Mikä teillä on auttanut/helpottanut masennukseen?

Se, etten ole ollut väkisin tekemisissä muiden ihmisten kanssa kuin pakollisten ja välttämättömien asioiden verran. Olen huomannut ja oppinut tiedostamaan sen, että olen erakkoluonne ja pääsääntöisesti muut ihmiset ärsyttävät minua, enkä saa sosiaalisista tilanteista minkäänlaista voimaa/nautintoa/mielihyvää.

Työn ja työpaikan vaihto.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja vitamiinit. Molemmat auttavat oikeasti synkkänä vuodenaikana.

Hyvä D-vitamiinivalmiste auttoi myös minulla masennukseen paremmin kuin ssri-lääkitys. Nyt on virtaa ja elämänilo löytynyt vuosien jälkeen. Laitoin muutenkin elämäntavat remonttiin.

Masennuslääkkeet ja vuosien psykoterapia. Nyt olen käynyt terapiassa puolitoista vuotta ja olo on selvästi parempi. Vielä puolitoista vuotta kelan tukemaa terapiaa ja sitten varmaan vielä omalla kustannuksella jatkan. Onneksi löysin todella hyvän terapeutin.

Voimia!

Hypnoosi, terapia ja lääkkeet.

Hyvät ystävät ja heidän tukensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja vitamiinit. Molemmat auttavat oikeasti synkkänä vuodenaikana.

Hyvä D-vitamiinivalmiste auttoi myös minulla masennukseen paremmin kuin ssri-lääkitys. Nyt on virtaa ja elämänilo löytynyt vuosien jälkeen. Laitoin muutenkin elämäntavat remonttiin.

Kerrohan vielä, mikä tuo d-vit valmiste on, joka sinulle auttoi.

Tiedän masennuksen, tunnen sen. Teille jotka koette masennusta, lohdutuksen sanan kertoa haluan. Se ei kestä ikuisesti, te selviätte siitä. Vielä paistaa aurinko risukasaan, ja saatte nauttia elämästä. Olkaa vahvoja, älkääkä peljätkö mitään. Minä rakastan teitä.

Luulin olevani masentunut ja uupunut ja saikullakin sen takia. Myöhemmin olen tajunnut, että syynä ei ollut uupumus eikä masennus. Ensin todettiin kilpirauhasen vajaatoimista ja jo siihen saatava hoito kohensi oloa huomattavasti.Pari vuotta myöhemmin tajusin, että olen kärsinyt suht kauan vaihdevuosioireista ja kun sain siihenkin lopulta hoitoa, niin elämä helpottui huomattavasti. Kaikki on vaan niin helppoa laittaa heti masennuksen ja uupumuksen piikkiin, kun ei vaan jaksa ja ahdistaa...

Se, että kirjoitan aina illalla yhden toiveen seuraavalle päivälle tai asian, jota odottaa

Minulla ei ole masennusdiagnoosia, mutta monta vuotta meni oudossa alakulossa ja apatiassa. Mikään ei tuntunut miltään. Niin hörhöltä kuin kuulostaakin, niin ruokailutapojen muutos on auttanut minua merkittävästi. Jätin pois sokerin, vehnän, maitotuotteet, kovat rasvat ja punaisen lihan. Syön nyt paljon kasviksia ja fermentoituja tuotteita (hapankaali, miso) ja kuituja. Olo on energinen ja innostunut. Elämä tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Tietynasteiseen ”masennukseen” ruoalla voi tosiaan olla lääkitsevä vaikutus. Vaikea masennus on sitten asia erikseen, silloin tuskin on voimia lähteä muuttamaan ruokailutottumuksiaan.

Riittävä uni joka päivä, minulla se on vähintään 7h. Alkoholia erittäin harvoin. Terveellinen ruokavalio, itselläni kasvisruokavalio on tuonut hieman apua, kun tietää, että kenenkään eläimen ei ole tarvinnut kärsiä ja delata ennen lautaselleni päätymistä. Säännöllinen liikunta, mutta vain sellainen joka ei ole pakkopullaa. Lenkille pakottaminen pahentaa vaan pskaa oloa. Ja myös se, että on itselleen armollinen: välillä tulee pahoja päiviä, mutta kyllä niistä selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauta. Hirveä itku ja ahdistus, ja tuntui että kaikki kaatui päälle enkä jaksanut tehdä mitään.. Lääkäri tuputti taas masennuslääkettä, mutta käytyäni verikokeessa huomasin että rauta-arvot oli alarajoilla. Aloin syömään rautaa ja viikon päästä olo olikin jo paljon parempi.

viikon päästä? just

Kyllä, 200mg aamulla ja 100 mg illalla. Asetinko sanat väärin? Siis :olo alkoi kohenemaan. Syön kuuria edelleenkin, nyt jo reilun puol vuotta.

