Nainen, haittaisiko sinua jos ette miehen saamien tukien takia voisi muuttaa virallisesti yhteen, eli kirjoille samaan asuntoon?

No miksei, jos mulla olisi hyvä palkka ja mies hoitaisi kodin, siivouksen, pyykit ja töiden jälkeen saisin tulla valmiiseen pöytään, voisin pitääkin kotimiestä. Varsin tavallinen järjestely ollut toisin päin ennenvanhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Minulle on tavallista käyttää paljon rahaa ruokaan. Pitäisikö minun elättää miestä vai syötäisiinkö me eri ruokia?

Molemmat tietysti maksaisivat syömästään ruoasta. Esimerkiksi yhteinen ruokatili, jonne molemmat laittavat tietyn summan kuukaudessa, ja sillä ostetaan ruoat.

Tai sitten molemmat ostavat omansa...Tapojahan on erilaisia, riippuen miten pariskunta on asiasta sopinut.

ap

Hienoa. Sinä syöt kotona tonnikalaa purkista ja minä.lähden kavereiden kanssa ravintolaan syömäån 3 ruokalajin illallisen.

Osa ihmisistä on hyviä laittamaan ruokia. Itse en ravintolaruoista oikein pidä, noutopöytä ehkä menee.

Ei haittaisi. Toki miehen tulot pienenee, mutta niin pienenee menotkin kun kokonaisen vuokran sijaan maksaa vain puolet vuokrasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Minulle on tavallista käyttää paljon rahaa ruokaan. Pitäisikö minun elättää miestä vai syötäisiinkö me eri ruokia?

Minuakin alkoi kiinnostaa. Millaista olisi elämä tukien varassa elävän miehen kanssa? Oletan, että tuet ovat työmarkkinatuki, asumistuki ja tt-tuki eli hänelle jäisi asumiskulujen jälkeen ehkä muutama satanen kuukaudessa.

Kun itse tulisin töistä väsyneenä, mitä tekisimme? Minäkin tykkään syödä laadukkaasti eli ostan luomua, syön ulkona (ainakin kunhan korona taas hellittää), tilaan pizzaa. Söisimmekö siis eri ruokia ja/tai kävisin yksin ulkona syömässä?

Entä mitä tekisimme viikonloppuisin ja lomilla? Minä tykkään matkustella ja käytän kesällä pari viikkoa ulkomaanmatkaan, joululomalla teen toisen pitemmän matkan ja niiden välillä pari-kolme kaupunkilomaa vuodessa. Kotimaassa voin lähteä ihan vaan tavallisena viikonloppuna hotellilomalle tai kesällä leirintäalueelle jonnekin päin Suomea joko tutustumaan uuteen kaupunkiin tai retkeilemään mökiltä käsin luonnon- tai kansallispuistossa. Tykkään myös normaaliaikoina käydä elokuvissa, näyttelyissä ja satunnaisesti teatterissa.

Olisiko ap:lle ok, että tekisin noita juttuja yksin tai kavereiden kanssa ja me viettäisimme yhdessä aikaa vain silloin, kun ei jaksa tai huvita lähteä minnekään ulos?

Ymmärrän tavallaan näkemyksesi, mutta jotenkin tuntuu erikoiselta, jos kumppanivalinnassa pitäisi vielä katsoa sekin, että tulotaso olisi sama. En siis ole ap, mutta olen nainen, joka ei ihan hirveän helposti löydä sellaista, joka oikeasti kolahtaa ja tuntuu oikealta ihmiseltä, kun en ihan mitään tavis-tanelia hae. Jos vaikka sinun (tai muiden samoin ajattelevien) kohdalla kävisi niin, että vastaan tulisi aivan ihana kumppania, persoonansa, ulkonäkönsä ja seksuaalisen yhteensopivuuden kannalta erittäin sopiva tyyppi, niin jos kävisi ilmi, että hänellä on huomattavasti pienemmät tulot, niin olisiko se ehdoton este suhteelle? Olisitteko siis valmis ottamaan sen riskin, että ette löydä vastaavaa toivotulla tulotasolla - vai tuleeko teille sitten niin usein kelvollisia vastaan, että ei ole niin väliä, kenet heistä ottaa?  Mietin vaan, että tulotasohan ei suoraan kerro henkilöiden yhteensopivuudesta.

