Kuinka empaattinen todella olet? (englanninkielinen testi)

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:49"] [quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:35"]50 pinnaa. Olen sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä eikä toisen ihmisen motivaatioiden tai tunteiden tunnistaminen tai myötäeläminen tuota vaikeuksia. Toimin tarvittaessa terapeuttina ja olen useasti saanut kiitosta siitä, että minulle on helppo puhua kipeistäkin asioista. En kuitenkaan ole tunteideni vietävissä ja tärkeiden asioiden suhteen olen ennemminkin viileän analyyttinen kuin tunteikas. Kuten joku muukin aiemmin, minäkin välillä turhaudun ns. tunneihmisiin - ymmärrän kyllä motivaation ja tunteet heidän tekojensa taustalla, mutta pidän jollakin tapaa henkisesti kehittymättömänä tai lapsellisena ihmistä, joka on niin tunteidensa vietävissä että toimii sen takia itselleen tai ympäristölleen haitallisesti ja järjenvastaisesti. Erityisesti työelämässä tätä turhautumista tapahtuu usein, kun ihmiset ottavat asiat liian henkilökohtaisesti ja tekevät huonoja päätöksiä varjellakseen egoaan tms. Toki nämä tilanteet saa yleensä taitavalla diplomatialla purettua, mutta siihen menee turhaa aikaa ja energiaa. En haluaisi olla yhtään tämän empaattisempi.   [/quote] Tässä sekoitetaan nyt empatia ajattelu- ja päätöksentekokykyyn. Sain 65 pistettä, mutta kykenen silti olemaan rationaalinen ja looginen. Olen vieläpä luonnontieteellisellä alalla. [/quote] Ei sekoiteta. Tosin testi itsessään sekoittaa. Esim. " I am able to make decisions without being influenced by people’s feelings." ja miinuspisteitä ropisee jos olet samaa mieltä. [/quote] Empatiassa onkin kyse TOISTEN ihmisten tunteista. Viittaat itseki omassa tekstissäsi vain päätöksentekijän OMIIN tunteisiin. Tässä on valtavan iso ero. Jos empaattisen ihmisen olisi aiheutettava kärsimystä toiselle ihmiselle oman päämääränsä saavuttamiseksi, hän ei sitä tee.

[/quote]

Eli toisin sanoen empaattinen ihminen siis ei olekaan aina kykenevä toimimaan rationaalisesti ja loogisesti? 

[/quote]Myös tunteet huomioon ottava toiminta on rationaalista ja loogista. Minusta on loogista tehdä sellaisia päätöksiä elämässä, jotka eivät satuta läheisiäni. Arvostan ihmissuhteita, joten minulle on rationaalista toimintaa toimia ihmissuhteet säilyttävällä tavalla.
[/quote]

Olen samaa mieltä. Arvostan ns hyviä ihmisiä, jotka ottavat huomioon myös muut päätöksenteossaan.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:35"] Kuten joku muukin aiemmin, minäkin välillä turhaudun ns. tunneihmisiin - ymmärrän kyllä motivaation ja tunteet heidän tekojensa taustalla, mutta pidän jollakin tapaa henkisesti kehittymättömänä tai lapsellisena ihmistä, joka on niin tunteidensa vietävissä että toimii sen takia itselleen tai ympäristölleen haitallisesti ja järjenvastaisesti.[/quote] Minusta tuntuu, että monet ihmiset eivät ymmärrä tunteiden olevan vain mielen tuotteita. Ne eivät ole tosiasioita. Se, että suututtaa, ei tarkoita, että joku on toiminut väärin. Se, että on todella surullinen, ei tarkoita, että asiat olisvat toivottoman huonosti. Se, että pelottaa, ei tarkoita, että olisi vaarassa. Tunteet ovat mielen reaktioita ympäristöön, ja vaikka noilla reaktioilla on kaikilla oma tärkeä tehtävänsä, ne eivät itsessään tarkoita vielä mitään. Ne voivat kiinnittää ihmisen huomion johonkin tärkeään (vaikkapa mahdolliseen vaaraan), mutta niissä vellominen ja niiden analysoiminen ei ole kovin hyödyllistä. Pitää ennemminkin tarkastella sitä, miten asiat todella ovat ja mikä itselle on tärkeää. -ap [/quote] On se ap kumma, että empatiepisteet jäi mataliksi. Jos ihmisellä ei ole tunteita, mitä hänellä on? Pelkkä kova ja kylmä järki ja miten se tekee elämästä elämisen arvoisen? Tunteet ovat tärkeä evolutiivinen työkalu - sopeudutko muiden ihmisten seuraan, luetko heidän viestejään oikein, onko tilnateessa vaaraa yms. Miksi luettaisiin kirjoja, katsottaisiin elokuvia tai tehtäisiin oikeastaan mitään, jos se ei herättäisi tunnetta? T. Se luonnontieteilijä

[/quote]

Viittasin tunteiden tehtäviin tuossa viestissä, jota lainasit. Etkö huomannut?

