Nainen, haittaisiko sinua jos ette miehen saamien tukien takia voisi muuttaa virallisesti yhteen, eli kirjoille samaan asuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Sulla on huono mielikuvitus. Päättäisitte tietenkin yhdessä, mihin kaupunkiin olisi mukava saada kiva kakkoskoti, ja sitten se tuilla asuva "muuttaisi" sinne. Käytännössä siis Kela maksaisi kakkoskotinne, jossa kävisimme viikonloppumatkoilla silloin, kun kaipaisitte vaihtelua. Tuilla asuva ei tietenkään maksaisi sinun asunnosta mitään, mutta toisaalta hänen ansiostaan saisit sinäkin kakkosasunnon yhdessä valitsemaanne kaupunkiin.

Toisin sanoen se tuilla elävä mies ei osallistuisi sen "yhteisen" asuntomme asuinkustannuksiin. Miksi sitten vastasit aluksi, että hän osallistuisi niihin, kun sitä sinulta kysyttiin? Eihän tuossa mistään kakkoskodeista kysytty, vaan siitä, osallistuisiko mies sähkö-, vesi- ja asumiskuluihin myös siinä asunnossa, jossa yhdessä asuisimme. Miksi vastasit kyllä, vaikka hän ei niihin osallistuisi?

Sori, olen eri kirjoittaja, en ole ap. Unohdin laittaa tuohon tekstiini tiedon, että olen eri. Mutta tuo on se, miten itse järjestäisin asian - eli tuilla elävä kumppani ei osallistuisi yhteisen asunnon kuluihin, mutta hänen kauttaan saataisiin se kakkosasunto, joka olisi minulle ilmainen. Jos muuttaisi virallisesti yhteen, ei tuilla elävä silloinkaan pystyisi osallistumaan, joten ajattelisin, että tuo ideoimani kakkoskotivaihtoehto kompensoisi sitä.

Suo anteeksi että kysyn, mutta luuletko sinä, että Kela maksaa jotain kivoja asuntoja viihtyisällä ja siistillä alueella tyyliin järven rannalla tukien varassa eläville? Voin kertoa, että ei maksa. Kyllä se "kakkoskoti" olisi todennäköisesti kämyinen kerrostaloyksiö/-kaksio halvassa asumalähiössä muiden tukien varassa elävien asuttamassa vuokrakasarmissa. Sellaisestako "kakkoskodista" sinä niin paljon haaveilet, että olisit halukas maksamaan sen ykköskotinne kulut kokonaan yksin?

Eikä se "kakkoskoti" mikään kakkoskoti olisi, vaan miehen asunto. Saadakseen tukia siihen, hänen tulisi hakea töitä siltä alueelta ja olla valmis myös vastaanottamaan töitä siltä alueelta. Jos Kelalle selviää, ettei hän varsinaisesti asu siellä, te menetätte "kakkoskotinne" ja miehen tuet.

Minulle ajatus kakkoskodista ei ole mitenkään tavoittelemisen arvoinen pelkästään siksi, että voisin sanoa, että mulla on kakkoskoti. Minulle riittää yksi koti, kakkoskodin haluaisin vain sillä edellytyksellä, että siitä on minulle jotain oleellista hyötyä, iloa ja mielenvirkistystä. En ole niin hyvätuloinen, että mulla olisi ykköskotinanikaan varaa pitää jotain tilavaa lukaalia arvoalueella, joten en tekisi yhtään mitään jollain pienellä, rupuisella kerrostalokaksiolla "kakkoskotina". Jos minä yhdessä asun puolisoni kanssa, toivon että hänellä on pääsääntöisesti varaa osallistua yhteisen kotimme ja yhteisen elämämme kuluihin. Kakkoskotia voidaan miettiä yhdessä sitten, kun meillä on oikeasti varaa sellaiseen kakkoskotiin, jonka haluamme.

Kela maksaa tietyn summan mihin tahansa asuntoon. En ole missään vaiheessa puhunutkaan järvenrantakodista, vaan pienestä kaupungista, jossa se ranta on kävely- ja pyöräilymatkan päässä. Tunnen ihmisiä, joilla on kakkoskoti pikkukaupungissa (ihan omistusasunto) eikä heilläkään ole varaa rannalla oleviin asuntoihin, koska ne maksaisivat melein miljoonan. Mutta myös se vähän kauempana rannasta oleva kakkoskoti on kiva. Kela maksaa kyllä tukia myös yksityiseltä vuokrattuun asuntoon, eikä pikkukaupungeissa ne kaupungit asunnotkaan välttämättä mitään epäviihtyisiä ole - joskus nekin voivat olla ihan siistillä ja viihtyisällä paikalla.

