Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan mieheni koiraa
Provosoiva otsikko, koska toivon mielipiteitä, kritisoidakin saa.
Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta, asuttu yhdessä siitä suunnilleen puolet. Olen aina tykännyt koirista todella paljon, vaikka omaa minulla ei ole ollut kuin ihan pienenä lapsena meillä oli koira. Siksi minusta oli aluksi kivaa että tapasin koirallisen miehen. Ja rakkauden alkuhuumassa kaikki oli ihanaa eikä mikään (koirassakaan) ärsyttänyt. Olen myös todella joustava luonne, joten sopeuduin koiraan liittyviin asioihin helposti.
Mutta nyt tässä vuosien varrella on koira-asiat ruvenneet ärsyttämään todella pahasti. Jopa niin että tunnen usein vihaavani miehen koiraa. Koira estää meiltä kaiken mukavan elämän. Mihinkään ei voida koskaan lomalla matkustaa, koska miehen mielestä koiraa ei voi laittaa koskaan koirahotelliin ja tutuista kukaan ei suostu ottamaan isoa koiraa hoitoon. Koiraa ei myöskään voi ottaa matkalle mukaan, koska se ei pysty olemaan junassa eikä tietenkään lentokoneessa, autoilulomat omalla autolla ei käy koska koiraa ei voi jättää yhtään autoon jos itse menisi syömään tai nähtävyyksiin, sitä ei voi jättää vuokramökkiin koska se repii sisustuksen rikki jne. Kotona ei voida olla koskaan pidempään pois kun aina on kiire koriin pissattamaan koira. Koira sanelee ja määrää meidän koko elämän niin että kökötetään vain kotona. Välillä se haukkuu öisin niin että en saa nukuttua. Vihaan sitä. Mietin eroa vaikka miestäni rakastan, koirasta luopuminen ei kuulemma tule kuuloonkaan.
Kommentit (400)
Mieluummin vähän likaista koiran takia ja terveet lapset. Ei mitään allergioita kun peuhaavat koiran kanssa ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmttelettekö miksi mies pistää koiran vaimon edelle?
No, koira saataa haukkua kun tulen kotiin, mutta lakkaa sen haukkumisen kun tuun sisälle....vaimo senkun jatkaa sitä haukkumista....
Ymmärrän ap:n ärsyyntymisen asiasta. Mielestäni miehen pitäisi tässä asiassa joustaa ja laittaa koira hoitoalaan, jotta pääsisitte reissuun.
Meillä on kaksi koiraa ja pari kertaa vuodessa tehdään ”irtiotto” arjesta 2-7 vrk. Koirat menevät silloin tuttuun hoitolaan. Se maksaa, koska ostamme koirille aina ”virike”loman, mutta jos haluamme koirillemme hyvän hoidon, niin ei se ilmaista ole. Menevät sinne aina tosi mielellään. En usko, että koirat siitä kärsivät.
Nyt keskustelu aiheesta miehen kanssa heti. Ei voi olettaa, että koko koiran elinajan olisitte pelkästään kotona, pitäisi nyt miehenkin tuo ymmärtää. Tai sitten reissaat yksin, ehkä se miehen mieli muuttuu asiassa, kun huomaa että sinä kaipaat muutakin kuin kotona olemista. Arjen ymmärrän hyvin, meilläkin se menee koirien ehdoilla pitkälti. Töistä on mentävä aina suoraan kotiin, jotteivat joudu odottamaan meitä ”jalat ristissä”, lenkit on tehtävä vaikka mikä olisi, yöksi on tultava kotiin (ei extempore yökyläilyä) tai sitten koirat mukaan.
Akka vaan pihalle, koira voittaa joka kerta jonku turhasta nalkuttavan ämmän.
ekaa kertaa kuulen että nainen on jopa koiralle kateellinen, kyllä suominainen on jäätävän kauhea otus loppupeleissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi iso syy olla edes tutustumasta koiralliseen mieheen saati sitten alkaa seurustelemaan.
