Nainen, haittaisiko sinua jos ette miehen saamien tukien takia voisi muuttaa virallisesti yhteen, eli kirjoille samaan asuntoon?

No mieluummin ostaisin sen pienen idyllisen kakkoskodin. Niitä kun saattaa saada hyvinkin halvalla. Sitä kun voisi koittaa vuokrata ulkopuolisille lyhyiksi ajoiksi tai airbnb tyyliin. Niillä saisi kenties katettua vastikkeen ja lyhennyksen. Kun eihän siellä joka viikko itse kävisi.

Alkuperäiseen kysymykseen taas, että en muutenkaan ihan helposti muuta yhteen kenenkään kanssa. Menettäisin itsekin 2 lapsesta yh-korotuksen, eli 120e/kk. Tosin tuo raha ei ole suurin syy. En muuten vaan halua. Tuilla elävä on ok, olen itsekin joutunut välillä olemaan. Mutta mitään elämäntapatyötöntä en katsoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Sulla on huono mielikuvitus. Päättäisitte tietenkin yhdessä, mihin kaupunkiin olisi mukava saada kiva kakkoskoti, ja sitten se tuilla asuva "muuttaisi" sinne. Käytännössä siis Kela maksaisi kakkoskotinne, jossa kävisimme viikonloppumatkoilla silloin, kun kaipaisitte vaihtelua. Tuilla asuva ei tietenkään maksaisi sinun asunnosta mitään, mutta toisaalta hänen ansiostaan saisit sinäkin kakkosasunnon yhdessä valitsemaanne kaupunkiin.

Tuohan tarkoittaa, että se tukien varassa elävä mies eläisi sen naisen siivellä, käyttäen tämän sähköä, vettä jne.. mutta ei maksaisi siitä mitään.

Niin no, jos ihmisellä ei ole tuloja, ei hänellä ole maksukykyäkään. Jos he muuttaisivat virallisesti yhteen, hänen tukensä pienenisivät ja silloin hän eläisi vielä enemmän siivellä. Nythän hänen kauttaan saisi kuitenkin sen kakkoskodin. Ajattele nyt, jos yhteinen koti on vaikka isossa kaupungissa, mutta sitten on joku tietty pieni kaupunki, jossa kumpikin tykkäisi viettää vapaa-aikaa, esim. joku idyllinen pieni kaupunki, jossa on vuokra-asunnostakin lyhyt matka rannalle, tai muuten kiva paikka. Kyllähän sekin elintasoa lisää, tai antaa ainakin sisältöä elämään, kun olisi joku kakkosasunto idyllisessä, ihanassa kaupungissa.

Romanttinen kakkoskoti Keravan Killan alueella tai Järvenpään Jampassa <3

Aika paljon tuuria tarvitaan, että se kakkoskoti on idyllisen pienen rantakaupungin rannan läheisyydessä. Siisti ja kiva, valoisa, kivasti sisustettu idyllinen paikka romanttisen viikonlopun viettoon :-DDD

Ei rannan läheisyydessä. Mutta pienissä kaupungeissa on lyhyt matka usein rantaankin. Ja pienissä kaupungeissahan jo miljöö on miellyttävä, vaikkei olisi lähelläkään rantaa. Jos oma mielikuvituksesi riittää Järvenpäähän tai Keravalle, niin sitten niin - itselläni oli mielessä joku Hanko, Porvoo, Naantali, tms. Ei monen keskiluokkaisenkaan kakkoskodit kuule missään rannalla sijaitse - moni ostaa ihan kerrostalokämpän ja pyöräilee sitten. Itselleni kyllä kelpaisi kakkoskoti pikkukaupungista - oikeastaan olen haaveillutkin sellaisesta, tosin ihan ostettuna tai vaikka vuokrattuna, ja nimenomaan kerrostaloasunnon haluaisin. Sen vuoksi varmaan keksinkin tämän idean tähän ketjuun.

Kannattaa mennä tutustumaan niihin kaupungin vuokratalolähiöihin, joissa tuilla asuvista suurin osa asuu. Älä säikähdä, jos rappukäytävässä on tägejä tai siellä täällä oven läpi on yritetty mennä vähän raskaammallakin kalustolla.

