Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitikaveri tuli meille ekaa kertaa
16.12.2014 |
lapsensa kanssa. Tätä ennen olemme tavanneet perhekahvilassa ja leikkipuistossa.
Jäi vähän vaivaamaan, kun tarjosin kahvia, niin hänelle ei maistunut mikään tarjoamani lisuke. Oli hapankorppua, juustoa, kalkkunaleikettä, ruisleipää, sämpylää, suklaata, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä ja mitään ei ottanut, vaikka kuinka keksin uusia tarjottavia. Kysyinkin, että mitä hän ottaisi, mutta sanoi, että onhan tässä jo. Näki, että oli siistiä, että siitäkään ei johtunut. Kysyin, että onko allerginen jollekin, niin ei ollut sitäkään. En ymmärtänyt kehottaa toistakaan kertaa, kun söin siinä hyvällä ruokahalulla ulkoilun jälkeen. Olisitko sinä kaivannut useita kehotuksia? Olinko epäkohtelias, kun kaikesta huolimatta söin itse? Tarjosin lisää kahvia ja huomaisn vasta silloin, että ei ollut syönyt mitään. Miksi ette syö? Tarvitseeko kehottaa erikseen maistamaan jokaista juttua erikseen?
Kommentit (65)
Miksi edes vaivautua vatvomaan mielessään tällaista asiaa? Ottaa tai on ottamatta, no big deal. Ei edes vatvomisen arvoinen. Ei tarkoita erttä kummassakaan tai missään olisi mitään vikaa. Ihmiset rakkaat, relatkaa! <3 :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:10"]No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin".
[/quote]
No anteeksi että olen tökerö ja sosiaalisesti lahjaton, mutta mulla tulee järjetön ripuli jos syön jotain vähänkin väärää, mutten viitsi mainostaa ärtynyttä suoltani puolitutuille.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:10"]No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin". [/quote] No anteeksi että olen tökerö ja sosiaalisesti lahjaton, mutta mulla tulee järjetön ripuli jos syön jotain vähänkin väärää, mutten viitsi mainostaa ärtynyttä suoltani puolitutuille.
[/quote]
Juuri näin. Kun kertoo jollekin kärsivänsä tästä ja noudattavansa fodmap-ruokavaliota, on seuraavalla kerralla tarjolla on myös gluteenittomia leipiä tms. Ikävä vain, etteivät läheskään kaikki gluteenittomat tuotteet sovi ärtyneestä suolesta kärsiville. Sitten on vielä inhottavampaa kieltäytyä tarjoilusta, kun tarjoaja on yrittänyt. :( Mieluummin olen hiljaa vaivastani ja kieltäydyn.
Itse en ole pystynyt syömään vieraassa paikassa kuin vasta aikuisena, silloinkin kovan opettelemisen jälkeen. Ei kannata loukkaantua, toiset on vaan sellaisia, ei vaan pysty vaikka kaikki olis kohdallaan muuten.
Minulla on kaveri joka ei koskaan ota mitään paitsi korkeintaan sen mustan kahvin. Hän suunnittelee päivän ruokailut niin tarkasti etukäteen että näille muutoksille ei löydy paikkaa. Jos esim on suunniteltu että aamupalan jälkeen saa seuraavan kerran antaa lapsille autossa porkkanat niin se 10:38 tarjottu piirakkapala sotkee sen jutun koska lounas on klo 12 ja ne perunatkin siellä odottaa. En nykyään tarjoa mitään varsinkaan lapsille koska hän hopottaa koko ajan vieressä että vähän vaan otetaan, maistetaan pikkusen, ei toista keksiä. Nämä tilanteet on heille niin stressaavia että luonnollisestikaan en sotke heidän ohjelmaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 15:23"]
Minulla on kaveri joka ei koskaan ota mitään paitsi korkeintaan sen mustan kahvin. Hän suunnittelee päivän ruokailut niin tarkasti etukäteen että näille muutoksille ei löydy paikkaa. Jos esim on suunniteltu että aamupalan jälkeen saa seuraavan kerran antaa lapsille autossa porkkanat niin se 10:38 tarjottu piirakkapala sotkee sen jutun koska lounas on klo 12 ja ne perunatkin siellä odottaa. En nykyään tarjoa mitään varsinkaan lapsille koska hän hopottaa koko ajan vieressä että vähän vaan otetaan, maistetaan pikkusen, ei toista keksiä. Nämä tilanteet on heille niin stressaavia että luonnollisestikaan en sotke heidän ohjelmaansa.
