Äitini, terveen viisikymppisen osallistuminen perhearkeeni

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:42"]

Oikeasti. Itsehän isovanhempi siinä menettää jos ei halua olla lastenlastensa kanssa. En tarkoita että mummon tai papan pitäisi koko ajan olla hoitamassa, mutta jos ei koskaan ole apua tarjoamassa, niin se osuu loppujen lopuksi isovanhempia omaan nilkkaan. Onhan se hieman surkeaa kun itsellä on ihanat muistot oman lapsuutensa mummolasta ja omat lapset ei tule sellaisia saamaan. Mutta minkäs teet? Et ole ap siis yksin tässä tilanteessa.

[/quote]

Mitä se isovanhempi menettää? Mikä on se asia, jota lapsen omat vanhemmat eivät halua kokea, vaan antavat sen isovanhempien koettavaksi?

[/quote]

Ainakin minun äitini menettää suhteen lapsenlapsiinsa. Itselläni on omaan mummooni tosi läheiset välit. Soitellaan usein ja jutellaan kuin parhaat ystävät. Se on ihan erilaista isovanhemman ja lapsenlapsen välillä. Tällaisesta äitini ei tiedä mitään. Isovanhemmalla ei ole kasvatusvastuuta, voi ihan eri tavalla nauttia lapsenlapsen kanssa olosta, pienenä ja isompana.

[/quote]

Sinustako tuo on asia, jota ei muuten saisi elämäänsä? Esimerkiksi suhteena johonkin mielenkiintoisempaan ja mukavampaan ihmiseen kuin lapsenlapsi? Edellyttääkö sinusta isovanhemman ja lapsenlapsen suhde sitä, että "soitellaan ja jutellaan kuin parhaat ystävät" vai voisiko isoäidillä olla omia ystäviä?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:40"]

Meillä myös täysin samanlaista välinpitämättömyyttä. En edes kaipaa hoitoapua, vaan toivon että lapsilla olisi mummu joka haluaisi viettää aikaa heidän kanssaan. Kävisi kylässä ja vaikka olisi joku yhteinen harrastus, kävisivät puistossa, kirjastossa, kahvilassa tai muuta yhteistä tekemistä. Lapset eivät enää juuri kysele mummusta. Surullista, varsinkin kun välimatkaa vain 30km. Toisaalta mummu käy omaa äitiään katsomassa vain kerran viikossa, ja sekin tuntuu niin vaikealta. Ja lähekkäin asuvat myös. Olen ajatellut, että useimmilla perheillä isovanhemmat mukana lastelasten arjessa. Näin meidän ystävillä ja tuttavilla. Tästä ketjusta nyt huomasin, että tämä onkin yleisempää. Surullista.

[/quote]

Odotat, että äitisi tulee, käy ja vie lapsia. Voisit itse viedä lapset säännöllisesti kylään äidillesi. Kuinka monella oikeasti on joku yhteinen harrastus isovanhempien kanssa? Onko sinulla itselläsi.
[/quote]
Toki mielelläni veisin lapsia mummulle kylään, mutta häntä ei kyläilyt kiinnosta. Harrastuksella tarkoitin käyntiä kirjastossa, puistossa tm yhteistä tekemistä. Vietin itse lapsena paljon aikaa isovanhempien kanssa. Jopa asuimme heidän luonaan muutaman vuoden koko perhe, kun vanhempani rakensivat uutta taloa. Suren sitä, ettei lapsilla läheistä suhdetta mummuun. Mutta isomummua käymme katsomassa suunnilleen joka toinen päivä. Hän tykkää vierailuista vaikka ei enää jaksakaan kuin jutella.

Mun äiti on ihan samanlainen , apua en häneltä pyydä. Enkä muutakaan. Joskus sitte oma-alotteusesti kysyy voisiko ottaa lapseni sinne. Ei oo mun mielestä mun äidin tehtävä olla koko ajan apua työntämässä, se kumminki on kolme lasta jo ite hoitanu. Ja ikää sillä 49.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:06"]

Äitini, terve 46-vuotias työssäkäyvä ihminen, kasvatti neljä lasta ilman omien tai appivanhempien apua. Näin omaa pikkulapsiarkea aloittelevana 23-vuotiaana olen samaa mieltä: kun lapsi on ollut "pakko" saada niin siitä kannetaan vastuu itse.

