Lue keskustelun säännöt.
Kuinka empaattinen todella olet? (englanninkielinen testi)
11.12.2014 |
Ohessa on engalnninkielinen psykologinen testi, joka antaa arvion siitä, kuinka empaattinen olet ja antaa sinulle empatiaosamäärän Tein ämän testin tänään, ja minua kiinnostaisi kuulla, minkälaisia lukemia muut saavat. Jos sinulla on vartti aikaa, vastaa kysymyksiin huolellisesti ja kerro tuloksesi täällä. Kysymysten joukossa on muutama, jossa täytyy olla tarkkana, onko väite kielteinen vai myönteinen.
Mitä huolellisemmin vastaat, sitä luotettavampi tulos on. Voit myös kertoa tuloksen yhteydessä, kuinka osuvana sitä pidät.
http://psychology-tools.com/empathy-quotient/
Kiitos!
Kommentit (383)
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 01:54"]
Sain 30/80. Olen myös yllättynyt. Olen mielestäni kuitenkin empaattinen, mutta myös järjellä ajattelija enkä ole ns. miellyttämisenhaluinen.
[/quote]
Luulen, että tämä kyllä vie meiltä pisteitä. Ilmeisesti empaattisuus edellyttää sitten voimakasta tunteellisuutta ja siitä, että muiden tunteet myös vaikuttavat itseen. Tunteet ovat kuitenkin vain mielen tuotoksia, joten niitä ei minusta kannattaisi ottaa liian tosissaan.
Esimerkki: Se, että anoppi loukkaantuu verisesti päätöksestämme olla joulu kahdestaan kotona, ei vielä tarkoita, että olisimme tehneet väärin tai että meidän pitäisi pyörtää päätöksemme. Ikävää, että anoppi on loukkaantunut, mutta se on kuitenkin lopulta hänen, aikuisen ihmisen, asiansa. Minä en sen vuoksi toimi arvojani vastaan. -ap
[/quote]Minusta tämä viestisi kertoo aika hyvin siitä, ettet ole kovin empaattinen. Loukkaat teollasi toisen ihmisen tunteita, muttet ota siitä vastuuta vaan koet, että se on anopin oma asia. Ei ole, vaan siihen liityt myös vahvasti sinä. Lisäksi pidät joulunviettoa arvoasiana ja vahvasti päätät asian vain oman näkökulmasi kautta.
En tarkoita ettetkö voisi olla asiassa ihan oikeassa, mutta empatiakyvyn puutos tuossa näkyy. Tämän kommentoin vain siksi, että voisit pohtia asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 07:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 01:54"] Sain 30/80. Olen myös yllättynyt. Olen mielestäni kuitenkin empaattinen, mutta myös järjellä ajattelija enkä ole ns. miellyttämisenhaluinen. [/quote] Luulen, että tämä kyllä vie meiltä pisteitä. Ilmeisesti empaattisuus edellyttää sitten voimakasta tunteellisuutta ja siitä, että muiden tunteet myös vaikuttavat itseen. Tunteet ovat kuitenkin vain mielen tuotoksia, joten niitä ei minusta kannattaisi ottaa liian tosissaan. Esimerkki: Se, että anoppi loukkaantuu verisesti päätöksestämme olla joulu kahdestaan kotona, ei vielä tarkoita, että olisimme tehneet väärin tai että meidän pitäisi pyörtää päätöksemme. Ikävää, että anoppi on loukkaantunut, mutta se on kuitenkin lopulta hänen, aikuisen ihmisen, asiansa. Minä en sen vuoksi toimi arvojani vastaan. -ap [/quote]Minusta tämä viestisi kertoo aika hyvin siitä, ettet ole kovin empaattinen. Loukkaat teollasi toisen ihmisen tunteita, muttet ota siitä vastuuta vaan koet, että se on anopin oma asia. Ei ole, vaan siihen liityt myös vahvasti sinä. Lisäksi pidät joulunviettoa arvoasiana ja vahvasti päätät asian vain oman näkökulmasi kautta. En tarkoita ettetkö voisi olla asiassa ihan oikeassa, mutta empatiakyvyn puutos tuossa näkyy. Tämän kommentoin vain siksi, että voisit pohtia asiaa.
[/quote]
Kuten sanottu, ei kukaan varmaan väittäisikään minua kovin sydämelliseksi tai erityisen empaattiseksi ihmiseksi. Ihmettelen silti, miksi joku kokisi olevansa vastuussa anopin tunteista tuossa esimerkkini tilanteessa tai ajattelisi jotenkin erityisesti loukkaavansa anoppia. Mitään pahaa tarkoitustahan tuossa ei ollut.