Jos asuisin tuilla elävän kanssa, joutuisin joka tapauksessa maksamaan sen yhteisen kodin yksin, koska välittömästi luokseni muutettuaan hän menettäisi tukensa. Mieluummin maksan yksin sen yhteisen kämpän ja otan bonuksena kakkoskodin jostain toiselta paikkakunnalta, jossa voisimme yhdessä viettää minilomia pitkin vuotta, ja esim. korona-aikanahan sellainen olisi ollut ihan unelma! Olisi päässyt Helsingin koronatilannetta karkuun paikkakunnalle, jossa sitä ei ehkä olisi ollut lainkaan - etätyötä olisi voinut tehdä sieltä käsin myös.

Mies voi näennäisesti hakea töitä, mutta jos hän on elämäntapatyötön, niin eihän hän silloin haluaisi työllistyä. Sama kai se on, millä paikkakunnalla hän nimellisesti on työnhakijana. Työstä kieltäytyminen tuo vain karenssin, mutta vähintään leikattua toimeentulotukea hän saisi silti.

Itse en kokisi kerrostaloasuntoa huonona vaihtoehtona kakkoskodiksi, ja toisaalta pikkupaikkakunnilta voi vuokrata puutaloasunnon tai rivitaloasunnonkin. Itselleni kakkoskoti toisi kaivattua vaihtelua, uskon että tykkäisin sellaisesta elämästä, että voi tavallaan "asua" kahdella paikkakunnalla.

Tuilla elävä mies on ok, tuilla hkikkaileva huijari ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Sulla on huono mielikuvitus. Päättäisitte tietenkin yhdessä, mihin kaupunkiin olisi mukava saada kiva kakkoskoti, ja sitten se tuilla asuva "muuttaisi" sinne. Käytännössä siis Kela maksaisi kakkoskotinne, jossa kävisimme viikonloppumatkoilla silloin, kun kaipaisitte vaihtelua. Tuilla asuva ei tietenkään maksaisi sinun asunnosta mitään, mutta toisaalta hänen ansiostaan saisit sinäkin kakkosasunnon yhdessä valitsemaanne kaupunkiin.

Tuohan tarkoittaa, että se tukien varassa elävä mies eläisi sen naisen siivellä, käyttäen tämän sähköä, vettä jne.. mutta ei maksaisi siitä mitään.

Niin no, jos ihmisellä ei ole tuloja, ei hänellä ole maksukykyäkään. Jos he muuttaisivat virallisesti yhteen, hänen tukensä pienenisivät ja silloin hän eläisi vielä enemmän siivellä. Nythän hänen kauttaan saisi kuitenkin sen kakkoskodin. Ajattele nyt, jos yhteinen koti on vaikka isossa kaupungissa, mutta sitten on joku tietty pieni kaupunki, jossa kumpikin tykkäisi viettää vapaa-aikaa, esim. joku idyllinen pieni kaupunki, jossa on vuokra-asunnostakin lyhyt matka rannalle, tai muuten kiva paikka. Kyllähän sekin elintasoa lisää, tai antaa ainakin sisältöä elämään, kun olisi joku kakkosasunto idyllisessä, ihanassa kaupungissa.

Romanttinen kakkoskoti Keravan Killan alueella tai Järvenpään Jampassa <3

Aika paljon tuuria tarvitaan, että se kakkoskoti on idyllisen pienen rantakaupungin rannan läheisyydessä. Siisti ja kiva, valoisa, kivasti sisustettu idyllinen paikka romanttisen viikonlopun viettoon :-DDD

Ajattelin ihan samaa. "Kulta, lähdetäänkö rentouttavalle kaupunkilomalle kakkoskotiimme Jyväskylän Pupuhuhtaan?" 

Jos tämä mies oikeasti rakastaisi ja arvostaisi minua, haluaisi viettää aikaa kanssani kokonaisvaltaisesti, ei pelkän seksin takia, auttaisi arkisissa asioissa jne. niin kyllä. Lisäksi hänellä pitäisi olla omiakin harrastuksia ja itsenäisyyttä, sillä esim. joulut vietän lasteni kanssa ainakin niin kauan kun eivät perusta omia perheitä. Kaipaan myös usein töiden päälle omaa rauhaa niin paljon että se menee ystävien ja mahd. puolisonkin tapaamisen edelle. Asun vuokralla ja minulla on vähän velkaa ja jälkikasvu opiskelemassa, heitä auttelen. En siis edes pystyisi tällä hetkellä elättämään ketään saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei olisi ongelmaa olla suhteessa tukia nostavan miehen kanssa. Mutta tuo, että suhteessa ei voi edetä (molempien?) haluamallaan tavalla tukien takia olisi itselleni ongelma.