[/quote]

JOs äidillesi oli ollut apua tarjolla, olisiko kieltäytynyt siitä? 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:30"]No minut hoiti isoäiti, mutta elime maalla ja menin siinä maatalon hoidon sivussa. Omasta puolestani voi sanoa. Että ei minusta nyt viittä kymppiä lähentyvänä olen lasten lasten hoitajaksi, koska työ, luottamustoimet  ja lisäopiskelu imevät niin paljon energiaa. Jos vielää viikonloput olisin lapsia hoitamassa päätyisin lataamoon tai mullan alle.

50 v:t ovat vielä täysin työeläm pyörityksessa mukana, että ei siinä ainakaan keskellä viikkoa pysty auttamaan vai sairastellaanko teillä vain viikonloppuisin?
[/quote]

Kyllä sairastelevaa lapsiperhettä voi auttaa töiden jälkeen tuomalla esim. kaupasta maitoa yms. kotimatkalla. Siitä on vaivaa, mutta myös iso apu.

Onkohan kaikki kommentoijat olleet tähän mennessä naisia? No tämä ei ole.

Ajattelen asiaa niin, että meillä hoidetaan lapset itse tai palkataan joku tarvittaessa auttamaan. Miksi odottaisimme isovanhemmiltamme omien lapsiemme hoitamista ja heihin sitoutumista, he ovat omat lapsensa kasvattaneet ja heillä on OMA ELÄMÄ elettävänään, omine ystävineen ja harrastuksineen.

Sellaiset ajat ovat olleet ja menneet jossa asuttiin viereisissä torpissa koko suku ja oltiin yhtä, isovanhemmilla ei ollut harrastuksia eikä omia ystäviä, nykyisin on toisin ja hyvä niin!

Me emme voi kuvitella pyytävämme omia isovanhempiamme luopumaan omista menoistaan meidän ja lastemme vuoksi, miksi heidän pitäisi luopua omasta elämästään, nyt kun heidän omat lapsensa elävät omaa elämäänsä ja he tahoillaan omaansa? Yhtään se ei vähennä isovanhempien olemassaoloa vaikka eivät elämäämme arjessa kuulukkaan, he ovat olemassa niin kauan kun elävät, mutta elävät nyt ansaitusti itselleen.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:37"]

Onkohan kaikki kommentoijat olleet tähän mennessä naisia? No tämä ei ole.

Ajattelen asiaa niin, että meillä hoidetaan lapset itse tai palkataan joku tarvittaessa auttamaan. Miksi odottaisimme isovanhemmiltamme omien lapsiemme hoitamista ja heihin sitoutumista, he ovat omat lapsensa kasvattaneet ja heillä on OMA ELÄMÄ elettävänään, omine ystävineen ja harrastuksineen.

Sellaiset ajat ovat olleet ja menneet jossa asuttiin viereisissä torpissa koko suku ja oltiin yhtä, isovanhemmilla ei ollut harrastuksia eikä omia ystäviä, nykyisin on toisin ja hyvä niin!

Me emme voi kuvitella pyytävämme omia isovanhempiamme luopumaan omista menoistaan meidän ja lastemme vuoksi, miksi heidän pitäisi luopua omasta elämästään, nyt kun heidän omat lapsensa elävät omaa elämäänsä ja he tahoillaan omaansa? Yhtään se ei vähennä isovanhempien olemassaoloa vaikka eivät elämäämme arjessa kuulukkaan, he ovat olemassa niin kauan kun elävät, mutta elävät nyt ansaitusti itselleen.

Minä olen mummo ja ajattelen, että pelkästään itselleen eläminen on tyhjyyttä. Tapaan ystävättäriäni ja sukulaisiani usein, mutta kokisin suurta surua, jos en olisi yhteydessä lapsenlapseeni ja saisi hoitaa häntä. Mielelläni hoidan ja autan viikottain tarpeen mukaan. Miniäni on ymmärtäväinen jos jostain syystä en voi tulla. Kyllä on iso menetys jos vanhemmat eivät halua auttaa lapsiaan vaikeuksissa.

