Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa mielestäsi ihminen, jolla on "levoton sielu"?
Kommentit (131)
Syvälyä kumpuava levottomuus voi syntyä esim juurettomasta lapsuudesta, siitä ettei ole ankkuroitunut mihinkään tai ei löytänyt aikuisenakaan rauhaa mistään esim turvallista ja muutenkin tyydytyävää parisuhdetta joka olisi rauhoittanut levottoman sielun.
Levottomalle sielulle ei vältyämättä sovikaan perinteinen elämäntyyli, loppuelämän kestävä parisuhde, lapset, niiden elämää eläminen ja sukujuhlissa pönöttäminen, 8-16 ennalta määrätty rutiininomainen työ 15v samassa mestassa.
Levoton sielu kaipaa ehkä vapautta, se haluaa vaihtelua, liiketyä ja maisemien vaihtumista.
Levoton sielu voi kaivata rauhoittumista ja ankkuroitumista josssin vaiheessa elämäänsä, mutta hänen täytyy löytää se omalta elämäntyyliltään ja sieltä missä hän viihtyy.
Levotonta sielua ei voi pakottaa toisen haluamiin raameihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstissä 40 mainittiin loppukaneettina että levoton sielu on itsekeskeinen ja muista piittaamaton.
Joku tuolla aiemmin viittasi mt ongelmaiseksi. Joku rinnasti hyvinkin narsistisiin piirteisiin.
Jänmä, eli jos joku sisällään levottomuutta tunteva henkilö ei tee kuten MINÄ haluan ja miellytä MINUN tahtoani eikä tottele MINUA, niin hän on heti jotenkin itsekeskeinen ja muista piittaamaton.
Olisin taipuvainenajattelemaan että monet vähän levottomat sielut on just niitä visionäärejä, oman tiensä kulkioita, maailmaa nähneitä, opiskelleita, elämässään eteenpäin pyrkiviä ihmisiä jotka ELÄÄ eikä sammaloidu paikoilleen.
Levoton sielu = yksinkertainen pösilö.
On alkuvoimiensa vietävissä, ei hallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen itsekäs ihminen jolla ei ole kykyä sitoutua kehenkään. Vaativa luonne ja vaatii kumppanilta ihan mahdottomuuksia eikä itse anna mitään.
Älä höpötä. Ei levoton sielu ole mikään luonnevika. Mistä hemmetistä vielä päättelet, että on vaativa luonne?
Tunnistaako muut palstan levottomat sielut se jonkun selittämättömän syvältä kumpuavan "kaukokaipuun"?
Se on vain koku ihmeellinen tunne siitä että pitää päästä jonnekin pois sieltä missä nyt olet.
Sille ei löydy selitystä, veri vetää vaan liikkeelle edes hetkeksi. Tuntuu että tukehtuu jos elämä alkaa pysähtyä ja mennä liiaksi tylsäksi rutiiniksi.
Kuulostaako tutulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On läheisriippuvainen niin ettei tule toimeen yhtään itsensä kanssa jos pitäisi yksin olla. Pitää olla aina joku toinen viihdyttämässä itseään. Kamalin ja vaativin ihmistyyppi mitä tiedän eikä niitä kukaan jaksa. Eivät keksi yhtään mitään omia harrastuksia vaan koko ajan pitäisi olla ihmisiä viihdyttämässä.
Nämä tämänkaltaiset kommentit kertoo kyllä siitä että joillain ei ole mitään tajua ihmismielestä eikä käyttäytymismalleista.
Miten ihmeellä tähänkin vedettiin se että jos joku on levoton sielu, se on vaativa, huomionkipeä ja läheisriippuvainen.
Tuo kuvaa enemmän narskun piirteitä.
Levoton voi olla hyvinkin yksineläjä jolla vain muutamia ystäviä, hän menee omia menojaan elämässä eikä roiku muissa, päättää itse mitä tekee ja elää omaa elämää. Levoton sielu kaipaa vaihtelua, uusia asioita elämään, vaikka opiskelua, uuden työn, uudet maisemat, uuden kodin jne. Muuten hän voi olla ihan normaali mukava ja sosiaalinen ihminen. Hän ei vaan sovi perinteisiin raameihin eikä 8-16 liukuhihnatyöhön ja vaipanvaihtoralliin.
Omalla kohdallani tuohon kaukokaipuuseen liittyy myös se, ettei minulla ole koskaan koti-ikävä. Voin reissailla vaikka pari kuukautta, mutta paluu kotiin tulee aina liian aikaisin. En samaistu yhtään heihin, jotka viikon lomareissun jälkeen jo kaipailevat kotiin tai ajattelevat kuinka ihanaa on olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani tuohon kaukokaipuuseen liittyy myös se, ettei minulla ole koskaan koti-ikävä. Voin reissailla vaikka pari kuukautta, mutta paluu kotiin tulee aina liian aikaisin. En samaistu yhtään heihin, jotka viikon lomareissun jälkeen jo kaipailevat kotiin tai ajattelevat kuinka ihanaa on olla kotona.