Ihminen on vastuussa teoistaan, ei toisen tunteista ihan jo senkin perusteella, että omia tekoja me kontrolloimme mutta toisen ihmisen mielen tuotoksia emme. Esimerkin tilanne on aivan erilainen kuin sellainen, jossa vaikka tylyttäisin anopin ulkonäköä, kertoisin eteenpäin salaisuuden tai väittäisin tulevani jouluksi ja sitten peruuttaisin viime hetkellä. Silloin olisin toiminut väärin. Omasta joulunvietostaan päättäminen ei ole väärin.
Tämä ei minusta liity empaattisuuteen juuri lainkaan vaan siihen, minkä merkityksen ylipäätään antaa tunteille ja mitä pitää elämässä tärkeänä. Vaikka olisin erityisen empaattinen ja anopin pahastuminen tuntuisi minustakin pahalta, purisin silti hammasta ja pitäisin pääni. Miksi? Koska tiedän, etten halua anopin loukkaantumisten määritellä sitä, mitä teen. Jos tälle tielle lähtee, antaa toiselle ihmiselle tavattomasti valtaa omaan elämäänsä. Seurauksista saamme lukea tältäkin palstalta harva se päivä. Ketään ei saa kohdella huonosti, mutta minusta on tärkeämpää toimia oikein kuin varoa koskaan suututtamasta ja loukkaamasta ketään.
En tosiaankaan edes halua olla sellainen ihminen, joka ei voi viettää joulua haluamallaan tavalla, koska pelkää loukkaavansa jotakuta. En arvosta sellaista piirrettä kenessäkään. Mutta tämä ei liity empaattisuuteen muuten kuin että todella empaattisella ihmisellä olisi varmasti tässä vaikeuksia. -ap
PS. Arvostan kommenttiasi.
Your Empathy Quotient score was 33 out of a possible 80.
Scores above 30 are generally not indicitive of an Autism Spectrum disorder.
En mitään korkeita tuloksia odottanutkaan, mutta noin matala vähän yllätti. Tosin eipä ihmiset mulle kyllä usein tuu avautumaan ja kiittele ymmärtäväisyyttäni. Jollain tasolla koen kuitenkin kantavani huolta lähimmäisistäni, mutta ehkä se on sitten enemmän järjen kautta.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 01:12"]
Rupesin miettimään, että ikä voi olla aika ratkaiseva tekijä. Elämänkokemuksen lisääntyessä itsetunto ja tunneäly kehittyvät, ei alistu "kiltiksi" yhtä helposti kuin (ehkä) nuorempana, oppii lukemaan ihmisiä aiempien kokemusten perusteella jne. Onko siis todennäköistä, että kokeneempi ihminen saa "empaattisemman" tuloksen kuin kokemattomampi?
Myötätunto (empatia) ei mun mielestä voi olla yksinomaan synnynnäinen, elämän mittaan vakaana pysyvä ominaisuus, vrt. silmien väri, vaan se kehittyy elämän mittaan. Vai?
Mulla oli 58/80 ja olen 45-vuotias.
26
[/quote]
Minä taas veikkaan, että olisin saanut nuorempana enemmän kuin nämä noin 50 pistettä. En enää pidä yhtä itsestään selvänä, että esim. jonkun vieraan liikuttunut käytös häissä johtuisi myötätunnosta, vaan ymmärrän mahdollisten motiivien määrän ja laadun (esim. pelko kaverin menettämisestä, itsensä säälittely) vaikeammin tulkittavaksi.
25 ja mulla on asperger. En koe itseäni empatiakyvyttömäksi ja olen itse asiassa aika itkupilli mitä tulee vaikkapa elokuviin. Kaverien ongelmat koskettavat myös. Olen kuitenkin enemmän rationaalinen kuin tunteellinen ja teen elämässä ratkaisut tiukan pohdinnan jälkeen. Jos mulla on joku oma ongelma, en yleensä kerro siitä kenellekään, en vain jotenkin osaa. Enkä varmaan osaa ulospäin näyttää empatiaa. Eli ymmärrän matalan scoren, mutta en todellakaan pidä itseäni tunnekylmänä kusipäänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain 30 ja omasta mielestäni koen hyvinkin voimakkaasti sen, mitä muut tuntevat. tunnen ahdistusta ja surua ihmisten ja eläinten kärsimystä nähdessäni, pystyn samaistumaan keskustelukumppaniin ja hänen ongelmaansa.
en kuitenkaan voi ystävystyä koska pelkään ihmisten käyttävän hyväkseen heikkoja puoliani. kuuntelen siksi mieluiten muiden ongelmia varsin hyvällä menestyksellä.
