Äitini, terveen viisikymppisen osallistuminen perhearkeeni
on tekstaritoivotukset: tsemppiä sairasteluihin! koittakaa jaksaa! Voi harmi kun teillä sairastellaan! voi harmi kun teillä ei ole omaa aikaa, sitähän se on! jaksuja ja haleja!
Kommentit (152)
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:51"]
Mä olen oikein onnekas kun on äiti, joka aina auttaa ja tukee ja on elämässä mukana. Äitini 46v on hyvin perhekeskeinen ja aina hoitanut lapset itse, oma mummoni, äidin äiti on myös ollut aina läheinen, koululaisena vietin usein öitä mummolla ja mummo oli paljon meillä, joulut ja muut vietettiin yhdessä.
Tänä aamuna kun äitini soitti ja sanoin päätäni särkevän, hän tuli tunnin päästä meille ja otti lapset puistoon. Sitten tulivat meille ja mummo pyöräytti pikaisen jauhelihakeiton. Keskiviikkona oma mummoni 70v, tulee ja on isomman lapsen kanssa kun käyn pienemmän kanssa lääkärissä. Itse myös käyn joka toinen viikko tekemässä siivouksen mummolleni ja totta kai kyyditsen jos on sairaalaan tms.menoa. Yhdessä eletään, toinen toistamme tukien.
Ketään ei voi velvoittaa hoitamaan toisten lapsia, mutta on suuri rikkaus kun on ihmisiä lähellä, jotka auttavat ja tukevat
[/quote]
tyypillinen tarina.
Mummo 46. Voi hoitaa lastenlasta koska vain, eli on työtön. Näinhän tämä menee. Nykyään on jo kolmannen polven sosiaalipummeja, jotka sikiää nuorena jo kuin kanit ja elää sosiaalituella.
[/quote]
Pääsee sunnuntaina hoitamaan, johtopäätös, että on työtön? Mitä noin pölkkypää tekee ammatikseen itse?
[/quote]
Äitini on kyllä työelämässä, hän toimii koululaisten ip-ohjaajana ja on viikonloput aina vapaalla. Työpäivä alkaa kello 12, joten ainakin kerran viikossa aamusta käydään hänen luona kylässä/hän meillä, yhdessä ostoksilla tai lounaalla. Tai sitten äitini menee lasten kanssa ulkoilemaan, jolloin teen jotain itsekseni. Myös oma mieheni on työelämässä, tällä hetkellä on töissä Brysselissä.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:08"]
127:lla meni lainaus pieleen, mutta mulla siis oli ammatteja kaksi ekan lapsen saadessani, olin 27 ja työkokemusta taustalla aika paljon.
Kyllä minä tiedän alle 50-vuotiaana mummoksi tulleen, joista sekä tyttärellä että äidillä on ollut koulutus, kun ovat lapset saaneet. Ei kaikki roiku yliopistossa kolmekymppiseksi.
[/quote]
No ei kai kukaan hullu roikukaan yliopistossa kolmikymppiseksi. Mutta tuttavani ovat katselleet elämää rauhassa ja hyvän työpaikan ja rakennelleet uraakin jo valmiiksi, eivätkä tehneet ekaa lasta ekalle poikaystävälle heti valmistumisen jälkeen. Näin kannattaa tehdä ja hoitaa perusasiat kuntoon eli ammatti, työpaikka, maksella asuntoa ja ennen kaikkea katsoa oikea mies ja elää hänen kanssaan parisuhteessa, niin ei olla heti avioeroa suunnittelemassa.
Minun vanhempani ovat hoitaneet kaikki 5 lastaan ilman omien vanhempiensa apua, siitä huolimatt vanhempani ovat yhä edelleen erittäin huolehtivaisia. Ex miehen äiti ei soita itse kuin ehkä kerran vuodessa lapsilleni, exän isä sentään muutaman kerran. Joululahjat ja synttärilahjat tulee mutta siinäpä se. Omat vanhempani soittavat anakin 2 krt viikossa että miten voidaan jne. Aina auttavat kaikessa missä suinkin voivat. Toivon että voisin itse olla edes puoliksi niin ihana ihminen kuin omat vanhempani ovat.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:48"]on tekstaritoivotukset: tsemppiä sairasteluihin! koittakaa jaksaa! Voi harmi kun teillä sairastellaan! voi harmi kun teillä ei ole omaa aikaa, sitähän se on! jaksuja ja haleja!
[/quote]
Äippä on vissiin töissä, eikä makaamassa kotona?
