Äitini, terveen viisikymppisen osallistuminen perhearkeeni

Oma isäni (silloin n. 60-vuotias) otti 1,5 kk palkatonta virkavapaata (ymmärrän, ettei kaikilla ole taloudellista mahdollisuutta, vaikka halua olisikin) tullakseen hoitamaan vauvaani, kun synnytyksen jälkeinen masennus vei minut lopulta sairaalahoitoon. Olen isälleni ikuisesti kiitollinen tästä avusta, ja olen sen hänelle useasti sanonutkin. Nyt vauvani on neljävuotias ja vaari on lapseni mukaan hänen paras ystävänsä. Ihanaa nähdä, miten lapsi ja vaari nauttivat toistensa seurasta.

Äitini taas ei lähettänyt edes tsemppiviestejä. Luulen, että sairastumiseni oli hänelle pettymys ja liian vaikea puheenaihe. Äiti soittaa minulle yleensäkin hyvin harvoin ja jos soitan hänelle, hän pyrkii lopettamaan puhelun nopeasti. Hän ei ole hoitanut lapsiani kertaakaan enkä sitä haluaisikaan, koska tiedän, että se olisi hänelle rasittava velvollisuus. Pääasia, että hän puhuu lapsille ystävällisesti, kun tapaamme. Rakastan äitiäni kuitenkin eikä minulla ole mitään kostoajatuksia tai ajatuksia siitä, että pistäisin vahingon kiertämään. Etäiset välit ja kokemus siitä, ettei äiti "jaksa" minua, tuntuvat surullisilta mutta muistelen mieluummin hyviä asioita hänestä äitinä kuin huonoja.

Täällä ihmiset puhuu toistensa ohi. On varmasti olemassa perheitä joissa härskisti käytetään hyväksi isovanhempia. Sitten on olemassa niitä, jotka eivät oikeasti koskaan auta lastensa perheitä. Itse pidän kyllä hieman omituisena sellaisia terveitä ihmisiä, jotka eivät hoida lapsenlapsiaan edes paria kertaa vuodessa. Tuntuu että täällä puolustelevat itseään ne jotka eivät pysty auttamaan (turhaan, jos ei pysty niin ei pysty ), ja ne, jotka pystyis mutta eivät halua ja kokevat siitä huonoa omatuntoa.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:48"]on tekstaritoivotukset: tsemppiä sairasteluihin! koittakaa jaksaa! Voi harmi kun teillä sairastellaan! voi harmi kun teillä ei ole omaa aikaa, sitähän se on! jaksuja ja haleja!
[/quote]

Tuohan kuulostaa kivalta. Oma äitini on hirviö. Jos kuuli että perheessämme oltiin kipeinä, tuumasi vain että "ettekö te saatana osaa edes käsiä pestä". :)

Entäs ne papat ja apit. Vain mummoillako on hoitovastuu? Taas miehet pääsee kuin koirat veräjästä:(

Meidän perheellä on kolme mummua, yksi hoitaa omasta halustaan lapsia paljon, ottaa yökylään usein. Yksi käy lähes päivittäin, saa ruuan meillä ja tuo sitten milloin mitäkin tullessaan ja vastavuoroisesti tekee kerran kuussa ihanat ruuat ja kutsuu syömään. Kolmas mummu kyläilee 2-3 krt kuussa, sylittelee lapsia, leikkii ja hössöttää.

Papat sitten jeesaavat raha-asioissa, autonkorjauksissa ja remonteissa.

Ihanat isovanhemmat meillä ja soisin saman onnen jokaiselle. Lapsilla on monta ihanaa aikuista elämässään ja varmasti ihanat muistot lapsuudestaan.

And? Kyllä viisikymppisellä on vielä omakin elämä, mitä ihmeen passiivisaggressiivista syyllistämistä tämä on olevinaan :D

Kuulostaa tosi tsemppaavalta.

Kiva, että jaksaa tsempata! Minun äitini on kuollut, joten tsemppiviestejä ei tule keneltäkään. Olisivat olleet minullekin joskus tarpeen.

Äitisi on teidät lapset isoiksi hoitanut, ei hänellä ole mitään velvollisuutta juosta tukka putkella teille, jos sinä tai joku mukuloista aivastaa pari kertaa. Sinäkin olet osasi valinnut, joten hoida perheesi. Äidilläsi on vihdoin oma elämä, kun perhe on hoidettu. Miksi hän ei saisi elää sitä ja nauttia siitä.