En sanonut, etteivätkö tunteet voisi olla mukavia ja elähdyttäviä. Kaikki me tiedämme, että ne voivat olla. Mutta ne ovat mielen tuotteita samalla tavalla kuin vaikka ajatukset. Ne eivät ole tosiastotta, ja ne tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla. Niihin kannattaa suhtautua uteliaisuudella ja mielenkiinnolla, mutta ei niitä kannata liian vakavasti ottaa, eikä niistä ole hyvän elämän perustaksi. Siihen tarvitaan arvoja, joka pysyvät suhteellisen vakaina, vaikka mielialat vaihtelevatkin hetkestä toiseen ja päivästä päivään.

Tämä rauhallinen, salliva suhtautuminen tunteisiin tulee mindfulness-meditaatiosta ja kognitiivisesta psykologiasta. -ap

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:49"] [quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:35"]50 pinnaa. Olen sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä eikä toisen ihmisen motivaatioiden tai tunteiden tunnistaminen tai myötäeläminen tuota vaikeuksia. Toimin tarvittaessa terapeuttina ja olen useasti saanut kiitosta siitä, että minulle on helppo puhua kipeistäkin asioista. En kuitenkaan ole tunteideni vietävissä ja tärkeiden asioiden suhteen olen ennemminkin viileän analyyttinen kuin tunteikas. Kuten joku muukin aiemmin, minäkin välillä turhaudun ns. tunneihmisiin - ymmärrän kyllä motivaation ja tunteet heidän tekojensa taustalla, mutta pidän jollakin tapaa henkisesti kehittymättömänä tai lapsellisena ihmistä, joka on niin tunteidensa vietävissä että toimii sen takia itselleen tai ympäristölleen haitallisesti ja järjenvastaisesti. Erityisesti työelämässä tätä turhautumista tapahtuu usein, kun ihmiset ottavat asiat liian henkilökohtaisesti ja tekevät huonoja päätöksiä varjellakseen egoaan tms. Toki nämä tilanteet saa yleensä taitavalla diplomatialla purettua, mutta siihen menee turhaa aikaa ja energiaa. En haluaisi olla yhtään tämän empaattisempi.   [/quote] Tässä sekoitetaan nyt empatia ajattelu- ja päätöksentekokykyyn. Sain 65 pistettä, mutta kykenen silti olemaan rationaalinen ja looginen. Olen vieläpä luonnontieteellisellä alalla. [/quote] Ei sekoiteta. Tosin testi itsessään sekoittaa. Esim. " I am able to make decisions without being influenced by people’s feelings." ja miinuspisteitä ropisee jos olet samaa mieltä. [/quote] Empatiassa onkin kyse TOISTEN ihmisten tunteista. Viittaat itseki omassa tekstissäsi vain päätöksentekijän OMIIN tunteisiin. Tässä on valtavan iso ero. Jos empaattisen ihmisen olisi aiheutettava kärsimystä toiselle ihmiselle oman päämääränsä saavuttamiseksi, hän ei sitä tee.

[/quote]

Anteeksi että huutelen toisiin pöytiin mutta vaikuttavatko muiden ihmisten tunteet enemmän päätöksiisi kuin sinun omasi?
[/quote]