[/quote]
Minä luulen, että tällainen ruoan vahtiminen ja sen nostaminen älyttömän isoon ja hallitsevaan asemaan on nykyajan vitsaus. Todella moni täälläkin selittää vatsan toiminnasta, siitä, ettei syö hiilareita tai suolaista tai makeaa juuri tuohon aikaan tai muuten vain päättää ihan itse, mitä syö ja milloin syö. Ruoka ei enää ole se pieni lisä hauskan seuran kanssa vaan siinä kytätään ja lasketaan kaloreita, lisäaineita, hiilareita, mietitään emännän painoa, outoa makua ja kyräillään aiheen tiimoilla mutta ei ainakaan tasan tarkkaan kerrota, missä on vika.
Ihailen vanhoja sukulaisiani, jotka loihtivat mielettömän kahvipöydän ja kyllä, välillä tuputtavatkin sitä ruokaa meille muille, mutta osaavat itse tyynesti ilmoittaa, miksi eivät itse syö ilman turhia kyräilyjä. Miksi on vaikeaa todeta, että tuli syötyä lounaalla paljon ja nyt ei maistu? Miksi ei voi sanoa, että minulla on herkkä vatsa enkä siksi syö kylässä? Tai se kaikista pätevin selitys, olen moniallerginen/dieetillä ja siksi en syö. Kaikki päteviä syitä eikä mielestäni lainkaan noloja tai outoja nykypäivänä. Näiden ansiosta saa olla rauhassa kaikki seuraavatkin kerrat eikä kenenkään tarvitse miettiä tai ihmetellä, miksi tuo tuossa istuu happamena syömättä mitään.
On emännän nolaamista istua naama nyrpällä kahvipöydässä. Se kun viestittää, että minulle ei kelpaa ja vihjaa, että emäntä on laittanut huonot tarjottavat. Paljon reilumpaa olisi huikata jo siinä kahvinkeittovaiheessa, että otan vain kupin kahvia mutta en muuta, kun vatsaan ei mahdu. Eipä näe emäntä sitten turhaa vaivaa kiskoa kaapeista esiin herkkuja. Miksi ihmeessä pitää tehdä hyvin pienestä asiasta niin suuri? Suun avaamalla voi säästyä monelta myöhemmältäkin tuputuskerralta.
Erityisen paljon ärsyttää nämä, jotka syövät kyllä kotona tai muualla tiettyjä herkkuja mutta eivät voi koskeakaan niihin sitten minun kodissani. Kyllä tuossa nyt olisi hyvä selittää jotain täysinäisestä vatsasta, koska muutenhan ei selitykseksi jää mikään muu kuin se, että juuri minä ne herkut tarjoan ja siksi eivät kelpaa. Monet nirsoilijat ovat aika epäloogisia. Eräs ystäväni ilmoitti olevansa tiukalla dieetillä ja minä sitten luin sivutolkulla materiaalia netistä kyseisestä dieetistä, valmistin dieettiin sopivia tarjottavia ja ystäväni sitten vetäiseekin ne ainoat, mitkä eivät siihen dieettiin kuulu (olivat pöydässä lapsia varten). Paljon melua tyhjästä. Kunhan pitää nyt vähän ensin korostaa, että MINÄ olen tärkeä ja MINUN tapani pätevät sinunkin kodissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:19"]
Miksi siitä pitää tehdä numero, jos uusi tuttavuus ei halua kahvin kanssa ottaa mitään syötävää? Olet varmaan tosi kiva kaveri! NOT!
