Lue keskustelun säännöt.
Vihaan mieheni koiraa
Provosoiva otsikko, koska toivon mielipiteitä, kritisoidakin saa.
Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta, asuttu yhdessä siitä suunnilleen puolet. Olen aina tykännyt koirista todella paljon, vaikka omaa minulla ei ole ollut kuin ihan pienenä lapsena meillä oli koira. Siksi minusta oli aluksi kivaa että tapasin koirallisen miehen. Ja rakkauden alkuhuumassa kaikki oli ihanaa eikä mikään (koirassakaan) ärsyttänyt. Olen myös todella joustava luonne, joten sopeuduin koiraan liittyviin asioihin helposti.
Mutta nyt tässä vuosien varrella on koira-asiat ruvenneet ärsyttämään todella pahasti. Jopa niin että tunnen usein vihaavani miehen koiraa. Koira estää meiltä kaiken mukavan elämän. Mihinkään ei voida koskaan lomalla matkustaa, koska miehen mielestä koiraa ei voi laittaa koskaan koirahotelliin ja tutuista kukaan ei suostu ottamaan isoa koiraa hoitoon. Koiraa ei myöskään voi ottaa matkalle mukaan, koska se ei pysty olemaan junassa eikä tietenkään lentokoneessa, autoilulomat omalla autolla ei käy koska koiraa ei voi jättää yhtään autoon jos itse menisi syömään tai nähtävyyksiin, sitä ei voi jättää vuokramökkiin koska se repii sisustuksen rikki jne. Kotona ei voida olla koskaan pidempään pois kun aina on kiire koriin pissattamaan koira. Koira sanelee ja määrää meidän koko elämän niin että kökötetään vain kotona. Välillä se haukkuu öisin niin että en saa nukuttua. Vihaan sitä. Mietin eroa vaikka miestäni rakastan, koirasta luopuminen ei kuulemma tule kuuloonkaan.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Menipä monta vuotta ennen kuin ap tajusi koiran huonot puolet. Pitkät piuhat?
Teille sopisi lomailu kesäisin omalla matkailuautolla. Koira pääsisi pisilenkeille aina uusiin paikkoihin.
Näin on saattanut helposti käydä, sillä koira on kommenttien perusteella ollut tietävästi vuosikas pentu ketjun aloittajan tavatessa miehensä. Rakkauden ensihuuma ja miehellä pentukoira, jonka söpöys sekin sokaisee, ennen kuin se kasvaa isoksi.
Jossakin vaiheessa, kun rakkauden huuma menee ohi, "arkiminä" alkaa tunnistaa omatkin tarpeensa ja muuttuu itsenäisemmäksi ja "itsekkäämmäksi". Valitettavasti tässä tapauksessa miehen koiran aiheuttamat rajoitukset alkoivat painaa, mutta tällaista sattuu. Minä ja "rakastunut minä" ovat eri ihmisiä, ja ikäkin muuttaa ihmistä. Miehelle koira on todella tärkeä, naiselle se alkoi olemaan arkea kahlitseva rajoite, vaikkei edes pahantahtoisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdet lomalle yksin ja annat Tinderiin laulaa. kyllä kunnon nartulle aina lenkittäjä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä olisi joku sukulaisnuori, tai joku muu tuttu nuori, joka voisi tulla teille hoitamaan koiraa kotiin, kun teillä on tarve lähteä jonnekin. En minäkään laittaisi koiraa minnekään hoitolaan.
Eikö teillä ole jotain satavuotiasta sukulais-pyörätuolimuumiota tai muuta tuttua mummua joka voisi tulla hoitelemaan koiraa?
Mitään tuosta ei ole koiran vikaa! Vaan miehen! Kun hankkii koiran niin on myös vastuu siitä, mutta välillä voisi viedä hoitoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestäsi ei taida kiinnostaa tehdä mitään ja pystyy tuon koiran varjolla pysyttelemään kotona. Olisiko tuollainen tekosyy-ihminen. Jos ei olisi koiraa niin olisi sitten joku muu "syy", että miksi ei nyt pysty.
Kyllä sille joku hoito järjestyisi, jos olet hänelle tärkeä ja yhteinen tekeminen tärkeää.
Mikset muka yksin voi reissata? Mitä mies siihen sanoo
Vierailija kirjoitti:
So? Tiesit, mihin lähdet. Jos olette olleet yhdessä jo 7v ja koira oli jo silloin aikuinen, niin eiköhän se siitä lähivuosina kuole. Et sitten suostu uuteen. Et kai kuvittele, että mies muka luopuu koirasta?