Omien isovanhempieni touhua sivusta seuranneena täytyy todeta, että joissain tapauksissa apu on kaksiteräinen miekka. Isäni veljen perheessä on erityislapsia, ero ja uusi puoliso lapsineen (taloudessa kuusi alle 10-vuotiasta lasta, kaksi erityislasta). Isovanhempani ovat reilu kuusikymppisiä, aikanaan osa-aikaeläkkeelle jääneitä siksi että voisivat tarvittaessa auttaa erityislasten kanssa. Nyt pari vuotta ovat olleet setäni talonhoitajina, hyvin väsyneitä eikä omaa aikaa ollenkaan, sedän lapset yöpyvät isovanhemmillani 2-4 yötä viikossa, välillä uuden puolisonkin lapset totta kai. Toki isovanhemmat ovat alunperin höökineet itse avuksi, mutta nyt vuosia jatkuneen avunannon jälkeen sedän perheessä ei pärjättäisi enää ilman ylimääräisiä käsipareja, kun on totuttu siihen että kyllä isovanhemmat hoitavat.

Tämä on tietenkin ehkä vähän äärimmäinen esimerkki, mutta ymmärrän hyvin etteivät nykyisovanhemmat halua elää pikkulapsiarkea uudelleen eläkkeellä tai sen kynnyksellä, pitäisi olla oikeus elää ihan omaa elämäänsä.

Kiinnostaisi tietää, ovatko nämä tietyt kommentoijat koskaan haastaneet vanhempiaan siitä, että heillä itsellään oli isovanhemmat apuna todella paljon lasten hoidossa, mutta nyt eivät enää muista sitä. Sen sijaan väittävät, että 'itse hoidettiin omat lapset aina ja kaikkialla'. Esim. tämä kirjoittaja, joka kertoi miehensä viettäneen kokonaisia kesiä mummolassa lapsuudessaan, mutta miehen vanhemmat eivä nyt mitenkään halua auttaa kirjoittajan perhettä. Miten nämä isovanhemmat vastaavat, jos heitä muistutetaan siitä, etteivät todellakaan itse kokonaan hoitaneet lapsiaan, vaan edellinen sukupolvi auttoi hyvin paljon?

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:49"]

Kiinnostaisi tietää, ovatko nämä tietyt kommentoijat koskaan haastaneet vanhempiaan siitä, että heillä itsellään oli isovanhemmat apuna todella paljon lasten hoidossa, mutta nyt eivät enää muista sitä. Sen sijaan väittävät, että 'itse hoidettiin omat lapset aina ja kaikkialla'. Esim. tämä kirjoittaja, joka kertoi miehensä viettäneen kokonaisia kesiä mummolassa lapsuudessaan, mutta miehen vanhemmat eivä nyt mitenkään halua auttaa kirjoittajan perhettä. Miten nämä isovanhemmat vastaavat, jos heitä muistutetaan siitä, etteivät todellakaan itse kokonaan hoitaneet lapsiaan, vaan edellinen sukupolvi auttoi hyvin paljon?

[/quote]

Aika usein lapset muistavat väärin! Koko kesä = 1-2 vko.

Minäkin väitin äidilleni, että naapurissa oli lapsenlapset aina koko kesän mummolassa ja me kävimme siellä leikkimässä. Äiti kertoi, että olivat joka kesä 2 vko äitinsä kanssa ja sitten 2 vko toisessa mummolassa. Minulle se oli koko kesä!

Minä myös haluaisin tietää miten varmasti nämä isovanhempiensa luona kesät viettäneet oikeasti tietävät kuinka pitkiä aikoja siellä viettivät ja varsinkin, maksoivatko heidän vanhempansa siitä jotain vai eivät?

Tuli vaan mieleen, kun eräskin tuore äiti kertoi kysyneensä tuohtuneena vanhemmiltaan, miksi sen joulupukin oli pakko tulla niin myöhään, että lasten oli pakko kitua koko päivä odotuksessa. Vastaus oli, että joulupukki tuli kuulemma aina kello kolmelta iltapäivällä. Odottavan aika vaan oli hiukka pitkä...

Ei ole minua yli viisikymppistä isovanhemmat hoitaneet. Äiti lähti töihin kun olin ensimmäisellä luokalla koulussa ja yksin piti selvitä kotona monta tuntia päivittäin. Nyt hoidan omia lapsenlapsiani, joita on kolme, enemmän kuin vanhempansa. Mutta se on jokaisen isovanhemman oma valinta miten tekee. Hoitaako ollenkaan vai kokoaikaisesti. Siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista.