Lue keskustelun säännöt.
Vihaan mieheni koiraa
Provosoiva otsikko, koska toivon mielipiteitä, kritisoidakin saa.
Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta, asuttu yhdessä siitä suunnilleen puolet. Olen aina tykännyt koirista todella paljon, vaikka omaa minulla ei ole ollut kuin ihan pienenä lapsena meillä oli koira. Siksi minusta oli aluksi kivaa että tapasin koirallisen miehen. Ja rakkauden alkuhuumassa kaikki oli ihanaa eikä mikään (koirassakaan) ärsyttänyt. Olen myös todella joustava luonne, joten sopeuduin koiraan liittyviin asioihin helposti.
Mutta nyt tässä vuosien varrella on koira-asiat ruvenneet ärsyttämään todella pahasti. Jopa niin että tunnen usein vihaavani miehen koiraa. Koira estää meiltä kaiken mukavan elämän. Mihinkään ei voida koskaan lomalla matkustaa, koska miehen mielestä koiraa ei voi laittaa koskaan koirahotelliin ja tutuista kukaan ei suostu ottamaan isoa koiraa hoitoon. Koiraa ei myöskään voi ottaa matkalle mukaan, koska se ei pysty olemaan junassa eikä tietenkään lentokoneessa, autoilulomat omalla autolla ei käy koska koiraa ei voi jättää yhtään autoon jos itse menisi syömään tai nähtävyyksiin, sitä ei voi jättää vuokramökkiin koska se repii sisustuksen rikki jne. Kotona ei voida olla koskaan pidempään pois kun aina on kiire koriin pissattamaan koira. Koira sanelee ja määrää meidän koko elämän niin että kökötetään vain kotona. Välillä se haukkuu öisin niin että en saa nukuttua. Vihaan sitä. Mietin eroa vaikka miestäni rakastan, koirasta luopuminen ei kuulemma tule kuuloonkaan.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Mies on ehkä menetetty, mutta ehdit luoda vielä paremman ja hyvän suhteen koiraan.
Mene sen kanssa koirakouluun ja kutsu kouluttaja myös kotikäynnille. Ala opettaa koiralle rajoja ja turvaa. Etsi kouluttajan kanssa myös sopiva hoitaja tai hoitola, ja autoon hommaa häkki. Lähde koiran kanssa kaksin jonnekin.
Hyvä muutos on mahdollista. Ei tapahdu päivässä eikä kahdessa, mut kun tapahtuu niin se palkitsee. Koiran loppuikä voi mennä samojen perusasioiden toistoon, mutta se voi auttaa koiraa ja sinua, ehkä mieskin havaitsee että voisi toimia toisin? Tärkeintä on, että et tukehdu vihaan. Miehen käytös on se, mistä ahdistus kumpuaa sekä sulla että koiralla.
Mitä sekoilet. Ap haluaa elää elämää ja nauttia siitä. Ja sinä ehdotat toisen koiran hoitamista.
Näkee tinderissäkin että 90% sinkkunaisista omistaa koiran. Ja sellaisena pysyvät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes halua seurustella miehen kanssa, jolla on koira.
Se on niin ihmisestä kiinni, millainen elämäntapa ja -tyyli sopii. Itselläni on koiria, aina ollut, mutta ei ne rajoita elämääni mitenkään. Matkailen omasta halusta vain kotimaassa ja sellaisia reissuja, että koirat kulkee mukana. En edes halua lähteä matkalle ilman koiria!
Koirasta ei todellakaan tule luopua kumppanin takia. Kuinka kehtaat vaatia miestä luopumaan hänelle rakkaasta asiasta, joka on kuitenkin ollut jo ennen sinua? Itsekkyyden huippu.
Sytö koiralle myrkkyä. Ongelma poistuu ihan itsestään.
Jos mies kirjottaisi vastaavan kirjoituksen, palsta kaatuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän "mies" tuo oikein on joka on kapiseen piskiin niin lääpällään?
No mutta koira on selvästi yli 7v? Ei se enää elä kuin vuoden tai kaksi, jos sitäkään. Itsekin vihaan vaimoni koiraa samoista syistä, mutta sekin jo 7v niin lähtee pian häiritsemästä elämää... meanwhile, käyn reissuissa yksin, ei kiinnosta koiran takia jättää väliin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mieheltä että suostuuko reissuun jos löydät koiralle hoitajan kotiin. Jos ei, niin sitten tiedät että koira on BBC ain tekosyy.
Jos suostuu niin etsit jonkun nuoren naapurista tai tuottavista ja maksat siitä että tulee asumaan teille ja hoitamaan koiraa siksi aikaa.
Lisäys edelliseen, ja käyt muutaman kerran koirakoulussa jossa harjoittelette miten ei hajoteta paikkoja vuokramökissä. Tosin sekin ratkeaa sillä että otatte häkin mukaan. Kyllä koira voi rauhoittua muutaman tunnin sellaisessa. Monet käyttää niitä kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli koira ja nyt ei. Miesystävä vetosi aina ettei käy luonani kovin usein koska 100km matkan lisäksi ei tykkää koirastani, se sitoo liikaa ja silittelen sitä ja vaikka mitä. Koiran takia hän ei ole kutsunut minua kyläänkään vaikka sanoin että aina löytyy hoitaja 1-2päiväksi ja junat kulkee.