Mikä tämä ’tiesit mihin lähdet’ retoriikka on? Eikö ole järkevää muuttaa asioita, jos tule uutta tietoa? Ja tätähän sanotaan nimenomaan ihmisille, jotka kipuilevat sen kanssa, että EI pärjännytkään asioiden kanssa niinkuin luuli. Minulle tämä on oikein suomalaisuuden ydintä, Oi ihana Suomi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin koiraansa hurahtanutta miestä. Koira oli pitbull, hyvin koulutettu ja kiltti koira, mutta alkoi kans vähitellen häiritä tuo koiran kuljettaminen mukana kaikkialla. Koira oli myös usein irti, mistä yritin sanoa miehelle. Koira on eläin ja kaikki ei todellakaan tykkää koirista ja osa pelkää isoja koiria. Jopa ravintolan terassilla koira oli mukana. Lopetin sitten tapailun, tosin koira oli tässä vain yksi syy. Ei ole koiran vika kuitenkaan, jos omistaja ei osaa käyttäytyä.
Me kyllä reissataan paljon koirien kanssa, kotimaa ja Eurooppa sujuu hyvin autoillen ja sitten kohteessa varataan lyhempiä koirahoitola-aikoja. Päästään nähtävyyksiin, aktiviteetteihin ja ravintoloihin, sen jälkeen haetaan koira pois hoidosta. Kyllä joka koira jaksaa lyhyitä pätkiä hoitolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiselle koira on perheenjäsen ja tärkeä sellainen, joskus melkein tärkeämpi kuin joku ihminen.
Onhan koirille hoitopaikkoja olemassa.
Itselläni on koira ja se on mahdottoman kova ikävöimaan, jos ei ole ketään kotona .
Otan koiran mukaan sellaisiin paikkoihin, mihin sen voi viedä. Aika moneen paikkaan sen voi viedä.
On ollut mukana esim. kylpylöissä suomessa mukana.
Eihän tässä aloituksessa ole kyse koirasta vaan lapsesta. Aloittajalla ei ole omaa lasta, mutta miehellä on, taitaa olla peräti yh. Ja nyt se lapsi - hankala muksu, ehkä - on aloittajan mielestä riesaksi ja häiriöksi, kun miehen elämä pyörii mukamas liikaa lapsen ympärillä.
Niin aloittaja; mitäs läksit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon palstanaiset vihaa kaikkea.
Ap:lle voisi tehdä hyvää reissata yksin tai kavereidensa kesken.
Vierailija kirjoitti:
Mikä satutäti taas selittää? Ei mikään koira ole noin vaativa. Taitaa olla tekosyy sulle nyt päästä eroon miehestä, johon olet kyllästynyt.
Vaatiihan se koira helpostikin, ja oppii vaatimaan lisää kun aina menee vaatimukset läpi. Ei se ole ihminen, se on koira. Se haluaa kaiken huomion kuten kolmevuotias lapsi, jos sitä ei kasvata. Näyttää siltä että joku joka ei koirista mitään tajua on ottanut lemmikin ja vääntänyt sen lellimisellään ihan vinoon.
Että sano että opettaa sen tavoille ensinnäkin. Toi on eläinrääkkäystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jos eroat, ei kannata myöskään harkita miestä jolla on lapsia. Ota sellanen tossukka joka tanssii pillisi mukaan, mutta ole tietoinen että kipinä lopahtaa pian kun ei saa valittaa kaikesta.
Ap voisi myöntää itselleen että ei ole kykeneväinen suhteeseen, missä se mies ei ole kokonaan oma ja nosta ainoastaan hänet sinne jalustalle. Eli ero, pientä ja suurta itsetutkiskelua ja sitten uusi yritys niin, että hyväksyy sen kumppanin ja hänen elämäntilanteen sellaisena kun se on, muutoin ei ala sitten koko suhteeseen. Toi on just yks ärsyttävimmistä asioista naisissa, alkuun joku asia on ok, mutta sitten vuosien päästä ei ole ja siitä syyllistetään sitä toista. Tässä olisi paljon kehittävämpää ajatella, "voi perse, en taida tuntea itseäni niin hyvin mitä luulin ja nyt se aiheuttaa taakkaa suhteelle" Tuon voi myös sanoa sille miehelle, ja katsoa mitä sitten tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä minua näköjään kritisoidaan että miksi en ole kouluttanut koiraa viihtymään autossa, olemaan yöt haukkumatta jne. Koira oli melkein kaksi vuotias kun tapasin miehen ja on ns. yhden ihmisen rotua. Enkä minä niin ymmärrä koirista tai kouluttamisista, olin seitsemän vuotias lapsi kun meidän koira kuoli eikä sen jälkeen minulla ole ollut koiraa. Saa minua monesta kritisoida mutta tuo on våhän kohtuuton, ei se minun koira ole. Ap
Seli seli ja vali vali. Minullakaan ei ole koskaan ollut koiraa, ja koira oli 3,5 v kun miehen kanssa menimme yksiin. Mutta koska minä olen aikuinen ja fiksu nainen, minä ymmärsin että jos aion koiran kanssa elää, on parasta että koira ymmärtää että mies voi olla sen Jumala, mutta minä olen Rakastettu Johtaja.
