Äitini, terveen viisikymppisen osallistuminen perhearkeeni

Miksi syyllistät äitiäsi? Onko sinulla isä ja osallistuuko hän perhearkeesi yhtään enempää?

Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:15"]

On muuten jännä, että meidän vanhempia autettiin aikanaan aika paljon. Mieheni meni pienenä jo isovanhemmille hoitoon kun hänen äitinsä palasi työelämään nopeasti. Muutenkin lapset olivat paljon hoidossa heti pienestä lähtien ja isovanhemmat osallistuivat paljon. Koululaisina mieheni meni koko kesäksi toiselle mummolleen kauemmaksi. Siis KOKO kesäksi. Kuka edes raaskii lähettä lapsensa koko kesäksi pois?

Nämä samat mieheni vanhemmat ovat nyt isovanhempia ja hyvä jos näkevät lapsenlapsiaan. Kylässä eivät käy. Hoitavatkin vain hyvin harvoin, pyydämmekin hyvin harvoin, mutta niistä ehkä 1/5 suostuvat. Eli hoitavat lapsiamme ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa. On jotenkin pöyristyttävää kuinka huonosti he auttavat sihen nähden kuinka paljon heitä on autettu. Anoppi aina toteaa, että kannattaiko lapsia tehdä niin paljon ja niin pienellä ikäerolla, jos toteamme, että ei ole hoitopaikkaa. Sinäänsä aika outo kommentti, kun emme saisi sen koommin yhdelleekään lapselle hoitajaa. 

Omat vanhempani ihan samanlaisia. Äitini on sanonutkin, että "omat lapseni olen hoitanut, en minä toisten lapsia ala hoitamaan". Outo asenne. Minä olen lähinnä ihmeissäni siitä kuinka vähän on kiintynyt lapsenlapsiinsa ja toisaalta ihmekös tuo kun ei koskaan heitä näe. Syyllistetään kyllä siitä, että emme käy heillä kylässä (kaksiossa) mutta itse eivät vaivaidu koskaan tänne meille kylään. 

Outo sukupolvi! Sen olen päättänyt, että itse aijon osallistua lapsenlapsieni elämään ja luoda heidän kanssaan läheiset välit ja auttaa lapsiani lastenhoidossa parhaani mukaan. Ja teen sen jopa erittäin mielelläni. 

[/quote]Ennen ei ollut kunnallisia hoitopaikkoja, ja kun vanhemmat oli töissä joku vanhempi sukulainen hoiti lasta. Maatilalla lapset lähetettiin mummolaan kesäksi, koska kukaan ei olisi ehtinut hoitaa lapsia kun oli peltotyöt ja ne tehtii lähes käsipelillä ja työpäivät pitkiä. Maailma on muutunut niistä ajoista. Itse en ole hoitoapua koskaan saanut olin miten sairaana tahansa, tai muuta, koska sukulaiset asuivat kaukana.Rankkahan se oli lapsille puuroja keitellä kun oli kovassa kuumeessa ja oksennustaudissa, mutta ei auttanut. Itse halua auttaa lapsiani kun lapsia saavat. Näyttää vaan siltä, että asuvat niin kaukana, ettei juuri apuun pääse, jos itsekin on työelämässä vielä.Ihmetellä täytyy jos joku isovamhempi ei halua omia lapsiaan auttaa.Tuntuu, että omille rakkaillen haluaa vain parasta,ja auttaa missä pystyy.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]

Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä.

[/quote] Minulla ainakin on täysin päinvastainen tilanne. Vanhempani ovat olleet aina urakeskeisiä ja olen joutunut ottamaan lapsena paljon vastuuta esim. Sisaruksistani. Vanhempani käyttävät aikansa mieluummin nykyään tv: n katseluun, harrastuksiensa ja viinin juontiin sekä matkusteluun. Eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan paitsi sukujuhlissa esittävät mummon ja papan "roolia" sivullisille.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 15:00"]

Minä myös haluaisin tietää miten varmasti nämä isovanhempiensa luona kesät viettäneet oikeasti tietävät kuinka pitkiä aikoja siellä viettivät ja varsinkin, maksoivatko heidän vanhempansa siitä jotain vai eivät? Tuli vaan mieleen, kun eräskin tuore äiti kertoi kysyneensä tuohtuneena vanhemmiltaan, miksi sen joulupukin oli pakko tulla niin myöhään, että lasten oli pakko kitua koko päivä odotuksessa. Vastaus oli, että joulupukki tuli kuulemma aina kello kolmelta iltapäivällä. Odottavan aika vaan oli hiukka pitkä...

