Olisitteko menneet yhteen nykyisen puolisosi kanssa, jos hän olisi ollut pienituloinen?
Itse voin rehellisesti vastata, etten olisi mennyt.
En tarkoita sitä, että olisin mennyt rahan takia naimisiin. Tarkoitan, että hyvä tulotaso helpottaa elämää ja niitä asioita, joita haluan/haluamme tehdä.
Ei siivoojan tai tarjoilijan palkalla osteta kivoja omakotitaloja tai tehdä kaukomatkoja.
Toki itsekin olen keskituloinen, mutta ilman mieheni tuloja elintaso olisi alempi.
Ja kyllä, rakastan miestäni kovasti. Ja tiedostan, että voi tapahtua jotain sellaista, ettei hän enää tienaisikaan hyvin. Se on asia erikseen.
Kommentit (85)
Tulot ei vaikuta ihmissuhteisiin eli olisin. Jos tolkuttomasti jotain pikavippivelkoja joka suuntaan tai kaiken tienatun vievä uhkapeliaddiktio, silloin varmaan asia olisi varmaan mennyt vakavaan harkintaan. Meillä oli aika lailla tasan sama tulotaso, kun mentiin naimisiin. Paitsi minulla lisänä kokopäiväraha yms kulukorvauksia eli käytännössä tienasin silloin puolisoa enemmän
Opiskelijoita oletiin molemmat, joten sen hetkinen tulotaso oli aika olematon. Potentiaalia oli kuitenkin kahdessa TKK:n opiskelijassa, jotta uskalsimme suhteessa edetä.
En tiennyt, että olisi joskus suurituloinen. Olimme opiskelijoita.
Mun puoliso oli McDonaldsissa ihan rivityöntekijänä töissä kun mentiin yhteen 31v sitten. Eli joo, menisin.
Oltiin molemmat pienituloisia merkonomi-opiskelijoita kun alettiin seurustelemaan. Eli kyllä, hyvin kelpasi.
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin molemmat opintotuella kitkuttavia opiskelijoita, että enpä osaa tuohon vastata.
Sama. Rakastuin mieheen, en rahoihin tai sen puutteeseen. Nyt noin 20v myöhemmin on tienattu milloin enemmän ja milloin vähemmän mutta onpahan saatu rakennettua elämä mieleiseksi. Ei sitä rahaa vieläkään liikaa ole mutta mieheni valitsen aina eikä sitä muuta vaikka miljonääri haluaisi viedä valkealla ratsulla aurongonlaskuun.
Mä menin naimisiin naisen kanssa jonka työhistoria jäi hyvin lyhyeksi. Lapsemme syntymisen jälkeen hän ei mennyt uudelleen töihin, osittain terveydellisistä syistä.
Aluksi kuvittelin että hän teeskentelee sairasta mutta lopulta jouduin myöntämään että ei hän teeskennellyt.
Eroa suunnittelin vakavissani n 10 vuotta sitten kun hän oli todella pahansisuinen, osittain sairautensa takia. Myös taloudelliset syyt vaikuttivat. Onneksi appivanhemmat auttoivat ja maksuovat vaimon osuuden asuntolainastamme pois. En halunnnut myöskään hajoittaa perhettä siksi että lapsemme aivan selvästi kärsisi.
Olen suunnitellut vieraissa käyntiä (seksikin loppui kun vaimo sairasteli) mutta en ole jaksanut toteuttaa haaveitani sen suhteen, ja lisäksi haluan varoa sellaisia naisia jotka selvästi saalistavat.
Olisin. On sen tyyppinen että tulee pienellä toimeen ja silti jää rahaa säästöön vaikka koti on kunnossa ja matkustellaankin aika paljon. Olen itsekin samanlainen. Yritteliäitä ja kekseliäitä korkeakoulutettuja freelancereita, joilla asuntolaina ensi vuonna maksettu ja osakesalkut ihan kohtuullisen kokoiset, lapsia kaksi. Olisin myöskin pitänyt hänet jos hän olisi esim. sairastunut tai loukkaantunut eikä pystyisi tekemään työtä koska itse vaurastun koko ajan matkan varrella ja rakastan miestäni.
Vaikea sanoa oltaisiinko kohdattu edes. Nykyinen miesystävä tienaa yli 100000e vuodessa, edellinen seurustelukumppani ei tienannut mitään. Ei erottu hänen rahattomuutensa takia.
Vierailija kirjoitti:
Mä menin naimisiin naisen kanssa jonka työhistoria jäi hyvin lyhyeksi. Lapsemme syntymisen jälkeen hän ei mennyt uudelleen töihin, osittain terveydellisistä syistä.
Aluksi kuvittelin että hän teeskentelee sairasta mutta lopulta jouduin myöntämään että ei hän teeskennellyt.
