Mitä tarkoittaa mielestäsi ihminen, jolla on "levoton sielu"?

Vierailija kirjoitti:

Kai hänen sielunsa vaeltelee jo elinaikana edestakaisin maailmankaikkeudessa. Mihinkähän se sitten päätyneekään loppusijoituksessa, jos hän sattuu vielä uskomaan sielunvaellukseen?

Tuo on hyvä pointti, ja juuri tuon takia olen kiinnittänyt elämäni Jeesukseen, jotta mulla on edes yksi kiinteä selkeä päämäärä ja matkan kohde. Ilman uskoa olisin todellakin hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Kai hänen sielunsa vaeltelee jo elinaikana edestakaisin maailmankaikkeudessa. Mihinkähän se sitten päätyneekään loppusijoituksessa, jos hän sattuu vielä uskomaan sielunvaellukseen?

😀

Olen ilmeisesti sitten sellainen!

Mistähän minä sitten lopuksi itseni löydänkään?

Onni on sillä, joka löytää elämässään rauhan ja tasapainon. Olosuhteista riippumatta.

En ole vielä sitä itse löytänyt.

Levoton sielu on kai synonyymi sellaiselle levottomalla ihmiselle, jonka on vaikea pysyä paikoillaan, eli siis aloillaan. 

Ehkä se "sielusana" on aivan väärä termi kuvaamaan sitä, mitä se oikeasti on ja tarkoittaa.

Ei kykene asettumaan aloilleen

Siis sielu on ihmisen sisin . Aika monet on luotuja kulkemaan ammatin puolesta . Joutuu matkustamaan työn puolesta . Osa taas opiskelee ja muuttaa sen takia . Saa työpaikan ja perhe asiat vaikuttaa. Mutta tietysti matkustetaan ja retkeillään työn ohella . Monet juurettomat on muista maista heidän omat maansa on siellä ei täällä. Heitä ei sido täällä muu kuin rahan kerääminen. Ei nämä lapset edes ole oikeita . Oikeat on siellä juurilla

Mun mielestä tohon "sielu" sanaan ei nyt kannata niin takertua.

Asuu väärässä maassa kirjoitti:

Siis sielu on ihmisen sisin . Aika monet on luotuja kulkemaan ammatin puolesta . Joutuu matkustamaan työn puolesta . Osa taas opiskelee ja muuttaa sen takia . Saa työpaikan ja perhe asiat vaikuttaa. Mutta tietysti matkustetaan ja retkeillään työn ohella . Monet juurettomat on muista maista heidän omat maansa on siellä ei täällä. Heitä ei sido täällä muu kuin rahan kerääminen. Ei nämä lapset edes ole oikeita . Oikeat on siellä juurilla

Jotkuthan muuttavat, vaikka eivät haluaisi. Eri asia haluta muuttaa, vaikka ei olisi pakko ja voisi hyvin elää hyvää elämää siellä, missä silliä asuukin.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen itsekäs ihminen jolla ei ole kykyä sitoutua kehenkään. Vaativa luonne ja vaatii kumppanilta ihan mahdottomuuksia eikä itse anna mitään. 

Tämän oli nyt ihan pa...a puhetta eikä liity välttämättä millään muotoa levottomuuteen.

Levoton ei ole välttämättä ykdinäinen.

Levoton ei ole välttämättä itsekäs.

Levoton voi olla ihminen joka on ollut 20v naimisissa saman henkilön kanssa.

Ei levoton vältyämättä vaadi yhtään sen enempää kuin muutkaan. Levoton voi antaa itsestään ihan kaiken sen mitä keskiverrosti muutkin.

Manne.

Vierailija kirjoitti:

Levoton sielu on kai synonyymi sellaiselle levottomalla ihmiselle, jonka on vaikea pysyä paikoillaan, eli siis aloillaan. 

Ehkä se "sielusana" on aivan väärä termi kuvaamaan sitä, mitä se oikeasti on ja tarkoittaa.

Ei! ku just toisin päin.

Levoton = esim abhd joka ei pysy paikoillaan esim 15 min ruokapöydässä, tai aikuisenakin pitää olla kokoajan liikkeessä tai tehdä jotain. Ei siis osaa rauhoittua esim 2 h lojua dohvalla lukemassa tai tv yä katselemassa. Fyydisedti jonkun ruumiinosan pitää liikkua.

Sitten on se levoton SIELU. Luten minä.

Voin hyvinkin maata sohvalla (liiankin pitkiä aikoja liiankin usein). Istun töissä tai jossain tilaisuudessa sujuvadti liikkumatta parikin tuntia.

Mutta, jossain syväll sisimmässä minulla on aina kaipuu jonnekin muualle kuin missä nyt olen. Matkustelen jonkin verran ja heti kohta reisduväsymyksen laannuttua alan mietimään mihin jakoska pääsen seutaavaksi. Minua alkaa ahdistaa henkisrdti jos en jostain syystä pääse pitkään aikaan jonnekin reissuun, vaikka edes naapurikaupunkiin viikonlopuksi, eli pois sieltä missä nyt olen.

Olen muuttanut 30 edellisen v aikana 9x, kyllästyn työhön 2-3 vuodessa, en välttämättä vsihda firmaa mutta työpistettä ja jotain uutta sisältöä on aina saatava. Kyllästyn myös työkavereihin tai samoihin asiakkaihin todella nopeasti.