En halua tällä halventaa tuilla asuvia, olen itse asunut VVO:n asunnossa Helsingissä ja työskennellyt paikassa, missä huumekauppaa käytiin samassa rappukäytävässä.

Kaikki tuilla asuvat eivät asu kunnan vuokrataloissa, ja toisaalta sitten kaikissa pienissä kaupungeissa ne kunnan vuokratalotkaan eivät ole mitään ankeita. Usein pikkukaupungeissa ei edes ole mitään vuokratalolähiöitä, vaan kunnan vuokratalot sijaitsevat keskiluokkaisen omakotitaloalueen vieressä ja omistusasuntotalojen lomassa. Pikkukaupungeissa voi se kaupungin vuokratalo olla oikeasti kivallakin paikalla, ja itse talo voi olla ihan mukava. Pitää muistaa, että pikkukaupungeissa ei ole Helsingin meininki. Tosin jos miehen luottotiedot olisivat kunnossa, hän voisi vuokrata asunnon vaikka yksityiseltäkin. Tuollaisessa tilanteessahan voi suunnitella, käydä katsomassa eri paikkoja ja esimerkiksi valikoida sen, mistä löytyy kivoin.

Mä asuin kulosaaressa vuokralla ja se leskirouva ja sen mbd-poika huijas mua kunnolla mennen tullen, täti oli vielä adianajaja ja suomen asianajajain yhistyksen puheenjohtaja! Sitä julkeutta ja röyhkeyttä, kulkivat omilla avaimillaan vuokraamassani kämpässä ja raijasivat sinne luvatta kamojaan säilytykseen, maksoin niille vyokraa ja säilytin kämpäsdäni ilmadiks niiden rojuja!

Vierailija kirjoitti:

No mieluummin ostaisin sen pienen idyllisen kakkoskodin. Niitä kun saattaa saada hyvinkin halvalla. Sitä kun voisi koittaa vuokrata ulkopuolisille lyhyiksi ajoiksi tai airbnb tyyliin. Niillä saisi kenties katettua vastikkeen ja lyhennyksen. Kun eihän siellä joka viikko itse kävisi.

Alkuperäiseen kysymykseen taas, että en muutenkaan ihan helposti muuta yhteen kenenkään kanssa. Menettäisin itsekin 2 lapsesta yh-korotuksen, eli 120e/kk. Tosin tuo raha ei ole suurin syy. En muuten vaan halua. Tuilla elävä on ok, olen itsekin joutunut välillä olemaan. Mutta mitään elämäntapatyötöntä en katsoisi.

Työtyömyys ei ole valinta, ilo, tai elämäntapa. Köyhyyttä ja selviytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Sulla on huono mielikuvitus. Päättäisitte tietenkin yhdessä, mihin kaupunkiin olisi mukava saada kiva kakkoskoti, ja sitten se tuilla asuva "muuttaisi" sinne. Käytännössä siis Kela maksaisi kakkoskotinne, jossa kävisimme viikonloppumatkoilla silloin, kun kaipaisitte vaihtelua. Tuilla asuva ei tietenkään maksaisi sinun asunnosta mitään, mutta toisaalta hänen ansiostaan saisit sinäkin kakkosasunnon yhdessä valitsemaanne kaupunkiin.

Tuohan tarkoittaa, että se tukien varassa elävä mies eläisi sen naisen siivellä, käyttäen tämän sähköä, vettä jne.. mutta ei maksaisi siitä mitään.

Niin no, jos ihmisellä ei ole tuloja, ei hänellä ole maksukykyäkään. Jos he muuttaisivat virallisesti yhteen, hänen tukensä pienenisivät ja silloin hän eläisi vielä enemmän siivellä. Nythän hänen kauttaan saisi kuitenkin sen kakkoskodin. Ajattele nyt, jos yhteinen koti on vaikka isossa kaupungissa, mutta sitten on joku tietty pieni kaupunki, jossa kumpikin tykkäisi viettää vapaa-aikaa, esim. joku idyllinen pieni kaupunki, jossa on vuokra-asunnostakin lyhyt matka rannalle, tai muuten kiva paikka. Kyllähän sekin elintasoa lisää, tai antaa ainakin sisältöä elämään, kun olisi joku kakkosasunto idyllisessä, ihanassa kaupungissa.