Jopa "yhden ihmisen koirat" oppivat kyllä tottelemaan muitakin, vaikka eivät kovin kiintyisikään. Ja itse asiassa koira, jota ei ole ensinkään koulutettu, hyvin äkkiä ottaa siksi "yhdeksi ihmisekseen" sen, joka alkaa kouluttaa. Laumaeläin katsos, joka tykkää siitä että joku muu tekee päätökset. Huonosti koulutettu koira on aina onneton koira, koska se joutuu ottamaan tavallaan enemmän vastuuta kuin mitä koiralta voidaan ihmisten maailmassa odottaa.
No ei todellakaan ole apn vastuu kouluttaa jotain toisen hankkimaa kuritonta rakkia.
Kuka tässä vastuusta on puhunut sanallakaan? Kyse on ihan vain järkevyydestä. Jos aikooa asua koiran kanssa samassa huushollissa, on järkevää huolehtia siitä, että molemmilla on mahdollisimman helppoa. Ainoa ratkaisu siihen on se, että koulutat koiran elämään tavalla, joka sopii teille molemmille. Ihan riippumatta siitä, kuka sen koiran paperilla omistaa.
Kokonaan toinen kysymys on, miten järkevää on pariutua miehen kanssa joka ei viitsi edes koiraansa itse kouluttaa?
Kyseessä on vain koira. Käsittämätöntä miten joku pistää eläimen ihmisen edelle. Se koira ei elä pitkään mutta suhde voisi kestää lopun elämää.
Nauti ap vaikka yksin elämästäsi jos mies pitää koiraansa sinua tärkeämpänä. Tee yksin reissuja Leville ja katso alkaako miehesi keksimään piskilleen jotain paikkaa. Samalla vilkuile ympärille näkyisikö ihmistä joka arvostaa sinua enemmän kuin koiraa.
Jokatapauksessa teillä tulee ero kun miehesi koira kuolee. Koska hän haluaa uuden koiran ja sinä et.
Kenties asia on niin, että koira ymmärtää naisen vihaavan sitä, ja vihaa takaisin. Kaikki ihmiset eivät tajua, että jos on lyöttäytyy yhteen jonkun kanssa, saa koko paketin, hyvine ja huonoine puolineen ja kaiken siltä väliltä. Juttu on molemmin puolin niin, että jos ei kalossit passaa, niin sitten on viisinta saapastelle muualle. Ei yhdessäolo ole sitä, että toisen pitää mukautua ihan kaikkeen. Jos ei osata sovitella, keskustella ja neuvotella ja päästä molempia tyydyttävään, hyvään kompromissiin, silloin ei olla kypsiä ihmisiä vaan omaan napaan tuijottavia.
Mies on ehkä menetetty, mutta ehdit luoda vielä paremman ja hyvän suhteen koiraan.
Mene sen kanssa koirakouluun ja kutsu kouluttaja myös kotikäynnille. Ala opettaa koiralle rajoja ja turvaa. Etsi kouluttajan kanssa myös sopiva hoitaja tai hoitola, ja autoon hommaa häkki. Lähde koiran kanssa kaksin jonnekin.
Hyvä muutos on mahdollista. Ei tapahdu päivässä eikä kahdessa, mut kun tapahtuu niin se palkitsee. Koiran loppuikä voi mennä samojen perusasioiden toistoon, mutta se voi auttaa koiraa ja sinua, ehkä mieskin havaitsee että voisi toimia toisin? Tärkeintä on, että et tukehdu vihaan. Miehen käytös on se, mistä ahdistus kumpuaa sekä sulla että koiralla.
Minäkin vihaan sinua. Uskallatkos vielä tulla eteeni kaakattamaan?
- Musti