Ja sitten, jos löytääkin sellaisen, jolla on sama tulotaso, niin mitä jos hänen tulonsa syystä tai toisesta laskevat? Päättää vaihtaa alaa ja menee uudestaan opiskelemaan, jää työttömäksi, tai vaihtaa työpaikkaa... Miten siihen suhtaudutte?

Mitä sen on väliä mitä papereissa lukee, jos samassa kämpässä asutte? Ihmeellinen kysymys. Me käytimme aikoinaan toisen kämppää varastona, ja asuimme isommassa muutaman vuoden. Kunnes muutettiin yhteen virallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Minulle on tavallista käyttää paljon rahaa ruokaan. Pitäisikö minun elättää miestä vai syötäisiinkö me eri ruokia?

Minuakin alkoi kiinnostaa. Millaista olisi elämä tukien varassa elävän miehen kanssa? Oletan, että tuet ovat työmarkkinatuki, asumistuki ja tt-tuki eli hänelle jäisi asumiskulujen jälkeen ehkä muutama satanen kuukaudessa.

Kun itse tulisin töistä väsyneenä, mitä tekisimme? Minäkin tykkään syödä laadukkaasti eli ostan luomua, syön ulkona (ainakin kunhan korona taas hellittää), tilaan pizzaa. Söisimmekö siis eri ruokia ja/tai kävisin yksin ulkona syömässä?

Entä mitä tekisimme viikonloppuisin ja lomilla? Minä tykkään matkustella ja käytän kesällä pari viikkoa ulkomaanmatkaan, joululomalla teen toisen pitemmän matkan ja niiden välillä pari-kolme kaupunkilomaa vuodessa. Kotimaassa voin lähteä ihan vaan tavallisena viikonloppuna hotellilomalle tai kesällä leirintäalueelle jonnekin päin Suomea joko tutustumaan uuteen kaupunkiin tai retkeilemään mökiltä käsin luonnon- tai kansallispuistossa. Tykkään myös normaaliaikoina käydä elokuvissa, näyttelyissä ja satunnaisesti teatterissa.

Olisiko ap:lle ok, että tekisin noita juttuja yksin tai kavereiden kanssa ja me viettäisimme yhdessä aikaa vain silloin, kun ei jaksa tai huvita lähteä minnekään ulos?

-Asumiskulujen ha muiden laskujen jälkeen jää käteen 500e (perustoimeentulotuki)

-Syömiskuviot voi sopia jokainen pariskunta miten parhaaksi näkee. Joko omat ruoat, tai sitten erikseen.

-Matkailu työttömän kanssa onnistuu hyvin. hänellä on aikaa. Molemmat maksavat oman osuutensa matkoista. Voit myös tehdä yksin tai kavereiden kanssa jos niin haluat.

ap

Minulle ei olisi ongelma se, että kumppani elää tuilla. Tuo olisi juuri ihanteellista, että hänellä oli aikaa ja varmaan sen vuoksi haluakin lähteä kanssani reissuun. Eikä minua haittaa, vaikka itse maksaisin koko matkan, jos kerran parisuhteessa ollaan ja kumpikin tosissaan, rakastamme toisiamme ja haluamme elää yhdessä. Entinen kumppanini oli itseäni pienituloisempi, ja yhdessä reissasimme - minä maksoin melkein kaiken, mutta ei se tuntunut siltä, että minä maksan. Se tuntui siltä, että matkustamme yhdessä.  Ja samoin voisin kyllä ihan hyvin maksaa enemmän ruokakuluja, jos tilanne olisi se, että toisella on vain joku minimituki.

Silloin kun esikoiseni syntyi, mieheni oli työttömänä, ja se oli oikeastaan vain plussaa: hän oli aina kotona hoitamassa vauvaa kanssani, vuoroteltiin sen verran että kumpikin sai nukkua, ja oli myös aikuista juttuseuraa. Välillä muiden äitien puheita kuunnellessa on tuntunut, että moni on aika yksin vauva-aikana, ja moni koki ettei puoliso ymmärrä ollenkaan, kun hän tietysti työssäkäyvänä eli ihan eri todellisuutta. Meillä ei tuota ongelmaa ollut, kun myös mies oli kotona ja jaettiin se vauva-aika yhdessä.

No minä en ole niin hyvätuloinen, että pystyisin maksamaan miehenkin matkat useamman kerran vuodessa. Tai muutkaan harrastukset ja muut menot. Tienaan vain suunnilleen suomalaisen mediaanin.

Minä tienasin vielä vähemmän, mutta matkustettiin silti. Tosin budjettimatkatyylillä, esim. yövyttiin hostellissa tai halvassa hotellissa, jne.  Tai sitten tehtiin halvempia matkoja. Itselleni kuitenkin se tietyn ihmisen kanssa oleminen oli tärkeämpää, joten mieluummin matkustin rakkaan ihmisen kanssa Baltiaan kuin olisin mennyt jonnekin Malediiveille kakkosvaihtoehdon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No miksei, jos mulla olisi hyvä palkka ja mies hoitaisi kodin, siivouksen, pyykit ja töiden jälkeen saisin tulla valmiiseen pöytään, voisin pitääkin kotimiestä. Varsin tavallinen järjestely ollut toisin päin ennenvanhaan.

Niin muuten, miettikää millaista ruhtinaselämää miehet eläneet sillin, varsinkin kun työelämä ei ollut välttis yhtä hektistä kuin nykyään, riippuen tietty työstä

Vierailija kirjoitti:

Mitä sen on väliä mitä papereissa lukee, jos samassa kämpässä asutte? Ihmeellinen kysymys. Me käytimme aikoinaan toisen kämppää varastona, ja asuimme isommassa muutaman vuoden. Kunnes muutettiin yhteen virallisesti.

Nostitteko siihen varastona toimineeseen asuntoon asumistukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Sulla on huono mielikuvitus. Päättäisitte tietenkin yhdessä, mihin kaupunkiin olisi mukava saada kiva kakkoskoti, ja sitten se tuilla asuva "muuttaisi" sinne. Käytännössä siis Kela maksaisi kakkoskotinne, jossa kävisimme viikonloppumatkoilla silloin, kun kaipaisitte vaihtelua. Tuilla asuva ei tietenkään maksaisi sinun asunnosta mitään, mutta toisaalta hänen ansiostaan saisit sinäkin kakkosasunnon yhdessä valitsemaanne kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Minulle on tavallista käyttää paljon rahaa ruokaan. Pitäisikö minun elättää miestä vai syötäisiinkö me eri ruokia?

Minuakin alkoi kiinnostaa. Millaista olisi elämä tukien varassa elävän miehen kanssa? Oletan, että tuet ovat työmarkkinatuki, asumistuki ja tt-tuki eli hänelle jäisi asumiskulujen jälkeen ehkä muutama satanen kuukaudessa.

Kun itse tulisin töistä väsyneenä, mitä tekisimme? Minäkin tykkään syödä laadukkaasti eli ostan luomua, syön ulkona (ainakin kunhan korona taas hellittää), tilaan pizzaa. Söisimmekö siis eri ruokia ja/tai kävisin yksin ulkona syömässä?

Entä mitä tekisimme viikonloppuisin ja lomilla? Minä tykkään matkustella ja käytän kesällä pari viikkoa ulkomaanmatkaan, joululomalla teen toisen pitemmän matkan ja niiden välillä pari-kolme kaupunkilomaa vuodessa. Kotimaassa voin lähteä ihan vaan tavallisena viikonloppuna hotellilomalle tai kesällä leirintäalueelle jonnekin päin Suomea joko tutustumaan uuteen kaupunkiin tai retkeilemään mökiltä käsin luonnon- tai kansallispuistossa. Tykkään myös normaaliaikoina käydä elokuvissa, näyttelyissä ja satunnaisesti teatterissa.

Olisiko ap:lle ok, että tekisin noita juttuja yksin tai kavereiden kanssa ja me viettäisimme yhdessä aikaa vain silloin, kun ei jaksa tai huvita lähteä minnekään ulos?

