Olisitteko menneet yhteen nykyisen puolisosi kanssa, jos hän olisi ollut pienituloinen?

Me oltiin molemmat opintotuella kitkuttavia opiskelijoita, että enpä osaa tuohon vastata. 

Minulla ei ollut tuloja ollenkaan enkä tullut ajatelleeksikaan, mitä mies mahtaa tienata. Ihan hyvin ollaan pärjätty.

Työttömiä tai osa-aika työtä tekeviä duunareita ne on kaikki olleet. Ikinä ei ole mies kotiini kantanut täyttä kuukausipalkkaa mistään.

Enpä usko. Todennäköisesti emme olisi edes kohdanneet.

Menin kiinteistöhuoltomiehen kanssa yhteen ja naimisiin, vaikka itse opiskelin yliopistossa. Ei ollut minullakaan rahaa. Pitkään tienattiin yhtä paljon kun työskentelin hoitoalalla julkisella. Nyt yksityisellä tienaan 15000 vuodessa enemmän. Meillä on molemmilla omat tilit, mutta yhteinen omaisuus. Vuosi vielä maksetaan asuntolainaa, sitten jää säästöön rahaa 1500- 2000 euroa joka kuukausi.

En ole koskaan tapaillut varattomia miehiä.

Oltiin molemmat köyhiä, opintotuella kituuttavia opiskelijoita kun tapasimme ja aloimme seurustella. Näin on muuten aika monen muunkin pariskunnan kohdalla että en ymmärrä sitä, yleensä miesten, kitinää siitä että naiset on aina vain rahan perässä. Taitaa näillä kitisijöillä olla syy parisuhteen puuttumiseen ihan muualla. Jos pienituloinen tai työtön mies ei kelpaisi naiselle, niin samalla logiikalla Suomessa ei pitäisi olla yhtään vähävaraista perhettä eli vähävaraiset olisivat vain sinkkuja. Kuitenkin maa on pullollaan vähävaraisia lapsiperheitä eli valtava määrä pienituloisia/työttömiä miehiä on saanut naisen ja perustanut perheen.

Mies oli työtön kun tapasimme ja aloimme seurustella.

Mun mies oli ollut 1,5 vuotta sairauslomalla ja tippunut luonnollisesti KELAn päivärahelle, kun tavattiin. Sen verran nuori, ettei työhistoriaa paljoa, joten päiväraha sen mukainen. Edelleen ollaan yhdessä ja mieskin on tehdyt "nousun" työkyvyttömyyseläkeläiseksi.

Olisin ja meninkin. Tavattiin mieheni kanssa suunnilleen tulottomina 19-vuotiaina jos ei lasketa tukia ja kesätyörahoja. Mieheni alkoi tienata paljon minua myöhemmin, mutta oltiin siinä vaiheessa jo naimisissa. Nykyään miehellä on parhaillaan yli 10 000 e/kk tulot käteen yrittäjänä, yleensä alle. Taloudellinen vaurastuminen tulevaisuudessa ei ollut mulle kyllä mitenkään selvä asia kun mieheeni rakastuin, mutta olihan se kyllä täydellinen mielestäni silloin. Annan itse kyllä kaiken tälle suhteelle ja niin mielestäni mieskin. Jos floppaa niin floppaa, mutta olen aika varma, että tämä jos mikä on elämän mittainen suhde. :)

Tiedän että teitittely on vaikeaa, mutta en ole koskaan nähnyt teitittelyä ja sinuttelua sotkettavan yhteen näin luovalla tavalla miten ap sen tekee. Kai sekin jokin meriitti on.

Minun puolisomme (!) oli lähestulkoon varaton kun menimme yhteen.  Emme antanut(!) sen häiritä, koska meillä oli paljon yhteistä. 

Olisin mennyt ja rahaton hänestä tulikin, kun alkoi sitten yrittäjäksi. Raha ei merkitse yhtään mitään parisuhteessa. Rahaa tärkeämpää sillä hetkellä, kun pariutuu on se, että näkeekö, että toinen osaa tehdä rahaa ja oppii uusia asioita koko ajan. Se, millaiset aivot toisella on ja sitten se rakkaus. Itsessään raha ei merkitse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että teitittely on vaikeaa, mutta en ole koskaan nähnyt teitittelyä ja sinuttelua sotkettavan yhteen näin luovalla tavalla miten ap sen tekee. Kai sekin jokin meriitti on.

Minun puolisomme (!) oli lähestulkoon varaton kun menimme yhteen.  Emme antanut(!) sen häiritä, koska meillä oli paljon yhteistä. 

Äidinkielen opettajana en löydä tekstistä yhtäkään virhettä. Voitko ystävällisesti kertoa, missä kohtaa menee vikaan?

Ei AP

Itse en oikein ole motivoitunut olemaan suhteessa, jos en ole rakastunut ja jos ei ole sellaista huumaa - joka sitten voi myöhemmin muuttua syväksi yhteenkuuluvuuden tunteeksi ja rakkaudeksi. Ja jos rakastumisen kohde on pienituloinen, en oikein ymmärrä, miten voisin vaihtaa hänet johonkin toiseen? Sehän tarkoittaisi joko järkiliittoa tai sitten sitä, että rakastumisesta huolimatta jään sinkuksi, ja kenties kestää vuosia päästä tästä menetetystä rakkaudesta yli. Joten arvaat varmasti, mikä vastaukseni on - kumppanin rahatilanne ei vaikuttaisi haluuni olla hänen kanssaan. Ja kaveripohjalta aloitettuihin suhteisiin en ole motivoitunut lähtemään.

Omg, mieheni oli työtön.

Nyt hän on asiantuntija-asemassa. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta.

Nyt ne prioriteetit kuntoon.

Vaimon muuttaessa Suomeen, hänellä ei ollut minkäänlaisia tuloja. Sitten sai kaksi vuotta perupäivärahan suurista kotoutustukea, kun kävi suomenkielen kursseja. Että en nyt ainakaan rahaa ajatellut naivani.

Vaan sitten appiukko kuoli ja vaimo sai ennakkoperintöä niin, että osti puolet uudesta asunnostamme ja pari sijoitusasuntoa. Toki olin tietoinen appiukon firmasta ja omaisuudesta, muttei se parinvalintaan vaikuttanut. Sitä paitsi anoppi elää edelleen ja hallinnoi edesmenneen appiukon omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että teitittely on vaikeaa, mutta en ole koskaan nähnyt teitittelyä ja sinuttelua sotkettavan yhteen näin luovalla tavalla miten ap sen tekee. Kai sekin jokin meriitti on.

Minun puolisomme (!) oli lähestulkoon varaton kun menimme yhteen.  Emme antanut(!) sen häiritä, koska meillä oli paljon yhteistä. 

Äidinkielen opettajana en löydä tekstistä yhtäkään virhettä. Voitko ystävällisesti kertoa, missä kohtaa menee vikaan?

Ei AP

Äidinkielenopettajat eivät lue otsikoita lainkaan? Tarkkaile yksikön ja monikon hyhmäistä käyttöä.

Oltiin tulottomia lukiolaisia, että se ei vaikuttanut.

Kun aloimme seurustella, ei naisella ollut tuloja ollenkaan enkä tiennyt tulisiko niitä olemaankaan, kun hän oli vasta tullut toisesta maasta ja ei ollut vielä työlupaakaan. Nyt hän on vaimoni. Ei ollut siis tuloista tai rahasta kiinni:)

En olisi mennyt. Kyllä töissä pitää käydä, niin kuin minäkin käyn. N. 3000e brutto on hyvä, tosin mieheni tienaa kyllä tällä hetkellä enemmän.