[/quote]

Me vietimme maalla mummolassa JOKAISEN lomapäivän rippikouluun asti. Ennen koulua asuimme vakinaisesti mummolassa. Tiedän, että äitini antoi mummolle ja papalle ruokarahaa.

"Hän on sukupolvea, joka hoidatti omat lapsensa vanhemmillaan" - TÄH? Mistä tuollainen yleistys on syntynyt? Viisikymppiset ovat syntyneet 1960-luvulla, ja heistä valtaosa asuu kaupungeissa, mahdollisesti hyvinkin kaukana omista vanhemmistaan. Esim. minä, viisikymppinen äiti asun 500 kilometrin päästä kahdeksankymppisistä vanhemmistani - miten minä olisi roudannut nyt yläkoulussa olevia lapsiani kymmenen vuotta sitten vanhemmilleni hoitoon? Ihan kuulkaa kahdesti on äitini hoitanut lapsia...

Pikemminkin siis niin päin, että viisikymppiset eivät ole aikoinaan itse saaneet vanhemmiltaan hoitoapua, joten siksi he kokevat vieraaksi ajatuksen, että heidän pitäisi olla apuna.

Viisikymppisillä kun on vielä monella a) itsellään lapsia kotona hoidettavana ja b) työelämän kiireet.

Kyllä, minusta olisi hienoa, jos vanhemmat ja isovanhemmat auttaisivat toisiaan. Ymmärrän ap:n katkeruuden. Itsekin olisin iloinen, jos vanhempani olisivat edes jotenkin kiinnostuneita lapsistani. Ei minua sureta puuttunut lastenhoitoapu, vaan puuttuva isovanhemmuus ylipäätään. Lämmin suhde isovanhempien ja lastenlasten välillä, sukupolvien ketju.

Mutta ei auta, väkisin sitä ei voi luoda. Tarvitaan halua luoda suhde, molemmilta osapuolilta.

viisikymppinen uraäiti

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:41"]Oikeasti, lapsenlapsiin luodaan suhde vain hoitamalla niitä? Ymmärrän tän ruikutuksen vain jos on täysin totaalikieltäytyjä kylässä käymiseen ja soitteluun ja muuhun sosiaallisiin kanssakäymisiin puolin ja toisin. [/quote] Eikö sinulla ole muistoja isovanhempien luona olosta? Kun olet kahdestaan mummon kanssa ja hän kertoo sulle tarinoita omasta lapsuudestaan? Kun koet että mummon koko huomio on sinussa? Ei sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta saada pikaisilla vierailuilla. Varsinkin jos mummon huomio on kahvitteluissa ja muissa vierailuihin kuuluvissa asioissa, aikuisten asioissa.

Kahdestaan mummon kanssa? Täytyykö vaarin lähteä pois kotoa, kun lapsenlapsi tulee käymään, koska muuten ei synny isovanhempi-lapsi -suhdetta?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]

Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä.

[/quote]

Minun tuttavapiirissä ei ole vielä yhtään viiskymppistä mummoa. Onko tämä joku kouluttamattomien sosiaalipummien tapa, että väännetään penskoja pentuna ja nämä samoin. Teiniäitiys on kai periytyvää

Mä olen oikein onnekas kun on äiti, joka aina auttaa ja tukee ja on elämässä mukana. Äitini 46v on hyvin perhekeskeinen ja aina hoitanut lapset itse, oma mummoni, äidin äiti on myös ollut aina läheinen, koululaisena vietin usein öitä mummolla ja mummo oli paljon meillä, joulut ja muut vietettiin yhdessä. 

Tänä aamuna kun äitini soitti ja sanoin päätäni särkevän, hän tuli tunnin päästä meille ja otti lapset puistoon. Sitten tulivat meille ja mummo pyöräytti pikaisen jauhelihakeiton. Keskiviikkona oma mummoni 70v, tulee ja on isomman lapsen kanssa kun käyn pienemmän kanssa lääkärissä. Itse myös käyn joka toinen viikko tekemässä siivouksen mummolleni ja totta kai kyyditsen jos on sairaalaan tms.menoa. Yhdessä eletään, toinen toistamme tukien.

Ketään ei voi velvoittaa hoitamaan toisten lapsia, mutta on suuri rikkaus kun on ihmisiä lähellä, jotka auttavat ja tukevat 

Oletko ap itse terve ja miten osallistut äitisi arkeen?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]

Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä.

[/quote]

Minun tuttavapiirissä ei ole vielä yhtään viiskymppistä mummoa. Onko tämä joku kouluttamattomien sosiaalipummien tapa, että väännetään penskoja pentuna ja nämä samoin. Teiniäitiys on kai periytyvää

[/quote]

25+25=50. Minun äitini oli täyttänyt 40, kun olin koulussa ekaluokalla. Minua kiusattiin siitä, kun oli niin vanha äiti. Kaikkien muiden olivat enintään 35, monella oli alle kolmekymppinen äiti. Tämä jäi mieleen, kun kerran tyttöporukassa kyseltiin kakkien äitien iät. 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]

Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä.

[/quote]

Minun tuttavapiirissä ei ole vielä yhtään viiskymppistä mummoa. Onko tämä joku kouluttamattomien sosiaalipummien tapa, että väännetään penskoja pentuna ja nämä samoin. Teiniäitiys on kai periytyvää
[/quote]

Noo näistä tuntemistani isovanhemmista vanhimmat ovat yli 70- vuotiaita. En ihan teiniksi sanoisi vaikkapa 25-vuotiasta vanhempaa.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:41"]Oikeasti, lapsenlapsiin luodaan suhde vain hoitamalla niitä? Ymmärrän tän ruikutuksen vain jos on täysin totaalikieltäytyjä kylässä käymiseen ja soitteluun ja muuhun sosiaallisiin kanssakäymisiin puolin ja toisin. [/quote] Eikö sinulla ole muistoja isovanhempien luona olosta? Kun olet kahdestaan mummon kanssa ja hän kertoo sulle tarinoita omasta lapsuudestaan? Kun koet että mummon koko huomio on sinussa? Ei sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta saada pikaisilla vierailuilla. Varsinkin jos mummon huomio on kahvitteluissa ja muissa vierailuihin kuuluvissa asioissa, aikuisten asioissa.

Kahdestaan mummon kanssa? Täytyykö vaarin lähteä pois kotoa, kun lapsenlapsi tulee käymään, koska muuten ei synny isovanhempi-lapsi -suhdetta?

[/quote]

No korjataan "kolmistaan mummon ja papan kanssa". Ei missään nimessä tarvitse papan poistua, onhan hänkin isovanhempi! Itsellä kun tuo pappa oli kuollut, niin hän ei osallistunut meidän lasten hoitoon ja tuota kirjoittaessa nousi mieleen omat kokemukset. Mutta siis hyvä että puutuit olennaiseen, kamalaa jos siis sai sen käsityksen että vain mummo on isovanhempi. ;)

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:51"]

Mä olen oikein onnekas kun on äiti, joka aina auttaa ja tukee ja on elämässä mukana. Äitini 46v on hyvin perhekeskeinen ja aina hoitanut lapset itse, oma mummoni, äidin äiti on myös ollut aina läheinen, koululaisena vietin usein öitä mummolla ja mummo oli paljon meillä, joulut ja muut vietettiin yhdessä. 

Tänä aamuna kun äitini soitti ja sanoin päätäni särkevän, hän tuli tunnin päästä meille ja otti lapset puistoon. Sitten tulivat meille ja mummo pyöräytti pikaisen jauhelihakeiton. Keskiviikkona oma mummoni 70v, tulee ja on isomman lapsen kanssa kun käyn pienemmän kanssa lääkärissä. Itse myös käyn joka toinen viikko tekemässä siivouksen mummolleni ja totta kai kyyditsen jos on sairaalaan tms.menoa. Yhdessä eletään, toinen toistamme tukien.

Ketään ei voi velvoittaa hoitamaan toisten lapsia, mutta on suuri rikkaus kun on ihmisiä lähellä, jotka auttavat ja tukevat 

[/quote]

tyypillinen tarina.

Mummo 46. Voi hoitaa lastenlasta koska vain, eli on työtön. Näinhän tämä menee. Nykyään on jo kolmannen polven sosiaalipummeja, jotka sikiää nuorena jo kuin kanit ja elää sosiaalituella.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]

Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä.

[/quote]

Minun tuttavapiirissä ei ole vielä yhtään viiskymppistä mummoa. Onko tämä joku kouluttamattomien sosiaalipummien tapa, että väännetään penskoja pentuna ja nämä samoin. Teiniäitiys on kai periytyvää

[/quote]

25+25=50. Minun äitini oli täyttänyt 40, kun olin koulussa ekaluokalla. Minua kiusattiin siitä, kun oli niin vanha äiti. Kaikkien muiden olivat enintään 35, monella oli alle kolmekymppinen äiti. Tämä jäi mieleen, kun kerran tyttöporukassa kyseltiin kakkien äitien iät. 

[/quote]

Tuttuni ovat tehneet lapsia kaikki vasta päälle kolmikymppisinä eli 50v naisilla on vielä murrosikäisiä kotonaan. Ja kenelläkään heistä ei ole teiniäitiä tyttönään, vaan heillä näkyy jatkuvan tämä suunta, että ensin koulutus ja ammatti ja työpaikka ja sitten vasta lapsia, kun kyetään ne itse elättämään.

