Mikä teillä on auttanut/helpottanut masennukseen?

Liikunta ja vitamiinit. Molemmat auttavat oikeasti synkkänä vuodenaikana.

Minua auttoi, kun jaksoin lähteä ulos kävelemään edes hetkeksi.

Kun pahin vaihe oli ohi, aloin voida paremmin, kun maalailin vesiväreillä. En osaa piirtää enkä maalata mutta värien sekoittaminen ja katselu jotenkin kiinnosti.

Auttoihan se, kun lopulta löytyi fyysisiä terveydellisiä epäkohtia, joita alettiin hoitamaan ja näiden jälkeen saikin ihmetellä, ettei ahdistuksesta ollut enää tietoakaan. Ja masennus, mä tiesin, etten ollut masentunut, ihan turhaan söin erilaisia pillereitä, kunpa näistä nyt fiksusti eroon pääsisin.

Minulla se kun ymmärsin että masennukseni on tukahdutettua kiukkua. Eli aina kun alkaa masentaa, taustalla on se että koen tulevani väärin kohdelluksi tai jokin ottaa päähän, mutta lapsuudessa sisäistetyn mallin mukaan en salli itseni tiedostaa kiukkuani. Ratkaisu on sallia kaikki tunteeni radikaalin hyväksynnän kautta. Eli lopetan ajattelun ja annan tunteen johtaa siihen mikä on vikana.

Minua auttaa vertaistuki ainakin paremmin kuin sairaanhoitajalta saatu "keskusteluapu". Konkreettisten muutosten tekeminen elämässä myös auttanut enemmän kuin itsensä turrutus, eivät ne toki sulje toisiaan pois. Yleensä lääkkeitä annetaan heti ensimmäisenä, kun ammattiapua hakee. Muu hoito kärsi resurssipulasta jo kauan ennen koronaa.

Metsä.

Bachin soolosellosarjat, kolme ekaa.  Kannattaa kuunnella niitä tulen lähellä, edes kynttilän, jos ei ole takkaa tai uunia.

Bach itse kirjoitti jokaisen sävellyksen perään: "Sydämen parantamiseksi".

Soolosellosarjat ovat sellolla soitettua soolomusiikkia. Hyvin meditatiivista ja rauhoittavaa.

Kuulostaa tutulta. Samaa olen minäkin kovasti miettinyt. Edes vertaistukiryhmät eivät ole oikein auttaneet, kun en vain ole osannut samaistua siellä muihin. Tuntuu vain, että muilla niissä on paljon lievempiä oireita ja masennuksen syitä kuin minulla, vaikken tätä ääneen olekaan sanonut.

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkitys. Mutta kohdallani oli kyse kliinisestä masennuksesta, sinun avauksestasi ymmärrän, että kyse on enemmänkin tunteesta ja ajatuksista. Silloin apu tulee terapiasta tai vertaistuesta tai muulla tavalla noiden tunteiden käsittelemisestä.

Turhan usein tulkitaan tosiaan masennukseksi se, kun mikään ei välillä tunnu oikein miltään, vaikka - kuten aloittajallakin kertomansa mukaan - asiat ovat ihan hyvin. Ei mitään tarvetta terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Samaa olen minäkin kovasti miettinyt. Edes vertaistukiryhmät eivät ole oikein auttaneet, kun en vain ole osannut samaistua siellä muihin. Tuntuu vain, että muilla niissä on paljon lievempiä oireita ja masennuksen syitä kuin minulla, vaikken tätä ääneen olekaan sanonut.

Mitkä syyt sinulla aiheuttavat masennuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkitys. Mutta kohdallani oli kyse kliinisestä masennuksesta, sinun avauksestasi ymmärrän, että kyse on enemmänkin tunteesta ja ajatuksista. Silloin apu tulee terapiasta tai vertaistuesta tai muulla tavalla noiden tunteiden käsittelemisestä.

Turhan usein tulkitaan tosiaan masennukseksi se, kun mikään ei välillä tunnu oikein miltään, vaikka - kuten aloittajallakin kertomansa mukaan - asiat ovat ihan hyvin. Ei mitään tarvetta terapiaan.

Teoriassa toki tiedostan, että asiat ovat minulla hyvin, mutta käytännössä ajattelen kuitenkin, että muilla on kaikki paremmin, ja olen ihan huono ja surkea ihminen. 