Ei mitään, huutele vain. Tietyissä tilanteissa kyllä. Jos saisin itse nautintoa jostakin tilanteesta, joka aiheuttaisi toiselle pahaamieltä tai jopa kärsimystä, en kykene toteuttamaan tilannetta. Minulle tulisi siitä niin paha olo, etten kykenisi lopultakaan nauttimaan tilanteesta todella. Samaten saatan saattaa itseni esimerkiksi hieman hölmöön valoon, jos pyrin saamaan jännittyneen tai ahdistuneen ihmiseen rentoutumaan.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:35"]50 pinnaa. Olen sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä eikä toisen ihmisen motivaatioiden tai tunteiden tunnistaminen tai myötäeläminen tuota vaikeuksia. Toimin tarvittaessa terapeuttina ja olen useasti saanut kiitosta siitä, että minulle on helppo puhua kipeistäkin asioista. En kuitenkaan ole tunteideni vietävissä ja tärkeiden asioiden suhteen olen ennemminkin viileän analyyttinen kuin tunteikas. Kuten joku muukin aiemmin, minäkin välillä turhaudun ns. tunneihmisiin - ymmärrän kyllä motivaation ja tunteet heidän tekojensa taustalla, mutta pidän jollakin tapaa henkisesti kehittymättömänä tai lapsellisena ihmistä, joka on niin tunteidensa vietävissä että toimii sen takia itselleen tai ympäristölleen haitallisesti ja järjenvastaisesti. Erityisesti työelämässä tätä turhautumista tapahtuu usein, kun ihmiset ottavat asiat liian henkilökohtaisesti ja tekevät huonoja päätöksiä varjellakseen egoaan tms. Toki nämä tilanteet saa yleensä taitavalla diplomatialla purettua, mutta siihen menee turhaa aikaa ja energiaa. En haluaisi olla yhtään tämän empaattisempi.   [/quote] Tässä sekoitetaan nyt empatia ajattelu- ja päätöksentekokykyyn. Sain 65 pistettä, mutta kykenen silti olemaan rationaalinen ja looginen. Olen vieläpä luonnontieteellisellä alalla.

[/quote]

Ei sekoiteta.

Tosin testi itsessään sekoittaa. Esim.

" I am able to make decisions without being influenced by people’s feelings."

ja miinuspisteitä ropisee jos olet samaa mieltä.

[/quote]

Tuosta olin voimakkaasti samaa mieltä. Se on mielestäni eräs hyödyllisimmistä ominaisuuksistani. Olen enimmäkseen immuuni kaikenlaiselle syyllistämiselle ja emotionaaliselle kiristykselle, johon joillakin on taipumusta. Olen myös herkkä vaistoamaan, kun minut yritetään tunteiden avulla saada tekemään jotakin, mitä en halua tehdä. Se ei yleensä toimi. -ap

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:16"]

38, oon vähän järkyttyny koska luulin saavani enemmän...

[/quote]

Sama juttu ja sama tulos! Oon järkyttynyt :o

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:16"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:35"] Kuten joku muukin aiemmin, minäkin välillä turhaudun ns. tunneihmisiin - ymmärrän kyllä motivaation ja tunteet heidän tekojensa taustalla, mutta pidän jollakin tapaa henkisesti kehittymättömänä tai lapsellisena ihmistä, joka on niin tunteidensa vietävissä että toimii sen takia itselleen tai ympäristölleen haitallisesti ja järjenvastaisesti.[/quote] Minusta tuntuu, että monet ihmiset eivät ymmärrä tunteiden olevan vain mielen tuotteita. Ne eivät ole tosiasioita. Se, että suututtaa, ei tarkoita, että joku on toiminut väärin. Se, että on todella surullinen, ei tarkoita, että asiat olisvat toivottoman huonosti. Se, että pelottaa, ei tarkoita, että olisi vaarassa. Tunteet ovat mielen reaktioita ympäristöön, ja vaikka noilla reaktioilla on kaikilla oma tärkeä tehtävänsä, ne eivät itsessään tarkoita vielä mitään. Ne voivat kiinnittää ihmisen huomion johonkin tärkeään (vaikkapa mahdolliseen vaaraan), mutta niissä vellominen ja niiden analysoiminen ei ole kovin hyödyllistä. Pitää ennemminkin tarkastella sitä, miten asiat todella ovat ja mikä itselle on tärkeää. -ap [/quote] On se ap kumma, että empatiepisteet jäi mataliksi. Jos ihmisellä ei ole tunteita, mitä hänellä on? Pelkkä kova ja kylmä järki ja miten se tekee elämästä elämisen arvoisen? Tunteet ovat tärkeä evolutiivinen työkalu - sopeudutko muiden ihmisten seuraan, luetko heidän viestejään oikein, onko tilnateessa vaaraa yms. Miksi luettaisiin kirjoja, katsottaisiin elokuvia tai tehtäisiin oikeastaan mitään, jos se ei herättäisi tunnetta? T. Se luonnontieteilijä

[/quote]

Viittasin tunteiden tehtäviin tuossa viestissä, jota lainasit. Etkö huomannut?

En sanonut, etteivätkö tunteet voisi olla mukavia ja elähdyttäviä. Kaikki me tiedämme, että ne voivat olla. Mutta ne ovat mielen tuotteita samalla tavalla kuin vaikka ajatukset. Ne eivät ole tosiastotta, ja ne tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla. Niihin kannattaa suhtautua uteliaisuudella ja mielenkiinnolla, mutta ei niitä kannata liian vakavasti ottaa, eikä niistä ole hyvän elämän perustaksi. Siihen tarvitaan arvoja, joka pysyvät suhteellisen vakaina, vaikka mielialat vaihtelevatkin hetkestä toiseen ja päivästä päivään.

