ärsyttävällä tuulella. Jos olisit silloin nuorempana "vastoin tahtoasi" lisääntynyt, niin itkuhan siitä olisi tullut. Olisit varmaan koko elämäsi sitä katunut. Helppo sitä on nyt tässä iässä sitä sitten katua.
Ja haluatko sinä oikeasti niitä lapsia edes? Se miehesi niitä halusi ja ehkä koit halua tyydyttää miestäsi? Minäkään en koe haluavani lapsia milloinkaan, mutta oma mieheni on todella lapsirakas ja haluaisi lapsia. Välillä on ruvennut ajatus houkuttelemaan, mutta sitten tajuan, että tekisin sen vain mieheni puolesta. Jotta hän saisi ne hänen kovasti kaipaamansa lapset ja meillä olisi sitten se miehen kaipaama perhe. Mutta onneksi ajattelen järkevästi ja tiedostan sen, että ei ne lapset tätä liittoa parantaisi. Jos meille sitten ero tulisi, niin miten minä jaksaisin niiden lasten kanssa, kun en alunperinkään ole itse ollut äitiydestä kiinnostunut. Ei ne lapset ole mikään liima, joka pitää suhteen elossa. Päinvastoin - tosi monihan eroaa nimenomaan lapsen ollessa pieni. Lapset ovat kova pala suhteelle, vaikka toisin usein ajatellaankin.
Mitäs jos vaikka viettäisit paljon aikaa lapsiperheiden kanssa? Tarjoa lapsille yökylää välillä, niin pääset nauttimaan lapsista ja vanhemmat saavat omaa aikaa hetkeksi. Eihän se vieras lapsi oma ole, mutta tässä tapauksessa pääset nauttimaan lasten parhaista puolista etkä joudu olemaan paikalla niinä huonoina hetkinä.
[/quote] mitä jos miehesi jättää sinut, kun ei saa perhettä kanssasi. Taoii jos teet lapsen, niin miksi haluaisit omia lapsen itsellesi, etkä antaisi sitä isälleen. Nämä 2 kysymystä tuli mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:36"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:34"] [quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:30"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:22"] [quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:15"] Perhe=rakkaus. Velojen elämä on loppupeleissä varmaan aika tyhjää. Paitsi, jos teillä on näin Suomen oloissa harvinaisen yhtenäinen suku. [/quote] Ei mun elämä ainakaan ole, ystäviä on sekä läheinen suku. Neljä sisarusta ja neljän lapsen täti, kyllä siinä on puuhaa kanssa riittänyt :DD mutta lapsethan ne vasta mun elämästä hyvän tekiskin, eiks niin? [/quote] Ei lapset vaan perhe (oma lauma :D). Mun olis vaikea kuvitella elämääni ilman mun sukua, joka olis huomattavasti pienempi, jos kaikki olisivat ryhtyneet veloiksi. Ihmisiä, jotka huolehtii, välittää ja rakastaa mua. Turvaverkko. [/quote] Mutta mitä jos jokainen heistä olis vela, rakastaisitko tai arvostaisitko heitä vähemmän koska heillä ei ole lapsia? Ajattelitko että jokainen heistä joutuisi elämään yksinäisen elämän? [/quote] Mun perheeseen kuuluu mun vanhemmat, sedät, tädit, serkut ja mun omat lapset. Arvostan heitä kaikkia yksilöinä en "vanhempina." (?) [/quote] Et tainnut tajuta kysymystä... [/quote] En niin. :)
[/quote]
Ok
Eikö 74 esitä jatkokyssäreitä tai tarkennusta? Ja miten sitä perhettä sillä olisi tosiaan olemassa jos olisivat kaikki lapsettomia???
O.o
Mua suoraansanottuna vituttaa tää vela-lapselliset tappelu. Voi huhheijaa. Ja vielä enemmän vituttaa tappeleminen siitä kuka on aito vela? Siis anteeks kuka tän sanahirviön on edes keksinyt, oksennus.
Mulle on ihan sama jos joku ei halua lapsia ja iyhtä sama jos joku haluaa kymmenen. Mut se että tässä tapellaan kuka on toista parempi ja mikä on oikea tapa elää nostaa mun karvat pystyyn. Olette kaikki ihan samanlaisia pulliaisia. Kyllä, myös minä!
Tämän palstan velat ovat passiivis-agrssiivisia fundamentalisteja. Fakta. Piste. Hihitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:34"]
Meidän lapset maksaa teidän velojen eläkkeet
[/quote]
Ja mä maksan siittä että sä saat olla äitiyslomalla, tai sossuelättinä. Huoh...