Muutenkin ihmettelen lenkkipoluilla, mikä ihme saa ihmisen hankkimaan niin hiton rumia ja isoja koiria, jotka eivät varmasti herätä kenessäkään halua ottaa hoitoon, kun sellaiseen olisi tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä minua näköjään kritisoidaan että miksi en ole kouluttanut koiraa viihtymään autossa, olemaan yöt haukkumatta jne. Koira oli melkein kaksi vuotias kun tapasin miehen ja on ns. yhden ihmisen rotua. Enkä minä niin ymmärrä koirista tai kouluttamisista, olin seitsemän vuotias lapsi kun meidän koira kuoli eikä sen jälkeen minulla ole ollut koiraa. Saa minua monesta kritisoida mutta tuo on våhän kohtuuton, ei se minun koira ole. Ap
Seli seli ja vali vali. Minullakaan ei ole koskaan ollut koiraa, ja koira oli 3,5 v kun miehen kanssa menimme yksiin. Mutta koska minä olen aikuinen ja fiksu nainen, minä ymmärsin että jos aion koiran kanssa elää, on parasta että koira ymmärtää että mies voi olla sen Jumala, mutta minä olen Rakastettu Johtaja.
Jopa "yhden ihmisen koirat" oppivat kyllä tottelemaan muitakin, vaikka eivät kovin kiintyisikään. Ja itse asiassa koira, jota ei ole ensinkään koulutettu, hyvin äkkiä ottaa siksi "yhdeksi ihmisekseen" sen, joka alkaa kouluttaa. Laumaeläin katsos, joka tykkää siitä että joku muu tekee päätökset. Huonosti koulutettu koira on aina onneton koira, koska se joutuu ottamaan tavallaan enemmän vastuuta kuin mitä koiralta voidaan ihmisten maailmassa odottaa.
Tätä olin tulossa itsekin sanomaan. Ap:n miehen koiralla ei ole luotettavaa laumanjohtajaa, joten se vahtii kotia (haukkuu öisin(ki?)), puolustaa miestä lenkillä (rähisee muille koirille) jne. Oikeasti sillä on hirveä stressi jatkuvasti, jota se sitten purkaa tuhoamalla paikkoja.
Minulla on kaksi koiraa, haukkuherkkää rotua, joka on tunnettu siitä, että ovat remmirähjiä. Kumpikaan ei ole ikinä haukkunut öisin taloyhtiössä asuessakaan, vaikka siellä kyllä ääniä kuului ympäri vrk:n. Eivät hauku päivälläkään muuten kuin jos joku vieras tulee pihaan (asutaan okt:ssa nyt). Eivät tuhoa paikkoja kotona tai kylässä. Osaavat olla nätisti hihnassa, jos vastaantulijakin osaa. Toinen ei rähise edes vaikka sille rähistäisiin.
Tämä koska olen kouluttanut ne ja koska ne tietävät, että minä olen lauman alfanaaras. Minä sanon mitä tehdään, ja suojelen heitä, jolloin heidän ei tarvitse suojella minua. Jos haluaa, että koira on onnellinen ja tasapainoinen, ihmisen täytyy tehdä selväksi, että hän on lauman johtaja. Tämä ei vaadi koiran alistamista millään tavoin, vaan sen osoittamista, että koira voi luottaa olevansa turvassa ihmisensä kanssa ja kotonaan. Selkeät rajat, joista pidetään kiinni, reiluutta unohtamatta. Koira on laumaeläin, jota kohtaan ei ole reilua esimerkiksi se, että sen on kiellettyä tulla olohuoneeseen, jossa muu lauma (ihmiset) viettävät aikaa ym. ääliömäisiä sääntöjä, joita jotkut koiranomistajat keksivät.
Koira ei ole tässäkään tapauksessa syypää mihinkään, vaan sen omistaja, joka ei ole vaivautunut kasvattamaan lemmikkiään. Olen samaa mieltä kuin lainaamani, että ap voisi saada tuosta koirasta todella hyvän kaverin ja fiksun koirakansalaisen, mutta vihan kautta se ei tietenkään onnistu. Eläinparka kärsii jo muutenkin, eikä sen stressiä lievitä yhtään se, että kotiin on tullut uusi ihminen, joka inhoaa sitä (eläin vaistoaa kyllä negaation, turha luulla muuta), joten jollet pysty koiraa hyväksymään, paras että muutatte erilleen ja kokeilette yhteisasumista uudelleen sitten, kun koiraa ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän ohi: Olin menossa koirani kanssa toiseen kaupunkiin. Nousin lemmikkivaunuun keskikokoisen koirani kanssa. Ensimmäisessä vaunun penkissä istui parempi rouva, mulkoili ja tuhahteli, huokaili kovaan ääneen. Harmi ettei alkanut valittamaan konnarille...
