Vihdoin löytynyt hyvä mies, mutta jaksanko enää viritellä parisuhdetta?

Ääh en jaksa. Ajattelin vain. Olen yhä neitsyt. Jos voisin kokea. En osaa selittää.

Ap

Kyllä se yhdessä asuminen tekee suhteen helpoksi introvertin näkökulmasta kun ylläpidoksi riittää että illalla rojahdetaan samaan sänkyyn nukkumaan. Muuten on omat menot.

Jos tommosia mielessä, niin ei kannata

Ei kukaan pakota seurustelemaan. Voi sitä vaan sängyssäkin puuhata ja hommat on sillä selvä ja nähdään taas viikon päästä samoissa merkeissä.

Mielenkiintoinen aloitus. Koen kyllä itse samoin - elämä ilman parisuhdetta on tasaista, mukavaa, sopuisaa ja helppoa. Vaikka moni mies on ihan kiva, niin aikamoinen supermies saisi olla, että lähtisin tiiviimpään parisuhteseen. Lapsetkin on jo tehty ja aikuisiksi kasvatettu, joten kotona on mukavan rauhallista vaihteeksi.

Minusta parisuhteet on vähän yliarvostettuja. Been there, done that.

Onhan mahdollista asua erillään vaikka olisi suhteessa...

Go for it!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se yhdessä asuminen tekee suhteen helpoksi introvertin näkökulmasta kun ylläpidoksi riittää että illalla rojahdetaan samaan sänkyyn nukkumaan. Muuten on omat menot.

Kiitos näkökulmasta. Introhan minä olen, ja mieskin mutta vähemmän. Ajattelin myös, että suhdetta ei tarvi kannatellamniin paljon (puhumalla), jos asutaan yhdessä.

Kun mulla on taipumus "unohtaa" ihmiset, joiden kanssa emme tapaa usein f2f.

Ap

Älä nyt ainakaan muuta sen kanssa heti kimppaan! 

Itselle kävi näin myös lähempänä 50 ikävuotta. Mä päädyin siihen, että en jaksa enää parisuhdetta. Mies olisi vieläpä halunnut yhdessä asumistakin, joten sanoin etten taida enää tämmöiseen sopeutua kun olen koko ikäni sinkkuna elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aloitus. Koen kyllä itse samoin - elämä ilman parisuhdetta on tasaista, mukavaa, sopuisaa ja helppoa. Vaikka moni mies on ihan kiva, niin aikamoinen supermies saisi olla, että lähtisin tiiviimpään parisuhteseen. Lapsetkin on jo tehty ja aikuisiksi kasvatettu, joten kotona on mukavan rauhallista vaihteeksi.

Minusta parisuhteet on vähän yliarvostettuja. Been there, done that.

Kiitos kommentista. Kiva kuulla, että en ole yksin tämän mietteen kanssa.  Uskon, että tämä on viimeinen mahdollisuuteni ylipäätään saada kumppani, jonka kanssa vanheta. Eli jos tämän skippaan, voin valmistautua elämään yksin loppuun asti. Onhan noita tarjokkaita ollut ennekin, mutta ei tällaista 'mittatilausmiestä'. 

Ap

Et nyt ala nynnyilemään. Elämä on lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pakota seurustelemaan. Voi sitä vaan sängyssäkin puuhata ja hommat on sillä selvä ja nähdään taas viikon päästä samoissa merkeissä.

Pointtini onkin siinä, että nyt olis tarjolla Hyvä Mies kumppaniksi, ei vakipano.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aloitus. Koen kyllä itse samoin - elämä ilman parisuhdetta on tasaista, mukavaa, sopuisaa ja helppoa. Vaikka moni mies on ihan kiva, niin aikamoinen supermies saisi olla, että lähtisin tiiviimpään parisuhteseen. Lapsetkin on jo tehty ja aikuisiksi kasvatettu, joten kotona on mukavan rauhallista vaihteeksi.

Minusta parisuhteet on vähän yliarvostettuja. Been there, done that.

Lähes sama tilanne mulla! Elämä on ihanaa just näin, mutta lapset asuvat vielä hetken kotona. Muuttuuko mun mieli, kun jään aivan yksin... mene ja tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt ainakaan muuta sen kanssa heti kimppaan! 

Juu ei, ei heti. Paitsi että voisimme viettää talven yhdessä asuen jossain etelässä. Se olisi samalla kokeilu, miten yleensä pystyn sopeutumaan asumaan jonkun kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aloitus. Koen kyllä itse samoin - elämä ilman parisuhdetta on tasaista, mukavaa, sopuisaa ja helppoa. Vaikka moni mies on ihan kiva, niin aikamoinen supermies saisi olla, että lähtisin tiiviimpään parisuhteseen. Lapsetkin on jo tehty ja aikuisiksi kasvatettu, joten kotona on mukavan rauhallista vaihteeksi.

Minusta parisuhteet on vähän yliarvostettuja. Been there, done that.

 

Lähes sama tilanne mulla! Elämä on ihanaa just näin, mutta lapset asuvat vielä hetken kotona. Muuttuuko mun mieli, kun jään aivan yksin... mene ja tiedä.

Minulla ei muuttunut. Oikeastaan päinvastoin. Nyt en enää varsinkaan halua asua kenenkään kanssa. Täydellinen vapaus. Ei tartte huolehtia kenenkään muun asioista kuin omistaan. Minusta tämä on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävi näin myös lähempänä 50 ikävuotta. Mä päädyin siihen, että en jaksa enää parisuhdetta. Mies olisi vieläpä halunnut yhdessä asumistakin, joten sanoin etten taida enää tämmöiseen sopeutua kun olen koko ikäni sinkkuna elänyt.

Miehelle ei sitten kelvannut, että olette kimpassa, mutta pidätte omat asunnot?

Ap

En itse usko enää asuvani yhdenkään miehen kanssa. Sellaiseen suhteeseen voisin suostua, että välillä käydään ulkona drinkeillä, syömässä, teatterissa tms. Mutta haluan oman kodin, oman rauhan. Toivottavasti tälläiset suhteet normalisoitaisiin vielä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Et nyt ala nynnyilemään. Elämä on lyhyt.

😄 Kiitos että muistutit. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävi näin myös lähempänä 50 ikävuotta. Mä päädyin siihen, että en jaksa enää parisuhdetta. Mies olisi vieläpä halunnut yhdessä asumistakin, joten sanoin etten taida enää tämmöiseen sopeutua kun olen koko ikäni sinkkuna elänyt.

Miehelle ei sitten kelvannut, että olette kimpassa, mutta pidätte omat asunnot?

Ap

Ei. Hänestä sellainen olisi kylmää eikä oikea vakava parisuhde. Hän oli tosi seurallinen ekstrovertti, toisin kuin minä joka olen lähes erakkomainen luonne. Hän ei tykännyt olla yksin oikeastaan ollenkaan, minä taas kaipaan yksinoloa. Mutta nuorempana varmaan olisin silti lähtenyt juttuun, vaikka oltiin tuossa mielessä hyvin erilaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

En itse usko enää asuvani yhdenkään miehen kanssa. Sellaiseen suhteeseen voisin suostua, että välillä käydään ulkona drinkeillä, syömässä, teatterissa tms. Mutta haluan oman kodin, oman rauhan. Toivottavasti tälläiset suhteet normalisoitaisiin vielä joskus.

Harmi kun näin ei ajatellut kukaan vielä 10 vuotta sitten. Mun kaikki deitit hävisi kuin pieru Inariin kun sanoin niille että en muuta koskaan luoksesi, etkä sinä minun.