Tämä rauhallinen, salliva suhtautuminen tunteisiin tulee mindfulness-meditaatiosta ja kognitiivisesta psykologiasta. -ap
[/quote]

Tämä menee vain niin siihen toiseen päähän siitä, miten minä asiat koen. Mistä tiedät ilman tunteita, mikä on itsellesi tärkeää? Ei sellaista asiaa voi vain järjellä päätellä.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:05"] [quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:49"] [quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:35"]50 pinnaa. Olen sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä eikä toisen ihmisen motivaatioiden tai tunteiden tunnistaminen tai myötäeläminen tuota vaikeuksia. Toimin tarvittaessa terapeuttina ja olen useasti saanut kiitosta siitä, että minulle on helppo puhua kipeistäkin asioista. En kuitenkaan ole tunteideni vietävissä ja tärkeiden asioiden suhteen olen ennemminkin viileän analyyttinen kuin tunteikas. Kuten joku muukin aiemmin, minäkin välillä turhaudun ns. tunneihmisiin - ymmärrän kyllä motivaation ja tunteet heidän tekojensa taustalla, mutta pidän jollakin tapaa henkisesti kehittymättömänä tai lapsellisena ihmistä, joka on niin tunteidensa vietävissä että toimii sen takia itselleen tai ympäristölleen haitallisesti ja järjenvastaisesti. Erityisesti työelämässä tätä turhautumista tapahtuu usein, kun ihmiset ottavat asiat liian henkilökohtaisesti ja tekevät huonoja päätöksiä varjellakseen egoaan tms. Toki nämä tilanteet saa yleensä taitavalla diplomatialla purettua, mutta siihen menee turhaa aikaa ja energiaa. En haluaisi olla yhtään tämän empaattisempi.   [/quote] Tässä sekoitetaan nyt empatia ajattelu- ja päätöksentekokykyyn. Sain 65 pistettä, mutta kykenen silti olemaan rationaalinen ja looginen. Olen vieläpä luonnontieteellisellä alalla. [/quote] Ei sekoiteta. Tosin testi itsessään sekoittaa. Esim. " I am able to make decisions without being influenced by people’s feelings." ja miinuspisteitä ropisee jos olet samaa mieltä. [/quote] Empatiassa onkin kyse TOISTEN ihmisten tunteista. Viittaat itseki omassa tekstissäsi vain päätöksentekijän OMIIN tunteisiin. Tässä on valtavan iso ero. Jos empaattisen ihmisen olisi aiheutettava kärsimystä toiselle ihmiselle oman päämääränsä saavuttamiseksi, hän ei sitä tee. [/quote] Anteeksi että huutelen toisiin pöytiin mutta vaikuttavatko muiden ihmisten tunteet enemmän päätöksiisi kuin sinun omasi? [/quote] Ei mitään, huutele vain. Tietyissä tilanteissa kyllä. Jos saisin itse nautintoa jostakin tilanteesta, joka aiheuttaisi toiselle pahaamieltä tai jopa kärsimystä, en kykene toteuttamaan tilannetta. Minulle tulisi siitä niin paha olo, etten kykenisi lopultakaan nauttimaan tilanteesta todella. Samaten saatan saattaa itseni esimerkiksi hieman hölmöön valoon, jos pyrin saamaan jännittyneen tai ahdistuneen ihmiseen rentoutumaan.

[/quote]

Saisiko tuosta ensin mainitusta esimerkin? Pystyisitkö esimerkiksi nauttimaan joulusta yksin kotona, vaikka tietäisit anopin loukkaantuvan, kun et halua matkustaa toiselle puolelle Suomea jouluniettoon? -ap

Ap, luonnontietelijä jatkaa, kun viesti lähti liian aikaisin. Onko niin, että koet päätöksenteon toisen tunteihinkin pohjaten olevan tosiaan vain sitä, että sinus kiristetään emotionaalisesti? Kiristäminen on toimi minunkaan suhteeni, mutta silti arvotan myös toisten ihmisten tunteet hyvin korkealle. En toisin sanoen koen olevani oikeutettu tuottamaan toisille kärsimystä.