[/quote]
plus lasten koulutukset ja neuvolat. ohis
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:41"]En jaksanut muita vastauksia lukea, mutta niinhän se on, että aina sitä toisen elämää kadehditaan. Vaikka sinä ap nyt olisitkin halunnut niitä lapsia, niin muista, että ei se olisi ollut koko ajan hauskaa ja mukavaa. Olisit sinäkin varmaan jossain vaiheessa haaveillut siitä lapsettomasta elämästä, kun se lapsi kirkuu ruokakaupassa tai on muuten ärsyttävällä tuulella. Jos olisit silloin nuorempana "vastoin tahtoasi" lisääntynyt, niin itkuhan siitä olisi tullut. Olisit varmaan koko elämäsi sitä katunut. Helppo sitä on nyt tässä iässä sitä sitten katua. Ja haluatko sinä oikeasti niitä lapsia edes? Se miehesi niitä halusi ja ehkä koit halua tyydyttää miestäsi? Minäkään en koe haluavani lapsia milloinkaan, mutta oma mieheni on todella lapsirakas ja haluaisi lapsia. Välillä on ruvennut ajatus houkuttelemaan, mutta sitten tajuan, että tekisin sen vain mieheni puolesta. Jotta hän saisi ne hänen kovasti kaipaamansa lapset ja meillä olisi sitten se miehen kaipaama perhe. Mutta onneksi ajattelen järkevästi ja tiedostan sen, että ei ne lapset tätä liittoa parantaisi. Jos meille sitten ero tulisi, niin miten minä jaksaisin niiden lasten kanssa, kun en alunperinkään ole itse ollut äitiydestä kiinnostunut. Ei ne lapset ole mikään liima, joka pitää suhteen elossa. Päinvastoin - tosi monihan eroaa nimenomaan lapsen ollessa pieni. Lapset ovat kova pala suhteelle, vaikka toisin usein ajatellaankin. Mitäs jos vaikka viettäisit paljon aikaa lapsiperheiden kanssa? Tarjoa lapsille yökylää välillä, niin pääset nauttimaan lapsista ja vanhemmat saavat omaa aikaa hetkeksi. Eihän se vieras lapsi oma ole, mutta tässä tapauksessa pääset nauttimaan lasten parhaista puolista etkä joudu olemaan paikalla niinä huonoina hetkinä. [/quote]
mitä jos miehesi jättää sinut, kun ei saa perhettä kanssasi. Taoii jos teet lapsen, niin miksi haluaisit omia lapsen itsellesi, etkä antaisi sitä isälleen. Nämä 2 kysymystä tuli mieleen
[/quote]
Olen miehelleni sanonut, että jos tahtoo niitä lapsia, niin voimme erota ja hän etsii itselleen uuden naisen, jonka kanssa niitä tehdä. Mies on sanonut, ettei halua erota ja on mieluummin kanssani kuin hankkii toisen naisen ja saa perheen. Toki tulevaisuudesta ei tiedä, mutta kymmenen vuotta tässä ollaan jo yhdessä oltu.
En tietenkään tarkoittanut, että omisin lapsen, mutta useimminhan siinä niin käy, että lapset ovat isällään vain viikonlopun. Päävastuu on yleensä aina äidillä ja moni nainen on yhteishuoltajuudesta huolimatta käytännössä yksinhuoltaja. Uskoisin kyllä, että mieheni voisi ottaa lapset kokonaan itselleen, mutta olisi väärin äidin hylätä lapsensa vain eron vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies haluaisi lapset itselleen, mutta naiset ei anna, kun haluavat kostaa lasten kautta jätetyksi tulemisen
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:41"]
En jaksanut muita vastauksia lukea, mutta niinhän se on, että aina sitä toisen elämää kadehditaan. Vaikka sinä ap nyt olisitkin halunnut niitä lapsia, niin muista, että ei se olisi ollut koko ajan hauskaa ja mukavaa. Olisit sinäkin varmaan jossain vaiheessa haaveillut siitä lapsettomasta elämästä, kun se lapsi kirkuu ruokakaupassa tai on muuten ärsyttävällä tuulella. Jos olisit silloin nuorempana "vastoin tahtoasi" lisääntynyt, niin itkuhan siitä olisi tullut. Olisit varmaan koko elämäsi sitä katunut. Helppo sitä on nyt tässä iässä sitä sitten katua.
[/quote]
Ohis mutta pakko vähän tarttua tähän. Olen kyllä kokenut lapsiperheenä elämisen välillä raskaaksi ja jotkut tilanteet saavat sapen kiehumaan, mutta en ole mistään hampaiden kiristelyistä huolimatta haaveillut lapsettomasta elämästä. Paremmista unista joo ja pidemmästä pinnasta sekä jonkun lapsen kiukkupuuskan haihtumisesta mutta lapsettomuudesta en. Ap:sta paha mennä sanomaan miten hän olisi minkäkin tilanteen kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että on huvittavia nämä jotka kauheella vimmalla pätevät olevansa "aitoja veloja" :'D Ihan kuin kyseessä olisi jokin suurikin aate ja ideologia. Teininä uhottiin että "mä ainakin oon _AITO_ hevari/punkkari/hipsteri! oon ollu semmonen eskarista asti! muut on vaan wannabe!" :DD Onko teilläkin joku oma pikku velayhtesö, jonka jäsenet arvioitte päästä varpaisiin?