[/quote]
Itse olet ajattelematon mäntti. Etiketti on ehkä muuttumassa, mutta koko minun ikäpolveni ja iso osa nuoremmastakin on opetettu siihen, että syötävän ja juotavan tarjoaminen kuuluu hyvään käytökseen, kuin myös tarjottavien hyväksyminen, jos mitään suurempaa estettä ei ole. Se on niin keskeinen ja yksinkertainen sosiaalinen koodi, että sitä selityksittä rikkovan oletetaan olevan joko sairas tai muuten hyvin omituinen niin vakavalla tavalla, että kanssakäyminen vaatii erityistä varautuneisuutta, ettei jouduta törmäyskurssille, koska toinen luultavasti ei ole ennakoitavissa muutenkaan. Ap on siis huolissaan, onko hän itse mokannut jotenkin (väärät tarjoilut, liian likaista tms), vai pitääkö hänen vain olla erityisen varovainen uuden tuttavan kanssa. Hän myös kaipaisi vinkkejä, minkätyyppisestä syystä voisi olla kysymys, jotta hänen on helpompi havaita törmäysvaara ensi merkeistä. Hän ei siis ole päällepäsmäri vaan sen vastakohta - empaattinen ja ystävällinen.
Minun sukupolveni silmiin nuoremman polven ajattelutapa on puhtaasti kasvattamattomuutta ja itsekeskeisyyttä sekä näistä seuraavaa haurautta. Ottaa aikansa tottua uuteen kuriin, ja se ei tapahdu ennen kuin se kyetään muotoilemaan järkeenkäyväksi teoriaksi siitä, miksi tarjottavista kieltäytyminen on hyvää käytöstä. Se voi olla hankala perustella, koska samaa sääntöä kuitenkin noudatetaan ympäri maailman - voisi olettaa, että syyt sellaiseen tapaan ovat silloin hyvät.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:10"]
No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin".
[/quote]
Voi luoja... (hullu olet.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon aikuisena tajunnut, että mun lapsuuskodissa oli aina aika kehnot tarjoilut. Silti populaa riitti kyläilemään, eli ei kai se aina oo niistäkään kiinni. Voihan sitä maailman tappiin asti miellyttääkin, ja silti kaikki eivät halua syödä syystä tai toisesta, joten parasta tehdä suurin piirtein niin kuin itse haluaa, kunhan nyt normaalin vieraanvaraisuuden muistaa, eli tarjoaa sitä mitä on ja yrittää edes vähän panostaa.
Tässä tosin on arvioni mukaan muu syy. Esim. ruokavalio, josta ei halua tehdä numeroa, mutta johon sopivaa ei nyt sattunut löytymään, tai sitten tarkat ruoka-ajat. Monet juovat kahvinsa mieluiten ilman lisukkeita. Tai sitten todellakin ei vain syystä tai toisesta pysty syömään toisten kotona laittamia ruokia. Tai sitten jostakin ruuasta tuli tilapäisesti jokin epämiellyttävä mielleyhtymä, ja ei siksi maistunut.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:10"]No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin". [/quote] No anteeksi että olen tökerö ja sosiaalisesti lahjaton, mutta mulla tulee järjetön ripuli jos syön jotain vähänkin väärää, mutten viitsi mainostaa ärtynyttä suoltani puolitutuille.
[/quote]
Et, vaikka asiaan on kehitetty monta hienoa eufemismia, joilla tilanteesta selviää kertaheitolla pilaamatta sosiaalisia suhteitaan ja saamatta hämärän tyypin mainetta? Mitä vikaa on todeta lyhyesti, että vatsani on herkkä? Ja jos kävisi niin onnettomasti että toinen innostuu tivaamaan, niin voi jatkaa, että se on YLIherkkä, ja aihe on minulle arka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 15:07"]
Miksi edes vaivautua vatvomaan mielessään tällaista asiaa? Ottaa tai on ottamatta, no big deal. Ei edes vatvomisen arvoinen. Ei tarkoita erttä kummassakaan tai missään olisi mitään vikaa. Ihmiset rakkaat, relatkaa! <3 :)
[/quote]
Hassu juttu, mutta lapsuudessani tämä asia oli aivan rela kaikin päin. Ihmiset iskivät innoissaan kimppuun, kun jotain saivat. Jos eivät, kieltäytyivät kohteliaasti, eivätkä hajonneet palasiksi persialaismatolle, jos toinen varmuuden vuoksi pikkuisen tuputti, vaan olivat hyvillään huolenpidosta, ja ymmärsivät sen sellaiseksi, ja kieltäytyivät uudelleen pontevammin, mutta nauraen. Ketään en nähnyt syötettävän väkisin.
