Olisitteko menneet yhteen nykyisen puolisosi kanssa, jos hän olisi ollut pienituloinen?
Itse voin rehellisesti vastata, etten olisi mennyt.
En tarkoita sitä, että olisin mennyt rahan takia naimisiin. Tarkoitan, että hyvä tulotaso helpottaa elämää ja niitä asioita, joita haluan/haluamme tehdä.
Ei siivoojan tai tarjoilijan palkalla osteta kivoja omakotitaloja tai tehdä kaukomatkoja.
Toki itsekin olen keskituloinen, mutta ilman mieheni tuloja elintaso olisi alempi.
Ja kyllä, rakastan miestäni kovasti. Ja tiedostan, että voi tapahtua jotain sellaista, ettei hän enää tienaisikaan hyvin. Se on asia erikseen.
Kommentit (85)
Voi, tällaiset aloitukset saavat kiltin palstamiehen sydämen itkemään verta :'(
On hyvätuloinen, mutta pihi. Joten ei olis oikein eroa siihen että on pienituloinen. Kumminkin joskus jotain tarjoaa jne joka on se tärkein juttu itselleni.
Kaikki miesystäväni ovat olleet pienituloisia, aivan niin kuin minäkin. Suhteet ovat päättyneet muihin syihin kuin pienituloisuuteen.
Mieheni oli kelan tuella ja minä ansiosidonnaisella kun tavattiin. Emmekä olleet edes nuoria tavatessamme. Minä tein meillä enemmän töitä kuin mies, ostimme osakehuoneiston. Nyt mies vakituisessa työsuhteessa, minä kotona, omakotitalo. Keskituloisia.
Työttömänähän tuo oli kun mentiin yhteen. Että kyllä, vaikka tuskin suhde olisi näin kauan (+10 v) kestänyt, jos ei olisi matkan varrella työllistynyt. Ei rahan takia, vaan ei sopisi omaan arvomaailmaan katsoa ihmistä, joka ei itsestään ota vastuuta.
En edelleenkään tiedä puolisoni tuloja, omaisuutta tai velkoja. Meillä on erilliset rahat. Yhteiselle taloustilille molemmat talletamme saman summan kuukausittain.
Elämäntapa oli se, mikä ratkaisi. Molemmat tykkäämme matkustella, retkeillä, syödä ulkona, käydä elokuvissa, käydä keikoilla, ostaa kotiin hyvää ruokaa hintaa katsomatta. Siinä ei ole kyse vain tuloista, myös hyvätuloinen ja vauras ihminen saattaa olla pihi. En usko, että olisin halunnut jatkaa tutustumista sellaiseen ihmiseen.
lällällää...mentiin köyhinä opiskelijoina yhteen. Ilmankos suhde onkin kestänyt niin hyvin. En mihinkään gold diggeriin luottaisikaan.
Totta kai. Ei tulisi mieleenkään ajatella rahaa näiden asioiden yhteydessä. Tosin minusta tuntuisi kiusalliselta, jos mieheni olisi suorastaan rikas. Ei siksi että olen itse köyhä, vaan koska maailmassa on niin paljon köyhiä ja nälkään kuolevia.
Suomalaiset ihmettelee et miksi joka toinen pari eroaa ja sitten ei osata ajatella sitä että naimisiinmenon syy on ollut raha. Jos jompikumpi menettää työpaikan, se on sitten siinä. Ei olla ainakaan älykkyydellä pilattu tälläisiä pareja.
No heh, aloimme seurustelemaan lukion ekalla, ei tosiaan oltu rikkaita. Viisi v. myöhemmin kihloihin, siitä vuoden päästä naimisiin ja oltiin köyhiä opiskeiljoita molemmat. Nyt ollaan oltu yhdessä jo 45 v. ja omaisuus on karttunut oikein mukavasti, ei ole aikoihin tarvinnut miettiä onko johonkin varaa vai ei.
Sillä määräaikainen työsuhde päättyi muutaman kk jälkeen ja oli jonkin aikaa työttömänäkin. Ei se nytkään hirveesti tienaa, mutta on käsistä kätevä mikä on rahanarvoinen etu talon ja autojen kanssa.
Äiti opetti että naisen ei pidä rakentaa elämäänsä miehen varaan, vaan on syytä pärjätä ihan omillaan. Silloin se mies elämässä on pelkkää plussaa eikä tarvitse jäådä paskaan suhteeseen roikkumaan.
Mieheni oli opiskelija ja minä olin ollut opiskelujen jälkeen muutaman kuukauden töissä, joten emme olleet kumpikaan rikkaita. Mies asui opiskelija-asunnossa, minä 30 m2 asunnossa vuokralla.
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja olemme toistemme parhaat ystävät yhä vieläkin. Nyt on rahaa ja rakkautta, mutta silloin oli vain rakkautta.
Kun siskoni tapasi miehensä, isiensä rahoilla leveilivät. Siskon mies tuli ensimmäisille treffeillekin liikkeestä lainatulla uudella autolla! Sisko oli aivan myyty. Sisko puolestaan isin mersua lainaili. Molemmilla oli tunne, että raha tulee rahaa luo.
Selvisi vasta ajan päästä, että isit ei ihan kaikkea anna, mutta lainaa saa.
Nyt +30 v he ovat molemmat yhä tulottomia opiskelijoita. Molemmat hinkuvat olla rahakkaita ja instagram-kuvat otetaan isukkien vapaa-ajan asunnoilla ja kaverien mökkirannassa. Vaikkei raha heitä yhdistä, niin rahanhimo sitten kuitenkin :)
Se on aika eri asia, tapaako sen miehen 20 vaiko 40 vuotiaana. 20 v. on ihan ok olla rahaton haahuilija, 40 v. ei.
Vierailija kirjoitti:
Hah, mä ostin itse ison talon siivoojan palkalla.
Niin varmaan.
En olisi. Pienillä palkoilla ei saada asuntolainoja tänä päivänä ja haluan että miehen kanssa on turvallista olla. Hyvä taloustilanne tuo turvaa, tykkään myös kivasta arjesta ja hemmottelusta.
Eipä silloin nuorena köyhänä sellaisia edes miettinyt. Nykyajan materialisteilla tuntuu toisen varallisuus olevan ehto "rakkaudelle".
Kitaraa hajamielisesti kotona rämpyttelevä mieheni täyttää seksuaaliset vaatimukseni täydellisesti.