Eroa suunnittelin vakavissani n 10 vuotta sitten kun hän oli todella pahansisuinen, osittain sairautensa takia. Myös taloudelliset syyt vaikuttivat. Onneksi appivanhemmat auttoivat ja maksuovat vaimon osuuden asuntolainastamme pois. En halunnnut myöskään hajoittaa perhettä siksi että lapsemme aivan selvästi kärsisi.
Olen suunnitellut vieraissa käyntiä (seksikin loppui kun vaimo sairasteli) mutta en ole jaksanut toteuttaa haaveitani sen suhteen, ja lisäksi haluan varoa sellaisia naisia jotka selvästi saalistavat.
Eipä teidän suhde vaimonkaan kannalta hyvältä kuulosta...
Hyviä pointteja täällä keskustelussa. Itse ajattelen, että tulotaso ei ole merkittävä ja rahan pitäisi olla vain väline, ei itseisarvo. Toisaalta haluan miehen, josta voin olla ylpeä, ja se tarkoittaa sitä, että hän käy töissä tai opiskelee tai on muuten kunnianhimoinen asenne. Yhden parisuhteen (oikeastaan kaksi), kun en kestänyt lusmuilua ja näköalattomuutta.
Mies oli juuri päässyt lukiosta kun tapasimme. Sen jälkeen rahaa tulikin ovista ja ikkunoista, kun aloimme opintotukea nostaa…
Kyllä. Oltiin parikymppisiä köyhiä opiskelijoita 30 vuotta sitten.
Olimme täysin rahattomia nuoria opiskelijoita, kun aloimme seurustelemaan. Ehkä voin sanoa, että onni potkaisi matkan varrella etukäteen aavistamatta ja nyt olemme suht varakaita. Edelleen olen sitä mieltä, että ottaisin huonompituloisenkin, jos rakastuisin.
Vierailija kirjoitti:
Kun aloimme seurustella, ei naisella ollut tuloja ollenkaan enkä tiennyt tulisiko niitä olemaankaan, kun hän oli vasta tullut toisesta maasta ja ei ollut vielä työlupaakaan. Nyt hän on vaimoni. Ei ollut siis tuloista tai rahasta kiinni:)
Oli kiinni sun rahoistasi . Luvista sun kautta eikö niin . Paljonko annoit yhteensä plus ilmainen asunto joka jää sille kun kuolet .
Halusin lapsille mahdollisimman hyvän ja helpon elämän, joten valitsin varakkaan, koulutetun miehen. Ja niin elämän karma näyttäytyi kaikessa kauneudessaan; vanhin lapsista on lääkäri, seuraava lakimies ja kuopus aloitti insinööriopinnot kauppatieteiden ohessa.
Ei vain omat valinnat, vaan ne valinnat, joita vanhemmat tekevät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä menin naimisiin naisen kanssa jonka työhistoria jäi hyvin lyhyeksi. Lapsemme syntymisen jälkeen hän ei mennyt uudelleen töihin, osittain terveydellisistä syistä.
Aluksi kuvittelin että hän teeskentelee sairasta mutta lopulta jouduin myöntämään että ei hän teeskennellyt.
Eroa suunnittelin vakavissani n 10 vuotta sitten kun hän oli todella pahansisuinen, osittain sairautensa takia. Myös taloudelliset syyt vaikuttivat. Onneksi appivanhemmat auttoivat ja maksuovat vaimon osuuden asuntolainastamme pois. En halunnnut myöskään hajoittaa perhettä siksi että lapsemme aivan selvästi kärsisi.
Olen suunnitellut vieraissa käyntiä (seksikin loppui kun vaimo sairasteli) mutta en ole jaksanut toteuttaa haaveitani sen suhteen, ja lisäksi haluan varoa sellaisia naisia jotka selvästi saalistavat.
Eipä teidän suhde vaimonkaan kannalta hyvältä kuulosta...
Kyllä se on parempi kuin ilman suhdetta koska mä joudun maksamaan hänen elämisensä. Hän ostelee verkkokaupoista kaikenlaista ja mun ansiot menee kokonaan perheen ruokaan, lapsen menoihin, asumiseen, myös vaimon lääkkeisiin.
Mies oli armeijassa, kun aloimme seurustelemaan. Siinä vaiheessa ei vielä tietoa opiskelupaikasta saati tulevista tuloista. Ei siis ollut vaikutusta.
Älkää käyttäkö näitä sairaita kiertoilmaisuja! Se on KÖYHÄ!
Ei kaikkia kiinnosta omakotitalo/farmari/tavaraelämä. Mua ei haittaa haahuilu eikä rahattomuus, mielikuvituksettomuus kylläkin.