Jatkan vielä noista tunteista - omasta mielestäni tjnteet ovat yksi elämänvalintoihin vaikuttavista tekijöistä. Tunteet ovat se, mikä tekee ihmisestä ihmisen. Järki ilman tunteita tuo harvoin mitään hyvää. Ymmärrän toki, että voi olla hankala asettua toisen ihmisen asemaan, jos arvottaa tunteet hirveän matalalle. Eihän tällaisia asioita puhtaalla järjellä kykenekään käsittelemään.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:05"] [quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:49"] [quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:35"]50 pinnaa. Olen sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä eikä toisen ihmisen motivaatioiden tai tunteiden tunnistaminen tai myötäeläminen tuota vaikeuksia. Toimin tarvittaessa terapeuttina ja olen useasti saanut kiitosta siitä, että minulle on helppo puhua kipeistäkin asioista. En kuitenkaan ole tunteideni vietävissä ja tärkeiden asioiden suhteen olen ennemminkin viileän analyyttinen kuin tunteikas. Kuten joku muukin aiemmin, minäkin välillä turhaudun ns. tunneihmisiin - ymmärrän kyllä motivaation ja tunteet heidän tekojensa taustalla, mutta pidän jollakin tapaa henkisesti kehittymättömänä tai lapsellisena ihmistä, joka on niin tunteidensa vietävissä että toimii sen takia itselleen tai ympäristölleen haitallisesti ja järjenvastaisesti. Erityisesti työelämässä tätä turhautumista tapahtuu usein, kun ihmiset ottavat asiat liian henkilökohtaisesti ja tekevät huonoja päätöksiä varjellakseen egoaan tms. Toki nämä tilanteet saa yleensä taitavalla diplomatialla purettua, mutta siihen menee turhaa aikaa ja energiaa. En haluaisi olla yhtään tämän empaattisempi.   [/quote] Tässä sekoitetaan nyt empatia ajattelu- ja päätöksentekokykyyn. Sain 65 pistettä, mutta kykenen silti olemaan rationaalinen ja looginen. Olen vieläpä luonnontieteellisellä alalla. [/quote] Ei sekoiteta. Tosin testi itsessään sekoittaa. Esim. " I am able to make decisions without being influenced by people’s feelings." ja miinuspisteitä ropisee jos olet samaa mieltä. [/quote] Empatiassa onkin kyse TOISTEN ihmisten tunteista. Viittaat itseki omassa tekstissäsi vain päätöksentekijän OMIIN tunteisiin. Tässä on valtavan iso ero. Jos empaattisen ihmisen olisi aiheutettava kärsimystä toiselle ihmiselle oman päämääränsä saavuttamiseksi, hän ei sitä tee. [/quote] Eli toisin sanoen empaattinen ihminen siis ei olekaan aina kykenevä toimimaan rationaalisesti ja loogisesti?  [/quote] Millainen ihminen sitten on? Yli-ihminen? Jumala? Minähän en ole toki missään kohtaa väittänytkään, että olisin aina looginen tai rationaalinen.

[/quote]

Aiemmin kommentoit viestiä, että siinä sekoitetaan empatia ja ajattelu- ja päätöksentekokyky. Minä toin vain esille sen, että sekä testi että nyt myös sinä sekoitat ne. Tai oikeammin kai pitäisi sanoa, että ne ovat jossain määrin yhteydessä toisiinsa.

Ja vastauksena kysymykseesi sanoisin, että esimerkiksi psykopaatti tai narsisti, kaipa joku kiihkoateisti voisi Jumalaakin noilla sanoilla kuvailla :)

Meinasin ensin sanoa, että täysin empatiakyvytön ihminen, mutta voidakseen tehdä todella rationaalisia päätöksiä pitää kuitenkin ymmärtää muiden käytöstä. Psykopaateilta ja narsisteilta usein puuttuu niin sanottu emotionaalinen empatia, mutta kognitiivinen empatia eli toisten ihmisten tunteiden ja motiivien ymmärtäminen saattaa olla hyvinkin kehittynyttä.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:24"]

Mistä tiedät ilman tunteita, mikä on itsellesi tärkeää? Ei sellaista asiaa voi vain järjellä päätellä.

[/quote]

Tämä tunteiden ja järjen vastakkainasettelu on sinun ajatuksesi, ei minun. Tunteet ovat itsestäänselvästi linkittyneitä ihmisen ongelmanratkaisukykyyn, motivaatioon, muistiin, ajatteluun ja kaikkiin muihinkin kognitioihin.