No. Koira oli vanha ja piti lopettaa. Oli kuulema hyvä että pääsin koirasta eroon vaikka ei hän sitä pelännyt ei vain tykännyt. Minua itketti koska lempeämpää koiraa en tiennyt. Nyt pari kk koiran kuolemasta ei käy mies yhtään sen useammin, eikä ole tullut kutsua kylään. Eroamista vailla koko juttu mutta välttelee.
Luulen että lempeä koirani piti minut hyväntuulisena vaikka miesystävä luultavasti ei mitään sen kummempaa missään vaiheessa ole halunnut. Eläimetön ihminen on kova ja tyly, itsekäs ja laskelmoiva. Mieluummin uusi koira kuin itsekeskeinen miesystävä, aikuinen jota pitäisi paapoa kuin avutonta lasta.
Eläinten vilpittömyys ja iloisuus saa aina mielen hyväksi!
Vierailija kirjoitti:
Sytö koiralle myrkkyä. Ongelma poistuu ihan itsestään.
Aiemmin jo todettiin, että monelle koiralle riitää yksi tummasuklaalevy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisikö mies kuitenkaan reissailemaan, vaikkei koiraa olisi?
Vierailija kirjoitti:
Lähtisikö mies kuitenkaan reissailemaan, vaikkei koiraa olisi?
Tuskinpa. Olisi koiralle muuten löytynyt jo hoitopaikka reissun ajaksi. Mies ja ap ovat vain erilaisia elämäntavoiltaan. Ap kannattaisi etsiä kaltaisensa eläintenvihaajamies, ei yksikään viaton luontokappale häiritsisi sinun turhaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki elävät olennot, jotka ovat toisen huolehtimisen varassa, rajoittavat jossain määrin elämää. Koskee niin lemmikkieläimiä kuin pieniä lapsia.
Minusta ei antaisi kovin hyvää kuvaa ihmisestä, jos tämä ei olisi sitoutunut huolehdittavastaan huolehtimaan. Avuton olento, oli sitten eläin tai lapsi, menee aina aikuisen ihmisen edelle. Itse en luottaisi ihmiseen, joka ei ajattelisi näin. Saati että ehdottaisi koirasta luopumista...olisi parisuhde samantien siinä.
Avaustekstin perusteella tuossa vaikuttaa kyllä olevan muita ongelmia kuin kirjoittajan ja koiran suhde. Miksi koira haukkuu öisin? Onko koiralla eroahdistusta, koska sitä ei voi jättää koskaan yksin? Mitä sitten jos omistaja sairastuu, pakkohan koiran on oppia olemaan joskus erossa omistajastaan. Ehkä pitäisi ottaa nämä puheeksi?
Ajattele, jos sinulla olisi lapsi tai miehellä. Joidenkin on vain hyvin vaikeaa joustaa. Koska minä haluan, minä ja minun mahdollisuudet. Muuta ei mahdu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisikö mies kuitenkaan reissailemaan, vaikkei koiraa olisi?
Ei varmaankaan ainakaan kovin mielellään. Itse seurustelin joskus koirallisen kanssa, ja vaikka omakin koira oli niin ei sitä miestä saanut edes Tallinnan laivalle.
Itse kuljin keskikokoisen koirani kanssa junissa ja tietenkin auton kyydissä, oli parissa eri hoitolassakin viikon ulkomaan reisujen ajan jne. Kyllä koira hengissä pysyy ja jopa virkistyy hoitolassa. Onhan se vaihtelua, paitsi täysin sosiaalistamattomalle stressaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt sentään yksin matkustelet yms. ja jätät miehen hoitamaan koiraansa kotiin?
Tämä.
Tässä taas todiste, että koiraihmisten kanssa ei kannata pistää hynttyitä yhteen, jos ei halua kuolaavaa, haisevaa karvakasaa elämänsä keskipisteeksi.
Ap, mä tuossa tilanteessa arvostaisin itseäni niin paljon, että etsisin seuraa, jonka elämä.ä ei pyöri ainoastaan jonkun kapisen elukan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki elävät olennot, jotka ovat toisen huolehtimisen varassa, rajoittavat jossain määrin elämää. Koskee niin lemmikkieläimiä kuin pieniä lapsia.
Minusta ei antaisi kovin hyvää kuvaa ihmisestä, jos tämä ei olisi sitoutunut huolehdittavastaan huolehtimaan. Avuton olento, oli sitten eläin tai lapsi, menee aina aikuisen ihmisen edelle. Itse en luottaisi ihmiseen, joka ei ajattelisi näin. Saati että ehdottaisi koirasta luopumista...olisi parisuhde samantien siinä.
Avaustekstin perusteella tuossa vaikuttaa kyllä olevan muita ongelmia kuin kirjoittajan ja koiran suhde. Miksi koira haukkuu öisin? Onko koiralla eroahdistusta, koska sitä ei voi jättää koskaan yksin? Mitä sitten jos omistaja sairastuu, pakkohan koiran on oppia olemaan joskus erossa omistajastaan. Ehkä pitäisi ottaa nämä puheeksi?
Sairasta. Koira EI ikinä mene ihmisen edelle! Hyi hitto.
Minäkin pidän koirista, mutta en mistään hinnasta halua sellaista omaan huusholliini vaikka mies ja lapset sellaista mankuvatkin. Juuri tämä sitovuus suurimpana syynä, mutta myöskin tiedän että se koiran hoito jäisi alkuinnostuksen jälkeen täysin minun kontolleni.