Mieluummin koira tai koirallinen ystävä kuin koiraton. Oma sisko tulee kylään pyytämättä, ja valittaa kun on sukissa karvoja. Tai koira pyrkii lähelle. Jatkuva valitus milloin mistäkin, säästäkin. Sää on aina hyvä kun pas kale nkille lähdetään! Koirallinen elämä on ihanaa, ei huolet paina kun otetaan raitista ilmaa!
Ei tarvitse lähteä kaukomatkoille, oman koiran kanssa on yhtä mielenkiintoista!
Koira on introvertin paras kaveri!
Vierailija kirjoitti:
Lisäys edelliseen, ja käyt muutaman kerran koirakoulussa jossa harjoittelette miten ei hajoteta paikkoja vuokramökissä. Tosin sekin ratkeaa sillä että otatte häkin mukaan. Kyllä koira voi rauhoittua muutaman tunnin sellaisessa. Monet käyttää niitä kotonakin.
Häkitys on kiellettyä paitsi aivan väliaikaisesti, eli esim. automatka, näyttelyissä tms. harrastustilaisuuksissa, missä paljon koiria ja pakko häkittää konfliktien välttämiseksi.
Lisäksi koiran sulkeminen häkkiin siksi, ettei ole viitsinyt sitä kouluttaa on silkkaa laiskuutta ja piittaamattomuutta. Koiran pitäminen niin, ettei se tuhoa paikkoja ei vaadi mitään muuta kuin sen syyn poistamisen, joka käytöksen aiheuttaa. Jos on kyse eroahdistuksesta, koira opetetaan olemaan yksin, tehdään siitä yksinolosta mukavaa, askel kerrallaan. Jos taas on kyse siitä, ettei koiraa aktivoida tarpeeksi, aletaan aktivoimaan. Ja niin edelleen.
Itse en edes käsitä, miten ihmiset onnistuvat ajamaan koiransa siihen tilaan, että ne repivät huonekaluja palasiksi. Koirankasvatus kun ei ole mitään rakettitiedettä, vaan onnistuu ihan pelkällä maalaisjärjellä. Alkaen siitä, että valitaan rotu, joka ominaisuuksiltaan vastaa sitä, mihin oma aika ja into riittävät, eikä oteta pentua siitä rodusta, joka miellyttää eniten silmää.
Tässä kai se juurisyy ongelmiin useimmiten on, ei olla rehellisiä itselle siitä, miten paljon aikaa ja vaivaa oikeasti ollaan valmiita koiraan panostamaan ja otetaan saksanpaimenkoira vaikka bichon frise olisi ollut se ominaisuuksiltaan sopiva rotu. Sitten revitään pelihousut, kun koira tylsyyksissään repii uuden nahkasohvan riekaleiksi ja hankitaan häkki, koska ei kyetä myöntämään itselle, että vika on omistajassa, ei koirassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin vähän likaista koiran takia ja terveet lapset. Ei mitään allergioita kun peuhaavat koiran kanssa ulkona.
Lasten terveys ei edellytä koiraa.
T. Kaksi tervettä lasta, koiria nolla
Joko vaihdat älykkäämmän miehen tai sitten jauhat koiran minkinrehuksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Osta teräksinen häkki, sellainen koottava. 2. Pystytä häkki kotiinne ja pidä ovi aina auki. Laita sinne mukavat pehmusteet, laita koiran ruoka-astia häkkiin ja anna sinne myös puruluita. 3. Kun koira on oppinut, että siellä on sen oma paikka ja mukavaa, siirrä häkki välillä autoon ja totuta koira matkustamaan häkissä. Myöhemmin voitte viileillä keleillä käydä ravintolassa syömässä niin, että koira odottelee puruluun kanssa häkissä autossa. 4. Ota häkki mukaan mökkimatkalle. Mökin sisällä häkin ovi on aina auki, paitsi kun lähdette käymään jossain. Pitkän aikaa ei voi olla poissa, mutta vähän kumminkin!