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä. [/quote] Ihan oikeesti? Kuinka monta isovanhempaa tunnet, joille oma lapsenlapsi sijoitettu?
[/quote]
Todella monta.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]
Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä.
[/quote]
Minun tuttavapiirissä ei ole vielä yhtään viiskymppistä mummoa. Onko tämä joku kouluttamattomien sosiaalipummien tapa, että väännetään penskoja pentuna ja nämä samoin. Teiniäitiys on kai periytyvää
[/quote]
25+25=50. Minun äitini oli täyttänyt 40, kun olin koulussa ekaluokalla. Minua kiusattiin siitä, kun oli niin vanha äiti. Kaikkien muiden olivat enintään 35, monella oli alle kolmekymppinen äiti. Tämä jäi mieleen, kun kerran tyttöporukassa kyseltiin kakkien äitien iät.
[/quote]
Minä olin 43 v kun esikoinen meni ekalle luokalle ja muut kadehtivat tyttöäni, koska hänellä oli ainoa äiti, joka kävi vähintään kerran kuussa ulkomailla (työmatkalla). Eikä myöhemminkään kukaan kiusannut nuorempia lapsiani, joilla äiti etenkin sadepäivinä saattoi toimia autonkuljettajana ja tuoda lapset kouluun samalla kun niiden alle 30v äitien lapsen tallasi paikalle sateessa kastuen.
Mun äitini on isovanhemmaksi tullessaan 45, kun sai esikoisensa eli mut oli 22, avioliitossa, vakiduuni ja omistusasunto. Kun minä saan esikoiseni olen 23, avioliitossa, asun omistusasunnossa ja olen vakituisessa työssä alalla josta pidän ja jolla olen pätevä. Tämä huomautus sille joka vihjaili että jos saa lapsenlapsia alle 50-vuotiaana niin olisi jotenkin huonompaa ainesta ja teinivanhemman kasvattaja jne.
Asiaan, 45-vuotias tuleva isoäiti ei ole velvoitettu hoitamaan minun lastani, olen ollut siinä käsityksessä että kun minä olen aikuinen ja lisäännyn, niin ensisijainen kasvatusvastuu on minulla ja miehelläni. Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä olettaa että lapsia tehdään ja oletetaan että isovanhemmat riemusta kiljuen tulevat hoivaamaan että isi ja äiti sais vähän laatuaikaa, varsinkin mikäli tätä tapahtuu toistuvasti.
Minusta olisi parasta, jos ihminen 50v täytettyään möisi kotinsa ja muuttaisi asumaan lasten ja lastenlasten luokse. Siten syntyisi se isovanhemman ja lapsenlapsen välinen tärkeä side ja lapsenlapsi saisi rajattomasti isovanhemman aikaa.
Moniko ottaisi omat vanhempansa luokseen asumaan - siis nimenomaan teistä, joiden mielestä tämä sukupolvia ylittävä side on äärimmäisen tärkeä asia. Siinä olisi aikaa hoitaa parisuhdetta, kun mummo istuisi sohvalla yötä myöten ja haluaisi rupatella... Vai onko niin, että isovanhempien ja lapsenlapsen suhde tulee aina rakentaa niin, että siitä hyötyy vanhempien parisuhde?
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:21"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]
Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä.
[/quote]
Minun tuttavapiirissä ei ole vielä yhtään viiskymppistä mummoa. Onko tämä joku kouluttamattomien sosiaalipummien tapa, että väännetään penskoja pentuna ja nämä samoin. Teiniäitiys on kai periytyvää
[/quote]
25+25=50. Minun äitini oli täyttänyt 40, kun olin koulussa ekaluokalla. Minua kiusattiin siitä, kun oli niin vanha äiti. Kaikkien muiden olivat enintään 35, monella oli alle kolmekymppinen äiti. Tämä jäi mieleen, kun kerran tyttöporukassa kyseltiin kakkien äitien iät.
[/quote]
Minä olin 43 v kun esikoinen meni ekalle luokalle ja muut kadehtivat tyttöäni, koska hänellä oli ainoa äiti, joka kävi vähintään kerran kuussa ulkomailla (työmatkalla). Eikä myöhemminkään kukaan kiusannut nuorempia lapsiani, joilla äiti etenkin sadepäivinä saattoi toimia autonkuljettajana ja tuoda lapset kouluun samalla kun niiden alle 30v äitien lapsen tallasi paikalle sateessa kastuen.