Ap, minkä vuoksi lapsirakas miehesi oli odottanut lastentekoaan nelikymppiseksi asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit ollut vela, olisit hankkinut itsellesi sterilisaation vahinkoraskauksien välttämiseksi. Minulle on ollut aina selvää, etten missään olosuhteissa hankkisi lapsia.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:33"]
Jos olisit ollut vela, olisit hankkinut itsellesi sterilisaation vahinkoraskauksien välttämiseksi. Minulle on ollut aina selvää, etten missään olosuhteissa hankkisi lapsia.
[/quote]
Tätä mieltä minäkin. Itse ainakin olen hankkinut pysyvän ehkäisyn ettei tarvitse stressata vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko olla niin, että toiset ovat tyytyväisiä tai tyytymättömiä elämäänsä olosuhteista huolimatta.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:33"]
Jos olisit ollut vela, olisit hankkinut itsellesi sterilisaation vahinkoraskauksien välttämiseksi. Minulle on ollut aina selvää, etten missään olosuhteissa hankkisi lapsia.
[/quote]
Ei ollut tarvetta hankkia, kierukka pelitti erinomaisesti, joten en stressannut ehkäisyä muutenkaan. Ja kuten myöhemmin kävi ilmi, ei ihme ettei tarvinnut stressata :-(
Ihme kiivaus sulla muuten dissata muiden kokemuksia "jos olisit ollut vela".... Mistä moinen aggressio? Minä kerroin oman tarinani, sinulla on omasi.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:35"]
Voisko olla niin, että toiset ovat tyytyväisiä tai tyytymättömiä elämäänsä olosuhteista huolimatta.
[/quote]
Voi olla. Tosin ainakin itse olen ollut muuten elämääni ja valintoihini tyytyväinen, semmoinen perusonnellinen ja positiivinen. Nyt on vaan alkanut ahdistaa tämä tyhjyys ja yksinäisyys, joulun alla aina aivan erityisesti.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:33"]
Jos olisit ollut vela, olisit hankkinut itsellesi sterilisaation vahinkoraskauksien välttämiseksi. Minulle on ollut aina selvää, etten missään olosuhteissa hankkisi lapsia.
[/quote]
Tätä mieltä minäkin. Itse ainakin olen hankkinut pysyvän ehkäisyn ettei tarvitse stressata vahinkoa.
[/quote]Mahtavaa mikä tilannetaju ihmisillä on.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:33"]
Jos olisit ollut vela, olisit hankkinut itsellesi sterilisaation vahinkoraskauksien välttämiseksi. Minulle on ollut aina selvää, etten missään olosuhteissa hankkisi lapsia.
[/quote]
Mä en ole hankkinut enkä ikinä edes harkinnut sterilisaatiota. Silti on ollut aina selvää ettei lapsia tule, ja jos vahinko olis ehkäisystä huolimatta sattunut, niin abortti tietenkin. Ikää nyt 50 eikä ikinä ole hetkeäkään käynyt mielessä lapsen hankkiminen, eli varmaan vois velaksi kuitenkin luonnehtia.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:35"]
Voisko olla niin, että toiset ovat tyytyväisiä tai tyytymättömiä elämäänsä olosuhteista huolimatta.
[/quote]
Voi olla. Tosin ainakin itse olen ollut muuten elämääni ja valintoihini tyytyväinen, semmoinen perusonnellinen ja positiivinen. Nyt on vaan alkanut ahdistaa tämä tyhjyys ja yksinäisyys, joulun alla aina aivan erityisesti.
ap
[/quote]
Ottaisitko lemmikin? :)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:36"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:30"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:22"] [quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:15"] Perhe=rakkaus. Velojen elämä on loppupeleissä varmaan aika tyhjää. Paitsi, jos teillä on näin Suomen oloissa harvinaisen yhtenäinen suku. [/quote] Ei mun elämä ainakaan ole, ystäviä on sekä läheinen suku. Neljä sisarusta ja neljän lapsen täti, kyllä siinä on puuhaa kanssa riittänyt :DD mutta lapsethan ne vasta mun elämästä hyvän tekiskin, eiks niin? [/quote] Ei lapset vaan perhe (oma lauma :D). Mun olis vaikea kuvitella elämääni ilman mun sukua, joka olis huomattavasti pienempi, jos kaikki olisivat ryhtyneet veloiksi. Ihmisiä, jotka huolehtii, välittää ja rakastaa mua. Turvaverkko. [/quote] Mutta mitä jos jokainen heistä olis vela, rakastaisitko tai arvostaisitko heitä vähemmän koska heillä ei ole lapsia? Ajattelitko että jokainen heistä joutuisi elämään yksinäisen elämän? [/quote] Mun perheeseen kuuluu mun vanhemmat, sedät, tädit, serkut ja mun omat lapset. Arvostan heitä kaikkia yksilöinä en "vanhempina." (?)
[/quote]
Et tainnut tajuta kysymystä...
[/quote]
En niin. :)