Kun sanon, ettei tunteista ole hyvän elämän ohjenuoraksi, tarkoitan sitä, että yhtenä päivänä olen surullinen, toisena iloinen, mutta omat arvoni, periaatteeni ja se, kuka oikeastaan olen, pysyy samana. Minun ei tarvitse olla jatkuvasti hyvällä tulleelalla ollakseni onnellinen. Tieto siitä, että elämä on kokonaisuutena sellaista kuin sen haluankin olevan, tuo riittävän varmuuden. En ole helposti tunteideni vietävissä, koska ymmärrän niiden vaihtelevan samaan tapaan kuin säätila vaihtelee. En voi päättää, mitä tunteita koen, mutta tunteet eivät myöskään määrittele minua samalla tavalla kuin arvoni, periaatteeni ja identiteettini määrittelevät. Tunteita tulee ja menee, eikä niitä kannata sen enempää märehtiä. -ap

Ihana testi! Sain pisteitä 20 ja olen autistinen! Tosiasiassa olen vanha akka, joka ei enää välitä paskaakaan mistään. Kaikki empatia ja muu myötätunto toisia ihmisiä kohtaan on kuollut tässä vuosien varrella. Eli olen oikein kliseinen kuva vanhemmasta naisesta!

54. Olen tyytyväinen, koska epäilin jo olevani sairas narsisti. En pysty katsomaan eläinten kärsimystä lainkaan, tai en kestä lukea mitä ihminen pystyy viattomille luontokappaleille tekemään.

Itken todella naurettaville asioille, kuten kauniille ja rohkeille ja osuuspankin mainoksille. Luen ihmisiä kuin avointa kirjaa ja minulle ei pysty valehtelemaan. En kuitenkaan rupea kantamaan toisten ihmisten ongelmia, koska minulla on aivan tarpeeksi vaikeaa pitää itseni kasassa.

Kärsin misofoniasta ja tarvitsen paljon yksinäistä aikaa. Väsyn jo lyhyestä puhelinkeskustelusta.

Luulen että testistä saavat ulkomaalaiset korkeampia pisteitä. Hehän väittävät osaavansa puhua italiaa, jos kaksi lausetta ulkoa osaavat, sii sii. Suomalainen on sellainen että ei voi puhua engalntia, jos ei ole täysin natiivitasoa. Ei varmaan voi noihin kysymyksiinkään vastata ääripäitä silloin.

65/80. Odotettu tulos. Hoiva-alalla työskentelen ja siihen päälle vapaaehtoistyönä ihmisten auttamista.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:35"]50 pinnaa. Olen sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä eikä toisen ihmisen motivaatioiden tai tunteiden tunnistaminen tai myötäeläminen tuota vaikeuksia. Toimin tarvittaessa terapeuttina ja olen useasti saanut kiitosta siitä, että minulle on helppo puhua kipeistäkin asioista. En kuitenkaan ole tunteideni vietävissä ja tärkeiden asioiden suhteen olen ennemminkin viileän analyyttinen kuin tunteikas. Kuten joku muukin aiemmin, minäkin välillä turhaudun ns. tunneihmisiin - ymmärrän kyllä motivaation ja tunteet heidän tekojensa taustalla, mutta pidän jollakin tapaa henkisesti kehittymättömänä tai lapsellisena ihmistä, joka on niin tunteidensa vietävissä että toimii sen takia itselleen tai ympäristölleen haitallisesti ja järjenvastaisesti. Erityisesti työelämässä tätä turhautumista tapahtuu usein, kun ihmiset ottavat asiat liian henkilökohtaisesti ja tekevät huonoja päätöksiä varjellakseen egoaan tms. Toki nämä tilanteet saa yleensä taitavalla diplomatialla purettua, mutta siihen menee turhaa aikaa ja energiaa. En haluaisi olla yhtään tämän empaattisempi.   [/quote] Tässä sekoitetaan nyt empatia ajattelu- ja päätöksentekokykyyn. Sain 65 pistettä, mutta kykenen silti olemaan rationaalinen ja looginen. Olen vieläpä luonnontieteellisellä alalla.

[/quote]

Ei sekoiteta.

Tosin testi itsessään sekoittaa. Esim.

" I am able to make decisions without being influenced by people’s feelings."

ja miinuspisteitä ropisee jos olet samaa mieltä.