Minulla on ollut oma auto 23 vuotta, se on jonkinlainen vapauden symboli minulle, kun liikun paikasta toisen tiedän olevani elossa. Olen sinkku mutta en sen takia ttä olisin levoton, siihen on joku muu syy.

Mutta, voi olla että olen levoton koska olen sinkku, kukaan ei ole ankkuroinut ja rauhoittanut minua.

Levoton sielu ei voisi ikinä asua koko ikäänsä samassa talossa samalla paikkakunnalla ja olla 20v samassa duunissa. Ei ikinä.

Olen ollut 15 v saman henkilön kanssa ja jos minusta on kiinni olen toisetkin 15 v.

Mut muita asioita elämässäni vaihdan usein: työpaikkaa, autoa, maisemaa, sisustusta, silmälasin pokia, hiustyyliä jne.

Minulla on 4 ammattia, tosin ne tukevat toisiaan ja olen mennyt urallani eteenpäin, mutta en jaksa olla samassa duunissa kuin max 4-5v. Toi viides on jo tuskaa.

Rakastan lähdön tunnelmaa.

Kuolisin pystyyn jos minulla ei olisi mahdollisuutta liikkua ja matkustaa. Kurkkua kuristaa ajatus olla samassa työssä 15v ja asua koko aikuisikä samassa asunnossa samalla paikkakunnalla.

Kyllä tuo sanapari mielenterveysongelmaista minulle tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on.

Nykyään pysyn jo paikallani paremmin kuin nuorena, mutta mun sisällä on aina sellainen levoton olo niinkuin jotain puuttuisi.

Tuttu tunne, juurikin tuo olo "kuin jotain puuttisi".

Tosin kyllä tiedänkin sen mikä ja kuka minulta puuttuu. Joskus jopa mietin että jos saisin hänet kenet haluan ja rakkautta osakseni, niin rauhoittisiko tuo tunne, vai alkaisiko se jossain muussa muodossa kohta uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo sanapari mielenterveysongelmaista minulle tarkoittaa.

Hopö höpö

Tällä ei ole mitään tekemistä mt ongelmien kanssa.

Joillekin riittää se että asuu samassa paikassa koko ikänsä, on samalla työnantajalla 25v ja saman henkilön kanssa. Ei ole mitään tarvetta nähdä muuta maailmaa, napurikaupungissa käynti 3x vuodessa riittää.

Levoton sielu tarvitsee muuta, se tarvitsee uudistusta, kehitystä ja vaihtelua. Se on mielestäni ihan tervettä.

Onneksi meidän ihmisten ei tarvitse olla samanlaisia.

Levoton tässä hetkessä on eri asia kuin ns levoton sielu.

Levoton on henkilö joka ei pysy fyysisesti aloillaan hetkeäkään, voi olla jotain adhd tyyppistä oiretta esim.

Levottomalla sielulla tarkoitetaan henkistä levottomuutta. Sisältä kumpuavaa tarvetta olla jossain muualla kuin missä nyt on tai tarvetta vaihtaa maisemaa, tuttavapiiriä, työpaikkaa, kumppania tms. Syynä voi olla esim henkinen yksinäisyys, rakkaudettomuus, juurettomuus tms. Jotain puuttuu elämästä ja sitä haetan jatkuvilla uusilla kokemuksilla, jotka voi olla pieniäkin, mutta jotain uutta pitää kokea tai nähdä.

https://urbaaniviidakkoseikkailijatar.fi/ihana-levoton-sieluni/

Mää oon niin just tällanen.

Pakko vaihtaa aika-ajoin maisemaa, muuten tukehdun.

Luonnehtisin itseäni noin. Tarvitsen vapautta. Voin kuitenkin olla samassa työssä tai asunnossa, mutta vaihtelua pitää olla. Olen kuljetusalalla, tykkään kun saa ajella eri paikkoihin tai kaupunkeihin. Vapaalla on myös välillä päästävä johonkin kauemmas. Parisuhde olisi ok, mutta en tiedä haluanko muuttaa enää yhteen. Viihdyn hyvin yksin.

Kiertoilmaisu älykääpiölle eli tyhjäpäälle.

Levoton sielu varmasti tarkoittaa monille ihmisille erilaisia asioita. Minulle se on ollut sitä että työpaikat, alat ja osoitteet (ja asuinmaat) ovat vaihdelleet, mutta parisuhdepuolella on sitten rauhallisempaa, pitkäaikainen parisuhde oli toisen reissuhenkisen ihmisen kanssa. Urakehitys on ollut mitä ollut, mutta enpähän ole ehtinyt pahasti leipiintymään ja mieli on avoin ja utelias uusille jutuille edelleen, vaikka tukevasti olen jo keski-iässä.

Levoton sielu ainakin omassa mielessäni kuvastaa henkilöä, joka ei saa omia tavoitteitaan yhteen oman kulloisenkin elämäntilanteensa kanssa, joka lienee tulosta enemmän tai vähemmän impulsiivisesta päätöksenteosta. Yleensä tuollaisella henkilöllä ei liene lopulta kärsivällisyyttä ja pidemmän tähtäimen suunnitelmaa, joka edellyttää etenkin toisen ihmisen kanssa yhdessä ollessa kompromissien tekemistä arjen asioissa ja toisen huomioon ottamista yhteisten pienten tekojen muodossa. Näin yksinkertaistettuna aluksi huonoa harkintaa, tilanteisiin vailla hyvää harkintaa heittäytymistä ja lopulta ihan vain toisista piittaamatonta itsekkkyyttä.