Jos kaksi aikuista haluavat muuttaa yhteen avoliittoon, niin kyllä mua häiritsisi, jos sellainen ei onnistuisi koska "sori pitää olla oma kämppä että saan tukia". Mitä seuraavaksi? "Sori, ei voida mennä naimisiin koska menetän tuet?" "Sori, ei voida olla virallisesti samassa osoitteessa asuva perhe lasten kanssa koska tuet..."

Niin no toinen vaihtoehto olisi sitten se, että sinä maksat kaiken. Olisiko se sinulle ok?

Ei olisi. Kolmas vaihtoehto taas olisi, eli se, että tukien varassa elävä mies tekisi tilanteelleen jotain, jottei tuet sanele elämää. Esim tukien nostaminen olisi ihan fine, mutta jos päättäisimme muuttaa yhteen js hön menettäisi tuet, hänen pitäisi hankkia töitä/vaihtaa parempipalkkaiseen/opiskella uuden ammatin/voittaa lotossa, mitä tahansa, jotta yhteinen tulevaisuudensuunnitelma onnistuisi. Tai esim säästää tuistaan sen verran pesämunaa että on varaa menettää ne tuet jos muuttaisimme yhteen.

Toisin sanoen, tukien nostamisen pitäisi olla väliaikaista niin, ettei meidän suhteessa tarvitse tehdä kompromisseja yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista tukien takia.

Helpoin on se neljäs vaihtoehto, eli et edes ala suhteeseen ihmisen kanssa, jonka kanssa suhteessa olo edellyttää sitä, että hänen pitää muuttua. Toivotaan, ettet ikinä rakastu ihmiseen, jonka tulot ovat syystä tai toisesta niin pienet, että hän saa tukia (se tilannehan voi olla ihan työtä tekevälläkin), vaan että jos rakastut, on toisella aina riittävän hyvät tulot.

Lopetin edellisen parisuhteen kyseisen asian takia...

Tukien takia jätin naisen.

Hyi että millaisia kommentteja täällä enemmistöllä on. Ihan kuin tuilla olevalla ei olisi minkäänlaista ihmisarvoa?

Minä ja avopuoliso ollaan molemmat työkyvyttömyyseläkkeellä ja kun muutettiin yhteen, asumistuet (yksin asuessa minulla eläkkeensaajan asumistuki ~400 €) laski molemmilla useita satasia. Haluttiin kuitenkin tehdä asiat "oikein", mutta tiukkaa tekee enkä ihmettele ollenkaan jos joku tulisikin siihen päätökseen että pitää eri osoitteen.

Olemme muuttaneet jo kahdesti aina vaan halvempaan asuntoon koska tyhminä luultiin että säästäisimme vähän. Vaan asumistuet (tällä hetkellä 70 €/naama) vaan laskee sitä mukaa aina kompensoimaan näitä halvempia luukkuja ettei varmasti vähänkään elinolosuhteet nouse edes vahingossa.

Ja tällä hetkellä elämme siis vuokralla 510 €/kk isohkossa kaupungissa.

Köyhät ei näköjään saisi asua yhdessä, vaan siitä rangaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyi että millaisia kommentteja täällä enemmistöllä on. Ihan kuin tuilla olevalla ei olisi minkäänlaista ihmisarvoa?

Minä ja avopuoliso ollaan molemmat työkyvyttömyyseläkkeellä ja kun muutettiin yhteen, asumistuet (yksin asuessa minulla eläkkeensaajan asumistuki ~400 €) laski molemmilla useita satasia. Haluttiin kuitenkin tehdä asiat "oikein", mutta tiukkaa tekee enkä ihmettele ollenkaan jos joku tulisikin siihen päätökseen että pitää eri osoitteen.

Olemme muuttaneet jo kahdesti aina vaan halvempaan asuntoon koska tyhminä luultiin että säästäisimme vähän. Vaan asumistuet (tällä hetkellä 70 €/naama) vaan laskee sitä mukaa aina kompensoimaan näitä halvempia luukkuja ettei varmasti vähänkään elinolosuhteet nouse edes vahingossa.

Ja tällä hetkellä elämme siis vuokralla 510 €/kk isohkossa kaupungissa.

Köyhät ei näköjään saisi asua yhdessä, vaan siitä rangaistaan.