[/quote]

Tuosta olin voimakkaasti samaa mieltä. Se on mielestäni eräs hyödyllisimmistä ominaisuuksistani. Olen enimmäkseen immuuni kaikenlaiselle syyllistämiselle ja emotionaaliselle kiristykselle, johon joillakin on taipumusta. Olen myös herkkä vaistoamaan, kun minut yritetään tunteiden avulla saada tekemään jotakin, mitä en halua tehdä. Se ei yleensä toimi. -ap
[/quote]

Minusta tuokaan kysymys ei ole noin mustavalkoinen. Ennen anna muiden manipuloida, mutta en myöskään tee itsekeskeisiä päätöksiä, jotka vahingoittavat muita, tai loukkaavat niin, että siihen loukkaantumiseen on joku järki peruste. Minusta tuo kysymys mittasi sitä, miten osaa mukautua tilanteen mukaan. Osaako antaa periksi, jos omat päätökset ovat vahingollisia muille.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:57"]

Miksi erityisherkkyys tekisi ihmisestä tavallista empaattisemman?

[/quote]

Todennäköisesti ei mitenkään, mutta voisihan sitä ajatella, että tavallista suurempi herkkyys ympäristön ärsykkeille ja niihin reagoiminen voimakkaasti olisi jotenkin yhteydessä myös muiden ihmisten tunteille ja olotiloille. -ap

[/quote]Suurempi herkkyys ei välttämättä tarkoita sitä, että aivot saavat laadullisesti parempaa tietoa kuin muidenkaan aivot. Se voi tarkoittaa myös sitä, että keskittyessään pieniin yksityiskohtiin joku kokonaiskuva, jonka ns. normaalit hahmottavat, jää huomaamatta. 

[/quote]

Mitä tarkoitat laadullisella tiedolla? Tuon kaltainen tietohan on subjektiivista tietoa (tunteet) eikä niitä voi mitata laadullisesti. Enemmänkin sanoisin, että herkkä tuntee paljon myös muiden sielunelämää, koska on sillä saralla itse niin paljon kokenut. Parhaitenhan me ihmiset osaamme myöteälää sellaisissa kokemuksissa, jotka ovat meille tuttuja.

Ihminen, jonka maailmankuva on konemainen ja kylmä voi pitää empatiaa kaipaavaa ihmistä heikkona. Herkkä ihminen, joka tunnistaa heikkoudessa itsensä, tahtoo auttaa ja nostaa. Ei mieti tunteiden laatua analyyttisesti vaan intuitiolla ja tunnemuistilla.

[/quote]

Tarkoitin sitä, että ympäristö on kaikille meille sama, vaikka siitä saamamme tieto onkin erilaista. Eritysherkät esim. kokevat bussilla matkustamisen hyvin stressaavaksi, sillä he kiinnittävät huomionsa jokaiseen äännähdykseen ja se aiheuttaa epämukavia tuntemuksia, kun ns. normaali ihminen keskittyy esim. maisemien katseluun. "Erityisherkkyys" tarkoittaa sitä, että ihminen on herkempi ärsykkeille, mutta se ei vielä kerro vielä mitään ihmisen kyseisen ihmisen empaattisuudesta. 

[/quote]

Kokemus ympäröivästä maailmasta on täysin subjektiivinen kokemus, johon vaikuttaa yksilön status, menneisyys, terveydentila jna niin edelleen. Eli olen tästäkin eri mieltä. Ymmärrän kuitenkin pointtisi, jos kärjistän ajatteluani. Ymmärsin kuitenkin että viittasit tällä ihan alkuperäisellä kysymykselläsi nimenomaan minun viestiini, jossa kerroin että olen empaattinen, jopa yliherkkä. Olenko väärässä?

Tässä viestissä viittasin itseeni enkä ole niin herkkä, että kuitenkaan saisin mitään yliherkän diagnoosia, jos sellainen on. Koen olevani tavallista herkempi ja tämä on myöskin oma täysi subjektiivinen kokemukseni. En siis tiedä miten (sairauden tasolla) erityisherkkä kokee bussin äänet. Epäilen kyllä, että tällainen erityisherkkyys liittyy bussin ääniä enemmän arvosteluun, naljaliluun ja sen sellaisiin henkisiin vastoinkäymisiin.

Aspergerissa ihmiset ovat myös äänille herkkiä, mutta se on minusta eri asia. Toki ymmärrän ajatuksesi siitä, että voi olla olemassa joku niin herkkä ihminen, joka heittäytyy suorastaan avuttomaksi eikä tällä ole ehkä voimia tukea ketään toista, tuskin itseään.

48/80

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:35"]

54. Olen tyytyväinen, koska epäilin jo olevani sairas narsisti. En pysty katsomaan eläinten kärsimystä lainkaan, tai en kestä lukea mitä ihminen pystyy viattomille luontokappaleille tekemään.