36/80... Tuli kyllä vähän shokkina. Olen pitänyt itseäni empaattisena ihmisenä. Työkaveritkin ovat avautuneet minulle ongelmistaan, ei ne kaikista läheisimmät vaan oikeasti kaverit. Olen hyvä kuuntelija ja mielestäni osaan tulkita ihmisten tunnetilat hyvin. Toisaalta omassa elämässä on ollut niin paljon vastoinkäymisiä että olen kovettanut itseäni muulta maailmalta kun en jaksa kantaa koko maailman murheita olkapäilläni. Nuorempana pisteet olisi olleet korkeammat mutta kyllähän tämä pistemäärä oli vähän yllättävän alhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
62/80. Työskentelen hoitoalalla, ja olenkin pitänyt itseäni empaattisena :)
Onko kukaan saanut korkeampia pisteitä kuin ajatteli? Tuntuu, että ihmiset arvioivat empaattisuutensa ennemmin testitulosta suuremmaksi kuin pienemmäksi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 01:12"]
Rupesin miettimään, että ikä voi olla aika ratkaiseva tekijä. Elämänkokemuksen lisääntyessä itsetunto ja tunneäly kehittyvät, ei alistu "kiltiksi" yhtä helposti kuin (ehkä) nuorempana, oppii lukemaan ihmisiä aiempien kokemusten perusteella jne. Onko siis todennäköistä, että kokeneempi ihminen saa "empaattisemman" tuloksen kuin kokemattomampi?
Myötätunto (empatia) ei mun mielestä voi olla yksinomaan synnynnäinen, elämän mittaan vakaana pysyvä ominaisuus, vrt. silmien väri, vaan se kehittyy elämän mittaan. Vai?
Mulla oli 58/80 ja olen 45-vuotias.
26
[/quote]
Minä taas veikkaan, että olisin saanut nuorempana enemmän kuin nämä noin 50 pistettä. En enää pidä yhtä itsestään selvänä, että esim. jonkun vieraan liikuttunut käytös häissä johtuisi myötätunnosta, vaan ymmärrän mahdollisten motiivien määrän ja laadun (esim. pelko kaverin menettämisestä, itsensä säälittely) vaikeammin tulkittavaksi.
[/quote]
Juuri tuota tarkoitan! :)
Elämänkokemuksen kasvamisen myötä tiedät, että ihminen voi itkeä häissä monista syistä, vaikka siksi että valittu musiikki on niin kaunista tai että on iloinen naimisiin menevän ystävän puolesta tai suree sitä, että ystävyyden joku vaihe loppuu nyt näihin häihin. Silloinhan sinä ymmärrät toisen tunteita monipuolisemmin ja rikkaammin, osaat nimetä niitä jne. Nuo häissä liikuttavat tunteet ovat kaikki kovin erilaisia ja ne voivat kaikki olla totta yhtä aikaa. Empatiakykyinen ihminen ymmärtää sen ja osaa eritellä niitä ja hän löytää halutessaan niiskuttavalle häävieraalle oikeat lohdun sanat.
Empatia tietysti edellyttää, että on kiinnostunut muista ihmisistä eikä ole kauhean kiinnostunut siitä onko itse aina oikeassa vai ei.
26
36/80
Olen aika suorasukainen mielipiteissäni, mutta en loukkaava. Rikon tietoisesti monia sosiaalisia kirjoittamattomia sääntöjä, mutta en tuota aitoa mielipahaa kellekään satuttamalla. Toisaalta minulle avaudutaan helposti ongelmista. Kuuntelen niitä kuitenkin enemmän ratkaisukeskeisesti kuin myötäelävästi. Minulla on laajalti maine hyvänä neuvonantajana ja ohjeeni lähtevät aina kysyjän omista tarpeista ja tunteista käsin. Ymmärrän ihmisten tunnetiloja helposti, mutta ne eivät kosketa ja mene omiin tunteisiini.
Moni tuttu olisi ehkä yllättynyt tuloksesta, minä itse en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 04:51"]16/80. Paska testi, eihän tuossa mitään järkeä ollut. Yritän aina olla objektiivinen, enkä anna tunteiden sekoittaa elämääni. Eli haistakaa tekin pitkät paskat, ja rypekää oman typeryydenne seassa, ja antakaa lääkäreiden ja muiden humpuukimaakaraiden vetää itseänne nenästä. No, voin sanoa, ettei nämä teidän jutut tule toimimaan, mutta pitäkää silti hauskaa toistenne empaattisuuden kanssa, laiha lohtu sekin tosin. T. DI-mies.
