Ero ehkä edessä ja vauva isälle:(
Niin. Se on tilanne. Meillä on kesällä syntynyt, toivottu vauva, mutta suhde ei vain oikein toimi. Rakkautta ja suuria tunteita on, mutta molemmilla on niin vahva tarve omaan elämään. Lapsi on meille yhtä tärkeä. Olin ensin sitä mieltä, että totta kai lapsi on aina minulla, mutta mies vaatii vauvan itselleen, jos ero tulee. Aloin miettiä, miksi mä olisin itsestäänselvä vaihtoehto. Onko muita, jotka ovat joutuneet miettimään näin raskaita päätöksiä?
Kommentit (68)
muru mullekin tuli heti mieleen. eli komppaan 2.sta
huumeisiin sortuva isäkö on lapsellesi sopiva huoltaja?
Vauvasta ei voi tehdä jotain kauppatavaraa ja heittopussia. Ei mitään eroa tässä vaiheessa jos ei ole painavaa syytä. Ei oikein toimi ei kuulosta painavalta syyltä. Oma itsekkyys nyt pussiin ja pussin suu kiinni. Kasvakaa aikuiseksi. Menkää vaikka parisuhdeterapiaan. Ette pääse toisistanne kuitenkaan eroon, koska olette aina lapsen vanhempia. Eron jälkeen kaikki on vielä monimutkaisempaa. Sitä paitsi olette niin tuoreet vanhemmat, että ette ole vielä edes ehtineet kasvaa vanhemmuuteen. Sulla on vielä pää sekaisin raskaushormoneista ja miehellä joku paniikki päällä. Siihen ei ole ratkaisuna ainakaan ero.
Hyvinhän pärjäsit jo ulkomaanreissulla kun lli pakko töihin lähteä.
Ettet vaan taas eksynyt väärän miehen sänkyyn?
No höh, kakkonen spoilas eikä Muru päässyt vauhtiin.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 22:52"]Niin. Se on tilanne. Meillä on kesällä syntynyt, toivottu vauva, mutta suhde ei vain oikein toimi. Rakkautta ja suuria tunteita on, mutta molemmilla on niin vahva tarve omaan elämään. Lapsi on meille yhtä tärkeä. Olin ensin sitä mieltä, että totta kai lapsi on aina minulla, mutta mies vaatii vauvan itselleen, jos ero tulee. Aloin miettiä, miksi mä olisin itsestäänselvä vaihtoehto. Onko muita, jotka ovat joutuneet miettimään näin raskaita päätöksiä?
[/quote]
Äiti saa varmasti puolivuotiaan lapsen yksinhuoltajuuden jos vain haluaa. Isä saa viikonlopputapaamisoikeuden. Ei ukko voi viedä vauvaa sulta, ellet ole alkoholisti tai huumeisiin sekaantunut tms. Vakavaa
Erosimme miehen kanssa pojan ollessa puolitoistavuotias, hän jäi isälleen. Olen siis viikonloppuäiti. :) Tähän ratkaisuun päädyttiin koska miehelläni on koko (ihana ja auttavainen)lähisukunsa ympärillään maalla, minä taas asun pienehkössä asunnossa Helsingissä ja omaiseni asuvat usean sadan kilometrin päässä. Lisäksi mies työskentelee paljon kotoa käsin ja voi näin olla myös päivisin pojan kanssa. Minulla on vuorotyö ja poika joutuisi olemaan pitkiä aikoja tarhassa. Järjestely toimii hyvin ja on ollut puhetta että poika voisi ehkä muuttaa luokseni kun lähtee kouluun, eli reilun kolmen vuoden päästä, katsomme silloin miltä tilanne näyttää.
Ap kiltti, jatka nyt tarinaa vaikka kakkonen teki tyhmän tempun.
Pääsitkö nopeasti edustavaan kuntoon synnytyksen jälkeen?
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 22:55"]Kuulostaa kyllä todella ikävältä tilanteelta. Tottakai ymmärrän, että mieskin on yhtä hyvä hoitaja vauvallenne, kuin sinäkin olet. Mutta siltikin mielestäni pienen vauvan parhain hoitaja olisi oma äiti. Eihän vauvanne ole kuin 5-6kk ikäinen?
[/quote]
No muuten kyllä, mutta mä olen nyt vähän pidemmällä työreissulla, kun sain niim hyvän tarjouksen entiseltä työnantajalta.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 22:57"]Eikö ympärivuorokautiset hoitajat ollut avain onneen?
Sinähän niin tiesit miten kaikki hoituu vauvan syntymän jälkeen niin että tuskin huomaakaan että se syntyi.
[/quote]
Eihän tämä väsyttävää ole ollut. Siitä olen kiitollinen. Mutta oma identiteetti ja parisuhde on kyllä koetuksella.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 23:01"]huumeisiin sortuva isäkö on lapsellesi sopiva huoltaja?
[/quote]
Jokunen kokeilu kauan sitten eivät vaikuta enää tähän hetkeen. Jos olisi jotain vielä nyt, se olisi tietysti eri asia.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 23:32"]Ap kiltti, jatka nyt tarinaa vaikka kakkonen teki tyhmän tempun.
Pääsitkö nopeasti edustavaan kuntoon synnytyksen jälkeen?
[/quote]
Heh. Niin kauan kuin on provohuutelijoita, niin kauan mä uskallan kirjoittaa, eikä tarvitse muutella yksityiskohtia niin paljon. En ole kyllä pahemmin enää viitsinyt, kun mun elämäni on muuttunut ja samoin tämä palsta :(
Mä oon kyllä vanhoissa mitoissa. Paino ei noussut paljon ja vauvakin oli pieni.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 23:04"]Hyvinhän pärjäsit jo ulkomaanreissulla kun lli pakko töihin lähteä.
Ettet vaan taas eksynyt väärän miehen sänkyyn?
[/quote]
En mä ihan yksin ole iltoja istunut.
ap
Pystytkö oikeasti olemaan erossa lapsesta? Mieti tarkkaan. Itse olin aikoinani uraihminen, mutta silti muokkasin elämäni niin, että saatoin olla myös lapseni äiti. Kyseessä on kuitenkin kaksi elämää, sinun ja lapsen.
Ja ps. Hyvin meni! Myös uramielessä.
T: vanhempi valtionainen
Mikset uskonut että teidän ei kannata tehdä lasta?
Hahmosi muuttuu koko ajan oksettavammaksi vaikket olekaan täällä pitkään aikaan kirjoitellut.
Kai se nyt on puolivuotiaan kohdalla melko selvä että menee äitille. Tuonikänen ehkä juuri ja juuri osaa erottaa itsensä äidistään ja tarttee rintaruokintaa jos mahdollista. Isä nyt vielä vaan ton ikäsen kohalla paskempi vaihtoehto. Vuodenpäästä ihan melkeen sama.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 00:03"]Kai se nyt on puolivuotiaan kohdalla melko selvä että menee äitille. Tuonikänen ehkä juuri ja juuri osaa erottaa itsensä äidistään ja tarttee rintaruokintaa jos mahdollista. Isä nyt vielä vaan ton ikäsen kohalla paskempi vaihtoehto. Vuodenpäästä ihan melkeen sama.
[/quote]
Onko? Eli oikeuteen ei välttämättä tarvitsisi mennä? Sitä kun en todellakaan haluaisi. Enkä tietenkään eroakaan.
ap
Rehellinen mielipiteeni on, että teillä ei pitäisi olla lasta ollenkaan. Suuri tarve omaan elämään... Miksi ihmeessä olette tehneet lapsen, kun ei se kerta kuvioon istu. Rakkautta on ja suuria tunteita, mutta erota pitäisi. Jessus mitä itsekeskeisyyttä. Antakaa vauva adoptioon, että kunnon vanhemmat ja täyttäkää sitten ne omat tarpeenne, mitkä ajaa lapsen tarpeen yli. Hävetkää. Hyi.
Erotkaa, mutta pysykää kämppiksinä ja yhteishuoltajuus.