[/quote] Ei varmaan kadehdi! Lapsista on yleensä omituista ja noloa jos oma äiti on samaa ikäluokkaa kuin mioden isovanhemmat. Tuo on vain sun kuvitelma että muut lapset kadehtisivat tyttöäsi.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:41"]Oikeasti, lapsenlapsiin luodaan suhde vain hoitamalla niitä? Ymmärrän tän ruikutuksen vain jos on täysin totaalikieltäytyjä kylässä käymiseen ja soitteluun ja muuhun sosiaallisiin kanssakäymisiin puolin ja toisin.
[/quote]
Eikö sinulla ole muistoja isovanhempien luona olosta? Kun olet kahdestaan mummon kanssa ja hän kertoo sulle tarinoita omasta lapsuudestaan? Kun koet että mummon koko huomio on sinussa? Ei sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta saada pikaisilla vierailuilla. Varsinkin jos mummon huomio on kahvitteluissa ja muissa vierailuihin kuuluvissa asioissa, aikuisten asioissa.
[/quote]
Onhan toki, mutta kun olin isompi lapsi kun olin yksin kylässä, en hoidossa (enkä ennen sitä hoidossa). Nämä kaksi asiaa on aivan täysin eri asiaa ja tässä keskustelussa käy vaan kokoajan ilmi että pitäisi isoäidin olla heti auttamassa, kun on jotain.
Näin isoäitiäni varmaan n. 20 kertaa vuodessa, jolloin tehtiin kahdestaan jotain (en ollut hoidettavana, vaan laatuaikaa viettämässä isoäitini omasta tahdosta), soiteltiin ja sitten siihen aikaan pidettiin yhteyttä myös kirjeillä. Minun mielestäni isoäidillä on oikeus olla vain yhteyksissä kun haluaa, eikä kun on "pakko" hoitaa lapsia.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"]Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä. [/quote] Ihan oikeesti? Kuinka monta isovanhempaa tunnet, joille oma lapsenlapsi sijoitettu?
[/quote]
Todella monta.
[/quote]
En tiedä miksi tähän täytyy peukut alaspäin laittaa. Tällaista se meno vaan on. Kautta-aikojen on tosin ollut niin, että osa lapsista on päätynyt isovanhempien hoiviin. Eivät mummit ja vaarit vaan ole siitä meteliä pitäneet. Eivätkä pidä nytkään.
^mä muistan olleeni tosi hämmentynyt kun ekalla koulukaveri kertoi että äitinsä on 48, tuntui tosi hassulta!
Minun äiti auttaa minua sen minkä voi ja minä todellakin aion auttaa aikanani omia lapsiani lasten kanssa. En edes tajua miten joku ei haluaisi osallistua lastenlastensa elämään.
Minä olen kasvattanut lapset onneksi sellaisiksi, että osaavat itsekin pärjätä. Toinen, että tekevät lapsia omien voimavarojen mukaan, eivätkä laske sen varaan, että minä hoidan sitten ne ylimääräiset. Aion olla itsekäs paskiainen ja levätä vapailla, jotta jaksan työelämän loppuun ja aion antaa myös aikaa itselleni kiirevuosien jälkeen.
Minun vanhempani eivät ole hoitaneet lapsiani ja he eivät ole hoidattaneet meitä isovanhemmilla. Kun minä olin pieni, oli isän puolen isovanhemmat kuolleet jo v. 50 ja 51 ja äidin isovanhemmilla oli kädet täynnä töitä lehmien ja maanviljelyn kanssa.
Silti meillä on lämpimät ja läheiset välit suvussa, vaikka jokainen on tehnyt vain sen verran lapsia, mitkä jaksaa itse hoitaa.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:25"]Minusta olisi parasta, jos ihminen 50v täytettyään möisi kotinsa ja muuttaisi asumaan lasten ja lastenlasten luokse. Siten syntyisi se isovanhemman ja lapsenlapsen välinen tärkeä side ja lapsenlapsi saisi rajattomasti isovanhemman aikaa.
Moniko ottaisi omat vanhempansa luokseen asumaan - siis nimenomaan teistä, joiden mielestä tämä sukupolvia ylittävä side on äärimmäisen tärkeä asia. Siinä olisi aikaa hoitaa parisuhdetta, kun mummo istuisi sohvalla yötä myöten ja haluaisi rupatella... Vai onko niin, että isovanhempien ja lapsenlapsen suhde tulee aina rakentaa niin, että siitä hyötyy vanhempien parisuhde?
[/quote]Muuten ihan kiva mutta hilaapa se mummon ikä parikymmentä vuotta ylöspäin.