Kun koira on totutettu häkkiin kunnolla eikä sille aiheuteta siellä paniikkia, siitä voi tulla sen rakas oma paikka, johon se haluaa aina mennä esimerkiksi nukkumaan.
pitää osata sopeutua ja sovitella, molempien kirjoitti:
Kenties asia on niin, että koira ymmärtää naisen vihaavan sitä, ja vihaa takaisin. Kaikki ihmiset eivät tajua, että jos on lyöttäytyy yhteen jonkun kanssa, saa koko paketin, hyvine ja huonoine puolineen ja kaiken siltä väliltä. Juttu on molemmin puolin niin, että jos ei kalossit passaa, niin sitten on viisinta saapastelle muualle. Ei yhdessäolo ole sitä, että toisen pitää mukautua ihan kaikkeen. Jos ei osata sovitella, keskustella ja neuvotella ja päästä molempia tyydyttävään, hyvään kompromissiin, silloin ei olla kypsiä ihmisiä vaan omaan napaan tuijottavia.
Ohis: Aikoinaan eroa jo tehdessäni kissa heittäytyi aivan k-pääksi tulevaa eksääni kohtaan. Eläimet ymmärtävät erittäin hyvin erinäisiä tunnetiloja omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt sentään yksin matkustelet yms. ja jätät miehen hoitamaan koiraansa kotiin?
Välillä olen käynyt jossain yksin mutta miehen mielestä olen itsekäs jos reissaan vain yksin, hänen mielestä perheenä pitää jakaa haasteet yhdessä eikä niin että toinen elää eri elämää kuin toinen. Ap
Mitkä haasteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin vähän likaista koiran takia ja terveet lapset. Ei mitään allergioita kun peuhaavat koiran kanssa ulkona.
Lasten terveys ei edellytä koiraa.
T. Kaksi tervettä lasta, koiria nolla
Okei. Nyt ilmoitettu 2 tervettä lasta koirattomassa kodissa. Lisää?
Taitaa olla ihan tutkittu juttu kummassa tapauksessa on terveempiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli koira ja nyt ei. Miesystävä vetosi aina ettei käy luonani kovin usein koska 100km matkan lisäksi ei tykkää koirastani, se sitoo liikaa ja silittelen sitä ja vaikka mitä. Koiran takia hän ei ole kutsunut minua kyläänkään vaikka sanoin että aina löytyy hoitaja 1-2päiväksi ja junat kulkee.
No. Koira oli vanha ja piti lopettaa. Oli kuulema hyvä että pääsin koirasta eroon vaikka ei hän sitä pelännyt ei vain tykännyt. Minua itketti koska lempeämpää koiraa en tiennyt. Nyt pari kk koiran kuolemasta ei käy mies yhtään sen useammin, eikä ole tullut kutsua kylään. Eroamista vailla koko juttu mutta välttelee.
Luulen että lempeä koirani piti minut hyväntuulisena vaikka miesystävä luultavasti ei mitään sen kummempaa missään vaiheessa ole halunnut. Eläimetön ihminen on kova ja tyly, itsekäs ja laskelmoiva. Mieluummin uusi koira kuin itsekeskeinen miesystävä, aikuinen jota pitäisi paapoa kuin avutonta lasta.
Eläinten vilpittömyys ja iloisuus saa aina mielen hyväksi!
Tämäkin. Ei, minä en arvota eläimiä ihmisten edelle tavalla, että josko kumppani tai lapsi allergioituisi, se olisi lemmikki josta täytyy luopua.
Sillä tavalla minä kuitenkin arvotan eläimet ihmisten edelle, etten halua missään olosuhteissa läheisesti tutustua yhteenkään eläintenvihaajaan. Tietyllä tavalla alhaisimmiksi lasken niistä ne, jotka kehtaavat jo vasta tutustumisvaiheessa asettaa klausuuleja tavalla eläin tai hän. Ohessa väheksyn myös niitä, jotka lähtevät suhteeseen eläimenomistajan kanssa sittenkin, mutta ajatellen kai se eläin tuosta pian onneksi kupsahtaa. Se on se koko paketti, jonka kanssa suhteeseen lähdetään. Jos ei käy, ei pidä siihen suhteeseen alkujaankaan lähteä. Joten minun mielestäni ap:n mies on se, joka on tässä oikeassa. Koirahan oli kai jo tutustuessa.
