Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitikaveri tuli meille ekaa kertaa
16.12.2014 |
lapsensa kanssa. Tätä ennen olemme tavanneet perhekahvilassa ja leikkipuistossa.
Jäi vähän vaivaamaan, kun tarjosin kahvia, niin hänelle ei maistunut mikään tarjoamani lisuke. Oli hapankorppua, juustoa, kalkkunaleikettä, ruisleipää, sämpylää, suklaata, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä ja mitään ei ottanut, vaikka kuinka keksin uusia tarjottavia. Kysyinkin, että mitä hän ottaisi, mutta sanoi, että onhan tässä jo. Näki, että oli siistiä, että siitäkään ei johtunut. Kysyin, että onko allerginen jollekin, niin ei ollut sitäkään. En ymmärtänyt kehottaa toistakaan kertaa, kun söin siinä hyvällä ruokahalulla ulkoilun jälkeen. Olisitko sinä kaivannut useita kehotuksia? Olinko epäkohtelias, kun kaikesta huolimatta söin itse? Tarjosin lisää kahvia ja huomaisn vasta silloin, että ei ollut syönyt mitään. Miksi ette syö? Tarvitseeko kehottaa erikseen maistamaan jokaista juttua erikseen?
Kommentit (65)
Jos on joku kammo ettei voi syödä toisten laittamaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalkkunaleike nyt ainakin on ihan hirveän makuista. Ei mullekaan uppoaisi kuiva sämpylä tai hapankorppu. Oisin ehkä pähkinöitä ja suklaata voinut maistaa.
No jos on vaikka laihiksella muttei halua sitä myöntää, jos on tosi nirso, jos ei vaan tee mieli, jos jännittää uuden tuttavuuden luona jne? Mun mielestä tuollainen uteleminen ja tuputtaminen olisi tosi ahdistavaa. Jos pöydässä on tarjottavaa ja on kehotettu että käykää kiinni, niin kyllä aikuinen ihminen osaa itse arvioida mitä hän siitä ottaa vai ottaao mitään ilman, että erikseen tuputetaan kaikkea mitä pöydässä on.
Jos halus jotain makeaa piirakkaa kahvin kanssa?
Ehkä ei ole tottunut syömään siihen aikaan tai oli laihiksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei vain tahtonut ottaa mitään. Minä kyllä otan, kun tarjotaan.
ap
jos hänellä ei ollut ruoka- aika ei nälkä? Ei ollut varautunut syömään teillä. oli jo syönyt kotonaan tai koton odottaa valmis ruoka ?Toiseten mieliksi ei kannta itse syödä. Mutta se ei varmaankaan haitannut , että sinä söit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on sellaisia tuttuja jotka ei koskaan ota mitään kahvin kanssa. Aluksi aina ostin/leivoin varmuuden vuoksi jotain hyvää, ja söin sitten ainakin itse. Nykyään en enää näiden vieraiden tullessa stressaa siitä onko tarjottavaa vai ei. Laitan pöytään kahvin ja maidon, ja jos sattuu olemaan jotain hyvää niin senkin tuon pöytään ja syön ainakin itse. Jos ei ole mitään hyvää niin sitten ei ole.
Ei kai se nyt noin vakavaa ole, jos toisella ei ole nälkä. Ihan hyvät tarjoilut mutta tuputtamisen olisin jättänyt vähemmälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oli laihiksella? Tai syömishäiriö? Tai ei vain maittanut mikään.
Mulle ainakin olis kelvannut sun tarjoamiset paremmin kuin hyvin! Ei tartte kahta kertaa käskee meikäläistä jos joku on viitsinyt ihan mua varten pöydän koreeksi laittaa!
Pidän äitikaverisi käytöstö hieman outina ainakin näiden kuvailujen perusteella.
Mun siskolla on anoreksia, ja se käyttäytyy just tolleensa.
No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on joskus ollut tosi pitkään kammo, etten ole voinut syödä vieraiden luona tai julkisilla paikoilla. Se oikeasti vaivasi muakin ja kaikkein pahonta oli se kun jatkuvasti huomioitiin ja huomauteltiin siitä mitä ja miten paljon söin.. Se on itsellekin kamalaa, saati sitten että asiasta tehdään numero!
Onneksi olen jo päässyt yli tästä!
Jätä spekuloiminen vähemmälle ja ole onnellinen äitikaverista. Läheskään kaikilla kotiäideillä ei ole äitikavereita, joiden kanssa kahvitella keskellä päivää. Joillain ei ole kavereita ollenkaan. Joten nauti siis äitikaveristasi, ja anna hänen ottaa tai olla ottamatta tarjottavia. Sinä ainakin tarjosin jotain, joten omassa toiminnassasi ei ole vikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kärsii ärtyvästä suolesta tms. ja vatsa ei vaan kestä. Suolivaivaisella henkilöllä voi joskus olla niin pahaa oireilua, ettei uskalla kylässä syödä, kun pelkää, että kaikki tulee saman tien ulos.
Tai sitten laihduttaa - tästä tosin voisi ajatella, että voisi sanoa ääneenkin. Ellei tilanne ole se, että hänellä on ylimääräistä 5 kg ja sulla esim. 20 kg aj ei halunnut korostaa laihdutustaan. Mutta itse ainakin tällaisessa tilanteessa voisin hyvin otta yhden voileivän tai palan suklaata tms, ei se kuuri siihen kaadu.
Yksi ystäväni käyttäytyi noin, kun sairastui anoreksiaan.
Sitten on vielä sairaalloisen tarkasti terveellistä ruokavaliotaan noudattavat, jotka eivät voi laittaa edes yhtä ylimääräsitä pähkinää suuhunsa.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:10"]
No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin".
[/quote]
Minö en tee asioita, joita en halua tehdä. Miksi sinä teet?
En pahoittanut mieltäni, mutta mietin, että oliko tarjoilut jotenkin huonoja. Olisin voinut tarjota esim pullaa tai leivoksia, jos olisi ollut. Kutsuin vieraaksi hetken mielijohteesta, enkä ollut varautunut.
ap
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:10"]
No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin".
[/quote]
Minö en tee asioita, joita en halua tehdä. Miksi sinä teet?
[/quote]
Siksi, että ajattelen muitakin kuin itseäni. Jos toinen on nähnyt vaivaa ja laittanut pöydän koreaksi, niin voin kyllä ottaa siitä jotain. Vaikka minulla ei olisi nälkä tai ruoka-aika, niin en minä suklaaseen, leipään tai pähkinään kuole (Eri asia, jos on edellämainituille vaikka allerginen), mutta tarjolle asettajalle tulee ainakin hyvä mieli.
No esimerkiksi minä en pysty syömään mitään yhtään vieraammassa seurassa - tuntuu että tukehdun ja ruoka juuttuu kurkkuun. Ehkä jonkun suklaapalan olisin saanut imeskeltyä kahvin kanssa, mutta mitään sen kiinteämpää en. Vaikea ja nolo vaiva selitellä vieraalle, "nokun mua alkaa ahdistaa jos mun pitää syödä vieraassa seurassa ja pelkään, että ruoka juuttuu kurkkuun ja tukehdun".
Miksi siitä pitää tehdä numero, jos uusi tuttavuus ei halua kahvin kanssa ottaa mitään syötävää? Olet varmaan tosi kiva kaveri! NOT!
Alue: Aihe vapaa
Jos ei vaan halua ottaa mitään kahvin lisäksi?