Luitko edes aloitusta? Siinähän on kyse jostain tukikikkailusta. Sama työttömyysturhavan miehellä pysyisi, asuisi yksin tai yhdessä. Asumistukea ei saisi naisen luona asuessa, mutta mihin sitä asumistukea silloin tarvisi kun ei asumiskulujakaan?

Vierailija kirjoitti:

Hyi että millaisia kommentteja täällä enemmistöllä on. Ihan kuin tuilla olevalla ei olisi minkäänlaista ihmisarvoa?

Minä ja avopuoliso ollaan molemmat työkyvyttömyyseläkkeellä ja kun muutettiin yhteen, asumistuet (yksin asuessa minulla eläkkeensaajan asumistuki ~400 €) laski molemmilla useita satasia. Haluttiin kuitenkin tehdä asiat "oikein", mutta tiukkaa tekee enkä ihmettele ollenkaan jos joku tulisikin siihen päätökseen että pitää eri osoitteen.

Olemme muuttaneet jo kahdesti aina vaan halvempaan asuntoon koska tyhminä luultiin että säästäisimme vähän. Vaan asumistuet (tällä hetkellä 70 €/naama) vaan laskee sitä mukaa aina kompensoimaan näitä halvempia luukkuja ettei varmasti vähänkään elinolosuhteet nouse edes vahingossa.

Ja tällä hetkellä elämme siis vuokralla 510 €/kk isohkossa kaupungissa.

Köyhät ei näköjään saisi asua yhdessä, vaan siitä rangaistaan.

Ei ole kysymys ihmisarvosta vaan siitä, että ap nimenomaan on ihan terve (ainakin fyysisesti) aikuinen, joka ei suostu vastaamaan kysymyksiin siitä, miksi hän ei halua tehdä töitä vaan maksattaa veronmaksajilla elämisensä ja lisäksi hyötyä vielä parisuhdekumppanista. Ihan vakkari palstatrolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Sulla on huono mielikuvitus. Päättäisitte tietenkin yhdessä, mihin kaupunkiin olisi mukava saada kiva kakkoskoti, ja sitten se tuilla asuva "muuttaisi" sinne. Käytännössä siis Kela maksaisi kakkoskotinne, jossa kävisimme viikonloppumatkoilla silloin, kun kaipaisitte vaihtelua. Tuilla asuva ei tietenkään maksaisi sinun asunnosta mitään, mutta toisaalta hänen ansiostaan saisit sinäkin kakkosasunnon yhdessä valitsemaanne kaupunkiin.

Tuohan tarkoittaa, että se tukien varassa elävä mies eläisi sen naisen siivellä, käyttäen tämän sähköä, vettä jne.. mutta ei maksaisi siitä mitään.

Niin no, jos ihmisellä ei ole tuloja, ei hänellä ole maksukykyäkään. Jos he muuttaisivat virallisesti yhteen, hänen tukensä pienenisivät ja silloin hän eläisi vielä enemmän siivellä. Nythän hänen kauttaan saisi kuitenkin sen kakkoskodin. Ajattele nyt, jos yhteinen koti on vaikka isossa kaupungissa, mutta sitten on joku tietty pieni kaupunki, jossa kumpikin tykkäisi viettää vapaa-aikaa, esim. joku idyllinen pieni kaupunki, jossa on vuokra-asunnostakin lyhyt matka rannalle, tai muuten kiva paikka. Kyllähän sekin elintasoa lisää, tai antaa ainakin sisältöä elämään, kun olisi joku kakkosasunto idyllisessä, ihanassa kaupungissa.

Moni varmaan tuossa joutuisi miettimään sitäkin, että kumpi nostaa elintasoa enemmän, kakkoskoti idyllisessä pikkukaupungissa vaiko viihtyisä ja tilava varsinainen koti mukavalla alueella siellä omassa kotikaupungissa. Läheskään kaikilla töissäkäyvillä sinkuilla isossa kaupungissa kun ei ole varaa siihen viihtyisään ja tilavaan kotiin kivalla alueella edes silloin, kun se on se ainoa koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei olisi ongelmaa olla suhteessa tukia nostavan miehen kanssa. Mutta tuo, että suhteessa ei voi edetä (molempien?) haluamallaan tavalla tukien takia olisi itselleni ongelma.

Jos kaksi aikuista haluavat muuttaa yhteen avoliittoon, niin kyllä mua häiritsisi, jos sellainen ei onnistuisi koska "sori pitää olla oma kämppä että saan tukia". Mitä seuraavaksi? "Sori, ei voida mennä naimisiin koska menetän tuet?" "Sori, ei voida olla virallisesti samassa osoitteessa asuva perhe lasten kanssa koska tuet..."