En saisi vastata, koska en täytä masentuneen virallista määritelmää. Ehkä diagnoosin saisin. Mielialaani auttaa musiikki ja ulkoilu parhaiten. Sellainen "rauhallinen" elämä myös, että teen sen mitä jaksan ja omalla tahdillani. Tähän hyvä kirjoittaa, mutta työttömänä pystyy elämään omalla rytmillä ja olen itse iltavirkku ja aamut aina yleensä pahimpia, mutta illat parempia. En tiedä miten jaksaisin työelämää ja varmaan olo pahentuisi, mutta sitten toisaalta taas pitäisi pystyä siihen kuitenkin. Ahdistus on sitten se toinen juttu ja silloin ei auta mikään oikeastaan. Musiikkia en voinut silloin kuunnella kuukausiin ja ulkoilukin ihan pakollista.

Toisaalta ymmärrän sen, että eihän tämäkään auta ja voin ainakin viime talvena niin huonosti, että oli lähellä etten yrittänyt hoitoon hakeutua. Sitten kuitenkin mietin, että en halua lääkkeitä joten hain vaan unilääkkeet ( sen mitä sain kun lääkäri kirjoitti vaan mirtsaa unettomuuteen) ja ehkä siitä jokin apu oli. Laittoi kyllä tekemään masennustestit, mutta valehtelin, koska muuten setti olisi ollut sitä, että "minulla on itsetuhoisia ajatuksia jne". Nyt olen iloinen etten ollut rehellinen, koska muuten olisi nyt siellä kaikki merkinnät ja vointi on parantunut aika paljon. 

Pitää vielä edelliseen kirjoittaa uudestaan sanan musiikki. Itselle se on niin tärkeää, että elän seuraavaan päivään jo senkin takia, että löytäisin jotain uutta kuunneltavaa tai saisin kuulla jonkun biisin uudestaan. Ollut tärkeää lapsesta asti. Hyvä ruoka auttaa jonkin verran, mutta ei sekään aina maistu.

Se että olen huomannut ja tiedostanut, mikä elämässä on tärkeintä, ja kuinka hyvin asiani kuitenkin loppujen lopuksi ovat.

Täällä on todella hyviä ohjeita, niistä on hyötyä meille muillekin, kiitos.

Itselleni tuo ”siirrä huonot ihmissuhteet katkolle”, oli valaisevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauta. Hirveä itku ja ahdistus, ja tuntui että kaikki kaatui päälle enkä jaksanut tehdä mitään.. Lääkäri tuputti taas masennuslääkettä, mutta käytyäni verikokeessa huomasin että rauta-arvot oli alarajoilla. Aloin syömään rautaa ja viikon päästä olo olikin jo paljon parempi.

viikon päästä? just

Jos saa sairaalassa tai muualla rautatipuksen, niin silloin ehkä. Viikossa rauta-arvot ei kyllä ymmärtääkseni korjaannu pelkästään rautalisää syömällä toivottuun suuntaan, olisiko ainakin 3kk kunnes alkaa näkyä viitearvojen rajoja.

Mutta, kaikki ihmisethän ovat elimistöineen erilaisia, mikä on toiselle ok, ei välttämättä ole sille toiselle :)

Mulla auttoi uiminen. Menin sellaiselle aikuisten uintutekniikkakurssille ja siellä opin aika hyvin perustekniikat. Innostuin ja jatkoin harrastusta ja ehkä kolmen kuukauden kuluttua tajusin, etten ole enää masentunut. Vedessä oleminen on jollain tavalla älyttömän terveellistä. Ja sitten se hengityksen sääteleminen vaikuttaa myös niin että syke laskee ja olo rauhoittuu. Kaiken kukkuraksi vyötärö on kaventunut tosi paljon. Uin nykyään 3-4 kertaa viikossa enkä edes harrasta mitään muuta liikuntaa, mitä nyt kävelen töihin ja töistä kotiin.

Klotriptyl