Romanttinen kakkoskoti Keravan Killan alueella tai Järvenpään Jampassa <3

Aika paljon tuuria tarvitaan, että se kakkoskoti on idyllisen pienen rantakaupungin rannan läheisyydessä. Siisti ja kiva, valoisa, kivasti sisustettu idyllinen paikka romanttisen viikonlopun viettoon :-DDD

Ajattelin ihan samaa. "Kulta, lähdetäänkö rentouttavalle kaupunkilomalle kakkoskotiimme Jyväskylän Pupuhuhtaan?" 

Joo, tai Keravan Ahjoon, Lahen Möysään tai Mikkelin Peitsariin.

Ei, koska en halua enää asua kenenkään kanssa yhdessä. 

Vuokratkaa pimeästi tukikämppä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei olisi ongelmaa olla suhteessa tukia nostavan miehen kanssa. Mutta tuo, että suhteessa ei voi edetä (molempien?) haluamallaan tavalla tukien takia olisi itselleni ongelma.

Jos kaksi aikuista haluavat muuttaa yhteen avoliittoon, niin kyllä mua häiritsisi, jos sellainen ei onnistuisi koska "sori pitää olla oma kämppä että saan tukia". Mitä seuraavaksi? "Sori, ei voida mennä naimisiin koska menetän tuet?" "Sori, ei voida olla virallisesti samassa osoitteessa asuva perhe lasten kanssa koska tuet..."

Niin no toinen vaihtoehto olisi sitten se, että sinä maksat kaiken. Olisiko se sinulle ok?

Miten tuo olisi se ainoa toinen vaihtoehto? Minulle tulee heti mieleen pari muutakin vaihtoehtoa:

1) Mies hakeutuu töihin, jolloin hän ei ole enää joko tukien tai puolisonsa elatuksen varassa.

2) Molemmat etsivät sellaisen kumppanin, jolla on samanlaiset käsitykset ja toivomukset suhteen etenemisestä.

-eri

Juuri näin. Valitettava tosiasia on, että rakkaudella kun ei makseta laskuja, joten jos ei halua elättäjäksi ja toinen ei halua työllistyä, niin ei siinä paljoa muuta voi yhteisen elämän eteen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Minulle on tavallista käyttää paljon rahaa ruokaan. Pitäisikö minun elättää miestä vai syötäisiinkö me eri ruokia?

Minuakin alkoi kiinnostaa. Millaista olisi elämä tukien varassa elävän miehen kanssa? Oletan, että tuet ovat työmarkkinatuki, asumistuki ja tt-tuki eli hänelle jäisi asumiskulujen jälkeen ehkä muutama satanen kuukaudessa.

Kun itse tulisin töistä väsyneenä, mitä tekisimme? Minäkin tykkään syödä laadukkaasti eli ostan luomua, syön ulkona (ainakin kunhan korona taas hellittää), tilaan pizzaa. Söisimmekö siis eri ruokia ja/tai kävisin yksin ulkona syömässä?

Entä mitä tekisimme viikonloppuisin ja lomilla? Minä tykkään matkustella ja käytän kesällä pari viikkoa ulkomaanmatkaan, joululomalla teen toisen pitemmän matkan ja niiden välillä pari-kolme kaupunkilomaa vuodessa. Kotimaassa voin lähteä ihan vaan tavallisena viikonloppuna hotellilomalle tai kesällä leirintäalueelle jonnekin päin Suomea joko tutustumaan uuteen kaupunkiin tai retkeilemään mökiltä käsin luonnon- tai kansallispuistossa. Tykkään myös normaaliaikoina käydä elokuvissa, näyttelyissä ja satunnaisesti teatterissa.

Olisiko ap:lle ok, että tekisin noita juttuja yksin tai kavereiden kanssa ja me viettäisimme yhdessä aikaa vain silloin, kun ei jaksa tai huvita lähteä minnekään ulos?

Mieletöntä luksuselämää. Sulla tuntuu olevan erittäin paljon rahaa, miksi miehen elättäminen oli siinä tilanteessa ongelma? Jätä vaikka joku kaupunkiloma-turhake tekemättä ja osta sillä rahalla miehelle ruokaa.

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Hyi että millaisia kommentteja täällä enemmistöllä on. Ihan kuin tuilla olevalla ei olisi minkäänlaista ihmisarvoa?

Minä ja avopuoliso ollaan molemmat työkyvyttömyyseläkkeellä ja kun muutettiin yhteen, asumistuet (yksin asuessa minulla eläkkeensaajan asumistuki ~400 €) laski molemmilla useita satasia. Haluttiin kuitenkin tehdä asiat "oikein", mutta tiukkaa tekee enkä ihmettele ollenkaan jos joku tulisikin siihen päätökseen että pitää eri osoitteen.

Olemme muuttaneet jo kahdesti aina vaan halvempaan asuntoon koska tyhminä luultiin että säästäisimme vähän. Vaan asumistuet (tällä hetkellä 70 €/naama) vaan laskee sitä mukaa aina kompensoimaan näitä halvempia luukkuja ettei varmasti vähänkään elinolosuhteet nouse edes vahingossa.

Ja tällä hetkellä elämme siis vuokralla 510 €/kk isohkossa kaupungissa.

Köyhät ei näköjään saisi asua yhdessä, vaan siitä rangaistaan.

Tuo on ihan eri asia. Kyse oli siitä, hyväksyykö tukipetoksen tai suostuuko toisen elättäjäksi. Te selkeästi olette päättäneet elättää toistenne yhdessä, joten ei ongelmaa. Mutta olisiko tilanne ollut sama jos vain yksi teistä olisi ollut työkyvyttömyyseläkkeellä ja toinen olisi joutunut vastaamaan kaikista kuluista jo kättelyssä? Itse en valitettavasti enää sellaista riskiä ottaisi. Nuoruudessani elätin työtöntä poikaystävääni pari vuotta, kunnes jätti toisen naisen takia. Harmitti todella paljon, että olin tuhlannut häneen kaikki säästöni. Enää en samaa virhettä tee. Ennen avioliittoa rahat pysyy erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Sulla on huono mielikuvitus. Päättäisitte tietenkin yhdessä, mihin kaupunkiin olisi mukava saada kiva kakkoskoti, ja sitten se tuilla asuva "muuttaisi" sinne. Käytännössä siis Kela maksaisi kakkoskotinne, jossa kävisimme viikonloppumatkoilla silloin, kun kaipaisitte vaihtelua. Tuilla asuva ei tietenkään maksaisi sinun asunnosta mitään, mutta toisaalta hänen ansiostaan saisit sinäkin kakkosasunnon yhdessä valitsemaanne kaupunkiin.

Toisin sanoen se tuilla elävä mies ei osallistuisi sen "yhteisen" asuntomme asuinkustannuksiin. Miksi sitten vastasit aluksi, että hän osallistuisi niihin, kun sitä sinulta kysyttiin? Eihän tuossa mistään kakkoskodeista kysytty, vaan siitä, osallistuisiko mies sähkö-, vesi- ja asumiskuluihin myös siinä asunnossa, jossa yhdessä asuisimme. Miksi vastasit kyllä, vaikka hän ei niihin osallistuisi?

Sori, olen eri kirjoittaja, en ole ap. Unohdin laittaa tuohon tekstiini tiedon, että olen eri. Mutta tuo on se, miten itse järjestäisin asian - eli tuilla elävä kumppani ei osallistuisi yhteisen asunnon kuluihin, mutta hänen kauttaan saataisiin se kakkosasunto, joka olisi minulle ilmainen. Jos muuttaisi virallisesti yhteen, ei tuilla elävä silloinkaan pystyisi osallistumaan, joten ajattelisin, että tuo ideoimani kakkoskotivaihtoehto kompensoisi sitä.

Suo anteeksi että kysyn, mutta luuletko sinä, että Kela maksaa jotain kivoja asuntoja viihtyisällä ja siistillä alueella tyyliin järven rannalla tukien varassa eläville? Voin kertoa, että ei maksa. Kyllä se "kakkoskoti" olisi todennäköisesti kämyinen kerrostaloyksiö/-kaksio halvassa asumalähiössä muiden tukien varassa elävien asuttamassa vuokrakasarmissa. Sellaisestako "kakkoskodista" sinä niin paljon haaveilet, että olisit halukas maksamaan sen ykköskotinne kulut kokonaan yksin?

Eikä se "kakkoskoti" mikään kakkoskoti olisi, vaan miehen asunto. Saadakseen tukia siihen, hänen tulisi hakea töitä siltä alueelta ja olla valmis myös vastaanottamaan töitä siltä alueelta. Jos Kelalle selviää, ettei hän varsinaisesti asu siellä, te menetätte "kakkoskotinne" ja miehen tuet.

Minulle ajatus kakkoskodista ei ole mitenkään tavoittelemisen arvoinen pelkästään siksi, että voisin sanoa, että mulla on kakkoskoti. Minulle riittää yksi koti, kakkoskodin haluaisin vain sillä edellytyksellä, että siitä on minulle jotain oleellista hyötyä, iloa ja mielenvirkistystä. En ole niin hyvätuloinen, että mulla olisi ykköskotinanikaan varaa pitää jotain tilavaa lukaalia arvoalueella, joten en tekisi yhtään mitään jollain pienellä, rupuisella kerrostalokaksiolla "kakkoskotina". Jos minä yhdessä asun puolisoni kanssa, toivon että hänellä on pääsääntöisesti varaa osallistua yhteisen kotimme ja yhteisen elämämme kuluihin. Kakkoskotia voidaan miettiä yhdessä sitten, kun meillä on oikeasti varaa sellaiseen kakkoskotiin, jonka haluamme.

Kela maksaa tietyn summan mihin tahansa asuntoon. En ole missään vaiheessa puhunutkaan järvenrantakodista, vaan pienestä kaupungista, jossa se ranta on kävely- ja pyöräilymatkan päässä. Tunnen ihmisiä, joilla on kakkoskoti pikkukaupungissa (ihan omistusasunto) eikä heilläkään ole varaa rannalla oleviin asuntoihin, koska ne maksaisivat melein miljoonan. Mutta myös se vähän kauempana rannasta oleva kakkoskoti on kiva. Kela maksaa kyllä tukia myös yksityiseltä vuokrattuun asuntoon, eikä pikkukaupungeissa ne kaupungit asunnotkaan välttämättä mitään epäviihtyisiä ole - joskus nekin voivat olla ihan siistillä ja viihtyisällä paikalla.

Jos asuisin tuilla elävän kanssa, joutuisin joka tapauksessa maksamaan sen yhteisen kodin yksin, koska välittömästi luokseni muutettuaan hän menettäisi tukensa. Mieluummin maksan yksin sen yhteisen kämpän ja otan bonuksena kakkoskodin jostain toiselta paikkakunnalta, jossa voisimme yhdessä viettää minilomia pitkin vuotta, ja esim. korona-aikanahan sellainen olisi ollut ihan unelma! Olisi päässyt Helsingin koronatilannetta karkuun paikkakunnalle, jossa sitä ei ehkä olisi ollut lainkaan - etätyötä olisi voinut tehdä sieltä käsin myös.

Mies voi näennäisesti hakea töitä, mutta jos hän on elämäntapatyötön, niin eihän hän silloin haluaisi työllistyä. Sama kai se on, millä paikkakunnalla hän nimellisesti on työnhakijana. Työstä kieltäytyminen tuo vain karenssin, mutta vähintään leikattua toimeentulotukea hän saisi silti.

Itse en kokisi kerrostaloasuntoa huonona vaihtoehtona kakkoskodiksi, ja toisaalta pikkupaikkakunnilta voi vuokrata puutaloasunnon tai rivitaloasunnonkin. Itselleni kakkoskoti toisi kaivattua vaihtelua, uskon että tykkäisin sellaisesta elämästä, että voi tavallaan "asua" kahdella paikkakunnalla.

Kela kyllä ennen pitkää alkaa edellyttämään edullisemman asunnon hakemista, jos asumistuen saaja on toimeentulotuen asiakas. Tt-tuki on aina viimesijainen tuki, ja jos siitä on varaa pistää kovin paljon ylimääräistä kalliiseen vuokraan ilman syytä, voidaan katsoa, ettei henkilö tarvitse tt-tukea niin paljon. Paljon onnea vaan kakkoskotishoppailuihin Kelan tuilla.

Mutta jokainen tietenkin tekee oman arvomaailmansa, elämäntilanteensa ja rahavarojensa mukaan omat ratkaisunsa. Sinä olet vapaa alkaa shoppailemaan elämänkumppania sillä edellytyksellä, että saat hänen kauttaan veronmaksajien siivellä kakkosasunnon idyllisestä pikkukaupungista. Minulle se ei ole minkäänlainen vaihtoehto. Minä valitsen elämänkumppanini muilla kriteereillä kuin "kakkoskodin" toivossa. Esimerkiksi elämäntapatyöttömyys yhteiskunnan tukien varassa poikkeaa arvovalintana täysin omista elämänarvoistani. Pidän nykyisenkaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa niin suuressa arvossa, etten kannata sen kustannuksella huvikseen loisimista. Rahaa ei kasva puussa, ja jotta voimme turvata kaikkien hyvinvoinnin ja riittävän elintason myös ihmisen hädän hetkellä, tarvitsemme verovaroja ja verovaroin ylläpidettyjä palveluita jatkossakin. En usko että kovin kauaa verovarat riittävät siihen, jos työkykyiset ja työikäiset alkavat vain päättämään, että makaavat mieluummin sohvalla kuin osallistuvat edes oman elatuksensa ja hyvinvointinsa ylläpitoon ja edistämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei olisi ongelmaa olla suhteessa tukia nostavan miehen kanssa. Mutta tuo, että suhteessa ei voi edetä (molempien?) haluamallaan tavalla tukien takia olisi itselleni ongelma.

Jos kaksi aikuista haluavat muuttaa yhteen avoliittoon, niin kyllä mua häiritsisi, jos sellainen ei onnistuisi koska "sori pitää olla oma kämppä että saan tukia". Mitä seuraavaksi? "Sori, ei voida mennä naimisiin koska menetän tuet?" "Sori, ei voida olla virallisesti samassa osoitteessa asuva perhe lasten kanssa koska tuet..."

Niin no toinen vaihtoehto olisi sitten se, että sinä maksat kaiken. Olisiko se sinulle ok?

Miten tuo olisi se ainoa toinen vaihtoehto? Minulle tulee heti mieleen pari muutakin vaihtoehtoa:

1) Mies hakeutuu töihin, jolloin hän ei ole enää joko tukien tai puolisonsa elatuksen varassa.

2) Molemmat etsivät sellaisen kumppanin, jolla on samanlaiset käsitykset ja toivomukset suhteen etenemisestä.

-eri

Juuri näin. Valitettava tosiasia on, että rakkaudella kun ei makseta laskuja, joten jos ei halua elättäjäksi ja toinen ei halua työllistyä, niin ei siinä paljoa muuta voi yhteisen elämän eteen tehdä.

Rakkauden nimissä kai se tuilla elävä mieskin voisi tehdä kompromisseja? Jokainen sitten toki oman suhteensa kohdalla miettii sitäkin, mihin rakkaus riittää. Jos toisen toiveena on perustaa oikea perhe, mennä naimisiin ja saada vaikka lapsia sen rakastamansa ihmisen kanssa, ja toiselle yhteiskunnan tuista kiinni pitäminen menee kaikkien näiden edelle, niin kauanko veikkaat, että edes rakkaus kestää?

Ei naiset seurustele köyhän kanssa kuin korkeintaan opiskellessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei olisi ongelmaa olla suhteessa tukia nostavan miehen kanssa. Mutta tuo, että suhteessa ei voi edetä (molempien?) haluamallaan tavalla tukien takia olisi itselleni ongelma.

Jos kaksi aikuista haluavat muuttaa yhteen avoliittoon, niin kyllä mua häiritsisi, jos sellainen ei onnistuisi koska "sori pitää olla oma kämppä että saan tukia". Mitä seuraavaksi? "Sori, ei voida mennä naimisiin koska menetän tuet?" "Sori, ei voida olla virallisesti samassa osoitteessa asuva perhe lasten kanssa koska tuet..."

Niin no toinen vaihtoehto olisi sitten se, että sinä maksat kaiken. Olisiko se sinulle ok?

Miten tuo olisi se ainoa toinen vaihtoehto? Minulle tulee heti mieleen pari muutakin vaihtoehtoa:

1) Mies hakeutuu töihin, jolloin hän ei ole enää joko tukien tai puolisonsa elatuksen varassa.

2) Molemmat etsivät sellaisen kumppanin, jolla on samanlaiset käsitykset ja toivomukset suhteen etenemisestä.

-eri

Juuri näin. Valitettava tosiasia on, että rakkaudella kun ei makseta laskuja, joten jos ei halua elättäjäksi ja toinen ei halua työllistyä, niin ei siinä paljoa muuta voi yhteisen elämän eteen tehdä.

Rakkauden nimissä kai se tuilla elävä mieskin voisi tehdä kompromisseja? Jokainen sitten toki oman suhteensa kohdalla miettii sitäkin, mihin rakkaus riittää. Jos toisen toiveena on perustaa oikea perhe, mennä naimisiin ja saada vaikka lapsia sen rakastamansa ihmisen kanssa, ja toiselle yhteiskunnan tuista kiinni pitäminen menee kaikkien näiden edelle, niin kauanko veikkaat, että edes rakkaus kestää?

Minä en ole enää perustamassa perhettä, naimisiin menollakaan ei ole väliä, eikä myöskään enää tarvetta sille, että muutetaan yhteen. Mitään isoa hinkua matkusteluunkaan ei enää ole. 

Silti parisuhde ap:n kaltaisen kanssa tuntuisi epäsuhtaiselta. Elämäntilanne on niin eri. Minä päivät töissä, ap päivät tekemättä mitään. Minä makselen asuntolainaani, ap täyttelee tukilappuja.

Se mitä yhdessä voitaisiin tehdä ja harrastaa, olisi aika vähäistä. Ei siitä peruspäivärahasta mihinkään ylimääräiseen rahaa jää.

Eikä minua edes kiinnostaisi siellä kakkoskodissa viikonloppujen viettäminen, ellei se kakkoskoti ole jollain tavoin selkeä upgreidaus omastani joko kooltaan tai sijainniltaan tyyliin se puuhuvila Hangossa ja oma pätkä hiekkarantaa. Rantaan on nykyiselläänkin vain 5 minuuttia. 

Ja olen itsekin ollut työttömänä, joten kyse ei ole siitä. Tai ehkä kyse on nimenomaan siitä. Kelpasin parisuhteeseen työssäkäyvälle kyllä, mutta itse kärsin kun toisen kysyessä miten päivä mennyt vastaus oli aina se sama eipä juuri mitään, ja omaa rahaa ei ikinä ollut. 

Miten musta tuntuu että tästä samasta on joskus ollut täysin samanlainen aihe?

No, oli miten oli niin todellakin haittaisi.

Riippuu elämäntilanteesta. Jos tahtoo lapsia, pitäisi mielestäni voida asua saman katon alla lasten ja äidin kanssa. Kaikki eivät lapsia halua t. enää saa, kuten eläkeikää lähestyvät eli silloin voi hyvin elää eri asunnoissa. Kakkoskotishoppailut eivät ole mun juttu, etenkään, kun miehet harvemmin panostavat asumiseen kovin paljon ainakaan tuilla.

Jos itse lähestyn eläkeikää, ymmärrän senkin, ettei +50v äijä helposti työpaikkaa enää löydä. Voidaan seurustella, mutta pitää asua lähellä, koska tuilla ei autoa pidetä ja vanhalta voidaan se korttikin viedä! Toisaalta varaa on vain kotoiluun ja kävelylenkkeihin, kirjastoon yms. halpoihin juttuihin. Miehen asunnon pimeään vuokraamiseen en suostu olemaan osallinen. Sen sijaan sääntöjen mukaan eläminen ja sääntöjen perusteella tuilla eläminen on ok. Elättämään en suostu, jossen tosissaan rakastu! Haluan maallisen mammonani menevän aikanaan lapsilleni ja tykkään ostaa lapsenlapsilleni synttärilahjat yms.

Ehkä olisimme äijän kanssa enemmänkin kaverit kuin elämänkumppanit?

miksipäs ei...kahdesta asunnosta voi olla hyötyä