T: ap

Vierailija kirjoitti:

Auttoihan se, kun lopulta löytyi fyysisiä terveydellisiä epäkohtia, joita alettiin hoitamaan ja näiden jälkeen saikin ihmetellä, ettei ahdistuksesta ollut enää tietoakaan. Ja masennus, mä tiesin, etten ollut masentunut, ihan turhaan söin erilaisia pillereitä, kunpa näistä nyt fiksusti eroon pääsisin.

Saako kysyä, minkälaisia fyysisiä epäkohtia taustalta löytyi?

Valitettavasti ei mikään.

T. Masennusta ainakin 25 vuotta

Rauta. Hirveä itku ja ahdistus, ja tuntui että kaikki kaatui päälle enkä jaksanut tehdä mitään.. Lääkäri tuputti taas masennuslääkettä, mutta käytyäni verikokeessa huomasin että rauta-arvot oli alarajoilla. Aloin syömään rautaa ja viikon päästä olo olikin jo paljon parempi.

Terapia

Liikunta

Netin käyttö minimiin

Rento ajanvietto hyvien ystävien kanssa

Myrkylliset ihmissuhteet pois

Aikaisin nukkumaan

Masennus pysyy poissa kun pidän huolta noista perusasioista.

Sähköhoito

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttoihan se, kun lopulta löytyi fyysisiä terveydellisiä epäkohtia, joita alettiin hoitamaan ja näiden jälkeen saikin ihmetellä, ettei ahdistuksesta ollut enää tietoakaan. Ja masennus, mä tiesin, etten ollut masentunut, ihan turhaan söin erilaisia pillereitä, kunpa näistä nyt fiksusti eroon pääsisin.

Saako kysyä, minkälaisia fyysisiä epäkohtia taustalta löytyi?

Iso liuta inhottavia oireita, joista tympeimpinä väsymys(saamattomuus, ahdistuneisuus), vatsan oireilu, sydämen lepatukset ja rytmärit, hikoilu, aineenvaihduntahäiriöt yms.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet. Mikään ulkoilu, salaatti tai kiitollisuus ei minulla auttanut.

uskon.

Vierailija kirjoitti:

Rauta. Hirveä itku ja ahdistus, ja tuntui että kaikki kaatui päälle enkä jaksanut tehdä mitään.. Lääkäri tuputti taas masennuslääkettä, mutta käytyäni verikokeessa huomasin että rauta-arvot oli alarajoilla. Aloin syömään rautaa ja viikon päästä olo olikin jo paljon parempi.

viikon päästä? just

Normaalipäivärytmi. Työ auttaa tosi paljon, koska se toi mukanaan hyvän päivärytmin ja sen tunteen, että on tarpeellinen osa yhteiskuntaa. Vaikka aluksi tuntui, että olen väsynyt työelämään, niin työ oli kuitenkin merkittävä tuki mielenterveyden kannalta.

Liikunta auttaa.Lisäksi yritän olla kieltäytymättä sosiaalisista tilanteista. Jos joku kutsuu, niin lähden marjametsään, konserttiin jne. Kokeilen myös mahdollisuuksien mukaan uusia asioita; koskenlaskua, maastopyöräilyä ym.

Yritän parhaani mukaan huolehtia hyvästä ravinnosta. En kiellä herkkuja, mutta huolehdin, että tulee syötyä monipuolisesti. Kiitollisuus myös lisää onnellisuutta, niin iltaisin pyrin miettimään, mistä olla kiitollinen. Tiedostan myös PMS-oireena, ja yritän olla antamatta niille liikaa painoarvoa. Kun tietää, että itkuisuus johtuu menkoista, niin se ei tunnu niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkitys. Mutta kohdallani oli kyse kliinisestä masennuksesta, sinun avauksestasi ymmärrän, että kyse on enemmänkin tunteesta ja ajatuksista. Silloin apu tulee terapiasta tai vertaistuesta tai muulla tavalla noiden tunteiden käsittelemisestä.

⁸

Turhan usein tulkitaan tosiaan masennukseksi se, kun mikään ei välillä tunnu oikein miltään, vaikka - kuten aloittajallakin kertomansa mukaan - asiat ovat ihan hyvin. Ei mitään tarvetta terapiaan.

Teoriassa toki tiedostan, että asiat ovat minulla hyvin, mutta käytännössä ajattelen kuitenkin, että muilla on kaikki paremmin, ja olen ihan huono ja surkea ihminen. 

T: ap

Oletko miettinyt, mitkä ovat omat arvosi ja elätkö niiden mukaista elämää?

Nämä voi kuulostaa hömpältä, mutta ehkä voi ainakin kokeilla: kiitollisuuspäiväkirja, onnistumisten huomioiminen ja vaihtoehtoinen ajattelu.