Voidaan tietenkin lähteä minimalismin tielle, jossa veltosti kysäistään haluatko jotain, ja toinen mykkänä mulkoilee seinään, josta sitten pitää päätellä, että ei näköjään. Mutta mitään relaa minä en siinä näe. Näen vain, että sosiaaliset fobiat ovat ryöstäytyneet niin laaja-alaisiksi ja yleisiksi, että ne estävät kanssakäymisen ja sitä pidetään normaalina.
Oli taas raskaana ja pahoinvoiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman omituiset tarjottavat sulla AP? Itse tarjoaisin kahvin kanssa jotain makeaa piirakkaa, pullaa tai keksiä. Sopii mielestäni kahvipöytään paremmin kuin joku tylsä ianikuinen leipä, puhumattakaan mistään ihme kuivatuista hedelmistä ja pähkinöistä?!
Just tän takia en käy kylässä kenelläkään, kun ihmiset aina tuputtavat tarjoiltaviaan suostumatta ymmärtämään, että kaikki eivät ole napostelevaa sorttia, ja sit luet haukkuja keskustelupalstoilta kuinka oli taas niin kamala nirso vieras kylässä, heh, sori vaan ihan hirveesti läskit, me ei vaan haluta samanlaiseksi kuin te.
Osa kahjoista ei syö mitään toisten laittamaa, koska luulee tuotteiden olevan myrkytettyjä.
Oletan , että olisit huomannut kahjouden. Ehkä hänelle ei vain maistunut mikään.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:11"]
Hieman omituiset tarjottavat sulla AP? Itse tarjoaisin kahvin kanssa jotain makeaa piirakkaa, pullaa tai keksiä. Sopii mielestäni kahvipöytään paremmin kuin joku tylsä ianikuinen leipä, puhumattakaan mistään ihme kuivatuista hedelmistä ja pähkinöistä?!
[/quote]mikäs mummeli se siellä vastailee?! :D kuka oikeasti haluaa nykyään jotain makeaa piirakkaa, pullaa tai keksiä?! Yök! Suolaiset tarjottavat uppoaa aina paremmin, hedelmät ja pähkinät toimii useimmille terveyshysteerikoillekin.. :)
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 15:07"]
Miksi edes vaivautua vatvomaan mielessään tällaista asiaa? Ottaa tai on ottamatta, no big deal. Ei edes vatvomisen arvoinen. Ei tarkoita erttä kummassakaan tai missään olisi mitään vikaa. Ihmiset rakkaat, relatkaa! <3 :)
[/quote]
Nimenomaan! :) lisänä vielä: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/hyva_mieli/hyva_olo/lue_12_asiaa_joita_henkisesti_vahvat_ihmiset_eivat_tee . Ja nyt ne hernepurkit takas kaappiin, en tarkota että kukaan olisi heikkoitsetuntoinen, ihan kaikille muistutukseksi ^_^ kyllä..kaikille..myös allekirjoittaneelle ;) :)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:10"]
No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin".
[/quote]
Minö en tee asioita, joita en halua tehdä. Miksi sinä teet?
[/quote]
Siksi, että ajattelen muitakin kuin itseäni. Jos toinen on nähnyt vaivaa ja laittanut pöydän koreaksi, niin voin kyllä ottaa siitä jotain. Vaikka minulla ei olisi nälkä tai ruoka-aika, niin en minä suklaaseen, leipään tai pähkinään kuole (Eri asia, jos on edellämainituille vaikka allerginen), mutta tarjolle asettajalle tulee ainakin hyvä mieli.
[/quote]
Näin juuri. Jos toinen näkee kattamisen vaivan, on kohteliasta ottaa edes jotain, vaikka vähän. Tai jos ei mikään maistu, sanoa vaikka, että onpa hyvän näköiset eväät, että harmi kun söin juuri/olen laihiksella/whatever. Itse selitän mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän, en halua, että toinen joutuu arvailemaan tunteitani. Mutta tätähän tämä suomalainen kulttuuri on.. Puhuminen hopeaa vaikeneminen kultaa jne.