Niin no toinen vaihtoehto olisi sitten se, että sinä maksat kaiken. Olisiko se sinulle ok?

Minulle olisi ok, mikäli miehen työkyvyttömyyteen olisi hyvät syyt. Itse en tietysti ymmärrä ihmistä, joka ei halua käydä töissä, joten jos kyseessä on työhaluttomuus, olisimme varmaan liian erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Sulla on huono mielikuvitus. Päättäisitte tietenkin yhdessä, mihin kaupunkiin olisi mukava saada kiva kakkoskoti, ja sitten se tuilla asuva "muuttaisi" sinne. Käytännössä siis Kela maksaisi kakkoskotinne, jossa kävisimme viikonloppumatkoilla silloin, kun kaipaisitte vaihtelua. Tuilla asuva ei tietenkään maksaisi sinun asunnosta mitään, mutta toisaalta hänen ansiostaan saisit sinäkin kakkosasunnon yhdessä valitsemaanne kaupunkiin.

Tuohan tarkoittaa, että se tukien varassa elävä mies eläisi sen naisen siivellä, käyttäen tämän sähköä, vettä jne.. mutta ei maksaisi siitä mitään.

Niin no, jos ihmisellä ei ole tuloja, ei hänellä ole maksukykyäkään. Jos he muuttaisivat virallisesti yhteen, hänen tukensä pienenisivät ja silloin hän eläisi vielä enemmän siivellä. Nythän hänen kauttaan saisi kuitenkin sen kakkoskodin. Ajattele nyt, jos yhteinen koti on vaikka isossa kaupungissa, mutta sitten on joku tietty pieni kaupunki, jossa kumpikin tykkäisi viettää vapaa-aikaa, esim. joku idyllinen pieni kaupunki, jossa on vuokra-asunnostakin lyhyt matka rannalle, tai muuten kiva paikka. Kyllähän sekin elintasoa lisää, tai antaa ainakin sisältöä elämään, kun olisi joku kakkosasunto idyllisessä, ihanassa kaupungissa.

Romanttinen kakkoskoti Keravan Killan alueella tai Järvenpään Jampassa <3

Aika paljon tuuria tarvitaan, että se kakkoskoti on idyllisen pienen rantakaupungin rannan läheisyydessä. Siisti ja kiva, valoisa, kivasti sisustettu idyllinen paikka romanttisen viikonlopun viettoon :-DDD

Ei rannan läheisyydessä. Mutta pienissä kaupungeissa on lyhyt matka usein rantaankin. Ja pienissä kaupungeissahan jo miljöö on miellyttävä, vaikkei olisi lähelläkään rantaa. Jos oma mielikuvituksesi riittää Järvenpäähän tai Keravalle, niin sitten niin - itselläni oli mielessä joku Hanko, Porvoo, Naantali, tms. Ei monen keskiluokkaisenkaan kakkoskodit kuule missään rannalla sijaitse - moni ostaa ihan kerrostalokämpän ja pyöräilee sitten. Itselleni kyllä kelpaisi kakkoskoti pikkukaupungista - oikeastaan olen haaveillutkin sellaisesta, tosin ihan ostettuna tai vaikka vuokrattuna, ja nimenomaan kerrostaloasunnon haluaisin. Sen vuoksi varmaan keksinkin tämän idean tähän ketjuun.

Kannattaa mennä tutustumaan niihin kaupungin vuokratalolähiöihin, joissa tuilla asuvista suurin osa asuu. Älä säikähdä, jos rappukäytävässä on tägejä tai siellä täällä oven läpi on yritetty mennä vähän raskaammallakin kalustolla.

En halua tällä halventaa tuilla asuvia, olen itse asunut VVO:n asunnossa Helsingissä ja työskennellyt paikassa, missä huumekauppaa käytiin samassa rappukäytävässä.

Kaikki tuilla asuvat eivät asu kunnan vuokrataloissa, ja toisaalta sitten kaikissa pienissä kaupungeissa ne kunnan vuokratalotkaan eivät ole mitään ankeita. Usein pikkukaupungeissa ei edes ole mitään vuokratalolähiöitä, vaan kunnan vuokratalot sijaitsevat keskiluokkaisen omakotitaloalueen vieressä ja omistusasuntotalojen lomassa. Pikkukaupungeissa voi se kaupungin vuokratalo olla oikeasti kivallakin paikalla, ja itse talo voi olla ihan mukava. Pitää muistaa, että pikkukaupungeissa ei ole Helsingin meininki. Tosin jos miehen luottotiedot olisivat kunnossa, hän voisi vuokrata asunnon vaikka yksityiseltäkin. Tuollaisessa tilanteessahan voi suunnitella, käydä katsomassa eri paikkoja ja esimerkiksi valikoida sen, mistä löytyy kivoin.