[/quote]
Tämä vastaus, jos on totta, kertoo hyvin miksi sait 16 pistettä. Sinulle ei ole tärkeää ihminen tai muut, vaan objektiivisuus. Empaattinen ihminen ajattelee, että tärkeintä on toisen tunteet ja olotila. Hän ei sanoisi muille, että rypekää jossain. Vaan iloitsisi toisen hyvistä pisteistä ja pahoittelisi huonoja. Testin hän kokisi, että laatija on yrittänyt parhaansa ja tosissaan ja vaistoisi ehkä herkästi, jos siinä olisi huijarityyppisiä kysymyksiä. Jos vierelläsiolisi empaattinen ihminen hän lohduttaisi sinua ja yrittäisi ehkä jopa auttaa sinua, jotta sinulle tulisi parempi mieli.
Itse sain 41, mikä lienee sinällään ihan hyvä tulos minulle. Olen toisaalta todella herkkä hirveille tapahtumille, ja puolustan heikkojen, eläinten ja lasten hyvinvointia. mutta toisaalta tunneälyni on puutteellinen, kiitos vaikeiden lapsuusolojen. Mun on välillä todella vaikea tajuta toisen tunnetila tietyissä asioissa, ja olen selkeästi sosiaalisesti kömpelö ja taitamaton. Enemmän tulen juttuun pienissä porukoissa, ja jään selvästi taka-alalle tai kuuntelijan rooliin isommassa porukassa. Minäkin olen sitä mieltä että tuossa tutkittiin hitusen enemmän tunneälyä kuin itse empaattisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Your Empathy Quotient score was16 out of a possible 80.
Scores of 30 or less indicate a lack of empathy common in people with Autism or Asperger’s Syndrome.
Ja ymmärsin kaikki kysymykset. Ei yllättänyt. En juuri osaa tuntea empatiaa. Tiedän kyllä, että "pitäisi", joten toki esitän suruvalittelut yms. mutta ei se tunnu yhtään luontevalta. Mutta en myöskään pidä itseäni yhtään tärkeämpänä kuin muitakaan. Ja mitään henkistä sairautta ei ole (ainakaan diagnosoitu :D).
t. 14-v poika
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 10:08"]
Your Empathy Quotient score was16 out of a possible 80. Scores of 30 or less indicate a lack of empathy common in people with Autism or Asperger’s Syndrome. Ja ymmärsin kaikki kysymykset. Ei yllättänyt. En juuri osaa tuntea empatiaa. Tiedän kyllä, että "pitäisi", joten toki esitän suruvalittelut yms. mutta ei se tunnu yhtään luontevalta. Mutta en myöskään pidä itseäni yhtään tärkeämpänä kuin muitakaan. Ja mitään henkistä sairautta ei ole (ainakaan diagnosoitu :D). t. 14-v poika
[/quote]
Etuotsalohkosi on vielä alikehittynyt. Empatiakyky on viimeisiä ihmiselle kehittyviä kognitiivisia kykyjä. Voit joutua odottamaan sitä vielä 20-vuotiaaksi asti. Koeta olla aiheuttamatta muille turhaa kärsimystä sillä välillä. ;) -ap
Mä sain 50/80. Pidän itseäni empaattisena (ja olen kuullut sitä muiltakin), mutta en vajoa syvälle tunnetiloihin - en omiini enkä toisten. Luulenpa, että tällainen määrä empatiaa on ammatissani toimivalle juuri passeli.
65/80 odotin kyllä enemmän...mutta toisaalta olen oppinut suojelemaan itseäni ja tekemään tietoisia valintoja, etten aja itseäni tunnekuohuihin. Osaan pitää myös omia puoliani, mutta teen sen aina ystävällisesti ja hienotunteisesti, yritän selventää ihmisille, miksi kieltäydyn jostain, enkä vain töksäytä eitä. Mutta näiden tulosten myöten en yhtään ihmettele, miksi tällä palstalla tulee niin usein paha olo, vaikka aihe ei koskettaisikaan minua. Tuntuu pahalta kaikkien muiden puolesta, joille ollaan tahallaan töykeitä ja ilkeitä.
17/80 tunnistan tästä kyllä itseni. Aspergeria tai autismia ei ole todettu, mutta ei kyllä tutkitukaan.
29 pistettä napsahti. Omasta mielestäni olen tavallaan empaattinen, tavallaan en. Joskus asiat koskettavat minua syvältä, toisinaan en pysty samaistumaan lainkaan enkä ymmärrä ihmisten sanoja, käytöstä ja eleitä oikein.
Interinettitesteihinhän kannattaa aina luottaa sokieasti, koska internet. Korkeintaan suuntaa-antavia eikös tärkeintä ole että mitä mieltä itse on ja tuntee.