Itken todella naurettaville asioille, kuten kauniille ja rohkeille ja osuuspankin mainoksille. Luen ihmisiä kuin avointa kirjaa ja minulle ei pysty valehtelemaan. En kuitenkaan rupea kantamaan toisten ihmisten ongelmia, koska minulla on aivan tarpeeksi vaikeaa pitää itseni kasassa.

Kärsin misofoniasta ja tarvitsen paljon yksinäistä aikaa. Väsyn jo lyhyestä puhelinkeskustelusta.

Luulen että testistä saavat ulkomaalaiset korkeampia pisteitä. Hehän väittävät osaavansa puhua italiaa, jos kaksi lausetta ulkoa osaavat, sii sii. Suomalainen on sellainen että ei voi puhua engalntia, jos ei ole täysin natiivitasoa. Ei varmaan voi noihin kysymyksiinkään vastata ääripäitä silloin.

[/quote] Ei suatana, buaahhhhaa...

Mä sain 23 pistettä.. Tiesin, että tästä ei huippupisteet ropise, mutta oisin odottanut kuitenkin päälle sen 30.

Mulla on toki ollut varsinkin nuoruudessa todella hankalaa sosiaalisissa tilanteissa ja edelleen ne ovat rasittavia, mutta olen oppinut käyttäytymään oikein ja käsittääkseni ihmiset pitävät minua ihan mukavana. Itsekään en mitenkään vihaa toisia ihmisiä, mutten vaan aina ymmärrä heidän kotkotuksiaan ja saatan väsyä nopeasti sosiaalisissa tilanteissa.

Uskon kyllä, että olen jopa keskimääräistä ymmärtäväisempi mitä tulee ihmisten erilaisuuteen, koska olen saanut itse kokea niin paljon epäasiallista kohtelua ihmisiltä, jotka eivät ole tajunneet, etten ole tahallani sellainen kun olen.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:29"]

Ap, luonnontietelijä jatkaa, kun viesti lähti liian aikaisin. Onko niin, että koet päätöksenteon toisen tunteihinkin pohjaten olevan tosiaan vain sitä, että sinus kiristetään emotionaalisesti? Kiristäminen on toimi minunkaan suhteeni, mutta silti arvotan myös toisten ihmisten tunteet hyvin korkealle. En toisin sanoen koen olevani oikeutettu tuottamaan toisille kärsimystä. Jatkan vielä noista tunteista - omasta mielestäni tjnteet ovat yksi elämänvalintoihin vaikuttavista tekijöistä. Tunteet ovat se, mikä tekee ihmisestä ihmisen. Järki ilman tunteita tuo harvoin mitään hyvää. Ymmärrän toki, että voi olla hankala asettua toisen ihmisen asemaan, jos arvottaa tunteet hirveän matalalle. Eihän tällaisia asioita puhtaalla järjellä kykenekään käsittelemään.

[/quote]

Minäkään en halua aiheuttaa kärsimystä toiselle. Toisin sanoen minulla on omatunto niin kuin lähes kaikilla muillakin. Mutta tiedostan myös sen, että ihmiset voivat loukkaantua, suuttua tai pahastua, vaikka kukaan ei olisi toiminut väärin. Jos on pakko valita, minusta on tärkeämpää toimia oikein kuin välttää kaikin keinoin sitä, että jollekulle tulee paha mieli. On mahdotonta elää itsenäistä aikuisen ihmisen elämää, jos rajat omalle toiminnalle asettaa marttyyrimäisesti käyttäytyvä sukulainen tai työpaikan mielensäpahoittaja. Minä olen vastuussa teoistani, en muiden tunteista, koska tekojani pystyn kontrolloimaan, muiden tunteita on.

Tietenkin on paljon tilanteita, joissa nämä asiat eivät ole ristiriidassa keskenään, tai tilanteita, joissa toisen tunteet ovat tärkeä toimintaa ohjaava seikka. Minulle on tärkeää olla hyvä puoliso ja hyvä ystävä, ja jos voin tuottaa läheisilleni hyvää mieltä, mielelläni sen tietysti teen. Tämä on varmasti kaikille itsestäänselvää.

Tuossa testissä kysyttiin kuitenkin, pystynkö tekemään päätöksiä ilman, että siihen vaikuttavat toisten ihmisten tunteet, ja se on minulle totta tosiaan mahdollista. Itse asiassa ihmettelen, jos tämä ei olisi kaikille mahdollista jossain määrin. Olisihan arkielämäkin todella vaikeaa, jos ei pystyisi sanomaan puhelinmyyjälle ei tai joutuisi kerran toisensa jälkeen tekemään muille mieliksi, vaikka se olisikin omia periaatteita vastaan. -ap

20 pistettä