Valikoinnissa pitää sitten huomioida se Kelan vuokrakatto. Ei Kelan tuilla pikkukaupungeissakaan tuosta vaan kivoimpia asuntoja valikoida.

Tavallinen, kiva asunto riittäisi. Maksaa sitten ylimenevän osan itse. Kyllähän Kela mihin tahansa asuntoon maksaa, toki vain tiettyyn rajaan asti. Mutta pienissä kaupungeissa ei vuokrataso muutenkaan ole niin hurja kuin Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei olisi ongelmaa olla suhteessa tukia nostavan miehen kanssa. Mutta tuo, että suhteessa ei voi edetä (molempien?) haluamallaan tavalla tukien takia olisi itselleni ongelma.

Jos kaksi aikuista haluavat muuttaa yhteen avoliittoon, niin kyllä mua häiritsisi, jos sellainen ei onnistuisi koska "sori pitää olla oma kämppä että saan tukia". Mitä seuraavaksi? "Sori, ei voida mennä naimisiin koska menetän tuet?" "Sori, ei voida olla virallisesti samassa osoitteessa asuva perhe lasten kanssa koska tuet..."

Niin no toinen vaihtoehto olisi sitten se, että sinä maksat kaiken. Olisiko se sinulle ok?

Minulle olisi ok, mikäli miehen työkyvyttömyyteen olisi hyvät syyt. Itse en tietysti ymmärrä ihmistä, joka ei halua käydä töissä, joten jos kyseessä on työhaluttomuus, olisimme varmaan liian erilaisia.

Miksi et ymmärrä työhaluttomuutta? Eihän moni työssäkäyväkään oikeasti haluaisi käydä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Sulla on huono mielikuvitus. Päättäisitte tietenkin yhdessä, mihin kaupunkiin olisi mukava saada kiva kakkoskoti, ja sitten se tuilla asuva "muuttaisi" sinne. Käytännössä siis Kela maksaisi kakkoskotinne, jossa kävisimme viikonloppumatkoilla silloin, kun kaipaisitte vaihtelua. Tuilla asuva ei tietenkään maksaisi sinun asunnosta mitään, mutta toisaalta hänen ansiostaan saisit sinäkin kakkosasunnon yhdessä valitsemaanne kaupunkiin.

Tuohan tarkoittaa, että se tukien varassa elävä mies eläisi sen naisen siivellä, käyttäen tämän sähköä, vettä jne.. mutta ei maksaisi siitä mitään.

Niin no, jos ihmisellä ei ole tuloja, ei hänellä ole maksukykyäkään. Jos he muuttaisivat virallisesti yhteen, hänen tukensä pienenisivät ja silloin hän eläisi vielä enemmän siivellä. Nythän hänen kauttaan saisi kuitenkin sen kakkoskodin. Ajattele nyt, jos yhteinen koti on vaikka isossa kaupungissa, mutta sitten on joku tietty pieni kaupunki, jossa kumpikin tykkäisi viettää vapaa-aikaa, esim. joku idyllinen pieni kaupunki, jossa on vuokra-asunnostakin lyhyt matka rannalle, tai muuten kiva paikka. Kyllähän sekin elintasoa lisää, tai antaa ainakin sisältöä elämään, kun olisi joku kakkosasunto idyllisessä, ihanassa kaupungissa.

Romanttinen kakkoskoti Keravan Killan alueella tai Järvenpään Jampassa <3

Aika paljon tuuria tarvitaan, että se kakkoskoti on idyllisen pienen rantakaupungin rannan läheisyydessä. Siisti ja kiva, valoisa, kivasti sisustettu idyllinen paikka romanttisen viikonlopun viettoon :-DDD

Ajattelin ihan samaa. "Kulta, lähdetäänkö rentouttavalle kaupunkilomalle kakkoskotiimme Jyväskylän Pupuhuhtaan?" 

Teillä on vähän ankea mielikuvitus. Ilmeisesti teitä nyt vaan ärsyttää se ajatus, että joku pariskunta toteuttaisi tuon ideani, niin teidän täytyy keksiä jotain todella tympeitä esimerkkejä. Mutta enemmänhän se teidän ajatusmaailmastanne kertoo. Kyllä tuon idean saisi toteutettua ihan viihtyisissäkin puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämämme olisi siellä samassa asunnossa?