Mun äiti ei lähetä mulle edes synttärikorttia. Joulun alla haukkuu ja sanoo että lahjoja ei sitten osta. Lapsenlapsiaan ei muista ikinä. Silti odottaa että olisin aina auttamassa häntä. Jos sanon että mulla on itselläkin joskus aika raskasta niin vetoaa siihen että sulla sentään on mies ja lapset. Vaihdetaanko äitejä?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:56"]

Äitisi on teidät lapset isoiksi hoitanut, ei hänellä ole mitään velvollisuutta juosta tukka putkella teille, jos sinä tai joku mukuloista aivastaa pari kertaa. Sinäkin olet osasi valinnut, joten hoida perheesi. Äidilläsi on vihdoin oma elämä, kun perhe on hoidettu. Miksi hän ei saisi elää sitä ja nauttia siitä.

[/quote]

No yleensä sitä haluaa auttaa lastaan... Ja toisekseen, hän on sitä sukupolvea, joka hoidetti lapsensa omilla vanhemmillaan. Onko nyt oikeasti niin, että on oivan moraalisesti oikein, että yksi sukupolvi ei hoitanut omia lapsiaan, eikä hoida nyt lastenlapsiaan (edes silloin tällöin, toisin kuin omat vanhempansa), koska "on omansa jo hoitaneet"? Miksi yksi sukupolvi sai elää ja nautti silloin kun lapset oli pieniä Ja nyt kun lapsenlapset ova pieniä? 

Ei-ap, joka on tarvinnut - ja saanut, muutaman kerran hoitoapua äidiltään, jonka äiti vuorostaan hoiti omaa lapsenlastaan (eli minua) lähes 1/3 tämän lapsuudesta.

Niinpä. Minut hoiti mummoni kouluikäiseksi, ilmaiseksi. Äitini ei sitä muista. Ei ole auttanut mua koskaan mitenkään. Mutta en auta minäkään häntä. En jaksa itsekästä ämmää enää yhtään, aina on vain vaatimassa itselleen, mitään ei halua antaa muille.

Miksi seiska olettaa, että ap:n äiti on hoidattanut lapsensa vanhemmillaan???

Lähettelet sitten aikanaan myös tsemppiviestejä äidillesi, kun vanhuudenvaivojaan valittelee.

Mun äiti 60v, on sitä sukupolvea joka hoiti lapsensa itse. Mulla ei oo vielä lapsia, mutta tiedän äitini kannan lapsenhoito asioihin: lapset hoidetaan itse, kun ne on itse tehtykkin. Tämä on mulle ok.

Toki äitini voisi varmaan joskus lapsia vahtia, mutta en oleta hänen heti juoksevan apuun kun joku sairastaa. Ja näin sen musta kuuluukin mennä.

Kyllä rakkaus on tekoja ei pelkkiä tekstiviestejä!

Kun äiti on näennäisesti ystävällinen ap kohtaan, ei ap:lle jää mahdollisuutta vihoitella kaikesta siitä hylkäämisestä jota joutuu kohtaamaan.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:05"]

Lähettelet sitten aikanaan myös tsemppiviestejä äidillesi, kun vanhuudenvaivojaan valittelee.

[/quote]

Tämä oli hyvä :)

Minun äitini ei ole myöskään auttanut kuin satunnaisesti. Usein lasten synttäreitäni jättänyt väliin muiden menojen vuoksi. Nyt kun hän on yli 60 v. haluaisi, että nuo teinit alkaisivat käydä häntä tapaamassa. Hankala rakentaa tässä vaiheessa läheistä suhdetta kun sitä ei ole aiemmin rakentunut arjessa. 

Eli pointtini on, että omat valinnat seuraa. 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:11"]

Mun äiti 60v, on sitä sukupolvea joka hoiti lapsensa itse. Mulla ei oo vielä lapsia, mutta tiedän äitini kannan lapsenhoito asioihin: lapset hoidetaan itse, kun ne on itse tehtykkin. Tämä on mulle ok.

Toki äitini voisi varmaan joskus lapsia vahtia, mutta en oleta hänen heti juoksevan apuun kun joku sairastaa. Ja näin sen musta kuuluukin mennä.

[/quote]Tällaiset asiat nousevat ihan eri tavalla pintaan sitten kun on niitä omia lapsia. Oletko tosiaan sitä mieltä, että tekstari on riittävää välittämistä? Minusta tekstari on juuri sitä passiivista aggressiota. Tapa välttää oikea kohtaaminen ja avun tarve. Kun lapsillani joskun on lapsia HALUAN auttaa heitä tarpeen mukaan, koska rakastan heitä. Ei aina tarvitse pärjätä yksin!