No toki kouluajoilta muistan niitä takapenkin Tiinoja, jotka tekaisi eka penskan 17 vuotiana ja nyt heillä on kolme, neljä lasta eri miehille ja toki he ovat jo mummoja, kun teiniäitiys tuntuu periytyvän. Mutta muuten en tunne viiskytvee mummoja

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:51"]

Mä olen oikein onnekas kun on äiti, joka aina auttaa ja tukee ja on elämässä mukana. Äitini 46v on hyvin perhekeskeinen ja aina hoitanut lapset itse, oma mummoni, äidin äiti on myös ollut aina läheinen, koululaisena vietin usein öitä mummolla ja mummo oli paljon meillä, joulut ja muut vietettiin yhdessä. 

Tänä aamuna kun äitini soitti ja sanoin päätäni särkevän, hän tuli tunnin päästä meille ja otti lapset puistoon. Sitten tulivat meille ja mummo pyöräytti pikaisen jauhelihakeiton. Keskiviikkona oma mummoni 70v, tulee ja on isomman lapsen kanssa kun käyn pienemmän kanssa lääkärissä. Itse myös käyn joka toinen viikko tekemässä siivouksen mummolleni ja totta kai kyyditsen jos on sairaalaan tms.menoa. Yhdessä eletään, toinen toistamme tukien.

Ketään ei voi velvoittaa hoitamaan toisten lapsia, mutta on suuri rikkaus kun on ihmisiä lähellä, jotka auttavat ja tukevat 

[/quote]

tyypillinen tarina.

Mummo 46. Voi hoitaa lastenlasta koska vain, eli on työtön. Näinhän tämä menee. Nykyään on jo kolmannen polven sosiaalipummeja, jotka sikiää nuorena jo kuin kanit ja elää sosiaalituella.

[/quote]

Pääsee sunnuntaina hoitamaan, johtopäätös, että on työtön? Mitä noin pölkkypää tekee ammatikseen itse? 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]

Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä.

[/quote]

Minä sain esikoiseni 27-vuotiaana ja mulla oli silloin jo kaksi ammattia opistotasolta ja vakinainen työpaikka ollut monta vuotta. Tosin työpaikka meni alta äitiysloman aikaan, mutta se on toinen tarina. 

Minun tuttavapiirissä ei ole vielä yhtään viiskymppistä mummoa. Onko tämä joku kouluttamattomien sosiaalipummien tapa, että väännetään penskoja pentuna ja nämä samoin. Teiniäitiys on kai periytyvää

[/quote]

25+25=50. Minun äitini oli täyttänyt 40, kun olin koulussa ekaluokalla. Minua kiusattiin siitä, kun oli niin vanha äiti. Kaikkien muiden olivat enintään 35, monella oli alle kolmekymppinen äiti. Tämä jäi mieleen, kun kerran tyttöporukassa kyseltiin kakkien äitien iät. 

[/quote]

Tuttuni ovat tehneet lapsia kaikki vasta päälle kolmikymppisinä eli 50v naisilla on vielä murrosikäisiä kotonaan. Ja kenelläkään heistä ei ole teiniäitiä tyttönään, vaan heillä näkyy jatkuvan tämä suunta, että ensin koulutus ja ammatti ja työpaikka ja sitten vasta lapsia, kun kyetään ne itse elättämään.

No toki kouluajoilta muistan niitä takapenkin Tiinoja, jotka tekaisi eka penskan 17 vuotiana ja nyt heillä on kolme, neljä lasta eri miehille ja toki he ovat jo mummoja, kun teiniäitiys tuntuu periytyvän. Mutta muuten en tunne viiskytvee mummoja

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä.
[/quote]

Ihan oikeesti? Kuinka monta isovanhempaa tunnet, joille oma lapsenlapsi sijoitettu?

Minun äitini ja isäni eivät lähettele edes viestejä, eivät kysy mitä kuuluu tai miten menee. Jonkun vuoden yritimme vaimoni ja lasteni kanssa käydä kylässä ja viestitellä, mutta nykyään emme enää jaksa. Kun heitä ei kiinnosta ni minkäs teet.

127:lla meni lainaus pieleen, mutta mulla siis oli ammatteja kaksi ekan lapsen saadessani, olin 27 ja työkokemusta taustalla aika paljon. 

Kyllä minä tiedän alle 50-vuotiaana mummoksi tulleen, joista  sekä tyttärellä että äidillä on ollut koulutus, kun ovat lapset saaneet. Ei kaikki roiku yliopistossa kolmekymppiseksi.