Varmaan ihan tavallista elämää? Tietysti riippuu siitä minkälaisia ihmisiä olette

Eli mies siis osallistuisi sähkö/vesi/asumiskuluihin myös siinä asunnossa?

Kyllä

ap

Miten tukien varassa elävällä ihmisellä olisi varaa siihen oman kämppänsä asumiskustannuksiin sekä vielä lisäksi toisenkin asunnon asumiskustannuksiin?

Sulla on huono mielikuvitus. Päättäisitte tietenkin yhdessä, mihin kaupunkiin olisi mukava saada kiva kakkoskoti, ja sitten se tuilla asuva "muuttaisi" sinne. Käytännössä siis Kela maksaisi kakkoskotinne, jossa kävisimme viikonloppumatkoilla silloin, kun kaipaisitte vaihtelua. Tuilla asuva ei tietenkään maksaisi sinun asunnosta mitään, mutta toisaalta hänen ansiostaan saisit sinäkin kakkosasunnon yhdessä valitsemaanne kaupunkiin.

Tuohan tarkoittaa, että se tukien varassa elävä mies eläisi sen naisen siivellä, käyttäen tämän sähköä, vettä jne.. mutta ei maksaisi siitä mitään.

Niin no, jos ihmisellä ei ole tuloja, ei hänellä ole maksukykyäkään. Jos he muuttaisivat virallisesti yhteen, hänen tukensä pienenisivät ja silloin hän eläisi vielä enemmän siivellä. Nythän hänen kauttaan saisi kuitenkin sen kakkoskodin. Ajattele nyt, jos yhteinen koti on vaikka isossa kaupungissa, mutta sitten on joku tietty pieni kaupunki, jossa kumpikin tykkäisi viettää vapaa-aikaa, esim. joku idyllinen pieni kaupunki, jossa on vuokra-asunnostakin lyhyt matka rannalle, tai muuten kiva paikka. Kyllähän sekin elintasoa lisää, tai antaa ainakin sisältöä elämään, kun olisi joku kakkosasunto idyllisessä, ihanassa kaupungissa.

Moni varmaan tuossa joutuisi miettimään sitäkin, että kumpi nostaa elintasoa enemmän, kakkoskoti idyllisessä pikkukaupungissa vaiko viihtyisä ja tilava varsinainen koti mukavalla alueella siellä omassa kotikaupungissa. Läheskään kaikilla töissäkäyvillä sinkuilla isossa kaupungissa kun ei ole varaa siihen viihtyisään ja tilavaan kotiin kivalla alueella edes silloin, kun se on se ainoa koti.

Ihan älytön spekulaatio tuo ihana kakkoskoti muutenkin. Eiköhän aloitus olisi silloin ollut "Mitä ajattelette työttömästä miehestä, joka asuu tuilla muttei haluaisi ikinä luopua kodistaan koska se on idyllinen pieni huvila Hangossa meren rannalla."

Kokeilin tätä kerran ja suoraan sanottua oli aivan kamalaa. Tapailusta ei siirrytty edes seurusteluun, koska elämäntyyli oli niin erilainen. Minäkään en mikään rikas ole, mutta haluan panostaa hyvään ruokaan, kunnollisiin ja kestäviin huonekaluihin ja välillä matkustella.

Ei voitu mennä elokuviin treffeille, koska miehellä ei ollut varaa leffalippuun. Ei voitu mennä ravintolaan treffeille, koska miehellä ei ollut varaa. Minä ostin useamman satasen Joutsenen untavatäkin ja miehen sängyssä oli monta vuotta vanha kulahtanut littanatyyny (yksi tyyny, ei ollut varaa ostaa uutta, eikä varsinkaan kahta kappaletta). Ostin tapailun aikana uuden sängynpäädyn, joka oli kalliimpi kuin miehen vanha rikkinäinen sänky ja pieni sohva yhteensä. Koin tilanteen jotenkin nolona, koska mies selkeästi näytti että tunsi alemmuuden tunnetta asiasta. En halua tuntea syyllisyyttä siitä, että teen paljon töitä ja olen säätänyt rahaa kivoja juttuja varten.

Minä haluan, että suhteella on mahdollisuus edetä. Yhteenmuutto on ensimmäinen askel, sitten naimisiin ja lapsia. Haluan että työssäkäyvänä ja paljon ylitöitä tekevänä minulla on myös sen mukainen elintaso.

Eli vastaus aloittajan kysymykseen: ei, en ikinä seurustelisi miehen kanssa joka elää tuilla (työttömyysetuus/toimeentulotuki) eikä edes yritä päästä töihin. En halua parisuhdetta jolla ei ole mahdollisuutta mennä eteenpäin. Yhteenmuutto tarkoittaa minulle sitoutumista. Yhteenmuuton kuuluisi nostaa elintasoani tai pitää se vähintään samanlaisena, ei laskea sitä.