Ennen mummot hoitivat lapsenlapsiaan ja nyt heidän tilallaan päiväkodit. Nykyään moni vanhempi tuntuu odottavan sitä että lapset ovat arkipäivät päiväkodissa ja illat sekä viikonloput isovanhemmillaan. On se lapsiperheen arki sitten rankkaa tuolla tavoin.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:34"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:21"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:57"] [quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:50"] [quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:17"] Minusta tuntuu, että nyt on äänessä sukupolvi , jota on passattu vähän liikaa. On oltu aina keskipisteenä ja saatu kaikki valmiina. Nyt sitten, kun on omia lapsia, onkin yllätys, kun täytyy itse ottaa vastuu. Niin paljon tunnen isovanhempia, jotka hoitavat heille sijoitettuja lastenlapsia. Siis hoitavat pysyvästi. Kyllä viisikymppinen työelämässä oleva väsyy siitä työssäkäynnistä jo paljon. Sitä vaan ei nuori ihminen ymmärrä. [/quote] Minun tuttavapiirissä ei ole vielä yhtään viiskymppistä mummoa. Onko tämä joku kouluttamattomien sosiaalipummien tapa, että väännetään penskoja pentuna ja nämä samoin. Teiniäitiys on kai periytyvää [/quote] 25+25=50. Minun äitini oli täyttänyt 40, kun olin koulussa ekaluokalla. Minua kiusattiin siitä, kun oli niin vanha äiti. Kaikkien muiden olivat enintään 35, monella oli alle kolmekymppinen äiti. Tämä jäi mieleen, kun kerran tyttöporukassa kyseltiin kakkien äitien iät. [/quote] Minä olin 43 v kun esikoinen meni ekalle luokalle ja muut kadehtivat tyttöäni, koska hänellä oli ainoa äiti, joka kävi vähintään kerran kuussa ulkomailla (työmatkalla). Eikä myöhemminkään kukaan kiusannut nuorempia lapsiani, joilla äiti etenkin sadepäivinä saattoi toimia autonkuljettajana ja tuoda lapset kouluun samalla kun niiden alle 30v äitien lapsen tallasi paikalle sateessa kastuen. [/quote] Ei varmaan kadehdi! Lapsista on yleensä omituista ja noloa jos oma äiti on samaa ikäluokkaa kuin mioden isovanhemmat. Tuo on vain sun kuvitelma että muut lapset kadehtisivat tyttöäsi.
[/quote]
No sitten ne lapset valehteli päin naamaa, kinusi koulun pihalla kyytiä ja sanoi synttäreillä, että ne niin kadehtii Millaa, kun sen äidillä on kiva työ. Lapsille on se ja sama, onko äiti vanha vai nuori kunhan se äiti on enemmän kuin muut, esimerkiksi tuo Lontoosta vaatteita, joita ne 43v isoäidit ei ikinä voi osa-aikaisella kassatyöntekijän palkalla ostaa.
Miksi täälläkään ei kukaan paheksu pappoja ja appeja siitä, että eivät osallistu lastenlastensa hoitamiseen. Aina vaan mummojen pitäisi osallistua. Miehet pääsee kuin koirat veräjästä tässäkin asiassa:(
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 12:03"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:56"]
Äitisi on teidät lapset isoiksi hoitanut, ei hänellä ole mitään velvollisuutta juosta tukka putkella teille, jos sinä tai joku mukuloista aivastaa pari kertaa. Sinäkin olet osasi valinnut, joten hoida perheesi. Äidilläsi on vihdoin oma elämä, kun perhe on hoidettu. Miksi hän ei saisi elää sitä ja nauttia siitä.
[/quote]
No yleensä sitä haluaa auttaa lastaan... Ja toisekseen, hän on sitä sukupolvea, joka hoidetti lapsensa omilla vanhemmillaan. Onko nyt oikeasti niin, että on oivan moraalisesti oikein, että yksi sukupolvi ei hoitanut omia lapsiaan, eikä hoida nyt lastenlapsiaan (edes silloin tällöin, toisin kuin omat vanhempansa), koska "on omansa jo hoitaneet"? Miksi yksi sukupolvi sai elää ja nautti silloin kun lapset oli pieniä Ja nyt kun lapsenlapset ova pieniä?
Siis mitvit? Eikö omia lapsia hoitaessaan voi "elää ja nauttia" ? Mä en kyl tartte lastenhoitajaa että voin nauttia. Hitto jos asenne on tuo ois kannattanu jättää lapset tekemättä