Ymmärrän tavallaan näkemyksesi, mutta jotenkin tuntuu erikoiselta, jos kumppanivalinnassa pitäisi vielä katsoa sekin, että tulotaso olisi sama. En siis ole ap, mutta olen nainen, joka ei ihan hirveän helposti löydä sellaista, joka oikeasti kolahtaa ja tuntuu oikealta ihmiseltä, kun en ihan mitään tavis-tanelia hae. Jos vaikka sinun (tai muiden samoin ajattelevien) kohdalla kävisi niin, että vastaan tulisi aivan ihana kumppania, persoonansa, ulkonäkönsä ja seksuaalisen yhteensopivuuden kannalta erittäin sopiva tyyppi, niin jos kävisi ilmi, että hänellä on huomattavasti pienemmät tulot, niin olisiko se ehdoton este suhteelle? Olisitteko siis valmis ottamaan sen riskin, että ette löydä vastaavaa toivotulla tulotasolla - vai tuleeko teille sitten niin usein kelvollisia vastaan, että ei ole niin väliä, kenet heistä ottaa?  Mietin vaan, että tulotasohan ei suoraan kerro henkilöiden yhteensopivuudesta.

Ja sitten, jos löytääkin sellaisen, jolla on sama tulotaso, niin mitä jos hänen tulonsa syystä tai toisesta laskevat? Päättää vaihtaa alaa ja menee uudestaan opiskelemaan, jää työttömäksi, tai vaihtaa työpaikkaa... Miten siihen suhtaudutte?

Minä kohtasin miehen, jolla oli saman kiinnostuksen kohteet ja elämäntapa ja elintaso. Jos ei olisi ollut, niin olennainen kysymys olisi tietysti ollut, että onko hänelle ok, että matkustelen yksin. Koska siitä harrastuksesta en ole valmis luopumaan.

Käytännössä olen maksellut puolisolleni paljon ulkona syömisiä, koska minulla on lounassetelietu (vaikka sitä ei siihen saisi käyttääkään). Olen myös maksanut hänet mukaan parille ulkomaanmatkalle, koska kohde ei kiinnostanut häntä niin paljon, että hän olisi halunnut omilla rahoillaan lähteä. Mutta en pystyisi omilla tuloillani tekemään sitä jatkuvasti.

Pitkä suhde on aina ihan eri asia kuin se vaihe, kun vasta tutustutaan toiseen ihmiseen ja opetellaan tuntemaan, haluaako hän tehdä samoja asioita ja onko riittävän samanlaiset kiinnostuksen kohteet.

Mutta niin ihanaa miestä ei olisi ollutkaan, että olisin jatkanut tutustumista, jos mies olisi ilmaissut, ettei hänelle sovi, että minä matkustelen ja retkeilen ilman häntä. Sehän ei edes tarkoita, että kyse olisi ollut hänen varattomuudestaan vaan vaikka ihan siitä, ettei häntä kiinnosta.

Ei haittaisi, en ole lisääntymisiässä.

Tottakai haittaisi, loppujen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Minulle on tavallista käyttää paljon rahaa ruokaan. Pitäisikö minun elättää miestä vai syötäisiinkö me eri ruokia?

Minuakin alkoi kiinnostaa. Millaista olisi elämä tukien varassa elävän miehen kanssa? Oletan, että tuet ovat työmarkkinatuki, asumistuki ja tt-tuki eli hänelle jäisi asumiskulujen jälkeen ehkä muutama satanen kuukaudessa.

Kun itse tulisin töistä väsyneenä, mitä tekisimme? Minäkin tykkään syödä laadukkaasti eli ostan luomua, syön ulkona (ainakin kunhan korona taas hellittää), tilaan pizzaa. Söisimmekö siis eri ruokia ja/tai kävisin yksin ulkona syömässä?

Entä mitä tekisimme viikonloppuisin ja lomilla? Minä tykkään matkustella ja käytän kesällä pari viikkoa ulkomaanmatkaan, joululomalla teen toisen pitemmän matkan ja niiden välillä pari-kolme kaupunkilomaa vuodessa. Kotimaassa voin lähteä ihan vaan tavallisena viikonloppuna hotellilomalle tai kesällä leirintäalueelle jonnekin päin Suomea joko tutustumaan uuteen kaupunkiin tai retkeilemään mökiltä käsin luonnon- tai kansallispuistossa. Tykkään myös normaaliaikoina käydä elokuvissa, näyttelyissä ja satunnaisesti teatterissa.

Olisiko ap:lle ok, että tekisin noita juttuja yksin tai kavereiden kanssa ja me viettäisimme yhdessä aikaa vain silloin, kun ei jaksa tai huvita lähteä minnekään ulos?

-Asumiskulujen ha muiden laskujen jälkeen jää käteen 500e (perustoimeentulotuki)

-Syömiskuviot voi sopia jokainen pariskunta miten parhaaksi näkee. Joko omat ruoat, tai sitten erikseen.

-Matkailu työttömän kanssa onnistuu hyvin. hänellä on aikaa. Molemmat maksavat oman osuutensa matkoista. Voit myös tehdä yksin tai kavereiden kanssa jos niin haluat.

ap

Minulle ei olisi ongelma se, että kumppani elää tuilla. Tuo olisi juuri ihanteellista, että hänellä oli aikaa ja varmaan sen vuoksi haluakin lähteä kanssani reissuun. Eikä minua haittaa, vaikka itse maksaisin koko matkan, jos kerran parisuhteessa ollaan ja kumpikin tosissaan, rakastamme toisiamme ja haluamme elää yhdessä. Entinen kumppanini oli itseäni pienituloisempi, ja yhdessä reissasimme - minä maksoin melkein kaiken, mutta ei se tuntunut siltä, että minä maksan. Se tuntui siltä, että matkustamme yhdessä.  Ja samoin voisin kyllä ihan hyvin maksaa enemmän ruokakuluja, jos tilanne olisi se, että toisella on vain joku minimituki.

Silloin kun esikoiseni syntyi, mieheni oli työttömänä, ja se oli oikeastaan vain plussaa: hän oli aina kotona hoitamassa vauvaa kanssani, vuoroteltiin sen verran että kumpikin sai nukkua, ja oli myös aikuista juttuseuraa. Välillä muiden äitien puheita kuunnellessa on tuntunut, että moni on aika yksin vauva-aikana, ja moni koki ettei puoliso ymmärrä ollenkaan, kun hän tietysti työssäkäyvänä eli ihan eri todellisuutta. Meillä ei tuota ongelmaa ollut, kun myös mies oli kotona ja jaettiin se vauva-aika yhdessä.

No minä en ole niin hyvätuloinen, että pystyisin maksamaan miehenkin matkat useamman kerran vuodessa. Tai muutkaan harrastukset ja muut menot. Tienaan vain suunnilleen suomalaisen mediaanin.

Minä tienasin vielä vähemmän, mutta matkustettiin silti. Tosin budjettimatkatyylillä, esim. yövyttiin hostellissa tai halvassa hotellissa, jne.  Tai sitten tehtiin halvempia matkoja. Itselleni kuitenkin se tietyn ihmisen kanssa oleminen oli tärkeämpää, joten mieluummin matkustin rakkaan ihmisen kanssa Baltiaan kuin olisin mennyt jonnekin Malediiveille kakkosvaihtoehdon kanssa.

En nyt viitsisi viedä keskustelua enempää tähän matkusteluaiheeseen, kun se ei ollut ketjun pointti, mutta jos haluaa nähdä vaikkapa Kuuban, niin ei se onnistu matkustamalla Baltiaan. Ei minulle ole yhdentekevää, minne matkustan, vaan matkustan nimenomaan niihin kohteisiin, joista haaveilen. Ja nimenomaan pienellä budjetilla. Hostellissa en yövy mutta halvoissa apartmenteissa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Minulle on tavallista käyttää paljon rahaa ruokaan. Pitäisikö minun elättää miestä vai syötäisiinkö me eri ruokia?

Minuakin alkoi kiinnostaa. Millaista olisi elämä tukien varassa elävän miehen kanssa? Oletan, että tuet ovat työmarkkinatuki, asumistuki ja tt-tuki eli hänelle jäisi asumiskulujen jälkeen ehkä muutama satanen kuukaudessa.

Kun itse tulisin töistä väsyneenä, mitä tekisimme? Minäkin tykkään syödä laadukkaasti eli ostan luomua, syön ulkona (ainakin kunhan korona taas hellittää), tilaan pizzaa. Söisimmekö siis eri ruokia ja/tai kävisin yksin ulkona syömässä?

Entä mitä tekisimme viikonloppuisin ja lomilla? Minä tykkään matkustella ja käytän kesällä pari viikkoa ulkomaanmatkaan, joululomalla teen toisen pitemmän matkan ja niiden välillä pari-kolme kaupunkilomaa vuodessa. Kotimaassa voin lähteä ihan vaan tavallisena viikonloppuna hotellilomalle tai kesällä leirintäalueelle jonnekin päin Suomea joko tutustumaan uuteen kaupunkiin tai retkeilemään mökiltä käsin luonnon- tai kansallispuistossa. Tykkään myös normaaliaikoina käydä elokuvissa, näyttelyissä ja satunnaisesti teatterissa.

Olisiko ap:lle ok, että tekisin noita juttuja yksin tai kavereiden kanssa ja me viettäisimme yhdessä aikaa vain silloin, kun ei jaksa tai huvita lähteä minnekään ulos?

Ymmärrän tavallaan näkemyksesi, mutta jotenkin tuntuu erikoiselta, jos kumppanivalinnassa pitäisi vielä katsoa sekin, että tulotaso olisi sama. En siis ole ap, mutta olen nainen, joka ei ihan hirveän helposti löydä sellaista, joka oikeasti kolahtaa ja tuntuu oikealta ihmiseltä, kun en ihan mitään tavis-tanelia hae. Jos vaikka sinun (tai muiden samoin ajattelevien) kohdalla kävisi niin, että vastaan tulisi aivan ihana kumppania, persoonansa, ulkonäkönsä ja seksuaalisen yhteensopivuuden kannalta erittäin sopiva tyyppi, niin jos kävisi ilmi, että hänellä on huomattavasti pienemmät tulot, niin olisiko se ehdoton este suhteelle? Olisitteko siis valmis ottamaan sen riskin, että ette löydä vastaavaa toivotulla tulotasolla - vai tuleeko teille sitten niin usein kelvollisia vastaan, että ei ole niin väliä, kenet heistä ottaa?  Mietin vaan, että tulotasohan ei suoraan kerro henkilöiden yhteensopivuudesta.

Ja sitten, jos löytääkin sellaisen, jolla on sama tulotaso, niin mitä jos hänen tulonsa syystä tai toisesta laskevat? Päättää vaihtaa alaa ja menee uudestaan opiskelemaan, jää työttömäksi, tai vaihtaa työpaikkaa... Miten siihen suhtaudutte?

Minä kohtasin miehen, jolla oli saman kiinnostuksen kohteet ja elämäntapa ja elintaso. Jos ei olisi ollut, niin olennainen kysymys olisi tietysti ollut, että onko hänelle ok, että matkustelen yksin. Koska siitä harrastuksesta en ole valmis luopumaan.

Käytännössä olen maksellut puolisolleni paljon ulkona syömisiä, koska minulla on lounassetelietu (vaikka sitä ei siihen saisi käyttääkään). Olen myös maksanut hänet mukaan parille ulkomaanmatkalle, koska kohde ei kiinnostanut häntä niin paljon, että hän olisi halunnut omilla rahoillaan lähteä. Mutta en pystyisi omilla tuloillani tekemään sitä jatkuvasti.

Pitkä suhde on aina ihan eri asia kuin se vaihe, kun vasta tutustutaan toiseen ihmiseen ja opetellaan tuntemaan, haluaako hän tehdä samoja asioita ja onko riittävän samanlaiset kiinnostuksen kohteet.

Mutta niin ihanaa miestä ei olisi ollutkaan, että olisin jatkanut tutustumista, jos mies olisi ilmaissut, ettei hänelle sovi, että minä matkustelen ja retkeilen ilman häntä. Sehän ei edes tarkoita, että kyse olisi ollut hänen varattomuudestaan vaan vaikka ihan siitä, ettei häntä kiinnosta.

Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä. Vaikka kumppanilla olisi hyvät tulotkin, niin en itse hyväksyisi mitään sanelua tai rajoittamista, ja tuollainen vaatimushan olisi juuri sitä. Ja en minäkään tosiaan tapailu- tai deittailuvaiheessa mitään matkoja toiselle maksaisi - jonkun drinkin tai ravintolassa syömisen voisin toki tarjota. Ja tietenkin se matkan maksaminen pitää tulla maksajan aloitteesta.

t. se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Haittaisi, koska en huoli tukien varassa elävää luuseria.

Kuka vaan voi joutua milloin vaan tukien varassa eläväksi. Ei siihen tarvita kuin vaikka liukastuminen kadulla. Moni tukien varassa elävä "luuseri" on taloudellisesti turvatummassa asemassa kuin normi palkollinen.

Tiedän yhden nuorenparin, joka asui osittain tukien vuoksi erillään. Tyttö oli opiskelija ja asuivat hänen asunnossaan. Jos mies olisi muuttanut virallisesti, häneltä olisi mennyt asumislisä. Toinen syy oli se, että pojan piti esittää uskovaiselle perheelleen, etteivät asu yhdessä :-D Poika muutti virallisesti vasta pari viikkoa ennen häitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Minulle on tavallista käyttää paljon rahaa ruokaan. Pitäisikö minun elättää miestä vai syötäisiinkö me eri ruokia?

Molemmat tietysti maksaisivat syömästään ruoasta. Esimerkiksi yhteinen ruokatili, jonne molemmat laittavat tietyn summan kuukaudessa, ja sillä ostetaan ruoat.

Tai sitten molemmat ostavat omansa...Tapojahan on erilaisia, riippuen miten pariskunta on asiasta sopinut.

ap

Hienoa. Sinä syöt kotona tonnikalaa purkista ja minä.lähden kavereiden kanssa ravintolaan syömäån 3 ruokalajin illallisen.

En syö nytkään tonnikalaa, joten miksi söisin kun olisimme yhdesä?

Olet toki vapaa käymään kavereidesi kanssa ulkona syömässä : )

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Minulle on tavallista käyttää paljon rahaa ruokaan. Pitäisikö minun elättää miestä vai syötäisiinkö me eri ruokia?

Minuakin alkoi kiinnostaa. Millaista olisi elämä tukien varassa elävän miehen kanssa? Oletan, että tuet ovat työmarkkinatuki, asumistuki ja tt-tuki eli hänelle jäisi asumiskulujen jälkeen ehkä muutama satanen kuukaudessa.

Kun itse tulisin töistä väsyneenä, mitä tekisimme? Minäkin tykkään syödä laadukkaasti eli ostan luomua, syön ulkona (ainakin kunhan korona taas hellittää), tilaan pizzaa. Söisimmekö siis eri ruokia ja/tai kävisin yksin ulkona syömässä?

Entä mitä tekisimme viikonloppuisin ja lomilla? Minä tykkään matkustella ja käytän kesällä pari viikkoa ulkomaanmatkaan, joululomalla teen toisen pitemmän matkan ja niiden välillä pari-kolme kaupunkilomaa vuodessa. Kotimaassa voin lähteä ihan vaan tavallisena viikonloppuna hotellilomalle tai kesällä leirintäalueelle jonnekin päin Suomea joko tutustumaan uuteen kaupunkiin tai retkeilemään mökiltä käsin luonnon- tai kansallispuistossa. Tykkään myös normaaliaikoina käydä elokuvissa, näyttelyissä ja satunnaisesti teatterissa.

Olisiko ap:lle ok, että tekisin noita juttuja yksin tai kavereiden kanssa ja me viettäisimme yhdessä aikaa vain silloin, kun ei jaksa tai huvita lähteä minnekään ulos?

-Asumiskulujen ha muiden laskujen jälkeen jää käteen 500e (perustoimeentulotuki)

-Syömiskuviot voi sopia jokainen pariskunta miten parhaaksi näkee. Joko omat ruoat, tai sitten erikseen.

-Matkailu työttömän kanssa onnistuu hyvin. hänellä on aikaa. Molemmat maksavat oman osuutensa matkoista. Voit myös tehdä yksin tai kavereiden kanssa jos niin haluat.

ap

Minulle ei olisi ongelma se, että kumppani elää tuilla. Tuo olisi juuri ihanteellista, että hänellä oli aikaa ja varmaan sen vuoksi haluakin lähteä kanssani reissuun. Eikä minua haittaa, vaikka itse maksaisin koko matkan, jos kerran parisuhteessa ollaan ja kumpikin tosissaan, rakastamme toisiamme ja haluamme elää yhdessä. Entinen kumppanini oli itseäni pienituloisempi, ja yhdessä reissasimme - minä maksoin melkein kaiken, mutta ei se tuntunut siltä, että minä maksan. Se tuntui siltä, että matkustamme yhdessä.  Ja samoin voisin kyllä ihan hyvin maksaa enemmän ruokakuluja, jos tilanne olisi se, että toisella on vain joku minimituki.

Silloin kun esikoiseni syntyi, mieheni oli työttömänä, ja se oli oikeastaan vain plussaa: hän oli aina kotona hoitamassa vauvaa kanssani, vuoroteltiin sen verran että kumpikin sai nukkua, ja oli myös aikuista juttuseuraa. Välillä muiden äitien puheita kuunnellessa on tuntunut, että moni on aika yksin vauva-aikana, ja moni koki ettei puoliso ymmärrä ollenkaan, kun hän tietysti työssäkäyvänä eli ihan eri todellisuutta. Meillä ei tuota ongelmaa ollut, kun myös mies oli kotona ja jaettiin se vauva-aika yhdessä.

No minä en ole niin hyvätuloinen, että pystyisin maksamaan miehenkin matkat useamman kerran vuodessa. Tai muutkaan harrastukset ja muut menot. Tienaan vain suunnilleen suomalaisen mediaanin.

Minä tienasin vielä vähemmän, mutta matkustettiin silti. Tosin budjettimatkatyylillä, esim. yövyttiin hostellissa tai halvassa hotellissa, jne.  Tai sitten tehtiin halvempia matkoja. Itselleni kuitenkin se tietyn ihmisen kanssa oleminen oli tärkeämpää, joten mieluummin matkustin rakkaan ihmisen kanssa Baltiaan kuin olisin mennyt jonnekin Malediiveille kakkosvaihtoehdon kanssa.

En nyt viitsisi viedä keskustelua enempää tähän matkusteluaiheeseen, kun se ei ollut ketjun pointti, mutta jos haluaa nähdä vaikkapa Kuuban, niin ei se onnistu matkustamalla Baltiaan. Ei minulle ole yhdentekevää, minne matkustan, vaan matkustan nimenomaan niihin kohteisiin, joista haaveilen. Ja nimenomaan pienellä budjetilla. Hostellissa en yövy mutta halvoissa apartmenteissa kyllä.

Ymmärrän. Itse varmaan sitten yrittäisin säästää rahaa siihen Kuubaan ja menisin sinne joka tapauksessa itse, mutta toisaalta pitkässä, vakiintuneessa suhteessa yrittäisin saada maksettua kumppaninkin. Mutta noin yleisesti ottaen minulle olisi suhde oikeanlaisen ihmisen kanssa tärkeämpää, joten en osaisi jättää sellaista ihmistä väliin vain siksi, että miettisin, mihin kaikkialle haluankaan matkustaa, ja toinen ei sitten kuitenkaan pääsisi mukaan. Kun sen ihmisen tapaa, se tapahtuu nykyhetkessä - matkustushaaveet toteutuvat joskus myöhemmin. Eihän sitä tiedä, vaikka tapaamishetkellä tulottomalla joskus olisi rahaa - tai itsellä paremmat tulot. En jotenkin ymmärrä sitä, että rakastuisi palavasti toiseen, ja sitten kuitenkin sanoisi hänelle "ei" siksi, että itse haluaa joskus vuosien kuluttua Kuubaan. Enkä toisaalta myöskään eroaisi vakiintuneesta suhteesta ihmisestä, jota rakastan, vain siksi, että hänellä ei ole varaa tulla Kuubaan. Huomaathan, että tuo Baltian matka yms tapahtui silloin, kun olimme olleet jo vuosia yhdessä ja suunnittelimme yhteistä lasta - sellaisessa tilanteessa eletään sen rahatilanteen mukaan, mikä on, eikä yleensä silloin aleta miettiä, että "tämä kumppanisi on kyllä tosi rakas, mutta se Kuubakin houkuttelee - ehkä eroan nyt ja alan etsiä vähän parempituloista seuralaista".

Vierailija kirjoitti:

Paljonko ruokakulusi ovat /kk?

Minulla on tällä hetkellä noin 200-250e kun asun yksin.

ap

En ole tuo herkuttelija, mutta mieheni on samanlainen. Meillä menee kahden hengen taloudessa ruokaan 800€/kk. Siihen lisäksi vaihtelevasti vielä alkoholijuomia. Nyt on viime kuulta laskin että on mennyt vain 60€ mutta pahimmillaan on mennyt yli 400€ (joulukuussa).