Aaasinsillalla takaisin lemmikkeihin. Eläimistä pitävät ihmiset ovat usein myös luonteeltaan rennompia ja vähemmän ehdottomia. Ihan on pakkokin, kun koira jäystää sen uuden sohvan karmin, tai kissa oksentaa vasta pestylle matolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan tutuista ei ota koiraa hoitoon? Eikö edes miehen vanhemmat? Eikö osaa käyttäytyä? Onko eroahdistusta? Onko niin vaikea eläin, ettei kukaan halua edes ulkoiluttaa, jotta pääsisitte vaikka treffi-iltaa viettämään?
Jos ei halua omaan kotiinsa hoitoon ottaa, luulisi että voisi edes puolen tunnin lenkin käydä heittämässä. Normaali koira pärjää myös useamman tunnin yksin (miten muuten työssäkäyvillä voisi olla koiria?), kun on lenkitetty ja riittävästi juotavaa. Käyttää lenkillä ennen lähtöä ja pissille joko takapihalle tai minilenkki takaisin tultua.
Koiran saa myös ottaa moniin paikkoihin mukaan, esim. kesällä terassiravintoloista melkein kaikki sallivat koirat täälläpäin, joten ei pitäisi kokonaan matkustamista estää. Osa sisäkahviloista sallii myös eläimet, edellyttäen että oisaavat käyttäytyä. Tässä tosin tulee väkisinkin mieleen, että sen enempää miehesi kuin koirakaan eivät osaa käyttäytyä, kun mikään muu ei kelpaa ratkaisuksi kuin omaan kotiin lukittautuminen... Ehkä miestäsi ei vaan kiinnosta mikään?
Ja miksi koira haukkuu öisin? Haluaako ulos? Onko niin vanha, että voisi olla dementiaa, vai edelleen vain niin huonosti koulutettu, että louskuttaa yölläkin? Saa nimittäin olla tosi huonosti koulutettu eläin, koska vanhempien koira on päiväsaikaan melkoinen haukkuja, mutta sentään yöllä tajuaa olla hiljaa sekin.
Koira haukkuu öisin jos rapusta kuuluu ääniä. Kukaan ei ota sitä hoitoon koska muualla kuin kotona se alkaa tuhoamaan asuntoa jäädessään yksin. Ja on vihainen muille koirille lenkillä ohittaessa (pelkää kai). Eli muut ei halua ulkoiluttaa sitä. Kai miestäni kiinnostaisi asiat mutta hän on tehnyt koirasta jotenkin niin sellaisen asian että koira ei saa koskaan hetkeäkään kärsiä niin siksi sitä ei voi laittaa hetkeksikään mihinkään tilanteeseen jossa se miehen mielestä kärsii. Joo tietenkään koiraa ei helteellä voi jättää autoon mutta miehen mielestä edes nyt syksyllä ei voi, jotta oltaisiin tunti vaikka lounasravintolassa syyslomavkl-reissulla. Ap
Eli mies ei ole osannut edes kouluttaa koiraansa. Sopisi paremmin teddykoiran omistajaksi.
Minä dumppaisin miehen koirineen ja etsisin uuden. Tai (monta isoa ja pientä koiraa omistaneena) olisin kouluttanut koiran olemaan haukkumatta ja rähjäämättä. Ei nimittäin ole mikään "amerikantemppu".
Minä lähtisin etsimään somen kautta hoitajaa koiralle. Siellä on valmiiksi jo alueellisia koirakaveri- ryhmiä, joista löytyy innokkaita hoitajia erilaisille koirille. Etsisin nyt jonkun henkilön joka voisi aluksi ihan vaan lenkittää koiraa ja myöhemmin sitten ottaa luokseen vaikka ravintolareissun tai lomamatkan ajaksi.
Älä tee asiasta liian hankalaa, apua löytyy kun on halukas sitä etsimään.
Yli 7-vuotias iso koira, eiköhän se koht kuole luonnollisesti tai ole pakko lopettaa? Max 5 vuotta tuota on jäljellä. Voithan sä ,atkustella ilman miestäsikin ja kotoa ehditte varmasti poistua tunneiksi kuitenkin. Kai tuo koira sen verran yksin pärjää? Sano miehelle, ettei ottaisi uutta koiraa kun tuo tuosta kuolee, korkeintaan joku pienempi jos sen sitten saa välillä hoitoon.
Alue: Aihe vapaa
Koira voi olla yksinäisen ainut seura ja ystävä.