Sama jatkaa vielä. Viihdyn siis kotona, minulla on kiva työ ja rakkaita läheisiä. Koti-ikävän puute ei siis liity kurjien asioiden välttelyyn. Olen vain aina ollut tälläinen. Veri vetää reissuihin, olen utelias, enkä pohjimmiltani osaa elää samanlaisena toistuvaa arkea.
Vierailija kirjoitti:
Kaihtaa rauhallista kotikeskeistä elämää, tuntee levottomuutta ollessaan yksin ja hiljaisuudessa, tarvitsee actionia.
Ei välttämättä. Mä olen levoton sielu ja juuri yksinäisyydessä tunnen rauhaa. Sidokset, velvoittava ihmissuhteet jne. tuottavat ahdistusta. Tuntuu hyvältä, kun saa jättää paikalleen jähmettyneet ja ahdistavat sidokset taakse, polttaa sillat ja uusi elämä alkaa. Se uusi elämä lakkaa taas jossain vaiheessa olemasta uusi ja pöytä pitää taas puhdistaa. Siinä välissä voi tuntea hetken onnea ja rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen itsekäs ihminen jolla ei ole kykyä sitoutua kehenkään. Vaativa luonne ja vaatii kumppanilta ihan mahdottomuuksia eikä itse anna mitään.
Kykyä?? Yksinäinen, itsekäs?? Ihan kuin sitoutuminen (ihmiseen) tai halu elää niin olisi joku paremman ihmisen itseisarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipaa aina sisällään jotain, ei rauhoitu koskaan, vaeltelee sekä henkisesti että fyysisesti, eli hakee sellaista paikkaa ja olotilaa jossa ei enää kaipaisi mitään, vaan tuntee tulleensa juuri siihen hetkeen mitä on aina etsinyt.
Tavallaan sellainen ikuinen Eldoradon etsijä.
Vau, tämä oli hienosti sanottu, löydän tästä itseni vaikken koskaan ole ajatellut asiaa noilla sanoilla.
levottoman sielun motto on: "Vierivä kivi ei sammaloidu."
"Ihmisen sielu on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa". t. Kristitty
Vierailija kirjoitti:
Tunnistaako muut palstan levottomat sielut se jonkun selittämättömän syvältä kumpuavan "kaukokaipuun"?
Se on vain koku ihmeellinen tunne siitä että pitää päästä jonnekin pois sieltä missä nyt olet.
Sille ei löydy selitystä, veri vetää vaan liikkeelle edes hetkeksi. Tuntuu että tukehtuu jos elämä alkaa pysähtyä ja mennä liiaksi tylsäksi rutiiniksi.
Kuulostaako tutulta?
Minua on nimitetty levottomaksi sieluksi, mutta ennemminkin, olen kokenut ettei minun anneta asettua aloilleni tai sitoutua vaan jatkuvasti vaaditaan eteenpäin menemistä. Minulle eteenpäin meneminen tarkoittaa työtä, jossa voi jatkuvasti kehittyä (siinä kohtaa rutiinikammoisuus tulee esiin), samoin parisuhteen osalta sitoutumista ja suhteen kehittymistä syvemmäksi. Elämän vakiintuminen ja pysähtyminen eivät tarkoita samaa asiaa. Pysähtyneisyyshän on paikalleen jämähtämistä ja rutinoitumista, samoin merkityksellisyyden katoamista ja tylsistymistä. Ei minun ole annettu kiintyä kehenkään tai asettua aloilleen vaan suorastaan ollaan työnnetty reppureissaamaan ja ulkomaille muuttamiseen. Tietyssä määrin olen levoton sielu ja kaipaan toimintaa ja aktiivisuutta sekä sitä, että työpäivien sisällöt vaihtelevat edes toisinaan. Täällä mainittiin kärsimättömyys ja helposti luovuttaminen. Miettiessäni kahdeksaa kulunutta vuotta ja niitä vastoinkäymisiä joita olen kohdannut, väitän että moni olisi jo luovuttanut.
Vierailija kirjoitti:
"Ihmisen sielu on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa". t. Kristitty
"Ei vitussakaan ole!" t. Ateisti
Eräs kuuluisa astrologi sanoi leijonatähtimerkistä
"Elokuun alun leijonien syvältä kumpuava levottomuus........"
Tämä lause jäi mieleeni.
Pitää ainakin minussa paikkansa.
Olen päällepäin tässä ja nyt rauhallinen (keski-ikäinen), voin hyvin lojua paikoillani täysin liikkumatta monta tuntia, teen työtä jossa vaaditaan keskittymiskykyä.
Levottomuuteni on jotain omituista kaukokaipuuta. Se voi olla myös hiukan jotain juurettomuuden tunnetta, koska olen yksineläjä.
Lähdön fiilis on ihanaa, reissun jälkeen huilaan hetken ja kohta alan miettiä milloin ja mihin lähden seuraavaksi. Pidän siitä että saan uusia kokemuksia ja näen erilaisia/uusia paikkoja. En voisi kuvitellakaan elämää jossa asuisin samassa asunnossa edes 10v ja tekisin samaa työtä samojen ihmisten kanssa 15v. Haluan myös kokoajan oppia uutta ja kokeilla jotain uusia harrastuksia.