Nykyinen mies opiskelee kuntoutusrahalla ja asutaan yhdessä. Kuntoutusrahaan ei vaikuta puolison tulot, joten yhdessä asuminen ei ole ongelma. Eli vaikka elää tuilla tällä hetkellä, tarkoitus on valmistua ammattiin ja päästä takaisin työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on helpompi löydä töitä. En ymmärrä, miksi eivät halua mennä töihin. Ei kiinnosta sellaiset.

Sinun pitämäs palatakse tagasi virosse ja elada viru varusilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei olisi ongelmaa olla suhteessa tukia nostavan miehen kanssa. Mutta tuo, että suhteessa ei voi edetä (molempien?) haluamallaan tavalla tukien takia olisi itselleni ongelma.

Jos kaksi aikuista haluavat muuttaa yhteen avoliittoon, niin kyllä mua häiritsisi, jos sellainen ei onnistuisi koska "sori pitää olla oma kämppä että saan tukia". Mitä seuraavaksi? "Sori, ei voida mennä naimisiin koska menetän tuet?" "Sori, ei voida olla virallisesti samassa osoitteessa asuva perhe lasten kanssa koska tuet..."

Niin no toinen vaihtoehto olisi sitten se, että sinä maksat kaiken. Olisiko se sinulle ok?

Minulle olisi ok, mikäli miehen työkyvyttömyyteen olisi hyvät syyt. Itse en tietysti ymmärrä ihmistä, joka ei halua käydä töissä, joten jos kyseessä on työhaluttomuus, olisimme varmaan liian erilaisia.

Miksi et ymmärrä työhaluttomuutta? Eihän moni työssäkäyväkään oikeasti haluaisi käydä töissä.

No, sellaisenkaan ihmisen kanssa minulla tuskin olisi riittävästi yhteistä. Minulle työ on tärkeää. Samoin miehelleni. Olemme opiskelleet alaa, johon suhtaudumme intohimoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei olisi ongelmaa olla suhteessa tukia nostavan miehen kanssa. Mutta tuo, että suhteessa ei voi edetä (molempien?) haluamallaan tavalla tukien takia olisi itselleni ongelma.

Jos kaksi aikuista haluavat muuttaa yhteen avoliittoon, niin kyllä mua häiritsisi, jos sellainen ei onnistuisi koska "sori pitää olla oma kämppä että saan tukia". Mitä seuraavaksi? "Sori, ei voida mennä naimisiin koska menetän tuet?" "Sori, ei voida olla virallisesti samassa osoitteessa asuva perhe lasten kanssa koska tuet..."

Niin no toinen vaihtoehto olisi sitten se, että sinä maksat kaiken. Olisiko se sinulle ok?

Miten tuo olisi se ainoa toinen vaihtoehto? Minulle tulee heti mieleen pari muutakin vaihtoehtoa:

1) Mies hakeutuu töihin, jolloin hän ei ole enää joko tukien tai puolisonsa elatuksen varassa.

2) Molemmat etsivät sellaisen kumppanin, jolla on samanlaiset käsitykset ja toivomukset suhteen etenemisestä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Hyi että millaisia kommentteja täällä enemmistöllä on. Ihan kuin tuilla olevalla ei olisi minkäänlaista ihmisarvoa?

Minä ja avopuoliso ollaan molemmat työkyvyttömyyseläkkeellä ja kun muutettiin yhteen, asumistuet (yksin asuessa minulla eläkkeensaajan asumistuki ~400 €) laski molemmilla useita satasia. Haluttiin kuitenkin tehdä asiat "oikein", mutta tiukkaa tekee enkä ihmettele ollenkaan jos joku tulisikin siihen päätökseen että pitää eri osoitteen.

Olemme muuttaneet jo kahdesti aina vaan halvempaan asuntoon koska tyhminä luultiin että säästäisimme vähän. Vaan asumistuet (tällä hetkellä 70 €/naama) vaan laskee sitä mukaa aina kompensoimaan näitä halvempia luukkuja ettei varmasti vähänkään elinolosuhteet nouse edes vahingossa.

Ja tällä hetkellä elämme siis vuokralla 510 €/kk isohkossa kaupungissa.

Köyhät ei näköjään saisi asua yhdessä, vaan siitä rangaistaan.

Sympatiani teille. Muuttakaa Hesaan ja laittakaa lankkia naamaan, tuet nousee heti.